Suden asema kansainvälisissä sitoumuksissa ja sopimuksissa sekä kansallisissa laeissa ja asetuksissa Biodiversiteettisopimus. Suomi on hyväksynyt YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UNCEP, Rio de Janeiro 1992) allekirjoitetun biologista monimuotoisuutta koskevan sopimuksen. Suomi sitoutui edistämään biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Vuonna 1996 ympäristöministeriö asetti laajapohjaisen Kansallisen biodiversiteettitoimikunnan, joka on toimintaohjeiden mukaisesti laatinut "Suomen biologista monimuotoisuutta koskevan kansallisen toimintaohjelman vuoteen 2005". Suurpetojen osalta ohjelmassa vaaditaan elinympäristöjen hoitoa metsätaloudessa, jotta luonnon monimuotoisuus voidaan turvata. Riistanhoidossa ja metsästyksessä tulee varmistaa eliölajien suotuisan suojelutason säilyminen niiden luontaisilla levinneisyysalueilla. Bernin sopimus. (Convention on the Conservation of European Wildlife and Natural Habitats, Bern 19.9.1979). Yleissopimus Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta, joka kohdistuu ensisijaisesti uhanalaisiin lajeihin ja niiden elinympäristöihin. Lajien suojelu perustuu sopimuksen liitteenä oleviin luetteloihin suojeltavista laeista. Suurpedoistamme ahma, karhu ja susi kuuluvat liitteeseen II, täysin rauhoitetut lajit. Suomi on sopimusta ratifioidessaan (1.4.1986) tehnyt varauman, jonka mukaan se ei sovella sopimusta karhun ja suden osalta. Euroopan Unionin luontodirektiivi ja sen liitteet IV ja V. Erittäin uhanalaista sutta on suojeltava tiukin toimin. Metsästyslaki. Susi on riistaeläin. Metsästysasetus. Susi on rauhoitettu eläin. Luonnonsuojelulaki. Tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen. Määräyksiä mm. siitä, mitä on huomioitava rauhoitetun eläinlajin kohdalla. Luonnonsuojeluasetus. Määräyksiä mm. lajien seurannasta. Ympäristöministeriön on järjestettävä luonnonvaraisten eliölajien seuranta siten, että sen pohjalta on arvioitavissa eliölajien suojelutaso. Poliisilaki. Poliisilla on oikeus lopettaa susi, jos siitä aiheutuu vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle taikka huomattavaa vahinkoa omaisuudelle. Rikoslaki, pakkotila. Pakkotila on kuin hätävarjelu. Jos voidaan katsoa, että ihminen on toiminut pakkotilassa pelastaakseen ihmisiä tai omaisuutta ja tekee sellaisen teon, joka muuten on rangaistava, voi selvitä teosta ilman rangaistusta. Suden saa siis pakkotilassa lopettaa. Poliisi ja oikeus harkitsevat jälkeen päin, oliko kyseessä pakkotila. Asetus petoeläinvahinkojen korvaamisesta. Korvauksista ja niiden maksamisesta petoeläinten aikaansaamista vahingoista. Tiivistetysti voidaan todeta, että susi on maassamme rauhoitettu eläin koko maassa ja koko vuoden, paitsi poronhoitoalueella se on rauhoitettu vain ajalla 1.4. - 31.10. EU:n luontodirektiivi eli luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi (92/43/ETY) on luokitellut suden erittäin uhanalaiseksi lajiksi, jota tulisi suojella tiukin toimin (liite IV). Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa vuodelta 2000 susi määriteltiin erittäin uhanalaiseksi lajiksi, johon kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka ja erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luonnosta. Uhanalaisuuden kriteerit ovat populaation koko, joka on pienempi kuin 250 yksilöä, ja uhanalaisuuden syynä on pyynti eli metsästys ja laiton tappaminen. Sitä, että susi on maassamme rauhoitettu eläin, hämärtää suuresti se, että pelkästään vuoden 2003 kuluessa tuli julkisuuteen tiedot ainakin 15 suden taposta. Osa näistä oli salakaatoja ja osa autolla yliajoja niin, että tekijä oli paennut. Osassa oli kyse siitä, että pihapiiriin tullut susi tapettiin uhkaavana koetun käyttäytymisen vuoksi (pakkotila). Osalle näistä antoi kaatoluvan MMM luontodirektiivin 16 artiklan nojalla, jolloin olisi kyseessä ns. vahinkoa tuottanut susi. Osalle, eli poronhoitoalueella kaadetuille susille, antoi MMM kaatoluvan luontodirektiivin ja metsästysasetuksen suomin mahdollisuuksin. Osalle muualla kuin poronhoitoalueella kaadetuista susista, MMM antoi kaatoluvat perusteilla, jotka eivät ole tämän kirjoittajan tiedossa. Tässä tarkastelussa on mukana myös poliisilaki, sillä sen suomin mahdollisuuksin kaadetaan susiamme myös. Alla on vain soveltuvin osin otteita kansallisista laeista ja luontodirektiivistä, katso linkeistä halutessasi ne kokonaisuudessaan. Metsästyslaki 28.6.1993/615 Metsästyslain 1 Luvun 5 § määrittelee riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläimet, joista yksi on susi. Metsästysvuosi alkaa 1. päivänä elokuuta ja päättyy 31. päivänä heinäkuuta. (Suomessa metsästyslain piiriin kuuluvaa eläinlajia nimitetään riistaeläimeksi). Koko metsästyslaki: FINLEX Metsästysasetus 12.7.1993/666 Metsästysasetuksen 24 § yleisistä rauhoitusajoista määrittää, että susi on rauhoitettu poronhoitolain (848/90) 2 §:ssä tarkoitetulla poronhoitoalueella 1.4. - 31.10. sekä muualla maassa koko vuoden. Koko metsästysasetus: FINLEX Luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096 Tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen. (1 luku 1 §) Edellä 1 §:ssä tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. (1 luku 5 §) Metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien rauhoittamisesta säädetään metsästyslaissa. (6 luku 38 §) Rauhoitussäännökset. Kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen tappaminen tai pyydystäminen. Rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen häiritseminen on kiellettyä, erityisesti eläinten lisääntymisaikana. (6 luku 39 §) Kuolleena tavattua rauhoitettua eläintä ei saa ottaa haltuun. Sellainen eläin voidaan kuitenkin toimittaa poliisille tai tutkittavaksi kuolinsyyn toteamiseksi. (6 luku 40 §) Sairaana, vahingoittuneena tai muutoin avuttomassa tilassa tavattua rauhoitettua eläintä on pyrittävä auttamaan. Eläin voidaan ottaa haltuun hoitoon kuljettamista ja tilapäistä hoitoa varten. Muutoin on noudatettava, mitä eläinsuojelulaissa säädetään. (6 luku 41 §) Uhanalainen laji. Asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. (6 luku 46 §) Erityisesti suojeltavat lait. Asetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. (6 luku 47 §) Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset määrittää, että luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. (6 luku 49 §) Koko luonnonsuojelulaki: FINLEX Luonnonsuojeluasetus 14.2.1997/160 Luonnonvaraisten eliölajien ja luontotyyppien seuranta. Ympäristöministeriön on järjestettävä luonnonvaraisten eliölajien ja luontotyyppien seuranta siten, että sen pohjalta on arvioitavissa eliölajien ja luontotyyppien suojelutaso. Tällöin on erityisesti otettava huomioon uhanalaiset lajit, luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetussa Euroopan yhteisön neuvoston direktiivissä (92/43/ ETY) tarkoitetut ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit ja lajit. Jos seurannan pohjalta on arvioitavissa, että eliölajin tai luontotyypin suojelutaso ei ole suotuisa, ympäristöministeriön on ryhdyttävä toimenpiteisiin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi. (1 luku 2 §) Luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitut Suomessa esiintyvät lajit. Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momenttia sovelletaan Suomessa luonnonvaraisena esiintyviin luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin eläinlajeihin, jotka on lueteltu tämän asetuksen liitteessä 5. (5 luku 23 §) Edellä mainitussa luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 5 on mainittu susi (Canis lupus) (ei poronhoitoalueella). Koko luonnonsuojeluasetus: FINLEX Luontodirektiivi eli luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi 92/43/ETY Annettu 21 päivänä toukokuuta 1992. Lajien suojelu. 12 artikla. 1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä: a) kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa; b) näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana; d) lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen. 4. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön liitteessä IV olevassa a alakohdassa lueteltujen eläinlajien tahatonta pyydystämistä ja tappamista koskeva tarkkailujärjestelmä. Jäsenvaltioiden on saatujen tietojen perusteella suoritettava uusia tutkimuksia tai toteutettava tarvittavia suojelutoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tahattomalla pyydystämisellä tai tappamisella ei ole merkittävää kielteistä vaikutusta kyseisiin lajeihin. 15 artikla. Liitteessä V olevassa a kohdassa lueteltuja luonnonvaraisia eläinlajeja pyydystettäessä tai tapettaessa sekä sovellettaessa 16 artiklan mukaisesti poikkeuksia liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltujen lajien luonnosta ottamiseen, pyydystämiseen tai tappamiseen, jäsenvaltioiden on kiellettävä kaikkien valikoimattomien keinojen käyttö, jotka saattavat aiheuttaa lajin kantojen paikallisen häviämisen tai merkittävää häiriötä niille ja erityisesti: 16 artikla. 1. Jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa 12, 13 ja 14 artiklan ja 15 artiklan a ja b alakohdan säännöksistä: b) erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, jotka koskevat viljelmiä, karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta sekä vesistöjä ja muuta omaisuutta. Liite IV (a). Edellä 12 artiklassa mainitussa liitteessä IV luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät eläinlajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Näiden joukossa mainitaan mainitaan susi Canis lupus (lukuun ottamatta Dueron pohjoisenpuoleisia espanjalaisia kantoja ja 39. leveyspiirin pohjoisenpuoleisia kreikkalaisia kantoja sekä Suomen poronhoitoalueen kantoja). Liite V (a). Edellä 15 artiklassa mainitussa liitteessä V luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät eläinlajit, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä. Näiden joukossa mainitaan susi Canis lupus (Dueran pohjoispuolella elävät espanjalaiset kannat; 39. leveyspiirin pohjoispuolella elävät kreikkalaiset kannat, Suomen poronhoitoalueen kannat). Poliisilaki 7.4.1995/493 Toinen luku 25 § (19.1.2001/21) Eläimen kiinniottaminen ja lopettaminen Poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni tai lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle. Sama oikeus poliisimiehellä on, jos eläin aiheuttaa huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos se on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan. Koko poliisilaki: FINLEX Rikoslaki 19.12.1889/39 Pakkotila 4 luku 5 § (13.6.2003/515) Muun kuin edellä 4 §:ssä tarkoitetun, oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotilatekona sallittu, jos teko on kokonaisuutena arvioiden puolustettava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet. Jos oikeudellisesti suojatun edun pelastamiseksi tehtyä tekoa ei ole 1 momentin perusteella pidettävä sallittuna, tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos tekijältä ei kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon pelastettavan edun tärkeys, tilanteen yllätyksellisyys ja pakottavuus sekä muut seikat. Koko rikoslaki: FINLEX Valtioneuvoston asetus petoeläinvahinkojen korvaamisesta 277/ 2000 Annettu Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2000. 1 luku Yleiset määräykset 1 § Soveltamisala: Petoeläimen ihmisille, liikenteelle, maataloudelle, kotieläimille, viljellyille eläimille, elottomalle irtaimistolle ja poroille aiheuttama vahinko korvataan talousarvion rajoissa valtion varoista sen mukaan kuin jäljempänä säädetään. 2 § Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1) petoeläimellä karhua, sutta, ahmaa ja ilvestä; 2) henkilövahingolla petoeläimen ihmiselle aiheuttamia vammoja ja tauteja sekä petoeläimen aiheuttamasta ihmisen kuolemasta johtuvia menetyksiä; 3) liikennevahingolla petoeläimen ja ajoneuvon yhteentörmäyksessä aiheutunutta vahinkoa moottorikäyttöiselle rekisteröidylle ajoneuvolle tai hinattavalle laitteelle; 4) viljelysvahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa pelto-, puutarha- ja taimistoviljelmälle sekä niistä kootulle sadolle; 5) eläinvahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa kotieläimelle ja viljellylle eläimelle, hunajasadolle sekä eläintenpitoon käytetyille aidoille, rakennuksille ja muille vastaaville rakenteille; 6) irtaimistovahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa muulle kuin 3–5 kohdassa tarkoitetulle elottomalle irtaimistolle; ja 7) porovahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa porolle. 2 luku Henkilö- ja liikennevahingot 11 § Eräät eläinvahingot Koiralle aiheutunut vahinko voidaan korvata vain, jos koira on ollut omistajan tai haltijan pihassa, puutarhassa tai muutoin sille tarkoitetussa tilassa tai sitä on vahingon sattuessa valvonnan alaisena käytetty metsästykseen, paimennukseen, vartiointiin taikka muuhun niihin verrattavaan tehtävään. Korvausta ei suoriteta siitä vahingosta, jonka metsästyksen kohteena oleva petoeläin aiheuttaa pyyntiin osallistuvalle koiralle pyynnin yhteydessä. 4 luku Porovahingot 14 § Porovahingon toteaminen Saatuaan tiedon petoeläinten aiheuttamasta porovahingosta paliskunnan on merkittävä vahinkopaikka maastoon, otettava talteen kuolleiden porojen molemmat korvat sekä ilmoitettava vahingosta ja vahingoittuneiden porojen lukumäärästä viipymättä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ja paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle. 15 § Korvauksen hakeminen porovahingoista Paliskunnan tulee kuukauden kuluessa siitä, kun paliskunta sai tiedon porovahingosta, toimittaa maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman kaavan mukainen porovahinkoja koskeva korvaushakemus sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella vahingoittuneiden porojen omistaja asuu vakinaisesti. Hakemuksen tulee sisältää tiedot poron omistajasta ja hänen kotikunnastaan, maksuyhteystiedot, tiedot poron laadusta sekä käsitys vahingon aiheuttajasta. Jolleivät vahingoittuneet porot ole paliskunnan hoidossa, poronomistaja voi itse hakea korvausta porovahingosta. Tällöin hänen tulee ilmoittaa asiasta paliskunnalle ja huolehtia tarvittaessa tässä pykälässä sekä 14 ja 16 §:ssä säädettyjen paliskunnalle kuuluvien tehtävien hoitamisesta. 16 § Porovahinkotarkastukset Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tulee tarvittaessa järjestää 9 §:ssä tarkoitettu maastotarkastus porovahinkojen vahinkopaikalla. Vahinkoa kärsineellä, riistanhoitoyhdistyksen edustajalla ja paliskunnan edustajalla on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä oikeus liittää tarkastuskertomukseen oma käsityksensä vahingosta. Porovahinkoja koskevan tarkastuksen tekemisestä paliskunnan tulee suorittaa maaseutuelinkeinoviranomaiselle asianomaisen kunnan vahvistama palkkio. Palkkio saa matkakuluineen olla enintään 600 markkaa maastotarkastusta kohti. 17 § Porovahinkoilmoitukset Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtävänä on toimittaa kunnan alueella tapahtuneita porovahinkoja koskeva vahinkolaskelma asianomaiselle työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka tulee toimittaa tammi–kesäkuulta ja heinä–joulukuulta yhdistelmä vahinkojen määrästä sekä mahdollinen lausuntonsa maa- ja metsätalousministeriölle. 18 § Korvaus porovahingosta Porovahingosta voidaan korvata enintään tapetun tai vahingon takia lopetetun poron käypää arvoa vastaava määrä kaksinkertaisena ottaen kuitenkin vähennyksenä huomioon se osa eläimestä, joka on voitu käyttää hyödyksi. Porovahingon määrän päättää ja korvauksen maksaa poronomistajalle maa- ja metsätalousministeriön osoittamista varoista ja maa- ja metsätalousministeriön määräysten mukaisesti sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jossa vahingoittuneiden porojen omistaja asuu vakinaisesti. Jos poronomistajaa ei saada selville, suoritetaan korvaus paliskunnalle. Katso tarkemmin tästä asetuksesta FINLEX ja kirjoita hakusanaksi: petoeläinvahingot. Kuva Copyright The Searching Wolf |
| www.tunturisusi.com |