|
|
Suden asema kansainvälisissä sitoumuksissa ja sopimuksissa sekä kansallisissa laeissa ja
asetuksissa
Biodiversiteettisopimus. Suomi on hyväksynyt YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa
(UNCEP, Rio de Janeiro 1992) allekirjoitetun biologista monimuotoisuutta koskevan
sopimuksen. Suomi sitoutui edistämään biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää
käyttöä kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Vuonna 1996 ympäristöministeriö
asetti laajapohjaisen Kansallisen biodiversiteettitoimikunnan, joka on toimintaohjeiden
mukaisesti laatinut "Suomen biologista monimuotoisuutta koskevan kansallisen
toimintaohjelman vuoteen 2005". Suurpetojen osalta ohjelmassa vaaditaan elinympäristöjen
hoitoa metsätaloudessa, jotta luonnon monimuotoisuus voidaan turvata. Riistanhoidossa
ja metsästyksessä tulee varmistaa eliölajien suotuisan suojelutason säilyminen
niiden luontaisilla levinneisyysalueilla.
Bernin sopimus. (Convention on the Conservation of European Wildlife
and Natural Habitats, Bern 19.9.1979).
Yleissopimus Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön
suojelusta, joka kohdistuu ensisijaisesti uhanalaisiin lajeihin ja niiden
elinympäristöihin. Lajien suojelu perustuu sopimuksen liitteenä oleviin
luetteloihin suojeltavista laeista. Suurpedoistamme ahma, karhu ja susi kuuluvat
liitteeseen II, täysin rauhoitetut lajit. Suomi on sopimusta ratifioidessaan (1.4.1986)
tehnyt varauman, jonka mukaan se ei sovella sopimusta karhun ja suden osalta.
Euroopan Unionin luontodirektiivi ja sen liitteet IV ja V. Erittäin uhanalaista sutta
on suojeltava tiukin toimin.
Metsästyslaki. Susi on riistaeläin.
Metsästysasetus. Susi on rauhoitettu eläin.
Luonnonsuojelulaki. Tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen.
Määräyksiä mm. siitä, mitä on huomioitava rauhoitetun
eläinlajin kohdalla.
Luonnonsuojeluasetus. Määräyksiä mm. lajien seurannasta.
Ympäristöministeriön on järjestettävä luonnonvaraisten eliölajien
seuranta siten, että sen pohjalta on arvioitavissa eliölajien suojelutaso.
Poliisilaki. Poliisilla on oikeus lopettaa susi, jos siitä aiheutuu vaaraa ihmisen
hengelle tai terveydelle taikka huomattavaa vahinkoa omaisuudelle.
Rikoslaki, pakkotila. Pakkotila on kuin hätävarjelu. Jos voidaan katsoa, että ihminen
on toiminut pakkotilassa pelastaakseen ihmisiä tai omaisuutta ja tekee sellaisen
teon, joka muuten on rangaistava, voi selvitä teosta ilman rangaistusta.
Suden saa siis pakkotilassa lopettaa. Poliisi ja oikeus harkitsevat jälkeen päin, oliko
kyseessä pakkotila.
Asetus petoeläinvahinkojen korvaamisesta. Korvauksista ja niiden maksamisesta
petoeläinten aikaansaamista vahingoista.
Tiivistetysti voidaan todeta, että susi on maassamme rauhoitettu eläin
koko maassa ja koko vuoden, paitsi poronhoitoalueella se on rauhoitettu
vain ajalla 1.4. - 31.10. EU:n luontodirektiivi eli luontotyyppien sekä luonnonvaraisen
eläimistön ja kasviston suojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi
(92/43/ETY) on luokitellut suden erittäin uhanalaiseksi lajiksi, jota tulisi
suojella tiukin toimin (liite IV). Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa vuodelta
2000 susi määriteltiin erittäin uhanalaiseksi lajiksi, johon kohdistuu äärimmäisen
suuri välitön uhka ja erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luonnosta.
Uhanalaisuuden kriteerit ovat populaation koko, joka on pienempi kuin 250 yksilöä,
ja uhanalaisuuden syynä on pyynti eli metsästys ja laiton tappaminen.
Sitä, että susi on maassamme rauhoitettu eläin,
hämärtää suuresti se, että pelkästään vuoden 2003 kuluessa tuli julkisuuteen
tiedot ainakin 15 suden taposta. Osa näistä oli salakaatoja ja osa autolla yliajoja
niin, että tekijä oli paennut. Osassa oli kyse siitä, että pihapiiriin tullut
susi tapettiin uhkaavana koetun käyttäytymisen vuoksi (pakkotila). Osalle näistä antoi kaatoluvan MMM luontodirektiivin
16 artiklan nojalla, jolloin olisi kyseessä ns. vahinkoa tuottanut susi.
Osalle, eli poronhoitoalueella kaadetuille susille, antoi MMM kaatoluvan
luontodirektiivin ja metsästysasetuksen suomin mahdollisuuksin. Osalle muualla
kuin poronhoitoalueella kaadetuista susista, MMM antoi kaatoluvat perusteilla,
jotka eivät ole tämän kirjoittajan tiedossa. Tässä tarkastelussa on mukana myös
poliisilaki, sillä sen suomin mahdollisuuksin kaadetaan susiamme myös.
Alla on vain soveltuvin osin otteita kansallisista laeista ja luontodirektiivistä, katso linkeistä halutessasi ne kokonaisuudessaan.
Metsästyslaki 28.6.1993/615
Metsästyslain 1 Luvun 5 § määrittelee
riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläimet, joista yksi on susi. Metsästysvuosi
alkaa 1. päivänä elokuuta ja päättyy 31. päivänä heinäkuuta. (Suomessa metsästyslain piiriin
kuuluvaa eläinlajia nimitetään riistaeläimeksi).
Koko metsästyslaki: FINLEX
Metsästysasetus 12.7.1993/666
Metsästysasetuksen 24 § yleisistä rauhoitusajoista määrittää,
että susi on rauhoitettu poronhoitolain (848/90) 2 §:ssä tarkoitetulla
poronhoitoalueella 1.4. - 31.10. sekä muualla maassa koko vuoden.
Koko metsästysasetus: FINLEX
Luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096
Tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden
ylläpitäminen. (1 luku 1 §)
Edellä 1 §:ssä tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi luonnonsuojelussa on tähdättävä
maamme luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja
säilyttämiseen. Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä
aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. (1 luku 5 §)
Metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien rauhoittamisesta säädetään metsästyslaissa.
(6 luku 38 §)
Rauhoitussäännökset. Kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen
tappaminen tai pyydystäminen. Rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen häiritseminen on
kiellettyä, erityisesti eläinten lisääntymisaikana. (6 luku 39 §)
Kuolleena tavattua rauhoitettua eläintä ei saa ottaa haltuun.
Sellainen eläin voidaan kuitenkin toimittaa poliisille tai tutkittavaksi kuolinsyyn toteamiseksi.
(6 luku 40 §)
Sairaana, vahingoittuneena tai muutoin avuttomassa
tilassa tavattua rauhoitettua eläintä on pyrittävä auttamaan. Eläin voidaan ottaa
haltuun hoitoon kuljettamista ja tilapäistä hoitoa varten. Muutoin on noudatettava,
mitä eläinsuojelulaissa säädetään. (6 luku 41 §)
Uhanalainen laji. Asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji,
jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. (6 luku 46 §)
Erityisesti suojeltavat lait.
Asetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen uhanalainen
eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. (6 luku 47 §)
Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset määrittää, että
luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden
selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja
heikentäminen on kielletty. (6 luku 49 §)
Koko luonnonsuojelulaki: FINLEX
Luonnonsuojeluasetus 14.2.1997/160
Luonnonvaraisten eliölajien ja luontotyyppien seuranta.
Ympäristöministeriön on järjestettävä luonnonvaraisten eliölajien ja luontotyyppien
seuranta siten, että sen pohjalta on arvioitavissa eliölajien ja luontotyyppien
suojelutaso. Tällöin on erityisesti otettava huomioon uhanalaiset lajit,
luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetussa Euroopan yhteisön
neuvoston direktiivissä (92/43/ ETY) tarkoitetut
ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit ja lajit.
Jos seurannan pohjalta on arvioitavissa, että eliölajin tai luontotyypin suojelutaso
ei ole suotuisa, ympäristöministeriön on ryhdyttävä toimenpiteisiin suotuisan
suojelutason saavuttamiseksi. (1 luku 2 §)
Luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitut Suomessa esiintyvät lajit.
Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momenttia sovelletaan Suomessa luonnonvaraisena
esiintyviin luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin eläinlajeihin, jotka on
lueteltu tämän asetuksen liitteessä 5. (5 luku 23 §)
Edellä mainitussa luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 5 on mainittu susi (Canis lupus)
(ei poronhoitoalueella).
Koko luonnonsuojeluasetus: FINLEX
Luontodirektiivi eli luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta
annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi 92/43/ETY
Annettu 21 päivänä toukokuuta 1992.
Lajien suojelu. 12 artikla.
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV
olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi
niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä:
a) kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa;
b) näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana;
d) lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.
4. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön liitteessä IV olevassa a alakohdassa lueteltujen
eläinlajien tahatonta pyydystämistä ja tappamista koskeva tarkkailujärjestelmä. Jäsenvaltioiden
on saatujen tietojen perusteella suoritettava uusia tutkimuksia tai toteutettava tarvittavia
suojelutoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tahattomalla pyydystämisellä tai tappamisella
ei ole merkittävää kielteistä vaikutusta kyseisiin lajeihin.
15 artikla.
Liitteessä V olevassa a kohdassa lueteltuja luonnonvaraisia eläinlajeja pyydystettäessä
tai tapettaessa sekä sovellettaessa 16 artiklan mukaisesti poikkeuksia liitteessä
IV olevassa a kohdassa lueteltujen lajien luonnosta ottamiseen, pyydystämiseen tai
tappamiseen, jäsenvaltioiden on kiellettävä kaikkien valikoimattomien keinojen käyttö,
jotka saattavat aiheuttaa lajin kantojen paikallisen häviämisen tai merkittävää häiriötä
niille ja erityisesti:
16 artikla.
1. Jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen
suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot
voivat poiketa 12, 13 ja 14 artiklan ja 15 artiklan a ja b alakohdan säännöksistä:
b) erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, jotka koskevat viljelmiä,
karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta sekä vesistöjä ja muuta omaisuutta.
Liite IV (a).
Edellä 12 artiklassa mainitussa liitteessä IV luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät eläinlajit,
jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Näiden joukossa mainitaan mainitaan susi Canis lupus
(lukuun ottamatta Dueron
pohjoisenpuoleisia espanjalaisia kantoja ja 39. leveyspiirin pohjoisenpuoleisia
kreikkalaisia kantoja sekä Suomen poronhoitoalueen kantoja).
Liite V (a).
Edellä 15 artiklassa mainitussa liitteessä V luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät eläinlajit, joiden ottaminen luonnosta
ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä. Näiden joukossa
mainitaan susi Canis lupus
(Dueran pohjoispuolella elävät espanjalaiset kannat; 39. leveyspiirin pohjoispuolella
elävät kreikkalaiset kannat, Suomen poronhoitoalueen kannat).
Poliisilaki 7.4.1995/493
Toinen luku 25 § (19.1.2001/21)
Eläimen kiinniottaminen ja lopettaminen
Poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni tai lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa
ihmisen hengelle tai terveydelle. Sama oikeus poliisimiehellä on, jos eläin aiheuttaa
huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan
lopettaa myös, jos se on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi
ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.
Koko poliisilaki: FINLEX
Rikoslaki 19.12.1889/39
Pakkotila 4 luku 5 § (13.6.2003/515)
Muun kuin edellä 4 §:ssä tarkoitetun, oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan
välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotilatekona
sallittu, jos teko on kokonaisuutena arvioiden puolustettava, kun otetaan huomioon
pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran
alkuperä sekä muut olosuhteet.
Jos oikeudellisesti suojatun edun pelastamiseksi tehtyä tekoa ei ole 1 momentin
perusteella pidettävä sallittuna, tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa,
jos tekijältä ei kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun
otetaan huomioon pelastettavan edun tärkeys, tilanteen yllätyksellisyys ja pakottavuus
sekä muut seikat.
Koko rikoslaki: FINLEX
Valtioneuvoston asetus petoeläinvahinkojen korvaamisesta 277/ 2000
Annettu Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2000.
1 luku Yleiset määräykset
1 §
Soveltamisala: Petoeläimen ihmisille, liikenteelle,
maataloudelle, kotieläimille, viljellyille eläimille, elottomalle irtaimistolle ja
poroille aiheuttama vahinko korvataan talousarvion rajoissa valtion varoista sen
mukaan kuin jäljempänä säädetään.
2 §
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
1) petoeläimellä karhua, sutta, ahmaa ja ilvestä;
2) henkilövahingolla petoeläimen ihmiselle aiheuttamia vammoja ja tauteja sekä petoeläimen aiheuttamasta ihmisen kuolemasta johtuvia menetyksiä;
3) liikennevahingolla petoeläimen ja ajoneuvon yhteentörmäyksessä aiheutunutta vahinkoa moottorikäyttöiselle rekisteröidylle ajoneuvolle tai hinattavalle laitteelle;
4) viljelysvahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa pelto-, puutarha- ja taimistoviljelmälle sekä niistä kootulle sadolle;
5) eläinvahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa kotieläimelle ja viljellylle eläimelle, hunajasadolle sekä eläintenpitoon käytetyille aidoille, rakennuksille ja muille vastaaville rakenteille;
6) irtaimistovahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa muulle kuin 3–5 kohdassa tarkoitetulle elottomalle irtaimistolle; ja
7) porovahingolla petoeläimen aiheuttamaa vahinkoa porolle.
2 luku Henkilö- ja liikennevahingot
11 §
Eräät eläinvahingot
Koiralle aiheutunut vahinko voidaan korvata vain, jos koira on ollut omistajan tai
haltijan pihassa, puutarhassa tai muutoin sille tarkoitetussa tilassa tai sitä on
vahingon sattuessa valvonnan alaisena käytetty metsästykseen, paimennukseen,
vartiointiin taikka muuhun niihin verrattavaan tehtävään. Korvausta ei suoriteta
siitä vahingosta, jonka metsästyksen kohteena oleva petoeläin aiheuttaa pyyntiin
osallistuvalle koiralle pyynnin yhteydessä.
4 luku Porovahingot
14 §
Porovahingon toteaminen
Saatuaan tiedon petoeläinten aiheuttamasta porovahingosta paliskunnan on merkittävä vahinkopaikka maastoon, otettava talteen kuolleiden porojen molemmat korvat sekä ilmoitettava vahingosta ja vahingoittuneiden porojen lukumäärästä viipymättä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ja paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle.
15 §
Korvauksen hakeminen porovahingoista
Paliskunnan tulee kuukauden kuluessa siitä, kun paliskunta sai tiedon porovahingosta, toimittaa maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman kaavan mukainen porovahinkoja koskeva korvaushakemus sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella vahingoittuneiden porojen omistaja asuu vakinaisesti. Hakemuksen tulee sisältää tiedot poron omistajasta ja hänen kotikunnastaan, maksuyhteystiedot, tiedot poron laadusta sekä käsitys vahingon aiheuttajasta.
Jolleivät vahingoittuneet porot ole paliskunnan hoidossa, poronomistaja voi itse hakea korvausta porovahingosta. Tällöin hänen tulee ilmoittaa asiasta paliskunnalle ja huolehtia tarvittaessa tässä pykälässä sekä 14 ja 16 §:ssä säädettyjen paliskunnalle kuuluvien tehtävien hoitamisesta.
16 §
Porovahinkotarkastukset
Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tulee tarvittaessa järjestää 9 §:ssä tarkoitettu maastotarkastus porovahinkojen vahinkopaikalla. Vahinkoa kärsineellä, riistanhoitoyhdistyksen edustajalla ja paliskunnan edustajalla on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä oikeus liittää tarkastuskertomukseen oma käsityksensä vahingosta.
Porovahinkoja koskevan tarkastuksen tekemisestä paliskunnan tulee suorittaa maaseutuelinkeinoviranomaiselle asianomaisen kunnan vahvistama palkkio. Palkkio saa matkakuluineen olla enintään 600 markkaa maastotarkastusta kohti.
17 §
Porovahinkoilmoitukset
Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtävänä on toimittaa kunnan alueella tapahtuneita porovahinkoja koskeva vahinkolaskelma asianomaiselle työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka tulee toimittaa tammi–kesäkuulta ja heinä–joulukuulta yhdistelmä vahinkojen määrästä sekä mahdollinen lausuntonsa maa- ja metsätalousministeriölle.
18 §
Korvaus porovahingosta
Porovahingosta voidaan korvata enintään tapetun tai vahingon takia lopetetun poron käypää arvoa vastaava määrä kaksinkertaisena ottaen kuitenkin vähennyksenä huomioon se osa eläimestä, joka on voitu käyttää hyödyksi.
Porovahingon määrän päättää ja korvauksen maksaa poronomistajalle maa- ja metsätalousministeriön osoittamista varoista ja maa- ja metsätalousministeriön määräysten mukaisesti sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jossa vahingoittuneiden porojen omistaja asuu vakinaisesti. Jos poronomistajaa ei saada selville, suoritetaan korvaus paliskunnalle.
Katso tarkemmin tästä asetuksesta FINLEX ja kirjoita hakusanaksi:
petoeläinvahingot.
Kuva Copyright The Searching Wolf
|
|