SUSITURKKI JA SUSITURKIKSET

Suden turkkia on mielitty kautta aikain sudelta ihmisen ylle siinä, missä muidenkin turkiseläinten. Susia on metsästetty turkiskauppaa varten - ja näistä turkiksista on tehty turkkeja ja turkislakkeja. Susi on ollut yksi turkiseläimistä, kuten ovat olleet majava, soopeli, kettu, orava, näätä, kärppä ja saukko.

Susiturkittomana kuoleman vaarassa

Entisaikaan talvisin taitettiin pitkiäkin matkoja reellä. Silloin susiturkki matkalaisen yllä ei ollut sellaista ylellisyyttä, jollaiseksi turkit nykyisin mielletään. Susiturkki saattoi pohjoisen hyytävissä oloissa olla elintärkeä, jopa elämän ja kuoleman kysymys.

Neuvostoliitolle jäi sotien jälkeen Karjala ja siellä Kivennapa. Kivennavan Kukkolanmäellä, Yrjö Erkinpojan talossa sattui 1600-luvulla, jolloin Suomi kuului Ruotsiin, mielenkiintoinen susiturkkiin liittynyt välikohtaus.

Kivennavalla liikkui tuolloin tärkeissä virkatehtävissään, tuuhakassa susiturkissa rekipelillä - ruutitehtaiden tarkastaja ja salpietariveron kantaja Hillebrand. Samaan taloon Hillebrandin kanssa osui Juho Pekanpoika, jolla oli omien käsitystensä mukaan saatavana vanhoja velkoja Hillebrandilta. Kun veloista ei päästy yksimielisyyteen, sieppasi Juho yllättäen Hillebrandin susiturkin penkiltä ja vei sen saman tien mukanaan.

Hillebrand oli luullut Juhon vain pilailevan, mutta tämä olikin ajanut tiehensä turkki mukanaan. Hillebrand tietysti vei asian oikeuteen ja selitti käräjillä, miten hän seuraavana aamuna, tammikuun 26. päivänä, oli joutunut palaamaan Kivennavalta Viipuriin kovassa pakkasessa ilman turkkia. Hän oli joutunut juoksemaan itse rekensä vierellä, muuten hän olisi paleltunut kuoliaaksi.

KUVASSA oikealla meneillään tapahtuma Fur Rendezvous, Alaskassa 2012 - ja parhaillaan myydään huutokaupassa sudentaljaa. Keskihinta huutokaupassa vaihtelee, ollen 200 - 400 dollaria, mutta korkeimmillaan yksi susitalja voi maksaa 1 000 dollaria.

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla - USAF Photo by Steven White/JBER/PA - Copyright Joint Base Elmendorf-Richardson
Sudentalja
Susiturkki

Susiturkkimuotia menneiltä ajoilta

Kuvassa susiturkkimallia vuodelta 1969. Turkin on suunnitellut Fernando Sanchez for Revillon - ja turkikset ovat susia Kanadasta.
Susiturkkeja omasta pihapiiristä

1800-luvulla susia pyydettiin susitarhoilla ja susikuopilla. Näin tehtiin myös Antolan vanhalla sukutilalla. Siellä susia pyydettiin, lihasyöttiä käyttäen omalla susikuopalla, joka oli pihapiirissä, vain 30 metrin päässä asuintalosta. Tähän kuoppaan sortuneet sudet vietiin sisälle tupaan jatkokäsittelyyn, jossa ne vedettiin tuvan orteen kinneriin ja nyljettiin. Näistä sudennahkoista valmistettiin sitten susiturkki, jota silloiset Antolan isännät käyttivät. Tällä tavalla tuona aikana saatiin susiturkkitarpeet omasta pihapiiristä.

Turkismuotia 2010

Turkismuotia 2010-luvulta. Tätä turkkia ei tarvittane ainakaan rekiajoon pakkasen vuoksi.
Susiturkin käyttäjät herrasväkeä

Susiturkki on ollut arvokas, ja siksi sen käyttäjät ovat usein olleet yhteisössä merkittävässä asemassa. Vaikka susiturkillakin on haluttu hieman näyttää omaa asemaa ja mahtiakin, ei se ole useinkaan ollut samalla tavalla vain muotiturkki, kuten ovat tämän päivän naisten minkkiturkit. Susiturkkia on todellakin tarvittu pitämään kylmää loitolla, se on ollut hyvin eristävä käyttövaate. Siltikin useimmiten vain rikkaimpien käyttövaate.

Susiturkissa ovat liikkuneet veronkerääjät, jahtivoudit, isojen talojen isännät ja metsäpäälliköt. Itseoikeutettuja pönäkän susiturkin kantajia ovat olleet usein nimismiehet, pormestarit, kunnanlääkärit, rovastit ja kanttoritkin. Susiturkki on kuulunut yhteiskunnan kermalle.

Susiturkki maanpuolustuksessa

Joskus susiturkkeja on riittänyt myös muuhun, kuin edustuskäyttöön, sillä susiturkissa on voinut taivaita tähystää myös lotta ilmavalvontatornissa sotiemme aikaan. Lotat saivat susiturkkeja lahjoituksinakin, jopa Ruotsista asti. Näin susiturkeilla ovat pöyhistelleet joskus naisetkin, vaikka susiturkkia pidetäänkin erityisesti miesten turkkina, siinä missä minkkiturkkia pidetään naisten turkkina. Myös vartiosotilaille riitti joskus vartiopaikalle susiturkki, vaikkakin niitä enimmäkseen olikin ylimmillä upseereilla.

Joulupukin susiturkki

Susiturkin erityisiä käyttäjiä on myös joulupukki. Sillä silloin tällöin kauan odotettu joulupukkikin on saapunut lasten luo, missäpä muussa kuin susiturkissa.
Susiturkin hinta

Vuonna 2010 vanhan susiturkin voi ostaa netistä hintaan noin 300 - 600 euroa. Uusi susiturkki suoraan turkisliikkeestä maksaakin jo 1 700 euroa ja jostakin jälleenmyyjältä ostettuna uuden susiturkin hinta kipuaa noin 2 000 euroon vuoden 2010 hintatasolla. Susiturkeissa on myös huomattavasti kalliimpia. Kalleimpia ovat maailmalla arktisista susista tehdyt turkit. Hintaan vaikuttaa myös turkin koko, onko se 3/4-mittainen vaiko nilkkoihin asti ylettyvä.

Kuuluisia susiturkkeja ja omistajia

USA:n presidentti Gerald Ford sai lahjaksi susiturkin Alaskasta eräältä ystävältään, lähtiessään vuonna 1974 vierailulle Vladivostokiin Siperiaan, tapaamaan presidentti Leonid Brezhneviä.

Maineikas matkailuyrittäjä Kalevi Keihänen suosi paksuja turkkeja. Hän saattoi liikkua susiturkissakin kesähelteillä, vaikka vaihtelun vuoksi käytti myös chinchilla-turkkia.

Abraham Melkiorinpojan susiturkki on myös jäänyt historian lehdille, sillä liminkalainen nuijasodan kapinallispäällikkö Hannu Krankka varasti hänen susiturkkinsa Kokkolan Tarharannan niityllä käydyssä kahakassa vuonna 1597. Suomen käskynhaltijan Klaus Flemingin Pohjanmaan voudilla, Abrahamilla, oli huonoa onnea tämänkin jälkeen - sillä myöhemmin hänet mestattiin.

Sudentaljat Lower Fort Garry
Roald Amundsen

Susiturkissa maailmanhistoriaa

Yksi kuuluisimmista susiturkin omistajista oli norjalainen Roald Amundsen, joka yllä kuvassa Etelämantereella. Vuosina 1911–1912 hän johti naparetkeä, joka saavutti ensimmäisenä etelänavan.

Lower Fort Garry

Hudson's Bay Companyn yksi turkisasemista oli 1800-luvulla Lower Fort Garry. Tämän Kanadan Winnipegissä, Manitobassa sijainneen turkiskaupan keskuksen katosta roikkuvia sudentaljoja kuvassa vasemmalla. Asema on entistetty ja siellä voi tutustua Pohjois-Amerikan turkiskaupan historiaan.

Pohjois-Amerikka hävitti susiaan systemaattisesti 1800-luvulla. Silloin tapettiin satoja tuhansia susia ja sen mukaisesti myös susiturkiskauppa oli laajaa, vaikka pääpaino olikin tuolloin muissa turkiksissa, kuten majavassa.

Susiturkismaat

Kanada, Alaska (USA), Venäjä ja Kiina ovat nykyisin ne maat, jotka käyvät laajinta kauppaa susiturkiksilla.
CITES-SOPIMUS ja EU-TODISTUS

Susiturkisten kohdalla on syytä muistaa CITES-sopimus, joka säätelee uhanalaisilla lajeilla käytävää kauppaa. Niinpä, jos aikoo tuoda maahan susiturkiksia, tarvitsee sopimuksen mukaisesti CITES-tuontiluvan. Mikäli sudesta saatuja osia kaupataan maan sisällä, tulee tätä varten hakea CITES-lupa Suomen ympäristökeskukselta. Lupaa varten tulee olla myös paikallisen riistanhoitoyhdistyksen todistus luvallisesta saannosta.

Euroopan unionin lainsäädäntö sääntelee uhanalaisten metsästettävien lajien tuontia EU:hun ja vientiä EU:n ulkopuolelle. Suomessa laillisesti kaadettujen lajien, kuten karhun, ilveksen, suden ja saukon osien, niistä valmistettujen tuotteiden ja lihan myyntiin tarvitaan aina EU-alueella poikkeuslupa, nk. EU-todistus. Lupa voidaan myöntää, jos yksilöt ovat peräisin Suomesta ja ne on otettu luonnollisesta ympäristöstään voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

EU-todistuksia ei myönnetä metsästäjille ennakkoon, eikä niitä voi myöntää ilman riistanhoitoyhdistyksen todistusta jossa todistetaan kaadon laillisuus (Laillisen saannon todistus).

Vanhan susiturkin osto taikka myynti

Kun ostat turkisliikkeestä uuden susiturkin, huolehtii liike siitä, että kaupan luvat ovat olemassa. Jos haluat itse myydä taikka ostaa vanhan susiturkin, niin tällaisen ilmoituksen julkaisemiseenkin tarvitset EU-luvan. Jos siten esimerkiksi saat kuolinpesän myötä perintönä vanhan susiturkin ja haluat myydä sen, on sinun haettava tälle myynnille EU-todistus Suomen ympäristökeskukselta. Tämä lupatodistus kulkee toimituskohtaisesti tämän kaupan yhteydessä, ja antaa oikeuden vain tähän yhteen kauppaan. Jos seuraavaksi susiturkin omistajaksi tullut haluaa tehdä samalla turkilla uudet kaupat, on hänen haettava taas uusi myyntilupa eli EU-todistus.

  • Lähteet
    Maija Salon sukututkimussivut
    Lottamuseo
    Leila K. Tuominen: Antolan tilan historiikki
    Valtion ympäristöhallinto
    Gerald R. Ford Presidential Library&Museum
    Ukin Uutiset

    Creative Commons
    Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.

    *Kuva nainen susiturkissa vuodelta 1969 Copyright dovima_is_devine
    *Iso alempi kuva nainen turkislakissa Copyright Jeff Weston
    *Pieni kuva nainen turkissa turkismuotia 2010 Copyright -=Hot $auce=-
    *Ylin iso kuva Copyright rachel_r
    *Lower Fort Garry Copyright KirrilyRobert

    Kuva a Roald Amundsenista Public domain.
  • SUSITURKKIEN UUSKÄYTTÖ

    Oikealla kuvassa Iisalmen koulun yhteiskoulun oppilaita lähdössä penkinpainajaisiin v. 1951. Kuvassa on mukana mm. pormestarilta, kirkkoherralta, kanttorilta, nimismieheltä ja metsäyhtiöiden piirimiehiltä lainattuja susiturkkeja. Rekimatka susiturkeissa penkinpainajaisiin oli koulussa pitkä perinne, joka alkoi 1930-luvulla jatkuen parikymmentä vuotta. Lainauksen jälkeen turkit aina palautettiin omistajilleen, odottamaan seuraavaa vuotta.

    Kuva Copyright: Antti Lappalainen: Suden jäljet. Metsäkustannus, Hämeenlinna, 2005.

    *** www.tunturisusi.com ***