|
|
SUSITURKKI JA SUSITURKIKSET
Suden turkkia on mielitty kautta aikain
sudelta ihmisen ylle siinä, missä muidenkin turkiseläinten. Susia on metsästetty
turkiskauppaa varten - ja näistä turkiksista on tehty turkkeja
ja turkislakkeja. Susi on ollut yksi
turkiseläimistä, kuten ovat olleet majava, soopeli, kettu, orava, näätä, kärppä ja saukko.
Susiturkittomana kuoleman vaarassa
Entisaikaan talvisin
taitettiin pitkiäkin matkoja reellä. Silloin susiturkki matkalaisen
yllä ei ollut sellaista ylellisyyttä, jollaiseksi turkit nykyisin
mielletään. Susiturkki saattoi pohjoisen hyytävissä oloissa olla elintärkeä,
jopa elämän ja kuoleman kysymys.
Neuvostoliitolle jäi sotien jälkeen Karjala ja siellä Kivennapa.
Kivennavan Kukkolanmäellä, Yrjö Erkinpojan talossa sattui 1600-luvulla,
jolloin Suomi kuului Ruotsiin, mielenkiintoinen susiturkkiin liittynyt
välikohtaus.
Kivennavalla liikkui tuolloin tärkeissä virkatehtävissään, tuuhakassa
susiturkissa rekipelillä - ruutitehtaiden tarkastaja ja salpietariveron
kantaja Hillebrand. Samaan taloon Hillebrandin kanssa osui
Juho Pekanpoika, jolla oli omien käsitystensä mukaan saatavana vanhoja
velkoja Hillebrandilta. Kun veloista ei päästy yksimielisyyteen,
sieppasi Juho yllättäen Hillebrandin susiturkin penkiltä ja vei
sen saman tien mukanaan.
Hillebrand oli luullut Juhon vain pilailevan, mutta tämä olikin ajanut tiehensä turkki
mukanaan. Hillebrand tietysti vei asian oikeuteen ja selitti käräjillä, miten hän
seuraavana aamuna, tammikuun 26. päivänä, oli joutunut palaamaan Kivennavalta
Viipuriin kovassa pakkasessa ilman turkkia. Hän oli joutunut juoksemaan itse rekensä
vierellä, muuten hän olisi paleltunut kuoliaaksi.
KUVASSA oikealla meneillään tapahtuma Fur Rendezvous, Alaskassa 2012 - ja parhaillaan
myydään huutokaupassa sudentaljaa. Keskihinta huutokaupassa vaihtelee, ollen 200 - 400 dollaria,
mutta korkeimmillaan yksi susitalja voi maksaa 1 000 dollaria.
Creative Commons
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla - USAF Photo by Steven White/JBER/PA - Copyright
Joint Base Elmendorf-Richardson
|
|
Susiturkkimuotia menneiltä ajoilta
Kuvassa susiturkkimallia vuodelta 1969.
Turkin on suunnitellut Fernando Sanchez for Revillon - ja turkikset
ovat susia Kanadasta.
|
Susiturkkeja omasta pihapiiristä
1800-luvulla susia pyydettiin susitarhoilla ja susikuopilla.
Näin tehtiin myös Antolan vanhalla sukutilalla. Siellä susia pyydettiin,
lihasyöttiä käyttäen omalla susikuopalla, joka oli pihapiirissä, vain 30 metrin
päässä asuintalosta. Tähän kuoppaan sortuneet sudet vietiin
sisälle tupaan jatkokäsittelyyn, jossa ne vedettiin tuvan orteen
kinneriin ja nyljettiin. Näistä sudennahkoista valmistettiin sitten
susiturkki, jota silloiset Antolan isännät käyttivät.
Tällä tavalla tuona aikana saatiin susiturkkitarpeet omasta pihapiiristä.
Turkismuotia 2010-luvulta. Tätä turkkia ei tarvittane ainakaan rekiajoon
pakkasen vuoksi.
|
Susiturkin käyttäjät herrasväkeä
Susiturkki on ollut arvokas, ja siksi sen käyttäjät ovat
usein olleet yhteisössä merkittävässä asemassa. Vaikka susiturkillakin
on haluttu hieman näyttää omaa asemaa ja mahtiakin, ei se ole
useinkaan ollut samalla tavalla vain muotiturkki, kuten ovat
tämän päivän naisten minkkiturkit. Susiturkkia on todellakin
tarvittu pitämään kylmää loitolla, se on ollut hyvin eristävä
käyttövaate. Siltikin useimmiten vain rikkaimpien käyttövaate.
Susiturkissa ovat
liikkuneet veronkerääjät, jahtivoudit, isojen talojen isännät ja metsäpäälliköt.
Itseoikeutettuja pönäkän susiturkin kantajia ovat olleet usein
nimismiehet, pormestarit, kunnanlääkärit, rovastit ja kanttoritkin.
Susiturkki on kuulunut yhteiskunnan kermalle.
Susiturkki maanpuolustuksessa
Joskus susiturkkeja on riittänyt myös muuhun, kuin edustuskäyttöön,
sillä susiturkissa on voinut taivaita tähystää myös lotta
ilmavalvontatornissa sotiemme aikaan.
Lotat saivat susiturkkeja
lahjoituksinakin, jopa Ruotsista asti. Näin susiturkeilla ovat pöyhistelleet
joskus naisetkin, vaikka susiturkkia pidetäänkin erityisesti miesten turkkina,
siinä missä minkkiturkkia pidetään naisten turkkina.
Myös vartiosotilaille
riitti joskus vartiopaikalle susiturkki, vaikkakin niitä enimmäkseen
olikin ylimmillä upseereilla.
Joulupukin susiturkki
Susiturkin erityisiä käyttäjiä on myös joulupukki. Sillä silloin
tällöin kauan odotettu joulupukkikin on saapunut lasten luo,
missäpä muussa kuin susiturkissa.
|
Susiturkin hinta
Vuonna 2010 vanhan susiturkin
voi ostaa netistä hintaan noin 300 - 600 euroa. Uusi susiturkki
suoraan turkisliikkeestä maksaakin jo 1 700 euroa ja jostakin jälleenmyyjältä
ostettuna uuden susiturkin hinta kipuaa noin 2 000 euroon vuoden 2010 hintatasolla.
Susiturkeissa on myös huomattavasti kalliimpia. Kalleimpia ovat
maailmalla arktisista susista tehdyt turkit. Hintaan vaikuttaa myös turkin koko,
onko se 3/4-mittainen vaiko nilkkoihin asti ylettyvä.
Kuuluisia susiturkkeja ja omistajia
USA:n presidentti Gerald Ford sai lahjaksi susiturkin Alaskasta eräältä ystävältään,
lähtiessään vuonna 1974 vierailulle Vladivostokiin Siperiaan, tapaamaan presidentti
Leonid Brezhneviä.
Maineikas matkailuyrittäjä Kalevi Keihänen suosi paksuja turkkeja. Hän saattoi
liikkua susiturkissakin kesähelteillä, vaikka vaihtelun vuoksi käytti
myös chinchilla-turkkia.
Abraham Melkiorinpojan susiturkki on myös jäänyt historian lehdille, sillä liminkalainen
nuijasodan kapinallispäällikkö Hannu Krankka varasti hänen susiturkkinsa
Kokkolan Tarharannan niityllä käydyssä kahakassa vuonna 1597. Suomen käskynhaltijan
Klaus Flemingin Pohjanmaan voudilla, Abrahamilla, oli huonoa onnea tämänkin jälkeen -
sillä myöhemmin hänet mestattiin.
|
Susiturkissa maailmanhistoriaa
Yksi kuuluisimmista susiturkin omistajista oli norjalainen Roald Amundsen,
joka yllä kuvassa Etelämantereella. Vuosina 1911–1912 hän johti naparetkeä, joka saavutti
ensimmäisenä etelänavan.
Lower Fort Garry
Hudson's Bay Companyn yksi turkisasemista oli 1800-luvulla Lower Fort Garry.
Tämän Kanadan Winnipegissä, Manitobassa sijainneen turkiskaupan keskuksen
katosta roikkuvia sudentaljoja kuvassa vasemmalla. Asema on entistetty
ja siellä voi tutustua Pohjois-Amerikan turkiskaupan historiaan.
Pohjois-Amerikka hävitti susiaan systemaattisesti 1800-luvulla.
Silloin tapettiin satoja tuhansia susia ja sen mukaisesti myös susiturkiskauppa
oli laajaa, vaikka pääpaino olikin tuolloin muissa turkiksissa, kuten majavassa.
Susiturkismaat
Kanada, Alaska (USA), Venäjä ja Kiina ovat nykyisin ne maat,
jotka käyvät laajinta kauppaa susiturkiksilla.
|
CITES-SOPIMUS ja EU-TODISTUS
Susiturkisten kohdalla on syytä muistaa CITES-sopimus, joka
säätelee uhanalaisilla lajeilla käytävää kauppaa. Niinpä, jos
aikoo tuoda maahan susiturkiksia, tarvitsee sopimuksen mukaisesti
CITES-tuontiluvan. Mikäli sudesta saatuja osia kaupataan maan sisällä, tulee tätä varten
hakea CITES-lupa Suomen ympäristökeskukselta. Lupaa varten tulee olla myös paikallisen
riistanhoitoyhdistyksen todistus luvallisesta saannosta.
Euroopan unionin lainsäädäntö sääntelee uhanalaisten metsästettävien lajien tuontia EU:hun ja vientiä EU:n ulkopuolelle.
Suomessa laillisesti kaadettujen lajien, kuten karhun, ilveksen, suden ja saukon osien, niistä
valmistettujen tuotteiden ja lihan myyntiin tarvitaan aina EU-alueella poikkeuslupa, nk.
EU-todistus. Lupa voidaan myöntää, jos yksilöt ovat peräisin Suomesta ja ne on otettu
luonnollisesta ympäristöstään voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.
EU-todistuksia ei myönnetä metsästäjille ennakkoon, eikä niitä voi myöntää ilman
riistanhoitoyhdistyksen todistusta jossa todistetaan kaadon laillisuus
(Laillisen saannon todistus).
Vanhan susiturkin osto taikka myynti
Kun ostat turkisliikkeestä uuden susiturkin, huolehtii liike siitä,
että kaupan luvat ovat olemassa.
Jos haluat itse myydä taikka ostaa vanhan susiturkin, niin tällaisen ilmoituksen
julkaisemiseenkin tarvitset EU-luvan. Jos siten esimerkiksi saat kuolinpesän
myötä perintönä vanhan susiturkin ja haluat myydä sen, on sinun haettava
tälle myynnille EU-todistus Suomen ympäristökeskukselta. Tämä lupatodistus
kulkee toimituskohtaisesti tämän kaupan yhteydessä, ja antaa oikeuden vain tähän yhteen kauppaan.
Jos seuraavaksi susiturkin omistajaksi tullut haluaa tehdä samalla turkilla uudet kaupat, on hänen haettava
taas uusi myyntilupa eli EU-todistus.
Lähteet
Maija Salon sukututkimussivut
Lottamuseo
Leila K. Tuominen: Antolan tilan historiikki
Valtion ympäristöhallinto
Gerald R. Ford Presidential Library&Museum
Ukin Uutiset
Creative Commons
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva nainen susiturkissa vuodelta 1969 Copyright
dovima_is_devine
*Iso alempi kuva nainen turkislakissa Copyright
Jeff Weston
*Pieni kuva nainen turkissa turkismuotia 2010 Copyright
-=Hot $auce=-
*Ylin iso kuva Copyright
rachel_r
*Lower Fort Garry Copyright
KirrilyRobert
Kuva a Roald Amundsenista Public domain.
|
SUSITURKKIEN UUSKÄYTTÖ
Oikealla kuvassa Iisalmen koulun yhteiskoulun oppilaita lähdössä penkinpainajaisiin v.
1951. Kuvassa on mukana mm. pormestarilta, kirkkoherralta, kanttorilta, nimismieheltä ja
metsäyhtiöiden piirimiehiltä lainattuja susiturkkeja.
Rekimatka susiturkeissa penkinpainajaisiin oli koulussa pitkä perinne,
joka alkoi 1930-luvulla jatkuen parikymmentä vuotta.
Lainauksen jälkeen turkit aina palautettiin omistajilleen,
odottamaan seuraavaa vuotta.
Kuva Copyright:
Antti Lappalainen: Suden jäljet. Metsäkustannus, Hämeenlinna, 2005.
|
|
|
|