Tunturisuden sivut
Stéphane Breitwieser (1971 - ) Tarjoilija, joka "keräsi" arvokokoelman taidetta makuuhuoneeseensa

Ranskalainen Stéphane Breitwieser matkusteli ympäri Eurooppaa vuosina 1995 - 2001, työskennellen tarjoilijana ja keittiöapulaisena. Tällä matkakiertueellaan hän varasti 239 erittäin arvokasta taideteosta 172:sta museosta. Hän teki tällaisen anastuksen keskimäärin joka 15. päivä. Hänen täten haltuunsa saamansa taidekokoelman arvoksi on arvioitu vähintäänkin kymmeniä miljoonia euroja, mutta jopa 150 miljoonaa euroa.

Guardian on kutsunut Stéphane Breitwieseria maailman mestarillisimmaksi taidevarkaaksi, eikä tätä tarvinne epäillä. Useimmista muista taidevarkaista Stéphane Breitwieser erosi niin, että hän ei varastanut taidetta, saadakseen niiden avulla itselleen rahallista hyötyä, vaan hän varasti taidetta rakkaudesta taiteeseen. Hän halusi näin luoda itselleen kokoelman sellaista flaamilaista ja alankomaalaista taidetta 1500 -, 1600- ja 1700-luvuilta - josta hän itse erityisesti piti, ja aika pitkälle hänen voidaan tässä todeta onnistuneenkin. Kunnes sitten kokoelman keruulle tuli päätepiste. Stéphane Breitwieser ei koskaan suunnitellutkaan myyvänsä ainuttakaan taideteosta kokoelmistaan. Hän kuitenkin nautiskeli mielessään ajatuksella, kuinka hän oli Euroopan rikkain mies.

Ensimmäisen tiedetyn taidevarkautensa Stéphane Breitwieser teki vuonna 1995 Saksassa, keskiaikaisessa linnassa, johon hän oli tuolloin tutustumassa tyttöystävänsä kanssa. Linnan seinältä hän tavoitti silmiinsä maalauksen, johon hän suorastaan lumoutui. Tyttöystävän pitäessä vahtia, Stéphane Breitwieser irrotteli maalauksen nopeasti kehyksistään ja sujautti sen rullattuna poveensa. Samana vuonna hän teki ensimmäisen taidevarkautensa myös museossa.

Stéphane Breitwieser valikoi kokoelmansa kartuttamiseen sellaisia pienempiä taidemuseoita, näyttelyitä ja kirkkoja, joissa turvamenettelyt olivat puutteellisia ja vierailijoita ei riittänyt ihan joka hetkelle. Hän käytti varkauksissaan tällaista samanlaista, suoraviivaista ja yksinkertaista menettelyä. Museoihin parivaljakko - Stéphane Breitwieser ja tyttöystävä - meni sisään, pääsymaksun maksaen, ihan kuten kaikki muutkin vierailijat. Sisällä he vaeltelivat muiden mukana, taiteesta aikailevasti nautiskellen, kunnes kohdalle osui maaginen, hiljainen hetki ja tuli tilaisuus! Tyttöystävä valvoi silloin aina valppaana vierellä ja kiinnitti tarvittaessa vartijoiden huomion itseensä, kun Stéphane Breitwieser leikkeli nopeasti ja rutiinin antamalla taidolla maalauksen kehyksistä ja rullasi sen piiloon liiveihinsä.

Joskus Stéphane Breitwieser viskasi taideteoksen museon ikkunasta kadulle ja kiirehti sitten ulos ottamaan sen haltuunsa. Anastuksia Stéphane Breitwieser teki Euroopassa seitsemässä maassa. Näistä Sveitsissä tapahtui 66, Ranskassa 68, Belgiassa 19 ja Saksassa, Itävallassa, Tanskassa ja Hollannissa yhteensä 21. Poliisi ei päässyt hänen jäljilleen, koska ainutkaan anastetuista taideteoksista ei ilmestynyt pimeille markkinoille.

Stéphane Breitwieser ei oman kertomansa mukaan liikkunut museoissa siksi, että olisi halunnut varastaa niistä jotakin. Hän kävi ihastelemassa taidetta ja joutui joskus jonkin taideteoksen äärellä niin syvän tunteen valtaan, että hänen oli suorastaan pakko saada taideteos itselleen. Stéphane Breitwieser on itseoppinut taiteen asiantuntija, taiteen rakastaja jo lapsuudestaan saakka. On kyllä toisaalta todettu, että Stéphane Breitwieserkin tapauksessa varsinainen rakkaus aiheeseen jäi lopulta taka-alalle ja päätavoitteeksi tuli omistaa ja kerätä yhä enemmän. Tällainenhan on yleensäkin keräilijöille tyypillistä.

Taidekokoelmansa Stéphane Breitwieser sijoitti äitinsä taloon, siellä omaan makuuhuoneeseensa. Äidin talo sijaitsi Mulhousessa, itäisessä Ranskassa. Äidilleen hän kertoi ostelevansa taidetta kirpputoreilta. Hän piti huoneen kaiken aikaa puolihämäränä niin, että auringonvalo ei päässyt vahingossakaan turmelemaan maalauksia. Tällaisessa puolihämäryydessä ja hiljaisuudessa taiteesta, maalauksista, maljakoista ja pienoisveistoksista oli varmaankin myös mitä ihastuttavinta nautiskella, kun koko muu häiritsevä maailma oli jossakin kaukana. Yhden maalauksista Stéphane Breitwieser havaitsi jossakin vaiheessa väärennetyksi, ja hän poltti närkästyneenä taulun. Stéphane Breitwieser ei tyytynyt vain nauttimaan taidekokoelmastaan, vaan hän piti siitä tarkkaa kirjanpitoa ja suhtautui muutenkin kokoelmaansa kunnioittavasti, kuin taidehistorioitsija ja -tutkija.

Yksi Sveitsin torvi kaatoi koko systeemin

Stéphane Breitwieserin uskomaton onni kääntyi lopulta ja hän jäi kiinni varkauksistaan vuonna 2001. Hän yritti tuolloin anastaa arvokkaan torvisoittimen, metsästystorven vuodelta 1584, Richard Wagnerin museosta, Luzernissa, Sveitsissä. Kyseisenlaisia torvia on kolme maailmassa ja yhden arvo on rahallisestikin merkittävä. Stéphane Breitwieserin ensimmäinen torvivarkausyritys epäonnistui. Hän kuitenkin palasi paikalle pari päivää myöhemmin.

Tällöin eräs sveitsiläinen toimittaja, Erich Eisner, joka oli museon pihamailla ulkoiluttamassa koiraansa, tunnisti hämäräperäisen oloisen, pitkätakkisen Stéphane Breitwieserin, ja teki hälytyksen vartijoille. Hälytyksen saanut vartija sattui olemaan sama mies, joka oli pari päivää aiemmin ollut estämässä Stéphane Breitwieseria. Vartija soitti paikalle poliisit ja näin kaikki päättyi.

Luzernin poliisi palkitsi Erich Eisnerin koiran koko loppuiäkseen ilmaisella ruualla.

Stéphane Breitwieser sai rangaistukseksi kolme vuotta vankeutta. Ensimmäiset kaksi vuotta hän vietti vankilassa Sveitsissä, josta hänet sitten siirrettiin vankilaan Ranskaan. Vankeustuomiostaan hän vietti vankilassa vain 26 kuukautta.

Stéphane Breitwieserin pidätysvaiheiden alkuaikana hänen äitinsä tuhosi pojan anastamaa taidetta erilaisin tavoin, mm. syytämällä sitä läheiseen kanaaliin. Eräät ohikulkijat näkivät kanaalissa jotakin kiiltävää ja totesivat sen hopeakupiksi. He hälyyttivät paikalle poliisin, joka sittemmin löysi kanaalista 102 arvoesinettä. Äidin toiminta onnistui siksi, että Sveitsin poliisilta kului 19 päivää, ennen kuin se teki pyynnön siitä, että äidin asunto pitäisi tutkia.

Sveitsin poliisi on todennut, että "koskaan muulloin ei ole tuhottu yhtä paljon vanhojen mestareiden töitä niin lyhyessä ajassa". Myös äiti ja tyttöystävä saivat vankeusrangaistuksen. Kun Stéphane Breitwieser sai kuulla siitä, kuinka hänen äitinsä oli tuhonnut taidetta, hän yritti sellissään itsemurhaa.
Kleven prinsessa Sibylle

Kleven prinsessa Sibylle - Lucas Cranach vanhempi (1472 - 1553)

Stéphane Breitwieserin anastamiin taideteoksiin kuului maalausten ohella myös hopeasta, kullasta ja norsunluusta valmistettuja taide-esineitä, antiikkikelloja, antiikkiaseita ja antiikkisoittimia kuten viulu 1600-luvulta. Arvokkaimpien, yksittäisten taideteosten huutokauppahinnat liikkuivat miljoonissa euroissa. 110 anastetuista maalauksista saatiin takaisin - loput katosivat.

Arvokkain anastetuista maalauksista oli Lucas Cranach vanhemman maalaama muotokuva, Kleven prinsessa Sibylle - kuvassa yllä. Maalauksen silloinen huutokauppa-arvo oli 7 miljoonaa euroa. Stéphane Breitwieser leikkasi tämän maalauksen itselleen kehyksistä Sothebyn huutokauppatiloissa, joissa se oli ollut tarkoitus myydä. Juuri tämän nimenomaisen maalauksen hän hankki itselleen syntymäpäivälahjaksi, koska tapahtumatiistaina hän täytti 24 vuotta.

Neitsyt

Neitsyt - Abbott Handerson Thayer (1849 - 1921))
Richard Wagner museo
Richard Wagner -museo

Tämän kauniin museon maisemissa, Luzernissa, Sveitsissä, päättyi Stéphane Breitwieserin ura taidevarkaana, kun hän jäi kiinni, yrittäessään varastaa torven. Voisiko kaunista taidetta rakastaneelle päätösnäyttämöksi edes kuvitella kauniimpia puitteita. Tosin, jatkoakin seurasi, sillä vuonna 2011 Stéphane Breitwieseriltä löydettiin taas anastettua taidetta, ja hän sai vuonna 2013 kolmen vuoden vankeustuomion.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright © Timo
*Kuva alla Copyright © Simon

Lähteet
Wikipedia: Stéphane Breitwieser
Pursuit Magazine: Stéphane Breitwieser: World’s Most Notorious Art Thief
The Artpole: Love & The... and a mother with an appetite for destruction
The New York Times: Your Stolen Art? I Threw Them Away, Dear
Linda Roy: The Cleptomaniac
Richard Wagner museo
*** tunturisusi.com linkit ***