|
Öljyvärimaalaus
Muista: Öljymaalarilla on kaksi erilaista perustyöskentelytapaa. Hän voi maalata Alla prima, joka tarkoittaa sitä, että maalaus tehdään suunnilleen yhdellä istumalla valmiiksi. Sitä voidaan tietysti jatkaa, työstää ja parannella vielä muutamien seuraavien päivien aikana, mutta tässä maalari kuitenkaan ei odota välillä työn täyttä kuivumista, vaan maalaa märälle eli kuivumattomalle pinnalle. Toinen tapa on maalata tarkemmin ja huolellisemmin ja niin, että työ välillä kuivuu. Kuivuneen työn kanssa voidaan maalata tarkemmin yksityiskohtia ja kuullottaa uusia, ohuita värikerroksia kuivuneen työn päälle. Öljymaalausta voidaan tällä menetelmällä maalata viikkoja, kuukausia - joskus jopa vuosia. Tärkeintä on se, että kun on saanut kipinän öljymaalaukseen - ei siirrä aloittamista, vaan siitä samasta hipsii taidekauppaan, hankkii perusvälineet ja aloittaa taiteilijan uran heti! Taiteilijan polku taiteen taimitarhassa on mutkainen ja kiviä täynnä, joten aikaa viivyttelyyn ei ole. Välineet: Öljymaalari tarvitsee perusvälineistössään työskentelyssään maalauspinnan, jolle hän maalaa - alustan maalauspinnalle, joka voi olla maalausteline taikka yleisimmin pöytä - öljyvärit eli maalit, joilla hän maalaa - siveltimiä - paletin - palettiveitsen - talouspaperia ja kangaspalasia - sekä ohennetta värien ohentamiseen ja sekoittamiseen. Lisäksi hän tarvitsee maalauksen piirtämiseen välineet ja vernissaa työn mahdolliseen lakkaamiseen. Maalauspinnat. Öljyväreillä voi maalata hyvin erilaisille pinnoille. Tavallisia ovat pingotetut kankaat taikka taidekaupoista ostettavat, erikokoiset kangaspahvipohjat, jotka ovat kokeneellekin maalarille aina hyvä vaihtoehto. Öljyväreillä voi maalata myös erilaisille papereille, pahveille ja kartongeille. Myös käyttökelpoisia ovat vanerit, lastulevyt ja kovalevy. Halutessaan voi maalata myös vaikkapa puupinnalle taikka metallille. Alustana pöytä taikka teline. Harvemmilla aloittelevilla öljymaalareilla on käytettävänään maalausteline, eikä se aina ole edes tarpeellinenkaan. Sisätiloissa voi maalata ihan hyvin niin, että maalauspohja on pöydällä. Maalausta täytyy toki maalaamisen eri vaiheissa nostaa pystyyn niin, että näkee, mitä tekee - ja maalausta voi aina välillä tarkastella hieman kauempaa. Ulkoilmamaalarit tarvitsevat maalaustelineen. Öljyvärit. Öljyvärejä on erikokoisissa tuubeissa. Aloitteleva harrastelija tarvitsee pakkauksen perusvärejä. Värivalikoimaansa hän voi sitten ajan myötä täydentää. Siveltimet. Öljymaalauksessa käytetään ja tarvitaan hyvin erilaisia ja erikokoisia siveltimiä. Karkeasti jaotellen, tarvitaan sekä jäykkiä, että pehmeitä siveltimiä. Siveltimien on oltava erikokoisia. Suurten pintojen peittämiseen käytetään leveitä, tasapäisiä siveltimiä eli lattasiveltimiä. Tarkkaan työskentelyyn tarvitaan erikokoisia, teräväkärkisiä, pieniä, pehmeitä taikka jäykempiä siveltimiä - pyörösiveltimiä. Erikoisempia siveltimiä edustavat viuhkasiveltimet, joilla voidaan häipyvän haipuvasti yhdistellä eri värejä raja-alueilla. Paletti. Öljyvärejä sekoitellaan sivellintä käytellen jollakin tasaisella pinnalla, perinteisesti paletilla, kun haetaan oikeaa sävyä ja värin siveltävyyteen vaikuttavaa juoksevuutta eli ohennusta ennen värin maalauspinnalle siirtämistä. Palettina voi olla perinteinen, sitä tarkoitusta varten valmistettu taiteilijan paletti. Paras ja halvin paletti on kuitenkin jokin paksu pahvinpalanen tms. pieni tasainen levyke, jonka tietyn ajan kuluttua voi surutta laittaa roskiin ja ottaa käyttöön uuden. Huom! Väriyhdistelmiä öljyväreillä saadaan aikaan niin, että eri värejä kokeillen ja oikeaa sävyä etsien sekoitetaan toisiinsa, sekä paletilla, että vielä itse maalauspinnalla. Myös yhtä, puhdasta väriä voidaan vaalentaa paletilla. Palettiveitsi. Siveltimien sijaan öljyvärejä voi halutessaan levittää palettiveitsillä, joilla saa erilaista jälkeä, useinkin varsin paksuja värikerroksia käytellen. Palettiveitsiä ei ihan aloitteleva maalari tarvitse, sillä niiden hallinta on oma lukunsa. Palettiveitsien ohessa taikka sijaan värejä voi öljymaalauksessa levitellä, sivellinmaalauksen ohessa, kaikilla mahdollisilla tikuilla ja muilla kapineilla - vain kekseliäisyys on tässä rajana. Kokenut maalari käyttää sormiaankin usein väripintojen työstämisen eri vaiheissa. Talouspaperia ja kangaspalasia. Siveltimiä täytyy maalaamisen eri vaiheissa ja tietenkin lopetettaessa, puhdistella. Tähän toimeen kuluu talouspaperia. Voi myös käytellä kankaisia jäännöspaloja. Talouspaperia tarvitaan kaiken aikaa sinne ja tänne leviävän värin siistimiseen, etenkin käsiään niillä joutuu puhdistamaan tiiviiseen tahtiin, jotta ei sotkisi käsillään joka paikkaa. Ohenne. Ohenteella tuubista paksuna ja jäykähkönä puristuva väri saadaan juoksevaksi ja siveltäväksi. Ohenteena voi käyttää pellavaöljyä - mutta hyvä ja ehkä parempi vaihtoehto on hajuton tärpätti. Tärpätillä siveltimet voi maalauskerran jälkeen myös puhdistaa odottamaan seuraavaa maalauskertaa. Piirtämisvälineet. Öljyvärimaalaus voidaan maalata ilman pohjapiirtämistä. Karkeamman taikka tarkemman pohjapiirroksen työlle voi tehdä myös siveltimillä. Hiemankin pidemmälle tarkkuudessa viedyssä työssä tarvitaan aina kuvan piirtäminen ennen maalaamista. Piirtämisessä on muinoin usein käytetty hiiltä. Suositeltavin väline nykypäivänä ovat lyijykynät. Tauluvernissa. Kankaalle maalattu öljyvärimaalaus aina lakataan vernissalla, jotta maalaus säilyy paremmin. Kiiltävällä vernissalla työhön saadaan kaunis kiilto. Vernissausta ei saa tehdä silloin, kun työ ei ole vielä kunnolla kuivunut. Liian aikaisin suoritettuna vernissaus aikaansaa maalauksen tuhon, sillä siihen ilmestyy pitsimäisiä halkeamia ja juovia tiheään, kuin hämähäkin verkossa. Maalauksen on kuivuttava ainakin vuosi, ennen kuin sen saa vernissata eli lakata. Paperille taikka pahville tehtyä maalausta ei koskaan lakata, vaan se kehystetään aina lasin alle. 
Harjoitustyönä leopardin muotokuva
1. Maalaan tässä esimerkissä leopardin muotokuvan. Aluksi olen tutustunut valokuvien kautta ainakin päivän taikka kaksi leopardin ulkonäköön ja kasvojen piirteisiin. Pidempikään aika ei ole haitaksi. Maalaan paksulle A4-kokoiselle paperille, jonka nyt kiinnitän reunoistaan maalarinteipillä jäykälle pahvilevylle. A4-koko siksi, että voin skannata valmiin työn tietokoneelle. Maalaan pöydän ääressä ja kerään pöydälle tarvittavan välineistön: tämän maalauspohjan, öljyvärit, muutamia siveltimiä, kupin pohjalle hajutonta tärpättiä pienehkö määrä - sekä rulla talouspaperia. Kuppina on vanha, käytöstä poistettu kahvikuppi. Uusia kahvikuppeja maalari tarvitsee kahviin, jota on aina välillä hyvä siemaista tuumaustauolla, kun miettii, että miksi ei onnistu ja mikä tässä taas mättää. Tähän maalaukseen tarvitaan kahdeksan väriä: 1) Kadmiumin punainen - kirkas, vaalea punainen (turkkiin, korviin sekä kirsuun) 2) kadmiumin keltainen - kirkas, vaalea keltainen (silmiin ja turkkiin sekä korviin) 3) raw umber eli luonnonumbra, joka on vaaleanruskea - (turkkiin ja korviin) 4) yellow green eli kellanvihreä (silmiin) 5) viridian vihreä (silmiin) 6) French ultramarine eli ranskanultramariini, joka on violetin sinistä (tausta) 7) lamp black eli lamppumusta (turkin tummiin kuvioihin, silmiin, kirsuun, suuhun) 8) titanium white eli titaanivalkoinen, kutsutaan myös permanenttivalkoiseksi, sillä se on hyvin pysyvää (turkkiin, viiksikarvoihin, silmän valopisteisiin, yleensä vaalentamaan värejä, myös taustaan). Siveltimet: Siveltimiä tarvitaan kolme: yksi leveähkö lattasivellin, lähinnä kasvojen pohjan maalaamiseen ja taustaan - sekä kaksi pientä, teräväkärkistä pyörösivellintä, joista toinen jäykempi, toinen pehmeä. 2. Piirrän lyijykynällä huolellisesti ja hyvin tarkasti leopardin pään. Koska en saa työskentelytilaani malliksi oikeaa leopardia - joka olisi se ihannetilanne - käytän apuna leopardinkuvia, joiden avulla saan aikaan todellakin leopardin, enkä vain jotakin hieman sen näköistä eläintä. Huom! Älä sinäkään maalaa vaikeaa kohdetta muistinvaraisesti, jos pyrit realistiseen lopputulokseen ja jollet ole ammatiltasi esim. eläintarhan leopardinhoitaja. 3. Piirroksen ollessa valmis, pääsen aloittamaan maalaamisen. Koska nyt maalauspohjana on paksu paperi, ei ole tarvinnut huolehtia pohjamaalaamisesta. Aloitan, maalaamalla suurta tarkkuutta vaativat silmät. Maalaan ne pienellä siveltimellä ja suurta huolellisuutta noudattaen kerralla kuta kuinkin valmiiksi. Pieniä korjauksia on mahdollista tehdä myöhemmin, mutta tarkoitus on, että silmät tulisivat heti mahdollisimman täydelliset, eikä niitä tarvitse korjailla. 4. Maalaan seuraavaksi kirsun. Kirsu on tuo punaruskea osio leopardin kuonon kärjessä ja siinä ovat sierainaukot. Kirsunkin maalaan kerralla valmiiksi. Maalaan myös leopardin suun ja kuonon kärjen alaleukoineen. 5. Maalaan koko kasvoille, aloittaen kuonon päältä, mahdollisimman sopivan pohjavärin. Noudattelen maalatessani hahmottelemaani turkin pohjaväriä, rajautumineen ja huomioin jo myös valööreja. Ensimmäisen päivän aikana olen päässyt maalaamisessa tähän vaiheeseen ja aikaa on mennyt, piirtämisineen, ehkä noin viisi tuntia. 6. Toisena päivänä jatkan maalaamista ja alan maalata kasvoihin näitä ruusukemaisia, tummia kuvioita. Kaiken aikaa, maalatessani, ajattelen sivellintä käytellessäni - että maalaan turkkia. Siten yritän saada jäljestä sivellintyöskentelyllä sellaista, että lopputulos näyttää turkilta. Tässä täytyy käyttää hyväksi värien pientä vaihtelua, vaaleammat ja tummemmat siveltimenjäljet vuorottelevat ja synnyttävät kuvaa karvojen muodostamasta turkista. 7. Toisena päivänä, saatuani kasvot jo kutakuinkin valmiiksi siirryn korvaprojektiin. Korvat maalaan omana, erillisenä osionaan. Yritän saada korvien sisustan, villoineen ja karvoineen, näyttämään mahdollisimman aidolta. Käytän yhdessä sekä tarkoituksellisen, mutta hallitun laveaa maalaustapaa - että tarkkaa ja yksityiskohtiin paneutuvaa. Jossakin vaiheessa voin esimerkiksi hangata korvien sisustaa vaikkapa sormella, saadakseni häipyvyyttä sinne, missä sitä tarvitaan - ja tämän päälle maalaan pienellä siveltimellä yksittäisiä karvoja. 8. Kun leopardin pää on valmis, maalaan kolmantena päivänä taustan. Tämän jälkeen parantelen ja viimeistelen ja korjailen vielä kasvoja tarpeen mukaan. 9. Nyt odotan, että työ täydellisesti kuivuu ja siihen menee viikko taikka pari. Sitten maalaan niin tarkasti, kuin kykenen, leopardille viiksikarvat pienellä siveltimellä ja valkoisella maalilla. Teen joitakin hyvin pieniä lisämaalauksia kasvoihin, maalaan muutamia valkoisia karvoja silmien yläpuolelle jne. Maalaan taustan ja pään rajakohdan turkkia niin, että se sulavasti tulee taustan päälle. 10. Kun työ on kuivunut, skannaan sen ja tuon nettiin, jossa saan siitä rakentavaa kritiikkiä muilta taiteen harrastajilta. Alkuperäisen maalauksen olen kehystyttänyt. Kehyksessä on joka puolella noin 10 cm levyinen, tummanruskea laitapahvialue, joka antaa tauluna työlle lisää kokoa ja näyttävyyttä. Maalauksen päällä on kirkas lasi. Katselen usein leopardimaalaustani seinällä ja arvioin sitä, missä onnistuin - ja mitä olisin voinut tehdä paremmin. Ja suunnittelen, että ehkäpä taas kohta maalaan leopardin - ja vieläkin paremmin! 
VALMIS! *Tunturisusi* |
| www.tunturisusi.com |
