|
Vesivärit - akvarelli
Muista: Vesivärit on hyvin monipuolinen maalauskeino. Se on myös hyvin yleinen keino, ja voisi sanoa, että jokainen ihminen elämänsä jossakin vaiheessa maalaa taikka on maalannut vesiväreillä. Akvarellistilla eli vesivärimaalarilla on käytettävissään kaksi erilaista perustapaa maalata ja näitä keinoja hän voi työssään yhdistellä. Ensiksikin, hän voi maalata "märkää märälle". Siinä paperi ensin kastellaan joko kokonaan, taikka halutulta, rajatulta osaltaan vedellä, jolle sitten siirretään siveltimellä väriä. Tässä väri märällä paperilla leviää sattumanvaraisemmin ja muodostaa kauniita, häipyviä kuvioita. Maalari voi pyrkiä hallitusti saamaan aikaan juuri sellaisia värin levittäytymisiä, joita hän työhönsä tarvitsee. Toisekseen, vesiväreillä voidaan maalata hyvin tarkasti niin, että kuva-aihe ensin tarkasti piirretään - ja sitten piirustus maalataan kuivalle paperille. Näitä molempia perustapoja voidaan yhdistellä samassa työssä. Laseeraus on vesivärimaalauksessakin kerrosmaalausta, jossa alemman kerroksen on tarkoitus kuultaa päälle maalatun alta. Laveeraus on suuremman pinnan peittämistä, johon yksi siveltimenveto ei riitä. Hyvin usein akvarellisti ensiksi laveeraa pohjan - ja kun paperi on kuivunut, hän maalaa päälle jotakin uutta, eli laseeraa. Hän voi suorittaa tämän laseerauksen, laveeraten koko pinnan - taikka maalata päälle jonkin pienemmän kohteen. Vesivärien teho perustuu juuri mahdollisuuteen tehdä kirkkaita, läpinäkyviä laveerauksia, jotka tehdään kerros kerrokselta. Aina välillä odotetaan, että paperi on kuivunut - ja suoritetaan uusi laveeraus, kunnes haluttu värisävy ja oikea valööri on saavutettu. Laveeraus ja laseeraus kulkevat vesivärimaalauksessa käsi kädessä ja yhteistyössä ja ovat saman asian eri nimikkeitä - laveeraamalla laseerataan. Peittävä maalaus. Toki voidaan usein maalata laveeratun pohjan päälle niinkin, että pohja ei kuulla läpi lainkaan. Vesiväreillä voidaan maalata siten hyvin peittävästi, käyttäen paksua värikerrosta. Tällöin alta ei kuulla mitään väriä, ainakaan selkeästi. Peittäen voidaan maalata myös suoraan paperille niin, että alla ei ole laveerauksia. Roiskinta, pirskottelu ja hankailu. Vesivärejä voidaan paperille myöskin levittää roiskimalla tai erilaisilla sienillä taikka muilla välineillä, kun pyritään saamaan aikaan erityistä jälkeä ja jotakin tiettyä tekstuuria. Roiskimisessa voi käyttää sivellintä, mutta mitä hyvänsä muuta välinettä, vaikkapa hammasharjaa. Hammasharjaan asetetaan väri, harjaa pidetään lähellä paperia - ja harjaksia veitsellä taikka sormella kiristäen ja sitten löysäten ammutaan paperille värisadekuuroja! Värien sulautus. Vesivärien perusominaisuuksia on se, että kahta väriä voidaan märällä pohjalla sulauttaa toisiinsa. Väripintojen eristäminen toisistaan. Toisaalta, värit voidaan kuivamaalaten täysin eristääkin toisistaan niin, että ne eivät lainkaan raja-alueella sulaudu. Vesivärien kanssa voidaan hyödyntää myös erilaisia sekatekniikoita. Tyypillistä on tällöin käyttää värikyniä vesivärimaalauksen jossakin vaiheessa, yleensä viimeistelyssä. Sekatekniikoissa vesiväreihin voidaan myös yhdistellä erilaisia aineita, kuten vaikkapa saippuaa, jonkin halutun, viehättävän efektin aikaansaamiseksi. Runsasvesistä väriä voidaan paperilla myöskin puhaltaa, taikka paperia käännellen valutella. Erilaisia apupintoja voidaan värjätä, ja niillä voidaan painaa työhön erilaisia kuviointeja. Viimeistelyyn kuuluu juuri myös kuivasivellintekniikka, jossa kuivalla siveltimellä maalataan pienimmät ja tarkimmat yksityiskohdat. Välineet: Perusvälineistöön kuuluvat vesivärit. Ne voivat olla joko nappeja taikka kakkuja, tai ne voivat olla putkiloissa ja jopa pulloissa. Paperi. Papereita on valittavana erilaisiin tarkoituksiin eri kokoisina ja erilaisilla ominaisuuksilla. Millaisen paperin maalari valitsee, on aina yksilöllistä ja riippuu suuresti myös omasta maalaustyylistä ja aiheesta. Yleisimmin käytetään valkoista paperia, mutta voidaan käyttää myös värillisiä papereita, jotka tällöin määräävät maalauksen pohjasävyn. Siveltimet ovat tärkeä osa jokaisen vesivärimaalarin varustusta. Alkuun pääsee yhdelläkin siveltimellä, mutta siveltimiä olisi syytä olla useampia ja erikokoisia. Siveltimiksi aloittelevalle harrastelijalle käyvät halvemmat, synteettiset siveltimet - mutta vaativalle harrastajalle on tarjolla soopelin-, kamelin-, oravan- taikka härän- (lehmän)karvasiveltimiä. Suurilla lattasiveltimillä laveeraillaan suuria pintoja - pieniä ja tarkkoja kohteita varten on oltava erikokoisia pyörösiveltimiä. Kupposia ja kipposia vesivärien kanssa tarvitaan vedelle, niissä voidaan värejäkin sekoitella. Värien sekoittaminen vesivärienkin kanssa käy joko paletilla, joka voi olla jokin kova ja kiiltopintainen pahvin tapainen, tai paperilla maalaamisen yhteydessä. Peiteaine on ainetta, jolla voidaan peittää maskin tapaan maalauksen sellaisia osia, joiden halutaan jäävän täysin valkoisiksi. Samaan tarkoitukseen voidaan päästä teipeillä. Teipin irrottamisessa vaaditaan sitten varovaisuutta, ettei se riko paperia - ja on sen oltava alunalkaen sellaista, että se on irrotettavissa siististi. Huom! Vesivärien kanssa vaaleampia ja valoisia kohtia saadaan joko niin, että väriä haalennetaan vedellä, jolloin valkoinen paperi kuultaa enemmän alta - taikka valkoista paperipohjaa jätetään puhtaana näkyviin. Peitemaalaamisesta on kyse silloin, kun valkoista ja valoista kohtaa saadaan aikaan valkoista väriä käytellen. Sieniä, papereita ja suteja. Erilaisilla sienillä ja muilla mytyillä ja suteilla voidaan väriä tarvittaessa joko levittää, taikka hangata veden kanssa vaaleammaksi. 
Carl Larssonin akvarelli Jouluaatto vuodelta 1904. Larsson piirsi ja maalasi niin ihailtavan taidokkaasti ja tarkasti, että hänen taitojaan ei kukaan hänen jälkeensä ole pystynyt ylittämään. 
Harjoitustyö.
1. Aluksi kerätään pöydälle kaikki tarvittavat välineet: ainakin värit, siveltimet, kipot ja piirtämistä varten lyijykynä. Paperin ollessa irrallaan, se kiinnitetään paperiteipillä kovalle levylle niin, että se ei kastuessaan käpristy. Tarpeen mukaan käytetään muitakin välineitä, kuten vaikkapa kumia piirtämisvaiheessa. Kumin käyttämistä on kuitenkin vältettävä ja varottava, sillä pyyhkiminen kumilla rikkoo paperin pintarakennetta ja voi hankaloittaa värin tasaista levittäytymistä. 2. Piirretään tarkasti kynällä keskeisaihe - tässä susi, sekä hahmotellaan tausta. Huomaathan, että myös vesivärien kanssa siveltimelläkin voi piirtää. Näin siveltimelläkin voi piirtää pohjapiirustuksen - mutta siveltimen piirtojälki voi olla myös osa lopullista työtä. 3. Aloitetaan maalaaminen. On luonteva työjärjestys maalata ensiksi tarkkaa työskentelyä vaativa susi ja sen jälkeen tausta eri yksityiskohtineen. 4. Tarkempia ohjeita itse maalaamisen suhteen ei ole syytä antaa, silllä on parasta, että itse aloitat maalaamisen. Itse maalaten näet parhaiten, miten vesivärit käyttäytyvät ja ratkot siinä eteen tulevat ongelmat. Tällaisessa työssä, jossa kuva-aihe ensin piirretään - tapahtuu maalaaminen hyvin tarkasti ja se voi olla pääsääntöisesti kuivalle paperille maalaamista, kuivasivellintekniikan hyödyntämistä. 
Tuikkiksen akvarelli Susi auringonlaskussa vuodelta 2007. Tämä illan tunnelmia huokuva työ on esimerkki siitä, kuinka vesiväreillä voidaan maalata hyvin peittävästikin ja saada työhön syviä ja voimakkaita sävyjä ja värejä. VALMIS! *Maalasi Tuikkis - kirjoitti Tunturisusi* |
| www.tunturisusi.com |
