Lisääntyminen
Tiibetinketun kantoaika
on 50-60 vuorokautta ja 2-5 pentua syntyy pesäluolaan.
Kun pennulla on ikää 8 - 10 kuukautta, se jättää synnyinperheensä
ja etsii oman reviirinsä ja siellä kumppanin itselleen.
Ravinto
Kaikkiruokainen laji, jonka ravinto koostuu pienistä nisäkkäistä,
kuten jyrsijöistä, linnuista, liskoista ja kasvillisuudesta. Tärkein saaliseläin
on eräs piiskujänis eli pika Ochotona curzoniae.
Pariskunta pentuineen elää yhdessä ja metsästääkin yhdessä.
|
Levinneisyys
Keskeistä asuinseutua on Tiibet. Kiina, Intia ja Nepal ovat ne kolme
maata, joiden alueella elää tiibetinkettu.
Laji on esiintymisalueellaan
kohtuullisen yleinen asumattomilla seuduilla.
Tiibetinkettu ei pysyttele tiukasti jollakin alueella, vaan liikkuu
milloin missäkin - muidenkin kettujen mailla. Sille mieluisinta
maisemaa on puuton autiomaa ja se voi elää jopa 5 200 metrin korkeudessa
vuorilla. Sen asuinseuduilla ilmasto on karu ja lämpötilaerot suuria,
kesän 30 asteen lämmöstä talven 40 asteen pakkasiin.
|
Filmillä
Tiibetinkettua on kuvattu varsin vähän. Ensimmäisen kerran
siitä saatiin elävää videokuvaa vuonna 2006, BBC:n sarjaan
Planet Earth.
Uhanalaisuus
Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt
uhanalaisuusluokituksessaan tiibetinketun tilan elinvoimaiseksi
(LC, Least Concern) - eli kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.
Tiibetinkettua myös
metsästetään - sen turkista tehdään turkislakkeja.
Alalajit
Ei alalajeja.
Koiraeläimet
Lähteet
IUCN: Tibetan Fox (Vulpes ferrilata)
Animal Diversity Web: Tibetan Fox (Vulpes ferrilata)
Kuva tiibetinketusta Copyright Wolwgang Kaehler.
Creative Commons
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Iso kuva, sadonkorjuuta Tiibetissä - Copyright
reurinkjan
*Levinneisyyskartta - Copyright
Udo Schröter
|