Metsä on täydellisesti ympäröinyt pienen mökin. Aurinko paistoi kirkkaimmillaan taivaalla. Pieni joki virtasi mökin takaa, josta Olga kävi aina hakemassa vettä itselleen ja koiralle. Virtaus oli kirkasta ja puhdasta jota harvoin mistään saa. Hiukan kauempana virtauksesta nousi jyrkkä kallio, joka oli monen metrin korkuinen. Sieltä ei olisi hyvä pudota.
Olga avasi talonsa oven ja astui ulos, jossa se veti hetken raikasta ilmaa sisällensä ja sitten ulos. Katjuska tuli rentona jolkottaen myös pihalle ja meni suoraan lähimmälle puulle pissalle. Olga sulki oven ja lähti kävelemään omia reittejään. Tytöllä oli myös kori mukana. Hän oli ajatellut, että voisi kerätä hiukan suomalaisia mustikoita. Ne olivat Olgan mielestä parempia, kuin kaupassa myydyt pensasmustikat. Mitä moista mennä ostamaan, kun voi ilmaiseksi kerätä omasta metsästä?
Pian Olga ja Katjuska saapuivat aukiolle, jossa kasvoi paljon marjoja - erityisesti mustikoita. Jostain kohtaa saattoi löytyä hiukan puolukoita - taikka suon reunalta karpaloita. Mustikka oli kuitenkin Olgan suosikkeja. Tyttö meni kyykkyyn, laski korin sammaleeseen ja alkoi poimia mehukkaimpia mustikoita. Katjuska tosin kirmasi aukiolla onnessaan. Kieli roikkui pitkänä sivulla ja jalat lisäsivät vain lisää vauhtia. Kunnes narttu väsähti, se meni löntystäen Olgan vierelle istumaan kieli pitkällä. Olga hymyili hiukan ja jatkoi keräämistä - laittaen yksi mustikka kerrallaan koriin.
Lähellä aukiota liikkui hiljaa jokin karvainen - nelijalkainen eläin kuten Katjuska. Se ei ollut paljoa koiraa isompi, mutta se ei uskaltautunut tulemaan yhtään Olgaa ja hänen koiraansa lähemmäs. Tyttö katsoi varovaisesti, mikä eläin siellä oli - samalla kun hän piteli Katjuskaa aloilla. Pikkuhiljaa Olga alkoi hahmotella eläintä. Se oli susi! Olga tiesi susista kaiken, ja myös sen, ettei susi hyökkäisi ihmisten kimppuun - ellei se olisi mielipuolinen. Mikään mahti maailmassa ei saisi sutta hyökkäämään ihmisen läheisyydessä olevaa koiraa, ellei se olisi seonnut. Tuo yksilö kuitenkin vaikutti tervejärkiseltä. Se vain näytti hiukan nälkäiseltä. Aivan kuin se olisi häädetty pois laumasta. Hiljalleen susi kuitenkin lähti takaisin metsän pimennykseen.
Olga osiksi huokaisi helpotuksesta. Hän ei kuitenkaan vielä päästäisi Katjuskasta irti, sillä koirakin oli huomannut suden ja se saattaisi lähteä sen perään.
Hetken kuluttua, kun aika tuntui oikealta - Olga päästi Katjuskan kaulapannasta irti ja jatkoi poimimista. Koira jatkoi viivana kirmaamistaan aukiolla - välittämättä mistään muusta. Kun Olga viimein sai korinsa täyteen mustikoita, hän vihelsi kerran koiralleen ja lähti takaisin mökkiään kohti. Katjuska kirmasi Olgan ohi kielen jälleen roikkuen poskella. Tyttö hymyili ja jatkoi rauhallista kävelyään.
Mökissään Olga asetti mustikkakorin keittiön pöydälle ja meni olohuoneen sohvalle, joka oli
pehmustettu poron taljoista. Olga tiesi ostavansa ne hyvästä tarkoituksesta, jolloin se
mieluusti käytti poron taljoja. Mitään muuta turkis tarvikkeita hän ei ostele. Sohva jossa
hän juuri istuu, on samalla hänen sänkynsä. Ainoat huoneet Olgan talossa on keittiö ja olohuone.
Enempää tilaa ei ole tarvinnut. Hän pesee itsensä aina virtauksessa, juo virtauksesta ja pesee
astiansa siinä. Se on elintärkeä Olgalle ja hänen koiralleen.
Ilta hämärtyi aikanaan. Olga söi mustikkapiirakkaa. Hän oli lähipäivinä käynyt kaupungissa ostamassa leivonta-aineita. Se oli hyvää. Samalla hän joi maitoa, jotta saisi lisää kalsiumia. Katjuska tosin oli mennyt olohuoneen sohvalle ja käpertynyt kerälle. Se oli nartun lempi paikka, vaikka sille oli ostettu koirankori nukkumista varten.
Kun Olga oli syönyt, hän meni vaihtamaan yöpaidan päällensä ja kurkkasi ovesta ulos. Samalla hän tarkisti oliko villieläimiä lähistöllä. Ei olisi kamalan mukavaa, jos karhu änkeytyisi sisään. Mitään ei näkynyt ulkona - ainoastaan puita, ruohoa ja hiukan jäkälää. Olga jätti oven hiukan raolleen, jos Katjuskalle tulisi hätä yön aikana. Olga käveli sohvallensa, kävi makuulteen, veti peittonsa päälleen ja nukahti.
Täysikuu paistoi taivaalla. Sirkat sirittivät sointuaan ja puun lehdet kahisivat, hennon luulen puhaltaessa. Villieläimet olivat lähteneet liikkeelle. Kettu juoksi nopeasti rusakon perässä saalistaakseen itselleen ruokaa. Rusakko teki äkkinäisen käännöksen ja kettu meni hämillensä. Saalis oli kadonnut. Ketun pälyilleensä ympärille ei näkynyt muuta kuin metsää. Kun repolainen kääntyi taakse, se huomasi suden olevan edessään rusakko suussaan! Susi mokoma oli saanut rusakon kiinni, kun se itse oli jäänyt ihmettelemään. Susi murisi vaimeasti ja kettu juoksi nopeasti pois pakoon. Susi ei edes vaivautunut katsomaan ketun menoja, kun se itse kääntyi pois ja matkasi Olgan mökille.
Susiuros katsoi hetken mökkiä. Jotenkin se sai sen muistot heräämään, jonka takia se oli
seurannut usein Olgaa ja Katjuskaa. Hetken se jäi miettimään menneitä ja sai sen muistamaan,
että hänelle oli pistetty kaulapanta. Siinä luki kuin koiran veromerkissä Juri. Se oli
urossuden nimi. Vielä menneisyyteen miettiessä, se muisti kuinka se oli laskettu eläintarhan
hoivista - suoraan vapauteen. Ihmiset olivat uskoneet Jurin selviytyvän metsässä, mutta se
oli surkea etsimään ruokaa. Jokin sai aina Jurin menemään Olgan luokse - mutta aina suden
vaisto sanoo, että se on vaarallista.
Katjuska heräsi koirankoristaan ja nosti korvansa pystyyn. Se kuuli jotakin ulkoa. Hiljaa hiipien se meni ovelle,
ettei omistaja heräisi. Pieni kurkistus ulos ja se näki valtavan kokoisen urossuden.
Katjuska epäröi mitä sen pitäisi tehdä. Se pelkäsi jotenkin sutta, jonka takia se olisi
halunnut lähettää varoittavan murinan merkiksi, ettei lähelle kannattaisi tulla, mutta
toisaalta se ei halunnut herättää omistajaansa. Katjuska peruutti takaisin sisälle ja meni
Olgan luokse. Hellästi se nuoli omistajansa kättä. Olga vain vaihtoi kylkeään eikä herännyt.
Katjuska luovutti ja meni hermostuneena koriinsa. Se katsoi koko ajan ulko-ovea. Hiljaa ovi
raottautui ja esiin pilkisti kirsu, joka haisteli hiukan ilmaa. Katjuska tuijotti kirsua
hievahtamattakaan. Jos susi tulisi vielä eteenpäin, Katjuska oli valmis tekemään mitä vain -
paitsi tapella. Kirsu meni pois näkyvistä ja susi näytti menneen pois. Katjuska laski
varovaisesti päänsä jalkojensa päälle, mutta katseli silti valppaana oven suuntaan.
|
Aamulla Olga heräsi ja näki, kuinka sikeästi Katjuska nukkui. Se ei ollut aikoihin nukkunut niin sikeästi. Ehkä sillä oli jotakin univaivoja tai jotain. Olga vaihtoi vaatteensa ja meni kaapillensa katsomaan, mitä olisi ruoaksi tarjolla. Huonolta näytti. Ainoastaan aamupalaksi oli muroja maidon kanssa. Se kelpasi tyhjän tilalle, joten hän otti muropaketin ja haki vielä maidon kylmälaukusta. Vielä piti hakea lautanen ja lusikka.
Vasta kun Olga oli syönyt, Katjuska heräsi ja meni suoraan pihalle. Narttu tarkasteli selustansa, kunnes se meni pissalle. Katjuska löysi kuitenkin jotakin mielenkiintoista. Koira meni kohteen luokse ja totesi itselleen - se on verta. Juuri siinä kohdassa Juri oli syönyt illallisensa. Olga käveli paikalle ja huomasi koiransa tutkivan jotakin. Tyttö meni lähemmäksi ja kyykistyi katsomaan sitä. Hitaiden hoksottimien ansiosta, se tajusi todella myöhään, että villieläin oli käynyt siinä ruokailemassa. Se ei ollut kuitenkaan mitään uutta Olgalle, joka on asunut metsässä jo aika kauan. Hän käveli rauhallisesti takapihalleen, jossa virtasi vuolaana puro.
Hän kuitenkin pysähtyi jähmettyen niille sijoilleen, kun huomasi suden juovan purosta! Susi kuitenkin huomasi Olgan ja tuijotti tyttöä avoimena. Susi otti pari askelta Olgaa kohti. Tyttö oli hermostunut. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Susi otti pari askelta lisää häntä kohti. Olga huomasi kuitenkin aika pian, että sudella oli kaulapanta?! mielikuvitus pääsi valloilleen. Ensin tyttö ajatteli, että se olisi karannut eläintarhasta. Mutta semmoista ei ole lähelläkään. Seuraava ajatus oli, että se on nukutettu ja laitettu kaulaan lähetin - kaulapanta tosin ei näyttänyt semmoiselta. Viimeinen arvaus oli kuitenkin ilmeisimmin oikea - susi oli päästetty takaisin luontoon, ehkä se oli ensimmäiset elinvuotensa elänyt eläintarhassa.
Lopulta susi oli suoraan Olgan edessä. Uros katsoi apaattisen näköisenä Olgaa, kunnes se meni makuulleen ja esitti vatsansa. Olga meni aivan hämilleen. Ensimmäistä kertaa susi on alistunut hänelle. Olga ei kuitenkaan uskaltautunut koskettamaan sutta - vaan käveli hiljaa takaisin etupihalle. Susi nousi pystyyn ja seurasi Olgaa alistuneena. Tyttö katsoi ympärilleen. Katjuska oli mennyt sisälle. Varovaisesti Olga sulki oven kiinni, ettei Katjuska tulisi ulos. Sitten hän moni kauemmas ovesta ja meni kyykkyyn. Susi lähestyi jälleen häntä ja meni makuulleen ja esitti vatsaansa. Olga liikutti epävarmana kättänsä sutta kohti. Hiljaa se lähestyi suden vatsaa, kunnes se viimein kosketti urossuden karvaa. Susi nosti apaattisena päätään maasta ja katsoi Olgaa. Samalla susi heilutti epävarmana häntäänsä. Olga rapsutti varovaisesti suden vatsaa. Susi näytti hiukan rentoutuvan, mutta tarkkaili silti Olgaa. Tyttöä hermostutti. Hän ei enään uskaltanut jatkaa rapsutusta, mutta ei enään uskaltaisi ottaa kättä poiskaan. Ristiriita syntyi hänen kamppaillessaan mielensä kanssa. Hiljaa käsi hivuttautui rintaa kohti.
Susi alkoi ikään kuin hymyillä epävarmana ja luimisti korviaan enemmän. Jopa hännän heilutus tahti oli lisääntynyt. Susi oli liian suloisen näköinen. Käsi pysähtyi rinnan kohdalle, kun Olga ajatteli, että hiljaa hyvä tulee. Häntä kiinnosti katsoa mitä urossuden pannassa lukee. Olga huokaisi syvään ja sulki hetkeksi silmänsä, jotta saisi hiukan rentoutua. Hän kuitenkin avasi ne nopeasti nähdäkseen, mitä susi tekee. Käsi hivuttautui hiljaa kaulaa kohti. Susi siristeli silmiään ja hymy sen kuin vain venyi. Se näytti ihan koiralta, joka näyttää ensin todella surkealta ja sitten alkaa nuolla kasvoja. Viimeinkin kaulapannan kohdassa, jota peittivät todella paksu karva. Olga asettautui varovaisesti paremmin ja katsoi kaulapantaa. Siinä luki selvästi Juri.
Katjuska raapi ovea. Se halusi heti paikalla tietää, mitä ulkona tapahtui. Miksi hänet jätettiin sisälle? Onko hänet hylätty? Pientä vikinää kuului koirasta. Uusi raapaisu. Mitään ei näytä tapahtuvan. Uusi raapaisu. Viimeinkin ovi avautuu ja Katjuska heiluttaa iloisesti häntäänsä, vaikka haju ei miellyttänyt häntä. Miksi sen omistaja haisi ihan eilisen yön sudelta? Ovi avautui lisää ja Katjuska näki, kuinka Juri seisoi Olgan takana. Narttu nosti karvat pystyyn vaistomaisesti ja peruutti taaksepäin. Äkkiä se säntäsi omaan koirankoriinsa pienen murinan kera. Susi oli hiukan hämillään ja jäi ulos seisomaan.
Olga käveli hiukan hermostuneena sisälle ja istahti olohuoneen sohvalle. Juri uskaltautui tulemaan sisälle asti ja asteli suoraan keittiöön. Sen nenä haisteli paikkoja ja tiesi mikä haju oli - täällä oli ruokaa! Olga huomasi sen ja tiesi suden olevan nälkäinen, ja hetken Olga oli hieman empiväinen. Hän oli käynyt lähipäivinä ostamassa lihapalan Katjuskalle, mutta tällä kertaa sitä tarvitsee kipeämmin joku muu. Olga käveli varovaisesti keittiöön ja otti kylmälaukustaan lihapalan. Sitten hän ojensi sen epävarmana sudelle.
Susi oli kuin taivaassa! Varovaisesti se otti lihapalan suuhunsa ja meni lähimpään nurkkaan syömään sitä. Olga hiukan sääli sutta, mutta meni Katjuskan luokse ja silitti sitä pikkuisen epävarmana.
Siitä päivästä lähtien Olga oli käynyt ostamassa Jurille hienomman kaulapannan ja laittanut siihen veromerkin, jossa luki Juri. Aina kun susi ei saanut saalistettua itselleen ruokaa, se kävi Olgan luona ja niin se sain ruokansa. Katjuskakin oppi hyväksymään Jurin, jolloin se ei pelännyt sitä tai murissut sille. Itse asiassa Katjuskasta ja Jurista oli pian tulossa mitä parhaimmat ystävät ja enemmänkin - mutta se on jo toinen tarina!
Loppu
Kirjasivulle
Creative Commons
Tyttö ja koira Copyright Lumiz
Puiden takaa kurkistava susi Art Copyright
normanack
Tyttö ja susi Art Copyright
Dr Case
Iso kuva tyttö metsässä
Copyright
Satori G
-
Creative Commons:
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
|
