Tunturikihu Stercorarius longicaudus

TUNTURIKIHU (Stercorarius longicaudus) - (Vieillot, 1819)

Tunturikihu on pienin kihuista, tuskin naurulokin kokoinen. Se on merikihua hoikempi ja sirompi. Erittäin pitkät, liehuvat keskimmäiset pyrstösulat ovat lajin paras tuntomerkki. Alapuoli on vaalea. Selkäpuoli on vaaleanharmaa ja kontrasti keltaisten poskien, valkean niskavyön sekä mustan päälaen välillä on suurempi kuin merikihulla. Lajilla on vähemmän valkeaa käsisulkien tyvessä, kuin merikihulla. Nokka on musta ja koivet harmaat. Silmän värikalvo on tummanruskea.

Koko: Pituus 35 - 41 cm, siipien kärkiväli 88 - 105 cm, paino 230 - 350 g.

Lento ja uinti

Lento on kevyttä ja tiiramaisempaa kuin muilla kihuilla. Tunturikihu ui kaula suorana ja pyrstö kohotettuna ylöspäin.

Lähde
Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright Ómar Runólfsson

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Ómar Runólfsson

Levinneisyys

Tunturikihut pesivät pohjoisessa Kanadassa, Siperiassa ja Alaskassa, paikoin muuallakin Pohjois-Euroopassa. Suomen Lapissa laji pesii hyvinä myyrä- ja sopulivuosina varsin yleisenä Enontekiön ja Utsjoen tuntureilla. Muina vuosina tavataan kiertelijöitä ja satunnaispesijöitä. Suomen kannaksi on arvioitu 100 2 000 paria. Kannanvaihtelu on suurta, syynä sopulikantojen vaihtelu.

Joskus tunturikihut liikkuvat kymmenien lintujenkin parvissa. Laji on säännöllinen läpimuuttaja Pohjanlahdella, mutta muualla harvinainen. Pesivän kannan muutto tapahtuu pääosin Atlantin rannikon kautta.

Ravinto

Pesimäaikaan etupäässä sopulit ja muut pikkujyrsijät sekä munat, linnunpojat ja kalat - myös marjat ja jätteet. Myös jätteet kaatopaikoilla ja kalasatamissa. Talvisin tunturikihu ryöstää kaloja tiiroilta ja lokeilta.

Muutto

Kevätmuutto tapahtuu toukokuussa. Muuttaa elo-syyskuussa Atlantille ja edelleen Etelä-Amerikan itärannikolle. Muuttoa tapahtuu joskus Euroopan yli etelään ja kaakkoon.

Pesintä ja lisääntyminen

Pesä on matala kuoppa mättäikössä, usein tunturin laella. Vuorauksena voi joskus olla ruohoja, lehtiä ja jäkälää. Munia on 1 - 3, munat ovat oliivinvihreitä tai -ruskeita, tummanruskea- tai harmaapilkkuisia. Muninta tapahtuu toukokuun lopullta tai tavallisimmin kesäkuun alussa. Molemmat emot hautovat 23 vrk. Emot ruokkivat poikasia noin 40 vrk. Poikaset ovat lentokykyisiä 3 viikon iässä. Vain yksi pesye vuodessa.

Tunturikihu on pesällä hyökkäävä. Sillä on tällöin voimakkaat varoitusäänet, mutta muulloin se on melko hiljainen. Ääni on naukuvia, kimeitä ja kalalokin ääntä muistuttavia huutosarjoja.