Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright
Smudge 9000
TUNTURIKIHU (Stercorarius longicaudus) - (Vieillot, 1819)
Tunturikihu on pienin kihuista, tuskin naurulokin kokoinen. Se on merikihua hoikempi ja sirompi. Erittäin
pitkät, liehuvat keskimmäiset pyrstösulat ovat lajin paras tuntomerkki.
Alapuoli on vaalea. Selkäpuoli on vaaleanharmaa ja kontrasti keltaisten poskien,
valkean niskavyön sekä mustan päälaen välillä on suurempi kuin merikihulla.
Lajilla on vähemmän valkeaa käsisulkien tyvessä, kuin merikihulla. Nokka on musta
ja koivet harmaat. Silmän värikalvo on tummanruskea.
Koko: Pituus 35 - 41 cm, siipien kärkiväli 88 - 105 cm, paino 230 - 350 g.
Lento ja uinti
Lento on kevyttä ja tiiramaisempaa kuin muilla kihuilla. Tunturikihu ui kaula suorana
ja pyrstö kohotettuna ylöspäin.
Pesintä ja lisääntyminen
Pesä on matala kuoppa mättäikössä, usein tunturin laella. Vuorauksena voi
joskus olla ruohoja, lehtiä ja jäkälää. Munia on 1 - 3, munat ovat
oliivinvihreitä tai -ruskeita, tummanruskea- tai harmaapilkkuisia.
Muninta tapahtuu toukokuun lopullta tai tavallisimmin kesäkuun alussa.
Molemmat emot hautovat 23 vrk. Emot ruokkivat poikasia noin 40 vrk.
Poikaset ovat lentokykyisiä 3 viikon iässä. Vain yksi pesye vuodessa.
Tunturikihu on pesällä hyökkäävä. Sillä on tällöin voimakkaat varoitusäänet,
mutta muulloin se on melko hiljainen.
Ääni on naukuvia, kimeitä ja kalalokin ääntä muistuttavia huutosarjoja.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Ómar Runólfsson
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Rawpixel Ltd
Levinneisyys
Tunturikihut pesivät pohjoisessa Kanadassa, Siperiassa ja Alaskassa, paikoin muuallakin Pohjois-Euroopassa.
Suomen Lapissa laji pesii hyvinä myyrä- ja sopulivuosina varsin yleisenä Enontekiön ja Utsjoen tuntureilla.
Muina vuosina tavataan kiertelijöitä ja satunnaispesijöitä.
Suomen kannaksi on arvioitu 100 - 2 000 paria. Kannanvaihtelu on suurta, syynä sopulikantojen vaihtelu.
Joskus tunturikihut liikkuvat kymmenien lintujenkin parvissa. Laji on säännöllinen
läpimuuttaja Pohjanlahdella, mutta muualla harvinainen. Pesivän kannan muutto
tapahtuu pääosin Atlantin rannikon kautta.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Copyright
Ómar Runólfsson
Ravinto
Pesimäaikaan etupäässä sopulit ja muut pikkujyrsijät sekä munat,
linnunpojat ja kalat - myös marjat ja jätteet.
Myös jätteet kaatopaikoilla ja kalasatamissa.
Talvisin tunturikihu ryöstää
kaloja tiiroilta ja lokeilta.
Muutto
Kevätmuutto tapahtuu toukokuussa. Muuttaa elo-syyskuussa Atlantille
ja edelleen Etelä-Amerikan itärannikolle. Muuttoa tapahtuu joskus
Euroopan yli etelään ja kaakkoon.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, nuori tumma tunturikihu - Copyright
Tom Benson
Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat