|
TUNTURIKIURU (Eremophila alpestris)
Tunturikiuru on harmaanruskea, alta valkea ja päältä juovikas kiurulintu, jolla on erittäin tunnusomainen pään kuviointi. Otsa, korvan peitinhöyhenet, kurkku ja leuka ovat vaaleankeltaiset, kun taas päälaen etuosa, ohjakset ja poskille kaartuva rintamus ovat pikimustat. Niska on usein hieman punertava. Päälaen etuosan mustasta alueesta erottuu kaksi sarvimaista töyhtöä. Pään kuviointi, joka on kirkkain vanhalla koiraalla, saattaa sulkasadon vaiheesta riippuen olla himmeähkö, ja töyhdöt voivat puuttua. Tunturikiurun vatsa on valkea ja kupeet harmaanpunertavat. Hyvä tuntomerkki lennossa on pyrstön musta alapuoli, joka erottuu selvästi valkeasta vatsapuolesta. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva yllä Copyright Mark Peck *Kuva oikealla Copyright Jerry Oldenettel |
|
|
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Ken Schneider |
|
Ominaisuuksia
Tunturikiuru on kiurua pienempi ja kapeasiipisempi. Se juoksee maassa kiurumaisesti ja esiintyy usein pienissä parvissa. Lentää syvän aaltomaisesti, tavallisesti lähellä maan pintaa. Koko: Pituus 16 - 19 cm, paino 33 - 45 g. Heleä, rytmikäs laulu koostuu tavallisimmin kiurumaisesta sarjasta yhteen punottuja, pulmusmaisia säkeitä. Tunturikiuru istuu laulaessaan maassa tai livertelee kiurun tavoin korkealla taivaalla. Muutto: Päivämuuttaja. Syysmuutto syys–marraskuussa, kevätmuutto huhti–toukokuussa. Talvehtii Balkanilla, Vähässä Aasiassa, Kaspianmeren alueella. Talvehtii satunnaisesti Suomessakin. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla Copyright photogramma1 |
|
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Ken Schneider |
|
Levinneisyys
Tunturikiuru on tunturiylänköjen ja -huippujen laji. Tunturikiuru esiintyy hyvin laajalla alueella lähes koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Se elää suurimmassa osassa Pohjois-Amerikkaa, Keski-Aasiaa ja Siperian pohjoisosia. Maailman populaation kooksi on arvioitu 140 miljoonaa yksilöä. Suomessa hyvin harvinainen ja yksi uhanalaisimmista lintulajeistamme. Suomessa parimäärä on 0 - 20 ja käytännössä laji on lähes kadonnut maamme linnustosta. |
Ravinto
Siemenet, silmut, hyönteiset, kovakuoriaiset ja niiden toukat. Talvisin myös pienet äyriäiset ja nilviäiset. |
Pesintä
Rakentaa pesänsä maahan kivien ja jäkälien joukkoon tai mättääseen. Pesä on rakennettu sammalista, heinistä, jäkälistä, juurikuiduista. Vuorattu muutamalla höyhenellä, pajunvillalla ja poronkarvoilla. Pohjoisilla leveysasteilla lajilla on vain 1 pesye, lämpimämmillä seuduilla 2 pesyettä kesän aikana. Munii touko–kesäkuussa 4 - 7 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 11 vrk. Pesäpoikasaika 8 - 10 vrk, poikaset lentokykyisiä 16 - 18 vrk:ssa. |
|
|
Lähteet
Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus Juhani Lokki: Suomen ja Pohjolan linnut |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tim Lenz |
| *** tunturisusi.com linkit *** |