Tunturipöllön tieteellinen nimi oli aiemmin Nyctea scandiaca.
Tunturipöllön luokitteli Carl von Linné (1707–1778, vuoteen 1757 Linnaeus) vuonna 1758 ja tuolloin
hän sijoitti sen viirupöllöjen Strix-sukuun. Hän antoi tunturipöllölle
kaksikin tieteellistä nimeä, Strix scandiaca ja Strix nyctea.
Myöhemmissä tutkimuksissa havaittiin tunturipöllön eroavan merkittävästi
viirupöllösuvun muista pöllöistä ja sille muodostettiin ikioma suku
Nyctea ja tieteelliseksi nimeksi tuli Nyctea scandiaca.
Vuonna 2002 tunturipöllön DNA-tutkimuksissa (Olsen) sen todettiinkin
olevan läheisempää sukua huuhkajalle (Bubo bubo), jonka sukuun
se siirrettiin vuonna 2003.
Näin sen tieteellinen nimi on vaihtunut nykyiseen muotoonsa Bubo scandiacus.
Tieteellisessä nimessä scandiacus viittaa Skandinaviaan, sillä
lajia tutkittiin ensimmäiset kerrat Skandinaviassa. Uudessa tieteellisessä nimissä
aiempi lajinimi scandiaca vaihtui muotoon scandiacus.
Tieteellisen nimen lyhenne on BUBSCA.
Upea sulkapuku korpilta. Vanhan Grönlannin eskimoiden
perimätiedon mukaan tunturipöllö on saanut hienon sulkapukunsa
lahjaksi silloiselta hyvältä ystävältään korpilta. Kiitokseksi tunturipöllö
puolestaan valmisti korpille myös vitivalkoisen takin, mutta onnettomien
sattumien kautta korpista tulikin vahingossa nokisen lamppuöljyn
kastuttamana pikimusta, jollainen se on sen jälkeen ollut.
Tämän haaverin vuoksi korppi nykyisin katkerasti vihaa tunturipöllöä.
Ukuleita ja isokissapökköjä. Tunturipöllön kansanomaisia nimiä ovat:
jänishaukka, jänispöllö, iso vaalee, jäneshuuhkaja, vuoripöllö, valkijapöllö, hukko, valkiahukko,
valkiakotka, lumipöllö, lapinpöllö, isokissapökkö, jänkkälotko,
puuturipissi, kokko, kissapöllö, kissipöllö ja ukuli.
Fjälluggla, Lumekakk, La chouette harfang ja Snowy Owl. Tunturipöllö on ruotsiksi
Fjälluggla, viroksi Lumekakk, ranskaksi La chouette harfang tai
Le Harfang des neiges ja englanniksi Snowy Owl. Siitä käytetään
englanniksi myös nimityksiä
Snow Owl, Arctic Owl, Great White Owl, Ghost Owl, Ermine Owl, Tundra Ghost,
Ookpik, Scandinavian Nightbird, White Terror of the North, ja Highland Tundra Owl.
Jievjaskuolffi eli valkkopöllö. Tunturipöllö tunnetaan
kaikkien pohjoisten alkuperäiskansojen keskuudessa. Saamelaiset kutsuvat
sitä nimellä Jievjaskuolffi eli valkkopöllö, tai lyhyemmin Skuolffi.
Menetseille tunturipöllö on Angul-ui, jakuuteille Ljankai ja Grönlannin
inuiteille Ugpik.
Pöllökirjallisuutta. Ensimmäinen suomenkielinen pöllökirja
ilmestyi jo vuonna 1886 - Otto Collin: Suomessa tavattavien pöllöjen
perimissuhteista. Sen jälkeen pöllökirjallisuutta on ilmestynyt sangen vähän.
Alan kirjallisuutta edustavat Pekka Helon 1984 ilmestynyt pöllöteos
Yön linnut - kirja Suomen pöllöistä, sekä vuonna 1995 ilmestynyt pöllöteos
Suomen pöllöt. Viimeksi mainittuun on tunturipöllön esitellyt Dick Forsman.
Kolmas tärkeä pöllökirja on Eero Murtomäen Tunturipöllö : pohjolan valkoinen vaeltaja,
joka on ilmestynyt vuonna 1999.
"Pöllöt herättävät ihmisissä ristiriitaisia tunteita. Niitä on palvottu
ja pelätty, ihailtu ja halveksittu, pidetty viisaina ja tyhminä, yhdistetty
hyvään ja huonoon säähän sekä lääkintätaitoon ja noituuteen. Sama kaksoisrooli
niillä on lintusymboliikassakin. Ne edustavat sekä tiedonvaloa ja viisautta että
pimeyttä ja kuolemaa. Maineikkaat oppineet Aristoteles (384-322 eKr) ja Plinius
(23-79jKr) tutkivat pöllöjä. Heidän ajoistaan lähtien pöllöt ovat olleet
sekä tiedemiesten että taiteilijoiden suosikkeja." (Antero Järvinen:
Pöllöt kulttuurissa)
Mikä on pöllö? "Pöllö on yöelämään sopeutunut
petolintu. - Määrittely on naseva, mutta kaipaa heti tarkennuksen: kaikki
pöllöt eivät ole aktiivisia ainoastaan pimeässä, monet lajit ovat nimenomaan
hämärän lintuja ja muutamat ovat liikkeellä koko valoisan ajan. Sopeutuminen muiden
eläinten saalistukseen hämärässä ja pimeässä on kuitenkin sanellut pöllöille
ominaiset rakenteen ja ulkonäön erikoispiirteet. Pöllöt tunnistaa helposti
petolinnuiksi; niillä on saaliin tappamiseen ja paloitteluun sopeutunut
teräväkärkinen, alanokan yli käyristynyt ylänokka ja voimakkaat, teräväkyntiset
jalat. Kaikista muista linnuista poiketen "peruspölllöllä" on suhteettoman
suuri pyöreä pää, naamakiehkuran muodostama "naama", suuret, eteenpäin
suuntautuvat silmät, töpäkkää ruumista peittävä pöyheä höyhenpeite ja erityisen
pehmeät sulat. Nämä kaikki kummallisuudet ovat syntyneet sopeutumina pöllöjen
maailmaan, joka paljolti poikkeaa useimpien muiden lintujen ja meidän
maailmastamme." (Suomen pöllöt - toim. Pertti Saurola)
Québec. Tunturipöllö on Kanadan Québecin osavaltion virallinen
nimikkolintu, jollaiseksi se valittiin ja nimettiin vuonna 1987.
Hedwig. Harry Potter sai 11 vuotta täyttäessään syntymäpäivälahjaksi
Hagridilta tunturipöllön, jonka nimenä Hedwig.
Lähteet:
Eero Murtomäki: Tunturipöllö. Pohjolan Valkoinen Vaeltaja. - Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1999
Pekka Helo: Yön linnut - kirja Suomen pöllöistä - 1984
Pertti Saurola (toim.): Suomen pöllöt. - Kirjayhtymä 1995
Matti Torkkomäki: Pöllöjen salaperäinen maailma - 1989
Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
Koko maailman linnut - Helsinki Media
Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
BirdLife Suomi ry
Québec. Tunturipöllö on Kanadan Québecin osavaltion virallinen
nimikkolintu, jollaiseksi se valittiin ja nimettiin vuonna 1987.
