|
|
TUNTURIPÖLLÖ (Bubo scandiacus) Lentogalleria
Ilmojen halki käy tunturipöllön tie.
Useille pöllöstä tulee mielikuva, jossa pöllö istuu ja jollei vieläpä nuku istuessaan
niin kuitenkin
torkkuu mietteissään. Pöllöt ovat kuitenkin taitavia lentäjiä ja tunturipöllötkin
lentävät vaelluksillaan pitkiä matkoja.
Tunturipöllön siipien kärkiväli on 142 - 166 cm. Lentävän linnun olemus ja
siipienlyönti on voimakasta ja joustavaa ja pitkillä siivillä tunturipöllön matkat taittuvat
vakaasti ja joutuisaan. Erityisesti lennossa siivet näyttävät pitkiltä ja melko kapeilta,
ruumis on suhteellisen hoikka ja pää näyttää verraten pieneltä. Saalistaessaan
tunturipöllökin joskus voi pysähtyä niille sijoilleen ja lekutella. Tunturipöllö muistuttaa
lentäessään enemmänkin haukkaa kuin pöllöä. Se saattaa lentää nopein siiveniskuin, mutta myös
liitää hiirihaukkamaisesti.
Äänettömästi sametinpehmein siiveniskuin.
Pöllöt ovat tunnettuja siitä, että niiden siivet ovat äänettömiä iskuissaan. Äänettömyydestä on
hyötyä, sillä silloin saaliseläin ei kuule tunturipöllön lähestymistä - ja myös itse pöllö
kuulee saaliseläimen äänet paremmin, kun omien siipien havina ei häiritse tarkkojen
kuulohavaintojen tekoa.
|
|
|
|
|
Lähteet:
Eero Murtomäki: Tunturipöllö. Pohjolan Valkoinen Vaeltaja. - Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1999
Pekka Helo: Yön linnut - kirja Suomen pöllöistä - 1984
Pertti Saurola (toim.): Suomen pöllöt. - Kirjayhtymä 1995
Matti Torkkomäki: Pöllöjen salaperäinen maailma - 1989
Tunturipöllö sivun yläreunan logossa Copyright
Michel Lamarche - FindNature.com
|
Kuvat yllä ja alin kuva Copyright
Michel Lamarche - FindNature.com
Kuva vasemmalla ja neljä ylintä kuvaa sivulla Copyright
Henry Wong
Pöllöjen äänettömyyden saloja.
Pöllöjen höyhenpuku on monin tavoin kehittynyt täyttämään
äänettömän lennon edellytykset. Niiden sulat ja höyhenet ovat sekä pinnaltaan että
reunoiltaan muiden lintujen sulkiin ja höyheniin verrattuina paljon pehmeämpiä ja vaimentavat
tästä syystä tehokkaasti pöllön ruumiiseen kohdistuvien ilmavirtausten
aiheuttamaa kohinaa.
Pöllöjen siiven etureunan muodostavien käsisulkien
etureuna ei ole tasainen ja jäykkä, kuten muilla linnuilla vaan "sahalaitainen"
ja pehmeä; siiven takareunan muodostavien sulkien reunukset puolestaan ovat pehmeän hapsumaiset.
Nämä molemmat siipisulkien rakenteelliset erikoispiirteet puolestaan tekevät
pöllöjen siivenlyönnit lähes äänettömiksi - myös pikkunisäkkäiden
aistimien ultraäänien värähdysalueella.
Lisäksi pöllöillä on suhteellisen
pieni "siipikuorma", jota mitataan jakamalla linnun paino siipien
pinta-alalla, minkä ansiosta pöllöt joutuvat ilmassa pysyäkseen käyttämään moniin
muihin lintuihin verrattuna vähemmän siipiään ja aiheuttamaan näin
vähemmän tarpeetonta siipien havinaa.
|
|
|
|
|
|
|
|
