|
|
TUNTURIPÖLLÖ (Bubo scandiacus)
Levinneisyys ja elinympäristö Suomessa.
Tunturipöllö pesii Fennoskandiassa Jäämeren tuntumassa, ja siten Suomessakin
vain ihan pohjoisimmissa osissa - silloin kun pesii.
Tunturipöllö esiintyy meillä epäsäännöllisesti.
Pesivänä sitä meillä
tavataan joskus vain kartan punaisilla alueilla, avotuntureilla Enontekiön Käsivarressa ja Utsjoen pohjoisimmassa osassa.
Ruotsissa ja Norjassa pesinnät voivat tapahtua Skandien eli entisen Kölivuoriston
pohjoisimmissa osissa.
Maisemassa, joka on tundraa taikka tunturipaljakkaa.
Näilläkin alueilla tunturipöllö pesijänä on hyvin harvinainen ja pesintää
voi tapahtua vain parhaina sopuli- ja myyrävuosina.
Viimeisin havainto Ulvilassa 9.2.2007. Tätä sivustoa tehtäessä
toukokuussa 2007, on Suomessa havaittu vuoden 2007 alkupuolella kolme kertaa
tunturipöllö. Viimeisin havainto on Ulvilasta 9.2.
Tiiran sivuilta voit
itse aina tarkistaa viimeisimmät tunturipöllöhavainnot.
Ensimmäinen havainto Pyhtäällä 15.11.1894. Ensimmäinen Birdlifen Tiiran
lintutietopalveluun kirjaama
tunturipöllöhavainto on Pyhtäältä vuodelta 1894.
Suurin kerralla havaittu määrä Korppoossa vuonna 1900. Vuonna 1900
on Korppoossa havaittu yhdellä kerralla 40 tunturipöllöä.
Viimeisin pesintä vuonna 1988.
Tunturipöllö on pesinyt Suomessa viimeisten 70 vuoden aikana vain kolmena vuotena:
1974 Kilpisjärvellä sekä 1987 ja 1988 Utsjoella.
Vuonna 1988 Utsjoella pesi 20 paria tunturipöllöjä,
sen jälkeen laji ei ole pesinyt Suomessa.
Siten, pääsääntöisesti useimpina vuosina laji ei pesi Suomessa.
Suomen viimeisimmät pesälöydöt keskittyvat Kilpisjärvelle ja Utsjoelle,
mutta 1900-luvun alkupuolella pesälöytöjä tehtiin myös etelämpää,
Sodankylästä ja Muoniosta.
Tunturipöllöstä voi hyvällä syyllä todeta,
että se on yksi Lapin lintumaailman eksoottisimmista siivekkäistä.
Esiintymisessään tunturipöllö on arvoituksellinen lintu,
joka vaihtelevin määrin pesii avotuntureilla. Erityisesti sen esiintyminen
noudattelee jyrsijöiden kannanvaihteluita. Munien keruu ja suoranainen
vaino johtivat siihen, että kesän 1932 jälkeen saatiin odottaa yli
40 vuotta, ennen kuin tunturipöllö saapui jälleen pesimään
Suomen tuntureille. Paluu tapahtui kevättalvella vuonna 1974.
Laakeat ja loivat paljakat miellyttävät tunturipöllöä.
Meillä, sekä Ruotsissa ja Norjassa tunturipöllöt viihtyvät kaikkein
korkeimmilla tunturiseuduilla ja niiden laajoilla lakialueilla.
Jyrkät, vuoristomaiset tunturit eivät ole tunturipöllöille sopivia.
Erityisen viihtyisäksi kokee tunturipöllö olemisensa loivapiirteisesti
kumpuilevassa paljakassa, jota sävyttävät laakeat sorakummut, - harjanteet
ja suuret kivet. Jos tunturipöllön ympäristössä huiput ovat jyrkkäpiirteisempiä,
se hakeutuu näiden huippujen välisiin laaksoihin tai loivemmille välihuipuille,
joilla ei ole puustoa.
Kuva tunturipöllöstä Copyright
Henry Wong
|
Ei muuta mutta vaeltaa. Tunturipöllö ei ole muuttolintu, mutta se
vaeltaa pesimäajan ulkopuolella kaiken aikaa, eli se on vaeltaja.
Pidempiä vaelluksia se tekee säännöllisesti
syksyisin ja etenkin talvisin.
Tällöinkään kaikki yksilöt eivät lähde vaellukselle. Suurin osa vaeltajista
on nuoria sekä naaraita. Vanhat koiraat ovat vaeltajissa harvinaisempia.
Uskotaan, että koiraiden pesäpaikkauskollisuus on suurempaa, kuin naaraiden - ja siten
ne eivät jätä yhtä herkästi talvellakaan pesimäseutujaan.
Joskus tunturipöllöjen kohdalla on voitu todeta suurvaelluksia. Etenkin
ulkosaariston lintuasemilla on voitu nähdä tällöin jopa kymmeniä
yksilöitä. Lappia maisemaltaan muistuttava Korppoon Jurmo on tunnettu
tunturipöllöistä vaelluksillaan. Vaellus saavuttaa Etelä-Suomen lokakuun
lopulla ja huippu osuu marras-joulukuuhun.
Joulun tienoilla tunturipöllö on jokatalvinen näky Saaristomeren
ja Ahvenanmaan ulkosaaristossa.
Syksyllä vuonna 1960
tunturipöllö oli poikkeuksellisesti tavallinen näky jopa Helsingin
kaduilla. Suurempia massavaelluksia Etelä-Suomessa on nähty kolmena
peräkkäisenä talvena 1960-1961, 1961-1962 ja 1962-1963.
Kaupunkien katoilla voi silloin tällöin nähdä nykyisinkin
lepäämään asettuneen tunturipöllön.
Myös Pohjanmaan lakeuksilla voi tunturipöllön nähdä vaelluksellaan.
Tunturipöllöt istuvat usein latojen katoilla ja saariston merimerkeillä tai muilla sopivan
näkyvillä paikoilla myyräjahdissa. Siksi ne etelän vaelluksillaan usein
näkyvät helposti.
Ravintoa etsivien tunturipöllöjen vaellukset tapahtuvat yleensä lajin normaalissa
elinympäristössä tundra- ja tunturialueilla. Vaellussuunta on siten tavallisimmin
itä-länsi. Joskus vaelluspaine lähtee purkautumaan pohjoisesta kohti etelää.
Tällöin tunturipöllöjä liikkuu sekä Suomen että Ruotsin eteläisimmissä osissa.
Joskus vaellukset ulottuvat jopa Keski-Eurooppaan saakka.
Kuva tunturipöllöstä Copyright
Henry Wong
Muinoin vaeltajat ammuttiin. Menneinä aikoina tunturipöllöjen
vaellukset etelään saattoivat olla niille kohtalokkaita, sillä laji ei ollut
rauhoitettu ja tunturipöllö päätyi usein täytettynä pölyttymään jonkun hyllyyn.
Esimerkiksi vuosina 1894 - 1897 näitä uljaita ja ainutlaatuisia lintuja ammuttiin
maamme eteläisillä
rannikoilla kymmenittäin. Tunturipöllöstä maksettiin peräti tapporahaa ja vuoden
1911 tilaston mukaan tapporaha maksettiin 151 ja vuonna 1912 47 ammutusta
tunturipöllöstä. Tällä tavalla tunturipöllöjä ammuttiin aina sen mukaan, kuinka
niitä vain tavattiin ja päästiin ampumaetäisyydelle.
Esimerkiksi talven 1961-1962 suurvaelluksen aikana Liminganlahden,
maineikkaan lintulahden, perukassa ammuttiin useita tunturipöllöjä. Seuraavien kolmen
vuosikymmenen ajalta Liminganlahdelta tunnetaan vain muutama yksittäinen havainto.
Syyskesällä 1992 saapui Perämeren rannikolle useita tunturipöllöjä, joista pari nähtiin
syyskuussa Liminganlahdella.
Esiintyminen arvaamatonta. Vaikka tunturipöllön levinneisyys maailmalla
onkin laaja, se ei kuitenkaan merkitse sitä, että lintuja olisi kaikkialla tasaisesti.
Päinvastoin. Laajatkin paikalliset esiintymät ilmestyvät yllättäen tyhjästä, ja yhtä
arvaamattomasti ne aikanaan katoavat. Tunturipöllön esiintyminen noudattaa
oppikirjamaisesti jyrsijäkantojen 3-4-vuotisrytmin nousuja ja laskuja.
Siellä, missä myyrämassat vellovat, tunturipöllöjä voi paikoitellen pesiä
todella tiheästi, jopa yksi pari neliökilometrillä. Jo seuraavan vuonna
paikka vaikuttaa täysin kuolleelta, ainoastaan vihreiksi lannoittuneet
tähystyskummut, kauhtuneet oksennuspallot ja tuulessa liehuvat valkeat
höyhenet kertovat pöllöyhteisön edellisvuotisista loiston päivistä.
Tundran kiertolaiset ovat jo satojen tai kenties tuhansien kilometrien
päässä uudella kotiseudulla.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kuva yllä Copyright
Michel Lamarche - FindNature.com
Tunturipöllöt maailmalla. Tunturipöllö on holarktinen laji ja pesii
Pohjois-Amerikan ja Euraasian pohjoisimmissa osissa.
Tunturipöllöt ovat sijoittuneet sirkumpolaarisesti Pohjoisen jäämeren
rannikkoalueille.
Tunturipöllön Suomen parimäärä on 0 - 50 paria (1985). Euroopan pesimäkanta (min) on 1 400 paria.
Suurimmat kannat esiintyvät Siperiassa,
Alaskassa ja Kanadassa. Venäjällä elää ehkä 1000 paria, kun
määrät Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ovat nollasta muutamaan kymmeneen.
Vaikka tunturipöllöä tavataan säännöllisesti
Norjan ja Ruotsin suurtuntureilla, Skandeilla, se ei sielläkään pesi
säännöllisesti. Fennoskandia ei ole lajin säännöllistä
kauttakulkualuetta, niin kuin lajin sirkumpolaarisesta
levinneisyydestä saattaisi kuvitella. Pohjola muodostaa itse asiassa
tunturipöllön euraasialaisen kannan läntisen äärikolkan,
eräänlaisen pussinperän. Pohjolasta tunturipöllövaellukset
eivät juurikaan ulotu edemmäksi Atlantin yli, mistä osoituksena
Islanti. Islannissa tunturipöllöjä on pesivänä 0 - 5 paria ja siellä
puhutaan hiipuvasta reliktiesiintymästä.
Lumekakk ei ole tavaline lind.
Ruotsin parimäärä on 0 - 50, samoin Norjan 0 - 50.
Pohjoismaissa tunturipöllö on siten suuri harvinaisuus ja tunturipöllökanta
on selvästi taantunut 1900-luvun kuluessa.
Virolaiset puolestaan itse toteavat tunturipöllöstä: "Lumekakk ei ole meil tavaline lind,
teda nähakse talvel vaid mõnel üksikul korral."
Viron parimäärä on nolla,
mutta siellä tunturipöllö on lähes jokatalvinen vieras.
Koko kanta on maailmalla arvioiden mukaan
290 000 tunturipöllöä.
|
Pitkiäkin sirkumpolaarisia vaelluksia. Sirkumpolaarisesti vaeltaminen ei tuota vaikeuksia
tehokkaasti lentäville tunturipöllöille. Ne keräävät hyvinä ravintokesinä
jopa kaksi senttiä paksun ihonalaisen rasvakerroksen, jonka varassa pystyy
paastoamaan yli kuukauden, ja lisäksi se toimii eristeenä hyytävää kylmyyttä
vastaan. Eräs Alaskassa rengastettu tunturipöllö tavattiin kolme vuotta
myöhemmin noin 6000 kilometrin päästä Venäjään kuuluvalta Sahalin-saarelta.
Lentävistä tunturipöllöistä on tehty havaintoja merellä yli 500 kilometrin
etäisyydellä rannikosta. Ruotsin tuntureilla rengastettu lintu löytyi
kuolleena Taimyrin niemimaalta, 1250 kilometriä synnyinseudultaan itään. Löytö vahvistaa
Fennoskandian alueilla pesivien tunturipöllöjen olevan aitoja
pohjoisen pallonpuoliskon tundran kiertolaisia.
Tunturipöllön levinneisyys maailmankartalla.
Eteläisimmät pesäpaikat sijaitsevat noin 60 leveysasteella Norjassa, Itä-Siperiassa,
Alaskassa ja Kanadassa. Hyisillä Aleuttien saarilla se on pesinyt tätäkin
etelämpänä. Pohjoisimmat tunturipöllöt pesivät Pohjois-Grönlannissa,
vain vajaan kahdeksansadan kilometrin päässä pohjoisnavalta.
Tunturipöllöjä Kaliforniassa ja Floridassa. Amerikassa
tunturipöllöt voivat ankarina talvina vaeltaa hyvinkin etelään. Niitä
tavataan silloin pieniä määriä Keski-Kaliforniassa, Etelä-Nevadassa,
Utahissa, Coloradossa, Oklahomassa, Texasissa ja Floridassa.
Alla kartassa vihreällä värillä varsinaiset
pesintäalueet ja sinisellä vaeltelualueet.
Maapallon pohjoiset alueet lämpenevät kasvihuoneilmiön kiihtyessä ja ilmasto- ja
kasvillisuusvyöhykkeet siirtyvät kovaa vauhtia pohjoisemmaksi. Tämä ei tiedä
välttämättä hyvää tunturipöllön tulevaisuudelle.
|
|
Kuva yllä Copyright
Olli Alopaeus
Korkeasaari, Ranua ja Ähtäri. Suomessa tunturipöllöjä pidetään
myös Korkeasaaren, Ranuan ja Ähtärin eläinpuistoissa.
Osa Ranuan tunturipöllöistä
tuotiin syksyllä 2002 Hollannista ja Belgiasta Ympäristöministeriön siirtoprojektin myötä.
Korkeasaaressa on keväällä 2007 kaksi tunturipöllöä (uros ja naaras), jotka luultavasti taas
kesällä pesivät.
Korkeasaaresta Kilpisjärvelle.
Korkeasaaressa on syntynyt yli sata tunturipöllön
poikasta.
Vuodesta 1994 alkaen vuoteen 1999 mennessä Korkeasaaressa syntyneitä tunturipöllöjä oli
vapautettu Kilpisjärvellä
yhteensä 14 yksilöä. Kaiken kaikkiaan tunturipöllöjä on Korkeasaaresta
vapautettu Kilpisjärvellä yhteensä 16.
Ennen vapautusta lintuja pidetään ulkona olevassa totutushäkissä.
Totutushäkissä pöllöille tarjotaan elävää
ravintoa ja niitä koulutetaan saalistamaan ruokansa itse.
Vapautetuista pöllöistä on saatu vain vähän havaintoja vapautuksen jälkeen.
Vuonna 1998 kolmelle tunturipöllölle kiinnitettiin radiolähetin valjailla selkärepuksi.
Valjaat irtoavat linnuista parin vuoden kuluessa. Pöllöistä yksi lähti heti kohti
Jäämerta ja kaksi muuta jäivät aluksi Kilpisjärven seudulle, mutta siirtyivät sitten
Norjan korkeille tuntureille. Lintuja voitiin seurata vain parin viikon ajan,
eikä niitä koskaan sen jälkeen enää tavattu.
Todennäköisesti linnut ovat selvinneet hyvin.
Menneiden aikojen munarosvoja ja suurvaelluksia. Suomen Lapista tunnetaan huikeita
tunturipöllön joukkoesiintymisiä. Kuuluisin on vuoden 1907 joukkopesintä.
Tunturipöllöjen jäljillä riensivät myös munarosvot.
Tuolloin vuonna 1907 yksistään eräs Saarikosken tilallinen laittoi myyntiin 800
samana kesänä keräämäänsä tunturipöllön munaa. Aikaisemmin, eli 1800-luvun
puolimaissa oli englantilainen "munaherra" Wolley keräyttänyt Muoniossa asuessaan,
yli 6000 harvinaisten lintujen munaa myyden niitä
museoille ympäri maailmaa.
Jo vuodesta 1880 tunturipöllöjen
tiedetään pesineen Suomessa, säännöllisen epäsäännöllisesti, aina 1930-luvulle
asti. Tuon vuosikymmenen jälkeen Lapissa liikkui pesimäaikana vain yksittäisiä
tunturipöllöjä, kunnes sitten vuonna 1974 täysin odottamatta tapahtui seuraava
suurempi pesintä. Enontekiön suurtuntureilla arvioitiin kyseisenä vuotena asustelleen
30 - 35 tunturipöllöparia noin 1600 neliökilometrin kokoisella alueella.
Vuonna 1987 tavattiin Utsjoelta Suomen historian tihein tunturipöllöesiintymä.
Sadan neliökilometrin kokoiselta ylängöltä löytyi 15 paria pesimistä enteilevissä puuhissa.
Lupaavasti alkanut pesintä kääntyi kylmän kesän aikana tragediaksi, sillä 20
poikasesta vain kolme selvisi lentoon, muiden kuollessa hitaasti nälkään ruuan
vähitellen ehtyessä. Vielä kesällä 1988 tunturipöllöt pesivät Utsjoella. 15 paria
onnistui tällöin saattamaan lentokykyisiksi peräti 29 poikasta.
|
Syitä tunturipöllön harvinaisuuteen. On yritetty selvitellä sitä,
että miksi tunturipöllö on Pohjolassa niin harvinainen, vaikka sitä esiintyy
eräillä seuduilla maailmassa runsaastikin.
Syyksi lajin katoamiseen on esitetty
sata vuotta sitten tapahtuneita munien keruita, eli itse asiassa munaryöstöjä.
Myös etelään vaeltaneiden lintujen ampumista on pidetty lajille tuhoisana. Näitä syitä
vastaan puhuvat kuitenkin biologiset tosiasiat. Vaikka koko Pohjolan kanta hävitettäisiin
kerralla keräämällä kaikki munat ja ampumalla kaikki emolinnut, olisi vaikutus
todennäköisesti vain väliaikainen. Tästä tunturipöllön suuri liikkuvuus
ja lisääntymiskyky pitäisivät huolen.
Yhtenä syynä kannan katoamiseen
esitetään muuttunutta ilmastoa. Ilmaston muuttumisen vaikutusta on hyvin vaikea
selvittää, mutta se voi olla osasyy tapahtuneeseen katoon. Syynä voi olla myös se,
että Pohjolassa kaiken kaikkiaan hyvin harvoin toteutuvat sellaiset ihanneolot -
paljon myyriä ja paljon idästä vaeltavia tunturipöllöjä yhtä aikaa - jolloin tänne
voi muodostua vahva pesivä kanta. Mikäli vain toinen ehdoista täyttyy, niin
kuin useimmiten käy, ei pesivää tunturipöllökantaa alueelle synny.
Ehkä tunturipöllön esiintymistä Pohjolassa
leimaa aina epäsäännöllisyys. Ehkä joukkopesinnän vaatimat ihanneolosuhteet
saavutetaankin vain kerran pari vuosisadassa, minkä jälkeen pöllökannat
taas hiipuvat odottamaan seuraavaa "pulssia"?
Lähteet:
Eero Murtomäki: Tunturipöllö. Pohjolan Valkoinen Vaeltaja. - Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1999
Pekka Helo: Yön linnut - kirja Suomen pöllöistä - 1984
Pertti Saurola (toim.): Suomen pöllöt. - Kirjayhtymä 1995
Matti Torkkomäki: Pöllöjen salaperäinen maailma - 1989
Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
Koko maailman linnut - Helsinki Media
Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
BirdLife Suomi ry
Liminganlahti
Sveriges Ornitologiska Förening SOF
BirdLife Suomi ry
Turun Sanomat
Biomi.org
Wikipedia
Tiira
Audubon
Tunturipöllö sivun yläreunan logossa Copyright
Michel Lamarche - FindNature.com
Kuva sivun alareunassa Copyright
Michel Lamarche - FindNature.com
|
|
|
|
|
|
|
|