|
|
TUNTURIPÖLLÖ (Bubo scandiacus)
Tunturipöllön tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pöllölinnut Strigiformes
Heimo: Pöllöt Strigidae
Suku: Huuhkajat Bubo
Laji: scandiacus
Linnut Aves. Lintulajeja on noin 9000
ja lajien lukumäärä kasvaa, kun luokittelu tarkentuu.
Uusia lintulajeja löydetään vieläkin.
Suomessa on tavattu 450 (30.10.2006) luonnonvaraista lintulajia.
Uusin on kivikkosirkku (Emberiza buchanani).
Pöllölinnut Strigiformes,
jonka pöllöt-heimoon lukeutuu myös tunturipöllö on
lahko, johon kuuluu kaksi pöllöheimoa ja
vuoden 1995 määritysten mukaan 173 pöllölajia. Heimot ovat pöllöt Strigidae,
- tuolloin 23 sukua ja 156 lajia
sekä tornipöllöt Tytonidae - tuolloin 2 sukua ja 17 lajia.
Pöllölintuja tavataan kaikkialla maailmassa Antarktista
lukuun ottamatta. Ne metsästävät pääasiassa pieniä nisäkkäitä, hyönteisiä ja muita lintuja,
mutta muutamat lajit ovat erikoistuneet kalojen metsästämiseen.
Pöllöt Strigidae, jonka Bubo-sukuun tunturipöllö lukeutuu,
on petolintujen heimo.
Keskimäärin Suomen yleisimmät pöllölajit ovat helmipöllö (15 000 paria),
varpuspöllö (10 000), sarvipöllö (5000) ja suopöllö (5000).
Pöllöt ovat tunnettuja suuresta päästä ja suoraan eteen katsovista
suurista silmistä. Muuten kapeaa näkökenttää laajentaa pään suuri kääntyvyys,
joka on noin 270 astetta.
Lyhyt koukkunokka on osaksi kankeiden, eteenpäin sojottavien höyhensukasten
peitossa. Höyhenpuku on tuuhea ja pehmeä. Myös koivet ja varpaat ovat höyhenpeitteiset.
Kynnet ovat terävät, vahvat ja kaarevat ja niillä saa tehokkaasti
otteen saaliista.
Pöllöt pystyvät kääntämään uloimmat varpaansa tarpeen mukaan
eteen- tai taaksepäin.
Luonteenomainen anatominen piirre on korvien epäsymmetrinen sijainti päässä, mikä helpottaa
saaliin paikantamista. Sulkeutuvan silmän peittää yläluomi. Pöllöjen siivet ovat
leveät ja pyöreäpäiset. Niiden iskut ovat täysin äänettömiä. Useimmat lajit ovat aktiivisia
hämärissä ja pimeällä, eräät myös päivällä. Sukupuolet ovat yleensä
samannäköiset. Äänet ovat hyvin vaihtelevia ja lajityypillisiä. Monien
lajien soidinhuuto on huhuileva. Pöllöt eivät yleensä rakenna omaa pesää,
vaan pesivät muiden lintujen vanhoissa pesissä, puunkoloissa, pöntöissä
tai maassa.
Pöllöjen heimon edustajia on huuhkaja (Bubo bubo). Kuva Public domain.
|
SUOMEN PÖLLÖLAJIT
Suomessa on tavattu 12 pöllölajia.
Näistä yksitoista kuuluu
pöllöihin Strigidae ja vain yksi, eli tornipöllö
tornipöllöihin Tytonidae.
Suomessa on pesinyt 10 pöllölajia.
Suomessa tavataan säännöllisemmin 10
pöllölajia, jotka ovat pesineet kaikki maassamme.
Näistä kymmenestä pesineestä 9 lajia pesii säännöllisesti
vuosittain, vain tunturipöllö on poikkeus.
Minervanpöllö
ja tornipöllö eivät kuulu meillä säännöllisesti esiintyviin pöllöihin -
kumpikaan ei ole koskaan pesinyt maassamme ja niiden vaelluksetkin tänne
ovat hyvin harvinaisia. Minervanpöllö on tavattu
vaelluksillaan maassamme kahdesti,
15.9.1901 Muuramessa ja 26.5.1983 Siikajoella. Tornipöllö on tavattu kolmesti.
Tammikuussa vuonna 1935 saatiin Haapasaaressa kiinni kylmästä kangistunut tornipöllö -
10.1.1963 löydettiin Pielisjärveltä kuollut tornipöllö - Lågskärin lintuasemalla
tavattiin tornipöllö 16.4.1990.
Pöllöt Strigidae. Suomessa tavattu 11 lajia, joista 10 pesinyt.
Helmipöllö (Aegolius funereus)
Hiiripöllö (Surnia ulula)
Huuhkaja (Bubo bubo)
Tunturipöllö (Bubo scandiacus)
Lapinpöllö (Strix nebulosa)
Lehtopöllö (Strix aluco)
Viirupöllö (Strix uralensis)
Sarvipöllö (Asio otus)
Suopöllö(Asio flammeus)
Varpuspöllö (Glaucidium passerinum)
Minervanpöllö (Athene noctua)
Tornipöllöt Tytonidae. Suomessa tavattu 1 laji, ei koskaan pesinyt.
Tornipöllö (Tyto alba)
HUUHKAJAT Bubo - suku.
Yksi pöllojen heimon Strigidae
suvuista, johon tunturipöllö kuuluu.
Huuhkajien sukuun kuuluu 18 lajia, joista Suomessa tavataan kaksi,
pysyvästi huuhkaja ja satunnaisesti tunturipöllö.
Amerikanhuuhkaja (B. virginianus)
Huuhkaja (B. bubo)
Tunturipöllö (Bubo scandiacus)
Aavikkohuuhkaja (B. ascalaphus)
Bengalinhuuhkaja (B. bengalensis)
Afrikanhuuhkaja (B. capensis)
Täplähuuhkaja (B. africanus)
Tuhkahuuhkaja (B. cinerascens)
Pikkuraitahuuhkaja (B. poensis)
Usambaranhuuhkaja (B. vosseleri)
Intianhuuhkaja (B. nipalensis)
Sundanhuuhkaja (B. sumatranus)
Raitahuuhkaja (B. shelleyi)
Savannihuuhkaja (B. lacteus)
Harmaahuuhkaja (B. coromandus)
Hyönteishuuhkaja (B. leucostictus)
Filippiinienhuuhkaja (B. philippensis)
Äyriäishuuhkaja (B. blakistoni)
Tunturipöllön alalajit. Viimeisen jääkauden aikana Euroopassa eli
tunturipöllön alalaji Bubo scandiacus gallicus. Nykyisin tunturipöllölle
ei ole olemassa yhtään alalajia. Tavallisest laajalle levinneet lajit,
kuten tunturipöllö, muodostavat maantieteellisiä alalajeja levinneisyysalueensa
eri osissa. Tunturipöllöön tämä ei kuitenkaan päde. Niin Siperian tundralla
kuin Euroopan tai Kanadan arktisilla alueilla tunturipöllö on yksi ja sama.
|
|
|
|
|
Kuva urostunturipöllön kasvoista yllä - Copyright
Michel Lamarche - FindNature.com
Isopäisiä. Pöllöjä pidetään viisauden symboleina siksikin,
että niillä on niin iso pää, sekä levollinen ja kuin inhimillinen ilme -
kasvot suorastaan, kuten ihmisellä. Iso pää pöllöllä merkitsee sitä, että
se näkee ja kuulee tarkemmin. Isoon päähän mahtuvat isommat silmät
ja isommat korvat. Tunturipöllön pyöreä ja laakeapintainen pää toimii
ikäänkuin lautasantennina, vahvistaen ja keräten korville sen kuulemia ääniä.
Pöllöjen suuri pää on osittain harhakuvaa, mikäli
päällä tarkoitetaan vain kalloa. Pää kutistuu huomattavasti, jos höyhenet
painetaan kalloa vasten.
Tarkkanäköisiä.
Linnut aistivat ympäristöään olennaisesti samaan tapaan kuin ihminen. Lintujen
tärkein aisti on näkö. Esimerkiksi
keskikokoisella pöllöllä silmät ovat yhtä suuret kuin ihmisellä.
Pöllöilläkin on ihmisten tapaan binokulaarinen näkö.
Binokulaarinen näkö tarkoittaa sitä, että silmien näkökentät menevät osittain päällekkäin
ja näin saadaan aikaan syvyysvaikutelma.
Pöllön yhteenlaskettu näkökenttä on 110 astetta, josta kahden silmän yhteinen, binokulaarinen
- kolmiulotteisen eli syvyysnäkemisen - osuus on 70 astetta. Vertailun vuoksi,
ihmisen näkökenttä on 210 astetta ja
binokulaarinen näkö ihmisellä kattaa 120 astetta.
Vaikka pöllöillä binokulaarinen osuus onkin pienempi, kuin ihmisellä,
ne silti tekevät tarkkoja havaintoja etäisyydestä saaliiseensa ja korvaavat
näkökentän kapeuden kyvyllään käännellä päätään nopeasti 270 astetta.
"Yksikään omin siivin lentävä lintu ei lennä liian korkealle." (William Blake)
Kuva sivun alareunassa Copyright
Jean-Michel Peers
Oiseaux.net
|
Huuhkajat Afrikasta. Huuhkajien uskotaan kehittyneen
Afrikassa, jossa nykyisinkin on eniten sen suvun lajeja.
Kaikkien aikojen suurin pöllö.
Kaikkien aikojen suurin pöllö Ornimegalonyx oteroi on elänyt muinoin Kuubassa.
Se oli lähes lentokyvytön ja sillä oli korkeutta noin metri, painoa 9 kg
sekä jättimäiset jalat, varpaat ja kynnet.
Kaikkien aikojen vanhin pöllö. Sarvipöllö on pöllölajeista
kaikkein vanhin ja yksi vanhimmista lintulajeista, joka vielä nykyisinkin
kuuluu maapallon eläimistöön.
Lähteet:
Eero Murtomäki: Tunturipöllö. Pohjolan Valkoinen Vaeltaja. - Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1999
Pekka Helo: Yön linnut - kirja Suomen pöllöistä - 1984
Pertti Saurola (toim.): Suomen pöllöt. - Kirjayhtymä 1995
Matti Torkkomäki: Pöllöjen salaperäinen maailma - 1989
Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
Koko maailman linnut - Helsinki Media
Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
BirdLife Suomi ry
Mikko Haaramo's private archive of various phylogenetic trees.
Tunturipöllö sivun yläreunan logossa Copyright
Michel Lamarche - FindNature.com
|
|
|
|
|
