Tunturipöllö Bubo scandiacus

TUNTURIPÖLLÖ (Bubo scandiacus) Pöllöt kansanperinteessä

Noidanlintu. Tunturipöllöjen haamumaiseen ilmestymiseen on aikanaan, kautta koko Fennoskandian maatalousseutujen, koettu liittyvän jotakin pahaenteistä. Lintua pidettiin joko noidan apurina ja sanansaattajana taikka suorastaan itse siivillään lentävänä noitana. Minne ilmestyikin, sai tunturipöllö yleensä heti asemiehet peräänsä. Ammuttuna pöllö sitten naulattiin rakennuksen seinään tai oven päälle torjumaan salamaniskua, tulipaloa tai painajaista, kotieläinten yöllistä häiritsijää. Tavassa voi piillä unohtunut tieto pöllön hahmossa liikkuvasta Lapin noidasta. Kreikkalaisenkin mytologian mukaan noita aina halutessaan muuttaa itsensä pöllöksi.

Kalman pöllöjä. Kansanuskomuksissa ylipäänsä pöllöihin on suhtauduttu pelokkaasti ja kielteisesti. Tähän on erityisesti vaikuttanut se, että kyseessä on yöeläin, jonka on luultu pelkäävän valoa. Kielteistä näkemystä on korostanut pöllöjen ihmisarkuus, äänetön lento ja valittava, pelottava ääni. Se on ollut "kuolleiden lintu", saksaksi kansankielellä Leichenhuhn eli kalmankana. Pöllöillä on osuutensa myös kummitustalojen maineeseen. Niiden pahat aikeet voitiin tehdä tyhjiksi kääntämällä taskut nurin, solmimalla solmu nenäliinaan tai heittämällä suolaa tuleen.

PÖLLÖT MAGIASSA JA KANSANLÄÄKINNÄSSÄ

Pöllönsilmä on paha. Muinoin "lyhykäinen Tuonen tytti, matala Manan neiti" kävi usein talossa. Koska tautien todellista syytä ei tunnettu, taikausko oli yleistä. Silmän uskottiin säteilevän taikavoimaa, joka sai aikaan sekä hyvää että pahaa. Pahansuopa ihminen, "pahanilmanlintu", saattoi aiheuttaa taudin, katsomalla toista pahalla silmällä. Suomalainen sananparsi varoittaa maalaamasta pirua seinälle. Pirua eli pirun edustajaa korppia, harakkaa, varista tai pöllöä ei ole hyvä tuoda huoneeseen edes kuvana. Pöllön tuijottava katse oli erityisen vaarallinen. Tanskassa puhutaan pöllönsilmästä pahansilmän eli silmäämisen synonyymina.

Älä matki pöllönääntä! Pöllön äänen matkimista pidettiin kuolemanvaarallisena, koska se merkitsi metsän yliluonnollisten voimien houkuttelemista esiin. Lintuharrastajat ja -tutkijat pitäkööt tämän mielessään, kun kevätretkillään houkuttelevat pöllöjä ääntelemään. Esi-isillemme, joille pimeys merkitsi vihollista, öinen pöllöretki olisi ollut täysi mahdottomuus.

Magian julmuuksia. Ruotsin Hälsinglandissa on ollut vallalla uskomus, että jos elävältä pöllöltä otti sydämen - pöllö kuoli kyllä heti tämän jälkeen - ja laittoi sydämen lompakkoonsa, niin rahahuolet olivat ikuisiksi ajoiksi ohi. Pöllönsydän toi myös peli- ja metsästysonnen tai teki sodassa rohkeaksi.

Älä ammu pöllöä! Kaksijakoisuus suhtautumisessa pöllöihin näkyy siinäkin, että kun niitä toisaalla tavattaessa aina pyrittiin ampumaan, niin toisaalla ampumista pidettiin hyvin typeränä toimena. Jos metsästäjä ampui pöllön, niin siitä paikasta hänen aseensa pilaantui eli menetti osumatarkkuutensa. Pöllön surmaaminen oli tässä ajattelussa muutenkin turhaa, sillä sen kohtaamista metsällä pidettiin hyvänä enteenä.

Pommerin tyttöjen käsirasvaus! Pommerissa tytöillä oli tapana ennen tansseihin lähtöä voidella kädet pöllönrasvalla. Jos tyttö sitten pääsi tanssimaan lempensä kohteen kanssa, mies jäi tytön pauloihin, ikään kuin tarttui kiinni rasvaisiin käsiin.

Pöllöilmestyksiä! Ostjakkien parissa on vallalla uskomus, että rakastuttuaan ostjakkineito ilmestyy mielitietylleen pöllönä. Ilmeisesti ja toivottavasti sulho sitten ihastuu tähän eteensä tupsahtavaan pöllöneitoon.

Vanhatpiiat ovat huuhkajia. Pöllöt on yhdistetty ikäneitoihin. Kun vanhapiika odotti tuskaisan kaipuun polttaessa rintaansa sulhasta, jota ei kuulunut, hän alkoi huhuilla pitkäveteisiä huudahduksia, herättääkseen sulhon mielenkiinnon. Tällöin vanhapiika muuttui isoksi, harmaaksi linnuksi - huuhkajaksi. Niinpä, kun vanhakansa muinoin kuuli huuhkajan huhuilevan, he sanoivat: - Taas vanhapiika huutaa sulhasii! (Sortavala 1937). Walesissa pöllönhuudahdus on merkkinä siitä, että joku juuri menetti neitsyytensä.

Tunturipöllö

Oksennuspalloja ja höyhentyynyjä. Oksennuspallojakin hyödynnettiin jo kauan ennen, kuin lintututkijat alkoivat selvitellä niistä pöllöjen ravinnon koostumusta. Tirolissa on uudenvuodenaattona etsiskelty oksennuspalloja ja niitä on sitten kannettu kaulassa amuletteina noituutta vastaan. Pikkulasten tyynyihin laitettiin Saksassa pöllönhöyheniä, jotta he eivät itkisi öisin.

Pöllöjen syöminen lääkintänä. Kansanomainen lääkintätaito on ottanut kaiken irti pöllöistä. Jo Plinius aikanaan suositti pöllönaivoja ja -päätä haavoihin, rupiin ja päänsärkyyn. Antiikin ajoista lähtien alkoholismia on parannettu pöllönsydämestä ja -munasta valmistetulla juomalla. Tätä tehokasta hoitoa mainostettiin vielä vuonna 1635 John Swanin kirjassa Speculum Mundi. Ranskalaiset olivat munahoidossa tarkkoina: munia tuli ehdottomasti olla viisi, yhdeksän tai kolmetoista. Myös hyvin tehokas lääke sekä kaatumatautiin että hinkuyskään oli pöllönmunakeitto. Pöllönjalan tuhkasta saatiin tehokas lääkehoito käärmeenpuremiin.

Vesikauhuisen hyökkäyksetkin torjuttiin! Saksassa uskottiin 1800-luvulle asti, että pitämällä vasemmassa kainalossa pöllön sydäntä ja vasenta jalkaa, välttyi tehokkaasti vesikauhuisen koiran hyökkäyksiltä.

Hämäränäköään voi parantaa! Jos tarkempi näkeminen hämärässä tuottaa ongelmia, niin vaiva hoituu pois niin, että napostelee suihinsa muutamia pöllönsilmiä. Pohjoisafrikkalaiset olivat tässä suhteessa tarkkoina, että tuli syödyksi oikea silmä. Nimittäin pöllön toinen silmä nukkuu, mutta toinen, se parantava, on aina hereillä. Oikea silmä valittiin niin, että silmät laitettiin veteen - unisilmä uppoaa, parantava ei.

Harmaat hiukset ja unettomuus. Harmaantuneista hiuksista pääsee eroon niin, että tummentaa ne pöllönmunilla. Keskiaikana ihminen saatiin syvään uneen, jos tämän päälle siroteltiin pöllönhöyheniä. Näin voi nukuttaa myös vihollisen.

Pöllö tuo tulipalon. Lounais-Suomessa on yleisesti uskottu, että pihapiiriin ilmaantunut pöllö merkitsee tulipaloa. Niinpä on pidetty luontevana torjuntakeinona sitä, että kun talon seinään naulattiin pöllönraato levitetyin siivin, niin sen uskottiin torjuvan ei vain tulipalolta, vaan vielä myös salamaniskuilta ja kaikelta muultakin pahalta. Etelä-Pohjanmaalla tämä tapa oli käytössä vielä 1960-luvulla, jolloin ammuttu pöllö taikka haukka levitettiin naulattuna seinälle.

Tunturipöllö

Kolme ylintä kuvaa sivulla Copyright Henry Wong

Viisas vaiko tyhmä? Mietiskelevän katseensa vuoksi pöllöjä pidetään joko hyvin viisaina taikka hyvin pölhöinä eli täysinä pöllöinä, yleensä kuitenkin viisaina. Tämä tietty kaksijakoisuus ilmenee kuitenkin mm. kirkkotaiteessa, jossa pöllö merkitsee sekä viisautta että pimeyttä. Euroopassa pöllö on ennen muuta Pallas Athenen, kreikkalaisen jumalattaren ja Zeuksen lempityttären, symbolieläin. Pöllö oli kreikkalaisten suojelija, jota kuljetettiin mukana sotaretkillä.

Havaijilaisten suojelija. Kaukaisella Havaijin saarella pöllö on saanut kunniakkaan suojelijan aseman.

Ainujen jumalan sanansaattaja. Ainut ovat Hokkaidolla, Honshun pohjoisosissa, Sahalinilla ja Kamtšatkan niemimaan eteläosissa elävä kansa. Ainuja arvellaan nykypäivänä olevan, hieman tietolähteestä ja laskutavasta riippuen noin 20 000-150 000. Ainut kunnioittavat pöllöjä jumalallisina olentoina, jotka tahtovat ihmisille pelkästään hyvää. Ainuille pöllöt ovat jumalan sanansaattajia, jotka auttavat metsämiehiä, varoittavat vaaroista ja tuovat terveyttä.

Lähteet:
Eero Murtomäki: Tunturipöllö. Pohjolan Valkoinen Vaeltaja. - Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1999
Pekka Helo: Yön linnut - kirja Suomen pöllöistä - 1984
Pertti Saurola (toim.): Suomen pöllöt. - Kirjayhtymä 1995
Matti Torkkomäki: Pöllöjen salaperäinen maailma - 1989

Tunturipöllö sivun yläreunan logossa Copyright Michel Lamarche - FindNature.com

Kuvat yllä ja alin kuva Copyright Michel Lamarche - FindNature.com

Kuva vasemmalla Copyright Henry Wong

Huuhkajien lapsihimo. Siperian burjaatit uskoivat huuhkajan himoitsevan lapsia. Vaaralta vältyttiin pitämällä elävää pöllöä tai sen puutteessa sitä esittävää kuvaa kotona.

Tiedon symbolina. Ikimuistoisista ajoista lähtien pöllö on toiminut rahoissa, mitaleissa ja kirjoissa sekä kirjastoissa että yliopistoissa tiedon symbolina. Kanadassa tunturipöllö on saanut kuvansa myös seteleihin.

Pöllönlihan vaikutuksia. Intiassa uskotaan, että pöllönlihan syöminen kiihottaa sukuviettiä. Valitettavasti syöjä tulee samalla hulluksi.

Onnenlintu. Eivät kaikki suinkaan pidä tunturipöllöä pelottavana ja ikävyyttä enteilevänä. Pohjanlahden jäisillä ulapoilla Bergöläiset hylkeenpyytäjät ovat pitäneet lintua onnentuojana, väittäen sen osoittavan heille hylkeitä.

Huutoja b-mollissa. Englantilainen pastori Gilbert White huomasi 1700-luvulla, cembaloa virittäessään, että useimmat pöllöt huutavat b-mollissa.

Pöllön huudot - turmiota ja onnea. Pöllön huudoista voi ennustaa.

Intialaiset uskovat, että yksi huuto merkitsee kuolemaa, kaksi huutoa onnea, kolme avioliittoa, neljä levottomuuksia, viisi matkaa, kuusi vieraita ja seitsemän henkistä ahdinkoa.

Keski-Euroopassa pöllön huuto on voinut olla varoitus uhkaavasta kulkutaudista, Englannissa se on povannut huonoa onnea vastasyntyneille. Ranskalaisille ja itävaltalaisille pöllön huuto on ennustanut selkeää säätä ja hyvää satoa.

www.tunturisusi.com