|
|
TUNTURIPÖLLÖ (Bubo scandiacus)
Tuntomerkit.
Suuri ja valkea tai hyvin vaalea avotuntureiden pöllölaji, jolla on keskikokoinen
pää ja suuret, melko kaukana toisistaan olevat, kirkkaankeltaiset silmät.
Tumman pilkutuksen määrä valkoisessa höyhenpuvussa vaihtelee.
Yksilöinä tunturipöllöt ovat keskenään varsin erinäköisiä. Suurimmat
erot ovat eri sukupuolten ja ikäryhmien välillä.
Vanhalla koiraalla
höyhenpuku on lähes puhtaan valkea, vain siivinpeitinhöyhenissä
ja hartioissa on joitakin ruskeita täpliä. Hyvin vanhoilla yksilöillä
nekin häviävät vähitellen lähes kokonaan. Nokan ympärystää koristavat
tuuheat mursunviikset.
Vanhat naaraat ja nuoret linnut ovat kirjavampia ja vaikeampia erottaa toisistaan.
Nuoret naaraat erottuvat selkeästi omaksi ryhmäkseen, sillä niillä tummaa poikkijuovaa
on niin tiheässä, että kauempaa linnut näyttävät harmailta - vain valkea
naama loistaa muuta pukua vaaleampana.
Vanhalla naaraalla puvun pohjaväri
on valkea, mutta sitä kirjavoittavat selässä, siivillä ja alapuolella
ruskeiden tai harmaanruskeiden höyhenenkärkien muodostamat poikkiraidat.
Pieniä eroja sulkapuvuissa.
Vanhojen naaraiden ja nuorten koiraiden tunnistamiseksi on niistä
kyettävä tekemään hyvin tarkkoja havaintoja.
Nuori koiras, joka on tummien
poikkijuovien kirjailema, kuten naaraat, erottuu naaraspukuisista lähinnä
pyrstön, kupeiden ja selän juovituksen perusteella. Nuorella koiraalla on
pyrstössä enintään kolme kapeata poikkijuovaa, vanhalla naaraalla
on kolme tai neljä leveätä poikkijuovaa ja nuorella naaraalla
viisi leveätä poikkijuovaa. Nuorella koiraalla kupeiden poikkijuovat
ovat harvemmassa ja kapeampia (1,5-3 mm) kuin naarailla (4-6 mm).
Samoin selän poikkijuovat ovat koirailla kapeampia (3-5 mm) kuin naarailla
(jopa 11 mm) eivätkä selvästi puolikuun muotoisia kuten naarailla.
Nuoren koiraan ja vanhan naaraan erottamiseksi lintu on siten nähtävä todella hyvin.
Kuva tunturipöllöstä Copyright
Henry Wong
Naaraan naama ja kurkku, pään sivut sekä jalkojen höyhenet ovat puhtaan
valkeat.
Päälaella kuviointina on pientä ja tiheää, ruskeaa täplitystä.
Vaikka naaraan täplitys voikin olla runsasta, niin siitä
huolimatta sen perusväri on
valkea. Näin se erottuu selkeästi muista pöllöistä,
kuten viirupöllöstä tai suopöllöstä ja tunturipöllön sekoittaminen muihin
pöllölajeihin onkin mahdotonta.
Vaikka naaras on painavampi, kuin koiras, ovat sukupuolten pituuserot
kuitenkin niin pienet, että sukupuolen määrittäminen koon perusteella
ei yleensä onnistu.
Sulkasato ja iänmääritys.
Pöllöjen iänmääritys perustuu sulkasadon edistymiseen. Määrityksen perusidea on,
että siipisulat, pyrstösulat ja/tai tietyt peitinhöyhenet ovat nuoruuspuvussa
erilaisia kuin aikuispuvussa ja että osa näistä nuoruuspuvun sulista tai höyhenistä ei
vielä vaihdu ensimmäisten sulkasatojen aikana aikuispuvun suliksi tai höyheniksi.
Tunturipöllö tulee aikuisen näköiseksi
vasta kolmannen talven jälkeen tapahtuvassa sulkasadossa. Ensimmäisen talven
jälkeen siipisulista vaihtuvat vain kaikkein sisimmäiset (tertiaalit),
jotka ovat nuoruuspuvussa kuvioinniltaan "sotkuiset" verrattuna aikuisen
naaraan jyrkkäkuvioisiin sulkiin.
"Katuvat syntiset lentävät taivaaseen tunturipöllöinä." (Romanialainen
kansanviisaus)
|
Kuva tunturipöllöstä Copyright
Henry Wong
Äänivalikoima. Koiraan öisin, usein lentäessään kuuluttama,
kaikuva soidinhuuto on kumea ja kauas kantava
krao-o. Ääntä voidaan kuvailla myös kirjoittamalla kpuu-o taikka kaauu
taikka huu.
Kauempaa kuultaessa huutoa on verrattu joskus koirashaahkan keväthuutoon
tai merilokin kumakkaan glao- ääneen. Tunturien avomaastoissa,
tyyninä pakkasöinä tunturipöllön huudot kantavat viiden kilometrin päähän -
ja jopa sitäkin etäämmälle.
Lajin ääntelyä on eri lähteissä yritetty kuvailla erilaisin ilmauksin,
mutta niiden tulkinta on hankalaa: joka tapauksessa on soidinajalle
esitetty mm. ääniä, jotka voitaisiin tulkita kraik raik, raik...
tai kriki, rik, rik. Soidinmenojen kuluessa koiras voi äännellä nopeaa ja matalaa
ko-ko-ko-ko-ko... sekä pitkää ja kimeää kiiiii -huutoa.
Koiraan soidinhuhuilussa voi myös matala huu toistua 1-2 sekunnin
välein 2-6 kertaa.
Varoitusäänenä pesän ympäristössä on nopea, naurava, taikka nasaali
ja äänekäs krät-krät-krät-krät... tai
kgäk-gäk-gäk-gäk... tai kväk-väk-väk-väk... tai kvääk-kvääk-kvääk-kvääk...
Emot voivat pesällä yltyä myös huutamaan
khuu- puhallusta.
Pienet poikaset piipittävät ja päästelevät piii-iip -ääntä
kaikkien pöllönpoikasten tapaan. Niiden äänivalikoimaan kuuluu myös
visertävää pi-pi-pi-pi-pi - piiskutusta. Isommilla poikasilla
äänissä ovat mukana kuin äkäiset sähinät ja nokan napsuttelut.
Poikasen kerjuuääni on samantapainen sähähdys kuin huuhkajan
poikasilla.
Kuuntele!
Lyhyt tunturipöllön ääninäyte Snowy Owls-sivuilla on
huuhkajamaista
huuta! Toinen ääninäyte National Geographic Society-sivuilla
vihellystä ja kväkätystä!
Hiljaiseloa tunturi- ja tundra-aaveiden tapaan.
Pesimäajan ulkopuolella tuntureiden valkoiset aaveet, tunturipöllöt viettävät hiljaista
elämää kaikkien aaveiden tapaan. Talvivaelluksillaankaan ne eivät pidä
minkäänlaista ääntä.
Kuva tunturipöllöstä Copyright
Henry Wong
"Kuullakseen lintuja on tultava osaksi hiljaisuutta." (Robert Lynd)
|
|
|
|
|
Kuva lentävästä naarastunturipöllöstä yllä Québecissä Kanadassa - Copyright
Michel Lamarche - FindNature.com
Koko - pituus ja paino. Tunturipöllö on huuhkajan jälkeen suurin pöllömme.
Pituutta sillä on tosin vähemmän, kuin lapinpöllöllä, mutta painoa
huomattavasti enemmän. Pituus koiras 55 - 60,5 cm, naaras 60,9 - 64,7 cm;
siipi koiras 39,5 - 40,5 cm, naaras 42,8 - 44,4 cm; siipiväli 142 - 166 cm;
pyrstö 19,5 - 22,5 cm. Paino koiras 1 280 - 2 300 g, naaras 1 700 - 2950 g.
Valkoinen tunturipöllö sulautuu lumiseen maisemaan. Kuva Copyright Don Getty.
Pöllöt ja talvi.
Selvitäkseen talvesta tunturipöllöille on kehittynyt erilaisia sopeumia.
Tunturipöllö on sopeutunut hyvin talveen.
Höyhenys on tuuheampi, kuin eteläisillä pöllölajeilla.
Valkoisissa höyhenissä on pieniä ilmarakkuloita, jotka eristävät kylmää.
Jalkoja naamioi kynsiin asti villava höyhenpeite.
Sekä jalkahöyhenet että tuuheat viikset ovat sopeumia kylmyyteen. Peitinhöyhenet ovat kovat,
ja muodostavat tuulta läpäisemättömän suojan. Ei siten ole ihme, että tunturipöllö
istuu hievahtamatta kuin kivipaasi kovassakin myräkässä.
Pöllöpaistia. Pöllöjä ovat ihmisetkin aikojen saatossa
syöneet ja syövät Kiinassa edelleenkin, jossa niitä myydään
toreilla. Luulöytöjen perusteella
tiedetään kivikauden ihmisten syöneen tunturipöllöjä.
Aristoteles piti useita pöllölajeja herkullisina. Eräs ranskalainen
luonnontutkija 1700-luvulta kirjoitti: "Tornipöllöt eivät ole hullumpaa syötävää
kolmiviikkoisina, jolloin ne ovat hyvin syötettyjä ja lihavia."
Englantilaisille pöllöateria juolahtaa mieleen vain suuressa hädässä.
He sanovat: "Olen niin nälkäinen, että voisin syödä pöllön!"
Kuva sivun alareunassa Copyright
Philippe Collard -
OCEAN7
|
Siipien kärkiväli ja lento. Siipien kärkiväli on 142 - 166 cm.
Lentävän linnun olemus ja siipienlyönti on voimakasta ja joustavaa
ja pitkillä siivillä tunturipöllön matkat taittuvat vakaasti ja joutuisaan.
Erityisesti lennossa siivet näyttävät pitkiltä ja melko kapeilta, ruumis
on suhteellisen hoikka ja pää näyttää verraten pieneltä.
Saalistaessaan tunturipöllökin joskus voi pysähtyä niille sijoilleen ja lekutella.
Tunturipöllö muistuttaa lentäessään enemmänkin haukkaa kuin pöllöä.
Se saattaa lentää nopein siiveniskuin, mutta myös liitää
hiirihaukkamaisesti.
Kuva tunturipöllöstä Copyright
Henry Wong
Äänettömiä ja tarkkakuuloisia.
Pöllöt ovat
tunnettuja siitä, että niiden siivet ovat äänettömiä iskuissaan.
Äänettömyydestä on hyötyä, sillä silloin saaliseläin ei kuule
tunturipöllön lähestymistä - ja myös itse pöllö kuulee saaliseläimen
äänet paremmin, kun omien siipien havina ei häiritse tarkkojen
kuulohavaintojen tekoa. Pöllöillä on selvästi parempi kuulo,
kuin muilla lintulajeilla, joita on tutkittu. Esimerkiksi kesykyyhkyyn
verrattuna ero on 25 desibeliä, mikä tarkoittaa noin 300-kertaista
eroa kuulon herkkyydessä. Pöllöt voivat saalistaa pilkkopimeässä
yksinomaan kuuloonsa luottaen.
Katso video jolla myös tunturipöllö:
YLE/Ekolokero: miten pöllöt selviävät talvesta?
Lähteet:
Eero Murtomäki: Tunturipöllö. Pohjolan Valkoinen Vaeltaja. - Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1999
Pekka Helo: Yön linnut - kirja Suomen pöllöistä - 1984
Pertti Saurola (toim.): Suomen pöllöt. - Kirjayhtymä 1995
Matti Torkkomäki: Pöllöjen salaperäinen maailma - 1989
Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
Koko maailman linnut - Helsinki Media
Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
BirdLife Suomi ry
Tunturipöllö sivun yläreunan logossa Copyright
Michel Lamarche - FindNature.com
|
|
|
|
|
