TUNTURIPÖLLÖ (Bubo scandiacus)
Ravinto. Tunturipöllön pääravintoa ovat pienet nisäkkäät ja erityisesti myyrät.
Ilman myyriä ei olisi tunturipöllöä. Koko laajalla esiintymisalueellaan
tunturipöllö on sopeuttanut elämisensä voimakkaasti vaihtelevien myyräkantojen
varaan. Se ei voi pesiä, jos myyriä ei ole riittävästi saatavilla.
Tunturisopuli (Lemmus lemmus) on Lapissa elävä 100 g painava jyrsijä.
Kannan tihentyminen tekee näistä pienistä vipeltäjistä hyvin pelottomia.
Ne kirskuvat vihaisina ihmisenkin jalkojen edessä.
Kuva Public domain.
Tärkeimmät saaliseläimet ovat tunturisopuli ja muut myyrälajit.
Kärpät, lumikot, jänikset ja päästäiset ovat myös lajin saalistamia nisäkkäitä.
Lintuja, kuten riekkoja ja pulmusia - ja sammakoitakin tunturipöllö napostelee silloin,
kun tilanne sitä vaatii, mutta niiden osuus ruuassa on yhden prosentin luokkaa.
Kalaakin tiedetään tunturipöllön syövän.
Myyräspesialisti.
Eräässä norjalaisessa aineistossa lähes kolmannes saaliseläimistä oli
tunturisopuleita ja yli kaksi kolmannesta muita, lähinnä lapinmyyriä.
Ruotsin tuntureilta kerätyssä aineistossa 90 % saaliseläimistä oli
vuorostaan tunturisopuleita. Suomessa vuosina 1974 - 1975 eri myyrälajeja
esiintyi ravinnossa varsin tasaisesti: tunturisopuleita 31 %,
harmaakuvemyyrän sukuisia 27 % ja lapinmyyrän sukuisia 25 %.
Ruotsin ja Norjan aineistoissa pikkunisäkkäiden osuus oli noin 99 %
ja Suomessakin 96 %. Amerikan ja Aasian tundralla eri sopulilajit
muodostavat tunturipöllön ravintotalouden perustan.
Etelään suuntautuvilla vaelluksilla myyrät ja linnut muodostavat
hallitsevan osan tunturipöllön ravinnossa. Varsinkin saaristossa
tunturipöllöt ovat osoittautuneet taitaviksi sorsastajiksi, jotka
iltahämärän turvin nappaavat helpon näköisesti rantavedessä
lillivän heinäsorsan tai allin. Kaupunkeihin harhautuvat vaeltajat
tulevat helposti toimeen kaupunkien runsailla pulu-, sorsa- ja rottakannoilla.
"Varhainen tunturipöllö myyrän nappaa!"
|
Yöttömässä yössä saalistavia enkeleitä.
Tunturipöllöjen pesimäaikaan Pohjolassa vallitsee yötön yö
ja aurinko paistaa kellon ympäri. Silti tunturipöllöt keskittävät
saalistuksensa yöaikaan lähtien liikkeelle illalla yhdeksän aikaan
ja ollen aktiivisia aamukuuteen. Vilkkaimmin nämä tuntureiden
valkeat, äänettömät enkelit ovat liikkeellä keskiyön molemmin puolin.
Tunturipöllöille saalistusajaksi sopisi myös kirkas päiväaika, jolloin
ne myös näkisivät - mutta myyrät ovat juuri öisin vilkkaimmin
liikkeellä.
Saalistustekniikka - vaanimista näköalapaikalta.
Saalistaessaan tunturipöllö asettuu istumaan jollekin korkealle kummulle
taikka kivelle, josta se herkeämättä tarkkailee lähitienoota.
Myyrän ilmestyminen valpastuttaa sen heti, kohta se hypähtää jo siivilleen
ja lähtee muutamalla napakalla siiveniskulla pitkään liukuun, iskeäkseen
voimalla saaliiseen. Usein isku saaliiseen on niin raju, että
pöllö itsekin kiepsahtaa sen voimasta kyljelleen.
Tunturipöllö saalistaa myös lennosta suopöllön tavoin, jolloin se välillä
pysähtyy aloilleen lekuttelemaan.
Kuva Copyright Henry Wong
Tähystelyä ja päiväpiilottelua.
Vaeltaessaan tunturipöllöt tähyilevät saalista näkyvältä paikalta, ladon
katolta, puhelinpylväästä, merimerkiltä tai korkealta maastokohdalta. Tällaiselta tähystyspaikalta
tunturipöllö itsekin näkyy ihan silmiinpistävästi.
Monesti tunturipöllö
voi istuskella kivipaaden tai katajapensaan suojassa päiväpiilossa
ja hakeutuu avomaastoon saalistamaan vasta hämäränkoittaessa.
Oksennuspallot ja pöllöjen ravintotutkimus. Pöllöt nielevät ruokansa suurina kimpaleina,
esimerkiksi pikkumyyrät, hiiret ja päästäiset kokonaisina. Pöllöillä
ei ole kupua, joten ruoka joutuu heti mahan ruoansulatusnesteiden
sulatettavaksi. Mahassa luut, karvat, höyhenet, hyönteisten
kitiinikuoret ja muut sulamattomat ainekset joutuvat mahan pohjalle, jossa
ne tiivistyvät yhtenäiseksi massaksi, ja vain entsyymien hajottama
ravinto jatkaa mahan yläosasta ohutsuoleen. Massasta muodostuu
vähitellen ns. oksennuspallo, joka on painoltaan runsaat kymmenen
prosenttia syödyn saaliin painosta ja jonka pöllö kakistaa
ulos noin puolen vuorokauden kuluttua syömisestä.
Klassinen ja edelleen käytetty tapa tutkia pöllöjen ravinnon koostumusta
perustuu näiden oksennuspallojen, sekä pesän pohjalle kertyneiden saalisjätteiden
analysointiin. Oksennuspalloista kerätään esille mm. luut, joista voidaan
määrittää syödyn nisäkkään laji. Toinen tapa tutkia pöllöjen ruokailutottumuksia
on automaattikameran asentaminen pesälle - ja näin saadaan kuva aina, kun emo
tuo pesälle saalista.
|
