All Rights Reserved
*Kuva Copyright
© Flickr/Daniel Eskridge
© Website/Daniel Eskridge - 3D Render Artist.
Art used with permission.
Tylppäkuonokarhu - (Arctodus) (Pohjois-Amerikka)
Tylppäkuonokarhulajeja eli Pohjois-Amerikassa kaksi.
Pienempi niistä oli
Arctodus pristinus.
Suurempi Pohjois-Amerikan kahdesta tylppäkuonokarhulajista oli
Arctodus simus.
Suurempi tylppäkuonokarhu
(A. simus) oli kooltaan valtaisa karhu, painoa enimmillään jopa 1 134 kg
ja seisomakorkeutta kahdella takajalalla noin 360 cm.
Aikavälillä 800 000 - 11 000 vuotta sitten Pohjois-Amerikassa elänyt
tylppäkuonokarhu kuoli sukupuuttoon samoihin aikoihin jättiläislaiskiaisen kanssa, viimeisen
jääkauden päättyessä. Sukupuuttoa oli aikaansaamassa se, että
suuret saaliseläimet kuolivat sukupuuttoon - ja Euraasian puolelta tuli
pienempiä, monipuolisempaan ruokavalioon sopeutuneita karhuja.
Rakenteeltaan tylppäkuonokarhu muistutti nykykarhua, ollen vain paljon suurempi.
Se oli kaikkiruokainen, mutta varsin petomainen eläin, joka saattoi huoletta
hyökätä kaikkien kohtaamiensa saaliseläinten kimppuun. Tästä esimerkkinä sivun
alareunassa videolla hyökkäys jättiläislaiskiaisen kimppuun.
Hyvät aistit auttoivat tylppäkuonokarhua saalistuksessa. Sen silmät olivat
etäällä toisistaan, katsoivat suoraan eteen ja mahdollistivat tarkat näköhavainnot.
Tylpässä, lyhyessä ja leveässä kuonossa oli valtava nenäkäytävä, mikä yhtä aikaa
mahdollisti hyvän hajuaistin ja tehokkaan hengittämisen takaa-ajotilanteissa.
Leuoissa oli puruvoimaa niin paljon, että syödessä saaliin luutkin murskaantuivat.
Tylppäkuonokarhut olivat suuresta koostaan huolimatta hyvin nopeita juoksemaan.
Ne olivatkin kautta aikain nopeimpia karhuja. Niiden varpaat osoittivat toisin,
kuin nykykarhujen, eteenpäin, mikä mahdollisti nopean käynnin.
Suurin juoksunopeus on ollut 40 mailia eli 65 km tunnissa.
Valtavasta koosta oli tylppäkuonokarhulle etua. Sen pelkkä koko saattoi
ajaa sen pahat kilpailijat, sudet, sapelihammaskissat ja muut pedot pois saaliin luota.
Jättikarhut elivät yhtä aikaa jättiläislaiskiaisten, kameleiden ja mammuttien kanssa.
Tästä megafaunasta riitti niille ravintoa. Saaliseläimiin kuuluivat myös
biisonit, karibut, myskihärät ja hevoset.
Kun saaliseläimet pienenivät ja maailmaan tuli lisää lihansyöjiä, niin suurten petojen sukupuuttojen jälkeen
jäljelle jäävät karhulajitkin olivat pienempiä ja niiden ruokavalio monipuolistui.
Etualalla jättiläislaiskiainen, sen takana kalliolla hyökkäämistä
suunnittelee tylppäkuonokarhu ja ihan taka-alalla ovat mammutit.
Tylppäkuonokarhu - (Arctotherium) (Etelä-Amerikka)
Pohjois-Amerikan tylppäkuonokarhua pidettiin pitkään maailman suurimpana karhuna kautta aikain.
Kunnes Etelä-Amerikasta löytyi sen serkku, esihistoriallinen tylppäkuonokarhu,
joka saattoi kahdella takajalallaan seistessään olla 3,4 metriä korkea, mutta
painaa 1 600 kg. Etelä-Amerikassa 2 miljoonaa - 500 000 vuotta sitten kuljeskellut jättikontio oli tutkijoiden mukaan oman aikansa suurin ja vahvin maalla elänyt lihansyöjä.
Mikään noiden aikojen lihansyöjistä ei pääse koossaan edes lähellekään tätä jättiä.
Ennätyskarhun luuranko on löydetty Buenos Airesista, Argentiinasta jo vuonna 1935.
Vasta nyt argentiinalaisiin karhufossiileihin erikoistuneet tutkijat
ovat ottaneet luurangon uudelleen tarkasteluun, ja päätyneet tuloksiinsa.
Karhun olkavarsi oli lähes yhtä suuri kuin norsun, ja tutkijaryhmä kykeni laskemaan sen perusteella karhun ruumiin koon, sanoo
Tennesseen osavaltion yliopiston paleontologi Blaine Schubert.
Etelä-Amerikan tylppäkuonokarhu pieneni olemassaolonsa aikana, samaan aikaan, kun
Pohjois-Amerikan tylppäkuonokarhu puolestaan suureni. Pienenemisessä oli kyse sopeutumisesta
olosuhteiden muutoksen myötä kaikkiruokaisempaan ruokavalioon, nykypäivän mustakarhujen tapaan.
Etelä-Amerikkaan tylppäkuonokarhujen esi-isät saapuivat Pohjois-Amerikasta suuren Amerikan
eläimistövaihdon aikana noin 3,5 - 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Tällöin Panamankannas
oli merestä ylös kohonneena tulivuorenpurkausten vuoksi ja tämä maayhteys mahdollisti
eläinten vapaan liikkumisen etelästä pohjoiseen ja pohjoisesta etelään. Niinpä noin puolella Etelä-Amerikan eläimistöstä onkin
Pohjois-Amerikkalainen alkuperä.
Tylppäkuonokarhun nimi englanniksi on Short-faced bear, tai bulldog bear - bulldoggikarhu.
Nykypäivän suurin karhu on jääkarhu. Painavin yksilö, joka ammuttiin Alaskassa, painoi 998 kg.
Tylppäkuonokarhujen ainut nykyisin elävä sukulaiskarhu on Etelä-Amerikassa
elävä silmälasikarhu
(Tremarctos ornatus). Tämä laji on samalla
Etelä-Amerikan ainut karhulaji nykyisin.
Lähteet
Christine Dell'Amore, National Geographic News, 04.02.2011 - Biggest Bear Ever Found "It Blew My Mind," Expert Says
ADW Animal Diversity Web
About.com: Giant Short-Faced Bear (Arctodus Simus)
North American Bear Center: Extinct Short-faced Bear