YKSI SUSI ULVOO/Tim Knight/WildLifeWeb
"Hämärän laskeutuessa, juuri kun olin saanut askareeni toimitettua, ne tulivat.
En nähnyt niitä pimeässä, mutta ne olivat lähellä. Susien kuoroulvonta halkaisi
jääkylmän ilman: minä jähmetyin ihastuksesta. Kuuntelin ja yritin kuvitella
niitä metsässä.
Sulje silmäsi. Näetkö ne? Pää takakenossa, silmät kiinni, kuonot kohti
taivasta, suu vähän auki, mustat huulet erillään. Niiden hengityshuurut
näkyvät kylmässä ilmassa. Kuinka monta niitä on? Kuulostaa siltä kuin metsä
olisi täynnä susia. Laumassa on varmaan kymmenen taikka viisitoista yksilöä
Susilla on kyky ulvoa eri äänenkorkeudella. Joka sudella on mahdollisuus
muuttaa ääntään ja erottua lauman muista ulvojista. Tämä antaa ihmisille,
ja luultavasti myös toisille susilaumoille, sen vaikutelman, että
paljon susia on liikkeellä. Erityisesti ne hämäävät ihmisiä. Melkein aina
kuultuaan suden ulvontaa ihmiset ovat sitä mieltä, että suuri lauma on liikkeellä.
Minä ihmettelen suden kyvykkyyttä, kunnioitan luontokappaleitten oveluutta.
Luonnossa on aina etu, jos voi esiintyä suurempana ja monilukuisempana kuin onkaan,
se pitää kilpailijat ja saalistajat loitolla. Että sen voi tehdä petollisilla
äänillä, on minusta hämmästyttävää.
Kuoro jatkoi muutaman hetken. Tuijotin pimeään metsään äänen suuntaan, sudet
lopettivat äkisti ja mieleni jäi kunnioituksen valtaan". (Jim Brandenburg: Veljemme susi).
