|
SUSIUUTISIA - HUHTI-TOUKO-KESÄKUU 2007
Viimeisimpiä susiuutisia lehdistä, teeveestä ja radiosta. Tuorein uutinen on heti ensin - tällä sivulla uutiset helmikuulta vuodelta 2007. Huom! Uutiset ovat tarkkoja lainauksia otsikoineen mediasta - ja siten niiden sanamuodot, ilmaisut ja joskus henkikin on julkaisijan, ei Tunturisuden. Vuoden 2007/huhti-kesäkuu susiuutiset täällä. Vuoden 2007/maaliskuu susiuutiset täällä. Vuoden 2007/helmikuu susiuutiset täällä. Vuoden 2007/tammikuu susiuutiset täällä. Vuoden 2006 susiuutiset täällä. Vuoden 2005 loppupuoliskon susiuutiset täällä. Vuoden 2005 alkupuoliskon susiuutiset täällä. Vuoden 2004 loppupuoliskon susiuutiset täällä. Vuoden 2004 alkupuoliskon susiuutiset täällä. Vuoden 2003 loppupuoliskon susiuutiset täällä. Vuoden 2003 alkupuoliskon susiuutiset täällä. Vuoden 2002 loppupuoliskon susiuutiset täällä. Vuoden 2002 alkupuoliskon susiuutiset täällä. Vuoden 2001 susiuutiset täällä. Suomen on tehtävä muutoksia susipolitiikkaansa (14.6.2007) EY-tuomioistuimelta nahkapäätös susikiistassa (14.6.2007) Suomen Luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinto Ronkaiselle (6.6.2007) Susikanta vahvistuu ja levittäytyy uusille alueille (9.5.2007) Susi hengiltä Haukivuorella (2.5.2007) Anttila harkitsisi suden tappolupien paikallistamista (25.4.2007) Kaksi sutta kaatui (17.4.2007) Grillimakkara houkutteli kaupunkisuden pihapiiriin? (17.4.2007) Mynämäki haluaa ajaa sudet pois lopullisesti (17.4.2007) Bussikuski katseli sutta silmästä silmään Turun Saramäessä (13.4.2007) Susien määrä lisääntynyt Varsinais-Suomessa (13.4.2007) Susi Villenjärvellä (14.4.2007) Oulun riistanhoitopiirille lupa suden tappamiseksi (11.4.2007) Susijahdissa kaadettiin neljä hukkaa (3.4.2007) Susiuhka hidastaa tarhaporojen päästämistä metsiin Kuusamossa (3.4.2007) Kainuun sudet laskettiin, mutta kiistelylle ei näy loppua (3.4.2007)  Kainuun sudet on ynnätty niin tarkkaan kuin se yleensä on mahdollista. Hukkia laski kuukausi sitten yhden päivän aikana jopa tuhat eräharrastajaa yhdessä poro- ja rajamiesten kanssa. Tulos oli odotettu: Kainuussa jolkottelee 55--62 sutta, yli puolet niistä Kuhmossa. Määrä on yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Joka neljäs Suomen susi asustaa nyt Kainuussa. Susien määristä on kiistelty pitkään, eikä laskentakaan väittelyä lopeta. Sotkamon riistanhoitoyhdistys laski alueellaan olevat sudet tammikuussa ja sai tulokseksi 42. Maaliskuun laskennassa löydettiin vain 11 suden jälkijanat. Jokseenkin yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että susia on nyt Kainuussa paljon. Loppukeväästä määrä kasvaa pentujen myötä noin 40:llä. Kainuun riistanhoitopiirin mielestä maakunnan susikanta voisi olla 20 yksilöä. Susikannan karsinnan tarvetta perustellaan tutuin faktoin: sudet liikkuvat yhä enemmän asutuksen ja pihapiirin tuntumassa, ne aiheuttavat pelkoa ja haittaavat siksi ulkoilua ja luonnossa harrastamista. Tutkijat ja susikannan moninkertaistamista vaativat voivat hymähdellä kainuulaisten petopelolle, mutta se on kuitenkin todellinen tuntemus monille. On täysin ymmärrettävää, ettei susiseudun asukas lämpene suojelupuheille. Susien määrä näkyy myös petovahinkojen korvaussummien kasvuna. Vaikka susituhot ovat vielä pienet hirven aiheuttamiin vahinkoihin verrattuna, haettiin pelkästään Kainuussa korvausta viime vuonna 659 petojen tappamasta porosta. Vahinkojen arvo koko maassa oli yli kaksi miljoonaa euroa. Jotta susisoppa saisi mausteekseen jotain kansainvälistäkin, häärää yhtenä kokkina EY:n tuomioistuin. Suomi on haastettu ainoana jäsenmaana käräjille suden puutteellisesta suojelusta, vaikka juuri meillä susikannan kasvu on ollut hyvin voimakasta ja eläin levittäytyy koko ajan uusille asuinalueille Etelä-Suomea myöten. Ministeri Juha Korkeaoja vaati hiljattain EU:n ympäristökomissaarille lähettämässään kirjeessä Suomelle joustavampaa luokittelua luontodirektiiveissä. Hukka ei perisi sutta, vaikka muutos tehtäisiinkin. Suojeluvelvoite pysyisi, mutta keinojen valinta annettaisiin kansalliselle tasolle eli sinne, missä tietoakin on eniten. Juuri EU:n sanelu Suomelle sopivasta susikannasta tuntuu ärsyttävän susiseuduilla eläviä erityisen paljon. Tunteiden nousua ei voi kuitata hymähtelyllä, kun ihmisillä on aivan oikeasti huoli kotieläinten ja jopa ihmisten turvallisuudesta. Kainuussakin muistetaan viime kesänä näyttävästi uutisoitu Baijerin karhujahti, jossa yksi ainoa ihmisten ilmoille eksynyt otso poistettiin äkkiä huolta tuomasta. Euroopan laitamille on helpompi antaa viisaita neuvoja kuin noudattaa niitä itse. Susikannan varjelu onnistuu kyllä kotimaisinkin voimin ja tiedoin, siksi osaavia ovat tutkijamme ja aktiivisia suden suojelijamme. Venäjällä on 50 000 sutta ja Kanadassa vielä enemmän. Susi ei ole uhanalainen, vaan esimerkiksi Venäjällä sen aiheuttamat ongelmat ovat yhä tavallisempia. Kun susia ei metsästetä, ne muuttuvat yhä rohkeammiksi ja hirvet syötyään käyvät kotieläinten kimppuun. Kanadassa susikantaa hallitaan laajalla metsästysoikeudella. Ruotsi aikoo laajentaa oikeutta tappaa kotieläimen kimppuun käyvä peto. Jos EU:la ei ole siihen huomautettavaa, tuntuu Suomen saama susikanne yhä vain kummallisemmalta. (Kaleva.plus 3.4.2007) Susiuhka hidastaa porojen päästämistä Kuusamossa talvitarhoista metsiin. Yksi viitostien ja itärajan välisellä alueella liikkuneista susista kaadettiin pari viikkoa sitten, mutta alueella liikkuu vielä kaksi sutta. Susia on ollut vaikea metsästää, sillä ne tulevat Kuusamoon Venäjältä. Sudet tappoivat Kuusamon Kallioluoman paliskunnan alueella viime vuonna 180 poroa. Monet poroisännät eivät halua päästää poroja kesälaitumille ennen kuin tarhojen lähellä liikkuvat sudet on kaadettu. (YLE 3.4.2007) Yli puolet susijahdin kaatoluvista jäi käyttämättä Pohjois-Karjalassa. Sudenmetsästyskausi päättyi viikonloppuna. Maakunnassa joutui saaliiksi ennakkotietojen mukaan neljä sutta. Kaksi kaadettiin Lieksassa, yksi Ilomantsissa ja yksi Juuassa. Sen lisäksi taajamaan eksynyt susi jouduttiin tappamaan Kiteellä. Kaikkiaan riistanhoitopiirillä oli 11 lupaa, joista jäi käyttämättä siis yli puolet. Pohjois-Karjalassa on arvioiden mukaan 75:stä 90:een sutta. Petolaskenta saatetaan tehdä tulevaisuudessa uudella menetelmällä. Uutta jälkilaskentaa on kokeiltu kuluvana talvena Kainuussa hyvällä menestyksellä. (YLE 3.4.2007) Maa- ja metsätalousministeriö myönsi keskiviikkona Oulun riistanhoitopiirille luvan yhden pihapiirissä säännöllisesti liikkuvan suden tappamiseksi. Piippolan, Kestilän, Pyhännän ja Pulkkilan kuntien alueella on viime vuoden marraskuun puolivälin jälkeen liikkunut säännöllisesti poikkeuksellisen pelottomasti käyttäytyviä susia. Alueella on tehty useita havaintoja susista pihoissa tai niiden läheisyydessä. Havaintojen mukaan sudet ovat liikkuneet sekä kuuden suden laumoina että pienempinä laumoina. Myös yksittäisistä susista on tehty havaintoja. Lupaa haettiin kahdelle sudelle. Maa- ja metsätalousministeriö päätti rajoittaa pyydettävien susien määrän yhteen, koska viimeaikaiset havainnot pihapiireistä on yhdestä sudesta. Valikoivan pyynnin varmistamiseksi maa- ja metsätalousministeriö on poikkeuksellisesti sisällyttänyt päätösehdoksi, että susi on tapettava pihapiirissä tai sen välittömässä läheisyydessä. Nyt myönnetty lupa on viime vuonna käyttöön otetun Suomen susikannan hoitosuunnitelman linjausten mukainen. Hoitosuunnitelman mukaan susikantaan kohdistuvissa poistoissa ja susikannan kasvun säätelyssä ensisijaisia kohteita ovat opitun piharavinnon saannin, sairauden tai muun syyn takia kesyyntyneet tai ihmisasutuksen tuntumaan toistuvasti tulevat sudet. Suden rauhoituksesta poikkeamisessa tavoitellaan erityisesti sitä, että susikanta pysyy ihmisarkana ja välttää ihmisasutusta. Suomessa on noin 230 - 250 sutta. Oulun riistanhoitopiirin poronhoitoalueen ulkopuolinen alue kuuluu läntiseen kannanhoitoalueeseen, jolla esiintyy noin 70 - 75 sutta. Oulun riistanhoitopiirin alueella liikuskelee neljä susilaumaa ja noin 25 yksilöä. Susikantaa säädellään ja vahinkoyksilöitä poistetaan metsästyksellä pääasiassa alueellisen riistaviranomaisen riistanhoitopiirien lupien mukaisesti. Riistanhoitopiirien luvilla ja maa- ja metsätalousministeriön myöntämillä luvilla on kaadettu 1.8.2006 alkaen yhteensä 30 sutta. Näistä yhdeksän sutta on kaadettu poronhoitoalueella. (Kaleva.plus 11.4.2007) SIEVI. Harmaa, koiraa selvästi suurempi eläin näyttäytyi jo kiirastorstaina Villenjärvellä. Pääsiäisen aikana uuteen lumeen jääneet jäljet oli tunnistettavissa suden jättämiksi. Pertun perhettä odotti kotipihalla Rantatiellä Villenjärven alueella yllätys heidän palatessaan pääsiäislomalta sunnuntaina iltapäivällä. Auton kuormaa purettaessa löytyi roskasäiliöönkin viemistä. Pia Perttu hämmästeli roskasäiliön vieressä koskemattomalla lumella näkyviä jälkiä. Monin silmin katsottuna ne olivat liian suuria koiran jäljiksi. Pituutta niillä oli kymmenisen senttiä ja leveyttä pari senttiä vähemmän. Jälkiä tutkiessaan Kai Perttu selvitti, että susi oli tullut talon kohdalta metsästä Villenjärven takaa kivikon reunaa. Rantatien ylitettyään se oli kierrellyt rivitalojen pihalla ja tullut sieltä Pertun pihalle, kierrellyt roskasäiliön ja terassin luona ja lähtenyt Rantatietä kirkonkylän suuntaan. Tuttavat kertoivat, että myös Kangastien ja Rantatien risteyksessä oli nähty suuria jälkiä. - Olikohan tämä sama susi, jonka naapurissa asuva isäni näki Villenjärven rannalla kiirastorstaina, pohdiskelee Kai Perttu. - Hän seisoi olohuoneen ikkunan vieressä puhelimeen puhuen, kun metsästä järven takaa lönkötteli koiran näköinen, mutta isompi ja täysin harmaa eläin. Kymmenisen minuuttia se kierteli talon kohdalla rannan tuntumassa ja palasi sillä kertaa takasin tulosuuntaansa. Suurpetoyhdysmies Esko Ainasoja sai myös sanan susihavainnosta. Kiirastorstain näköhavainnosta ei jäänyt jälkiä todistamaan pedon liikkeistä. Villenjärven rantojen kestohankeen ei syntynyt painaumia. Sunnuntain jäljet sen sijaan olivat selvät. Sunnuntaina Ainasoja oli myös jäljittämässä ainakin 15 kilometrin matkalta Jyringissä metsäautotiellä liikkunutta kahta sutta. Parivaljakko eteni Kähtävän suuntaan. Liekö mukana Villenjärvelläkin seikkaillut hukkanen. - Eihän se mitenkään normaalia ole, että susi tulee näin keskelle ihmisasumuksia. Poliisista riippuu, miten asutusten liepeille tuleviin susiin suhtaudutaan, Ainasoja kommentoi. Viime vuonna Ainasoja sai tiedon yhdeksästä susihavainnosta Sievissä, marraskuussa pari ihan kirkonkylän laitamiltakin. Sievistä on mennyt joka vuosi petohavaintojen yhteenveto nimismiehelle siitä lähtien, kun tyttö kohtasi karhun koiransa kanssa muutama vuosi sitten. Pääsiäisen aikaisista havainnoista Ainasoja ilmoitti myös kirkonkylän metsästysseuran puheenjohtajalle. Poliisi voi antaa kaatoluvan sudelle hätätilanteessa, jos peto aiheuttaa vaaraa ihmiselle. Myös eläinsuojelullisista syistä peto voidaan lopettaa. Oulaisissa jonkin aikaa sitten kaadetun suden kohdalla oli kysymys siitä, koska eläimellä oli vain kolme jalkaa. - Tavallisesti pedon kaatoluvan myöntää maa- ja metsätalousministeriö. Luvan saaminen on kyllä kovan takana. Hätätilanteessa ei ehdi kysellä lupia ministeriöstä. Silloin siitä päättää poliisi. Saamani tiedon mukaan hädästä ei Sievin tapauksessa ole kysymys, selvittää poliisipäällikkö Kaarlo Similä. (Vieskalainen, 12.4.2007) Riistapäällikkö Heikki Uotila arvioi, että susien määrä on lisääntymässä Varsinais-Suomessa. - Siitä kertovat lukuisat näkö- ja jälkihavainnot, Uotila sanoo. Varsinais-Suomessa on arvioitu olevan 10-12 sutta kahdessa laumassa. Laumat oleilevat pääosin Mynämäellä ja Yläneellä. - Voi olla, että susia on nyt lähemmäs 20. Susia houkuttaa Varsinais-Suomeen muun muassa maan tihein valkohäntäkauriskanta. Muutama päivä sitten suden nähtiin ajavan rusakkoa takaa urheilukentän laidalla Marttilassa. Viime viikolla suden havaittiin jolkottelevan Sauvon ja Paimion rajaseudulla ja sitä ennen Perttelissä. Uotilan mukaan kyse voi jopa olla samasta sudesta. - Sudelle nämä ovat lyhyitä matkoja. Viime talvena nähtiin lukuisia suden jälkiä Turun Tortinmäen ja Paattisten alueella. Uotilan mukaan Saramäen susi on tullut poikkeuksellisen lähelle asutusta. Turussa ei ole viime vuosina nähty hukkia näin lähellä asutusta. - Saramäen susi on todennäköisesti nuori uros, jonka oma emo on ajanut pois laumasta. Keväisin liikkeellä ovat juuri nuoret yksilöt, Uotila kertoo. Susi on ilmeisesti tullut lähelle asutusta riistan perässä. Esimerkiksi rusakot voivat olla kaupungin laitamilla kesyyntyneitä. (Turun sanomat 13.4.2007) Silminnäkijän mukaan Turku on saanut oman kaupunkisuden. Linja-autonkuljettaja Mikko Toivonen näki suden varhain torstaiaamuna Saramäessä linjan 14 päätepysäkillä. - Se ei todellakaan ollut husky tai muu koira. Eläimen selkä oli suunnilleen minun napani korkeudella. Se kävelikin kuin susi, Toivonen kertoo. Metsästystä harrastanut Toivonen kertoo nähneensä suden kerran aikaisemmin Köyliössä. Tuoreen havaintonsa hän teki aamuviideltä valmistautuessaan ajamaan päivän ensimmäistä bussivuoroa. Toivonen ehti katsella eläintä tovin, ja on varma että kyseessä oli susi. - Se tuli metsästä ja oli vain muutaman metrin päässä ennen kuin lönkytteli pois. Mitään uhkaavaa susi ei tehnyt, mutta ei lähtenyt poiskaan heti vaikka lätkyttelin käsiä yhteen, Toivonen kertoo. Metsikköinen päätepysäkki sijaitsee lähellä Turun lentokenttää. Iltapäivällä paikalla ei näkynyt eläimen jälkiä maassa. Lähin asutus on alle sadan metrin päässä. - En ainakaan herännyt siihen, että koirat olisivat pitäneet meteliä. Suoraan sanottuna en usko, toteaa metsikön takana asuva Katja Kalliovaara. Hän epäilee lähistöllä asuvien husky-koirien päässeen karkaamaan. Harri ja Marjatta Valtosella on kaksi koiraa, joiden ulkonäkö muistuttaa hieman sutta. Husky ja alaskanmalamuutti olivat kuitenkin visusti omassa aitauksessaan aamulla. Naapurissa asuvan Satu Juvosen mukaan Saramäessä olisi nähty susi ensimmäisen kerran jo pari viikkoa sitten. Toivosen bussissa kulkee moni Saramäen koulukyytiläinen. Päätepysäkin lähellä asuvaa Paimelan koulun kuudesluokkalaista Teemu Heiskasta kuljettaja oli varoittanut pitämään koirat kiinni. - Ennenkin on näkynyt kauhean isoja jälkiä, mutta sutta ei ole nähty. En varmaan ihan heti uskalla minnekään metsään lähteä, sanoo Teemun isosisko Riikka Heiskanen. (Turun sanomat 13.4.2007) Mynämäen kunta haluaa ratkaista susiongelmansa lopullisesti. Mynämäki aikoo ottaa yhteyttä lähikuntiinsa Laitilaan, Yläneelle ja Nousiaisiin ja keksiä keinot susien poistamiseksi alueelta. Mynämäen hallintojohtaja Jorma Rakkolainen kertoo, että maa- ja metsätalousministeriöön aiotaan laatia kirjelmä, jolla anotaan lupaa susien poistamiseksi Karjalan kylän alueelta. Karjalan kylän susien on pelätty vahingoittavan koululapsia, minkä vuoksi oppilaita on kuljetettu jo kuukausien ajan kouluun taksilla ja bussilla. Tähän mennessä kunta on kustantanut liki 30 koululaisen turvallisen kyydin. Kunnassa ollaan nyt huolissaan paitsi susista, myös siitä. että lisäkuljetukset käyvät kovin kalliiksi. Kunnan toiveisiin kuuluukin, että valtio kustantaisi koulukyydit vaarallisilla alueilla. (Turun sanomat 17.4.2007) Ilmeisesti nuori susi hakeutui lauantai-iltana kello yhdeksän jälkeen muutaman kymmenen metrin päähän Saareloiden pihasta Kodisjoen kylän keskustassa. Eläimen lähes 11 sentin pituiset käpälän jäljet olivat yhä maanantaina nähtävissä läheisellä pellolla. Kolmanneksen koiraa suurempi Talon isäntä, Jussi Saarela oli noin puoli tuntia sitten paistanut ryynimakkaroita pihagrillissä. Makkaroita ja leipää olivat syöneet myös 9-vuotias Niko, 7-vuotias Anniina, 6-vuotias Joona sekä yökylässä ollut 9-vuotias Jasper Levo. Iltapalan jälkeen lapset pelasivat palloa pihamaalla. - Isä, mikä tuo pitkähäntäinen on, huusi Niko äkkiä. Ulkorakennuksen kulmalla seissyt Saarela katsoi pojan osoittamaan suuntaan ja erotti hämärässä koiraa noin kolmanneksen suuremman tumman eläimen. - Se oli pienen vasikan kokoinen. Valokuva jäi ottamatta kiireessä Eläin seisoi aivan pihan vieressä tiellä, joka tunnetaan vanhana Raumantienä. Etäisyyttä Saarelaan ja lapsiin oli vain muutama kymmenen metriä. - En oikein erottanut, mikä se oli, mutta komensin lapset pikavauhtia sisälle. Saarelan mukaan hahmo seurasi hetken lasten juoksua ja kiljumista. Sitten se lähti jolkottelemaan pellon kautta Raumantielle. - Katulampun alla se kierteli hetken. Siitä se suuntasi tien yli pellolle ja katosi näkyvistä. Lasten mukaan sen turkki oli kirjava ja siinä oli melko paljon vaaleaa. Saarela harmittelee, ettei saanut valokuvattua eläintä. Kamera tosin olisi pitänyt hakea sisältä. Kännykkäkameralla yrittäminen ei tullut mieleen. Pehmeään peltoon jääneet jäljet Saarela kävi kuvaamassa heti aamulla. Samalla hän otti yhteyttä petoasiantuntijoihin. Vieraan rohkeus ei tuonut susipelkoa Talon emäntä, Susan Saarela, ei ollut lauantai-iltana kotona. Hänestä oli ikävää, eläin jäi häneltä näkemättä. Hän kertoo, ettei pelkää lastensa puolesta. - Eläimen rohkeus kyllä yllätti. Olen aina ennen ajatellut, että susi on niin arka eläin, ettei se tule näin lähelle ihmistä. Saarelat kertovat, että noin kilometrin säteellä havaintopaikasta on kymmenkunta taloa. Mistään erämaasta tai korvesta ei siis ole kyse. Kodisjoen kirkolle matkaa on vajaa kilometri. - Kahdessa talossa on lihakarjaa ja yhdessä tarhattuja lintuja, kertoo Saarela. Syksyllä susi tai sudet verottivat samassa kylässä laitumella olleita lampaita. (Länsi-Suomi 17.4.2007) Maa- ja metsätalousministeriön myöntämät kaksi suden tappolupaa on käytetty. Viime viikon tiistain susijahdissa kaatui naarassusi, lauantai-iltana kaatui urossusi. Sudet ammuttiin Suomussalmen ja Puolangan välillä kulkevan Kyröntien läheisyydessä. Jahtiin osallistui poromies Ari Junttilan mukaan joitakin kymmeniä metsästäjiä. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi kaksi suden tappolupaa toissaviikolla. Kahden suden tappolupa oli jatkoa marraskuun kahdeksan suden tappoluvalle, joka annettiin lähellä asutusta ja taajamia kulkeneen susilauman lopettamiseen. Marraskuussa laumasta ammuttiin viisi sutta Hyrynsalmen Oravivaarassa. (Ylä-Kainuu 17.4.2007) Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) sanoo, että lähikuukausien suurimpia haasteita on löytää sekä suden suojelua että ihmisten turvallisuutta edistävä ratkaisu. EU:n luontodirektiivi edellyttää suden suojelua. Tämä on Anttilan mukaan oltava tavoitteena. Suomen susikunta on kuitenkin kasvussa, ja siksi hän pitää tärkeänä hakea ratkaisua, jonka avulla susiseuduilla asuvat ihmiset voivat kokea olonsa turvallisiksi. Anttilan mielestä turvallisuuden arvioiminen Helsingistä käsin ei ole kovin helppoa. Hän kertoo pohtineensa, onko maa- ja metsätalousministeriö oikea taso päättää suden tappoluvista vai pitäisikö päätökset tehdä lähempänä maaseudun ja kaupunkien asukkaita, esimerkiksi poliisipiireissä. Luvista päätettäisiin yhteistyössä eri tahojen kanssa, Anttila korostaa STT:n haastattelussa. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi viimeksi kaksi viikkoa sitten luvan pihapiirissä liikkuneen suden tappamiseen Oulussa. Ministeriö säätelee susikantaa pääasiassa alueellisen riistanhoitopiirin lupien mukaisesti. Suomessa arvioidaan olevan 230--250 sutta. Viime elokuun alusta Suomessa on tapettu 30 sutta. (Kaleva.plus 25.4.2007) Pihapiiriin tullut susi lopetettiin tiistai-iltana poliisin luvalla Haukivuorella Etelä-Savossa. Susi oli seuraillut ihmisiä ja käynyt pihoilla jo parin viikon ajan. Se ei ollut juuri reagoinut hätistelyihin. Mikkelin poliisin mukaan tällainen käyttäytyminen on poikkeuksellista ja ihmisille vaarallista. Sen vuoksi poliisi antoi vapun alla ohjeen, että pihapiiriin hakeutuneen suden saa lopettaa. Lopettamisesta vastasi paikallinen riistanhoitoyhdistys. Susi ammuttiin, kun se tuli saalistamaan kissaa erään talon pihalle Pohjalahdentiellä. (STT 2.5.2007) Susien lukumäärä Suomessa on yli kaksinkertaistunut viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Suomessa oli viime syksynä arviolta runsaat 250 sutta. Pyyntiluvilla on kuluvan talven aikana tapettu 33 yksilöä, mutta kanta näyttäisi siirtyvän alkavaan lisääntymiskauteen aiempaa vahvempana. Suomessa syntyi viime vuonna vähintään 25 pentuetta. Itärajan tuntumassa todettiin näiden lisäksi seitsemän pentuetta, jotka olivat ilmeisesti syntyneet Venäjän puolella. Pentuemäärä on viisinkertainen verrattuna 1990-luvun puolenvälin tilanteeseen. Pesivän kannan esiintymisalue on samalla vahvasti laajentunut, ja pentueita on tällä vuosikymmenellä syntynyt myös läntisimmässä Suomessa. Pentueita myös läntisessä Suomessa Läntisellä rannikkoalueella, Pyhäjoen ja Vihannin välisellä alueella syntyi ensimmäinen pentue vuonna 2002. Tapahtuma oli sataan vuoteen laatuaan ensimmäinen Pohjois-Pohjanmaalla. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi pentue ruotsinkielisen Pohjanmaan alueella Kristiinankaupungissa ja vuonna 2005 uudelleen lähellä Pohjois-Pohjanmaan rannikkoa. Toissa talvena havaittiin susilauma Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajoilla, mikä kertoi pesimäreviirin syntymisestä lounaiseen Suomeen. Mainitulla alueella syntyi pentue myös viime vuonna. Läntinen Suomi saa sutensa Itä-Suomen laumoista, mistä kymmeniä nuoria susia lähtee joka vuosi etsimään omaa, lisääntymisreviiriksi sopivaa aluetta. Löydettyään pariutumiskumppanin elinpiiri vakiintuu ja pesintä alkaa kihlajaisvaiheen jälkeen. Vaikka valtaosa siirtyjistä löytää uuden elinalueen alle 200 km:n päässä synnyinalueestaan, taivalta voi taittua yli 1000 km, joten koko läntinen Suomi on itäisten laumojen vaikutuspiirissä. Oulunjärven ympäristössä useita uusia elinpiirejä Susikannan vahvasta kasvupotentiaalista tuore esimerkki on Oulunjärveen lännestä ja etelästä rajoittuvat seudut (Vaala, Kestilä, Piippola ja Vuolijoki), missä ei tavattu pentueita vielä vuonna 2005, mutta vuonna 2006 jo kolme pentuetta. Oulunjärveä ympäröivistä alueista on muodostunut eräänlainen susikannan läntinen kasvukeskus. Toinen vakiintuneen susikannan alue sisämaassa sijaitsee Pohjois-Hämeen riistanhoitopiirin itäosaan ja Keski-Suomen riistanhoitopiirin lounaisosaan sijoittuvalla alueella, missä syntyi kaksi pentuetta sekä vuonna 2005 että vuonna 2006. Pohjois-Karjalan laumat aiempaa pienempiä Riistanhoitopiirien kanssa helmikuussa tehty kartoitus osoitti Pohjois-Karjalan vakiintuneet susireviirit entiseen tapaan asutuiksi. Laumat olivat kuitenkin totuttua pienempiä (keskimäärin 4,1 sutta). Pohjois-Karjalan susikannan ydinalueilla Lieksassa ja Ilomantsissa ei tavattu neljää yksilöä suurempia laumoja. Taustalla voi olla tavanomaista korkeampi pentukuolleisuus, joka saattaa juontua näiden alueiden pienistä hirvitiheyksistä. Pohjois-Karjala on kuitenkin edelleen Kainuun ohella maamme susikannan ydinaluetta. Pentuemäärä edelleen kasvussa? Kevättalvella yhdessä riistanhoitopiirien kanssa tehdyt susikartoitukset viittaavat siihen, että alkavalla lisääntymiskaudella pentueita voi syntyä tänä vuonna vielä jonkin verran enemmän kuin vuonna 2006. Joistakin laumoista (esimerkiksi Kaavi ja Kuhmoinen, mahdollisesti Vuolijoki) poistui kuluvan talven pyynnissä toinen emoista. Näillä voi jäädä pentue syntymättä tänä vuonna. Talvella todetusta parista ei myöskään voida varmuudella sanoa, saavatko ne seuraavana keväänä pentuja. Tavallisesti saavat, mutta tutkimusaineistossamme on myös tapauksia, joissa kihlajaisvaihetta on kestänyt vielä seuraavakin talvi. Susinaaraat lisääntyvät yleensä joka vuosi. Kevättalvisen kartoituksen perusteella on mahdollista, että Suomessa syntyy runsaat kolmekymmentä susipentuetta tänä vuonna. Lisätietoja: erikoistutkija Ilpo Kojola, Riistan- ja kalantutkimuslaitos, puh. 020 575 1411 (Sarvi uutiskirje 9.5.2007) Susimies elää petojen keskellä Suomen Luonnonsuojeluliitto antoi ympäristöpalkintonsa tänä vuonna susitutkija Seppo Ronkaiselle. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari Ronkainen sai palkinnon puolueettomasta ja rohkeasta susitutkimuksesta. Ronkainen tuntee susien maailmaa. Hänen mielestään susi toimii useimmiten järkevästi. Esimerkiksi viidettä kertaa pannoitusta varten kiinni otettava susi antautuu mutkitta Ronkaisen silmukkaan ja menee itse kuljetuslaatikkoon. Se tietää, että silloin pääsee vähemmällä. Kokenut susi tunnistaa tosin Ronkaisen jo kelkan äänestä ja vaihtaa maisemaa. "Ajettiin sutta takaa metsäautotien kelkkauraa pitkin. Yhtäkkiä susi hyppäsi täydestä laukasta sivuun. Mistä se tiesi, että siellä on siltarumpu, johon voi mennä piiloon. Kerran samanlaisessa tilanteessa susi lähti uralta paksuun lumeen. Parin kilometrin päässä olikin metsäautotien pää. Aivan kuin sudella olisi ollut gps-paikannin." Seppo Ronkainen on ottanut kiinni yli sata sutta, hypännyt moottorikelkasta juoksevan suden viereen ja pujottanut silmukan sen kaulaan. Kiinniotossa työskennellään neljän miehen ryhmänä. Naarassudet rimpuilevat "Susi alistuu ihmisen edessä. Naaraat ovat hankalampia ja rimpuilevat ja ne ovat kovempia juoksemaan. Kysyy voimia pitää rimpuileva susi silmukassa. Joskus väsyy ja susi pitää laskea irti." Ronkainen jäljittää susia myös sulan maan aikaan. Poikasten laskennassa on oltava ovela. Ronkainen kyttää, kunnes alfanaaras ja -uros häipyvät pesältä, ja alkaa ulvoa. Pennut tulevat ääntä kohti melkein susimiehen syliin. Ronkainen on näpännyt kauniita lähikuvia pikkuhukista, jotka näyttävät aivan koiranpennuilta. Suden pesällä Ronkainen pukeutuu muovitettuihin vaatteisiin ja käyttää hansikkaita ja hengityssuojaa, ettei ihmisen haju tarttuisi. Jos susi vainuaa ihmisen, se vie heti pennut turvaan uuteen pesään. Susien pannoituksessakin käytetään suojakäsineitä. Seppo Ronkainen asuu petoalueiden keskellä Vieremällä. Siellä pystytään seuraamaan eri petojen elämää rinnan. Ronkaisen mökin lähellä kulkee kahdeksan suden lauma sekä karhuja, ilveksiä ja mäyriä. Ronkainen on pannoittanut kaksi mäyrääkin tutkimuksia varten. Susien perhe-elämää aitiopaikalta Kainuun itäosien susireviirit ovat täynnä. Nuoret sudet joutuvat lähtemään keväällä länteen. Yleensä edellisen vuoden pentueesta yksi tai kaksi jää lapsenvahdeiksi. Nekin lähtevät syksyllä. Nuori uros ja naaras voivat elää kokeeksi yhdessä vähän aikaa. Aina kihlajaisaika ei johda perheen perustamiseen, vaan matka jatkuu. Esimerkiksi pitkään seurattu Jutta oli jo jäämässä vanhaksipiiaksi, sillä yksikään uros ei kelvannut. Sitten 3-vuotiaana se kohtasi Apollon ja nyt ne ovat tehneet jo kolmet pennut. Ronkainen on seurannut laumoja niiden perustamisesta hajoamiseen asti. Suden loppu voi olla julma omienkin parissa. Vanha, laumastaan jälkeen jäänyt susi joutuu vieraan lauman hampaisiin, jos se ei ehdi vieraalta reviiriltä pois. Niin kävi Hiidenportin lauman entiselle alfanaaras Vaalealle. Ronkaisesta oli vähällä tulla nimikaima Vaalean puolisolle Silmäpuolelle, sillä kaksi vuotta sitten suden kiinniottotilanteessa oksa puhkaisi häneltä silmän. Silmä pystyttiin korjaamaan lähes entiselleen. "Syvyysnäön heikkeneminen haittaa maalausharrastuksessa", Seppo Ronkainen sanoo. (Kirsi Haapea/Kaleva 6.6.2007) EY:n tuomioistuin on antanut päätöksensä kantelusta, jonka EU:n komissio on tehnyt Suomen valtiota vastaan susien suojelua koskevassa asiassa. Päätöksen mukaan Suomi ei ole noudattanut velvoitteitaan, koska se on sallinut susien ennalta ehkäisevän metsästyksen osoittamatta, että metsästys on omiaan ehkäisemään erityisen merkittäviä vahinkoja. Päätös merkitsee sitä, että Suomessa ei jatkossa voida myöntää susien kaatolupia ennaltaehkäisevästi. Todetun häirikkökäyttäytymisen perusteella kaatolupia sen sijaan voidaan edelleen myöntää. Kaikilta muilta osin kanne hylättiin, ja kumpikin osapuoli velvoitettiin itse maksamaan oikeudenkäyntikulunsa. Euroopan komission kanteen mukaan sudenmetsästys rikkoo yhteisön luontodirektiiviä, jonka mukaan susien metsästys on lähtökohtaisesti kielletty. Direktiivistä voidaan poiketa vain tietyin ehdoin. Komission mielestä ehdot eivät Suomessa täyty. Komissio katsoo, että Suomi sallii susien järjestelmällisen metsästyksen, sillä susia metsästetään kiintiöittäin eikä pyyntiä rajoiteta vakavaa vahinkoa aiheuttaviin yksilöihin. (YLE Uutiset 14.6.2007) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi tänään tuomionsa Suomen sudenmetsästystä koskevasta kanteesta. Luonto-Liitto vaatii, että viimeistään nyt suomalaisten viranomaisten ja poliitikkojen on alettava ottaa luontodirektiivi tosissaan ja muuttaa kritiikkiä saanutta petopolitiikkaa hyväksyttävämmäksi. EY-tuomioistuimen päätös tarkoittaa sitä, että Suomen on tarkistettava tapoja, joilla luontodirektiiviä susien kohdalla maassamme sovelletaan. Myös poliittisilla foorumeilla kannattaa unohtaa epärealistiset puheet susimäärän pienentämisestä. Vuonna 2005 valmistunut Suomen susikannan hoitosuunnitelma ei ole ratkaissut sitä ongelmaa, että kaatolupakiintiöitä myönnetään edelleen ilman todellisia, direktiivin vaatimia perusteita. Luvat on jatkossa yksilöitävä entistä tarkemmin niin, että niillä kaadetaan vain kohtuuttoman suurta haittaa aiheuttaneita yksilöitä. Yksittäiset vahingot tai satunnaiset pihan läheisyydessä käynnit eivät kaatolupaan riitä. -Suomessa arvioidaan tällä hetkellä olevan pienin mahdollinen elinvoimainen susikanta. Kannan ei siten voida sanoa olevan vieläkään turvattu, vaikka se onkin kasvanut vuodesta 2002, jonka tilanteeseen kanne perustui, toteaa susiryhmän puheenjohtaja Mervi Laaksonen. Vaikka muut kohdat kanteesta hylättiin, Luonto-Liitto korostaa, että pyyntilupakiintiöiden lisäksi susikannan hoidon ja -suojelun suurimpina kompastuskivinä ovat petovahinkojen ennaltaehkäisy ja salametsästys. Petovahinkojen ennaltaehkäisyssä Suomi on ottanut askeleita oikeaan suuntaan, mutta tällä saralla on vielä paljon tehtävää. Maa- ja metsätalousministeriön olisi entisestään kehitettävä järjestelmää, jolla karjanomistajat saavat susiaita-avustuksia. Määrärahoja olisi myös lisättävä sitä mukaa, kun susien levittäytyminen uusille alueille lisää suojaustarvetta. Entistä suurempaa huomiota olisi lisäksi kiinnitettävä muihin ennaltaehkäisykeinoihin, kuten laumanvartijakoiriin ja metsästyskoirien suojaukseen. Salametsästys on suomalaisen eränkäynnin häpeätahra, johon on puututtava tarmokkaasti. Erävalvontaa on lisättävä, metsästysrikoksista annettavia tuomioita kovennettava ja asenteita muokattava salametsästyksen tuomitsevaan suuntaan. Suomen tulisi olla ylpeä villistä luonnostaan ja etsiä keinoja suurpetojen ja ihmisen parempaan rinnakkaineloon. Samalla myös luontodirektiivin – ja kotimaisen metsästyslain – vaatimukset täyttyvät. Lisätiedot: Mervi Laaksonen, Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja, 050 336 8400, mervi.koskela_ät_luontoliitto.fi Anu Salminen, Luonto-Liiton susiryhmän työntekijä, 050 536 1024, anu.salminen_ät_luontoliitto.fi http://www.luontoliitto.fi/susiryhma (Luonto-Liitto tiedottaa 14.6.2007) |
| www.tunturisusi.com |