SUSIUUTISIA VUODEN 2004 ALKUPUOLISKOLTA


Tällä sivulla uutiset vuoden 2004 alkupuoliskolta. Sanomalehti Kaleva on antanut tietyin, tarkoin ehdoin ja edellytyksin, luvan lainata tässä yhteydessä susiuutisiaan. Samoin, sanomalehti Kainuun Sanomat on antanut luvan lainata susiuutisiaan.

Vuoden 2007/huhti-kesäkuu susiuutiset täällä.
Vuoden 2007/maaliskuu susiuutiset täällä.
Vuoden 2007/helmikuu susiuutiset täällä.
Vuoden 2007/tammikuu susiuutiset täällä.
Vuoden 2006 susiuutiset täällä.
Vuoden 2005 loppupuoliskon susiuutiset täällä.
Vuoden 2005 alkupuoliskon susiuutiset täällä.
Vuoden 2004 loppupuoliskon susiuutiset täällä.
Vuoden 2004 alkupuoliskon susiuutiset täällä.
Vuoden 2003 loppupuoliskon susiuutiset täällä.
Vuoden 2003 alkupuoliskon susiuutiset täällä.
Vuoden 2002 loppupuoliskon susiuutiset täällä.
Vuoden 2002 alkupuoliskon susiuutiset täällä.
Vuoden 2001 susiuutiset täällä.

SUSIEMME MÄÄRÄ VUODEN 2003 LOPUSSA (16.6.2004)
PETOKESKUSTELUA (27.5.2004)
HOITOSUUNNITELMA ESILLÄ SOTKAMOSSA (12.5.2004)
SOTKAMOLAISMIES TUNNUSTI TAPPANEENSA KOLME SUTTA (10.5.2004)
SUDEN HOITOSUUNNITELMAA LAADITAAN (29.4.2004)
VENÄJÄN KARJALASSA SUDET TAPETAAN (29.4.2004)
PETOELÄINTEN SALAMETSÄSTYS ON EKOTERRORISMIA (27.4.2004)
PASTORI, KANSANEDUSTAJA OINONEN VAATII SUURPETOJEN VAPAATA METSÄSTYSOIKEUTTA (15.4.2004)
POLIISI TUTKII KAINUUN SUSIEN SALAKAATOJA (23.3.2004)
RANUAN ELÄINPUISTON SUDET TAPETTIIN! (23.3.2004)
NORJA HYVÄKSYY ALUEELLEEN VAIN 40 SUTTA! (23.3.2004)
SUURPEDOT VÄLTTÄVÄT ASUTUSTA (13.3.2004)
LUONNONSUOJELIJAT VAATIVAT KRISTIINANKAUPUNGIN SUSIJAHDIN TUTKINTAA (5.3.2004)
KUHMOSSA TÄLLÄ HETKELLÄ SEITSEMÄN SUTTA (3.3.2004)
KAINUUN RIISTANHOITOPIIRI RIKKOO TIETOISESTI SUDENSUOJELUMÄÄRÄYKSIÄ (3.3.2004)
RANUAN ELÄINPUISTOSTA KARANNUT SUSI AMMUTTIIN (26.2.2004)
AUTON TÖNÄISEMÄKSI JÄÄNYT SUSI AMMUTTIIN LIEKSASSA (11.2.2004)
KRISTIINANKAUPUNGISSA JAHDATAAN SUTTA! (11.2.2004)
KENEN ETUA MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ AJAA SUSIPOLITIIKALLAAN? (11.2.2004)
PORONHOITOALUEEN RAJAA OLISI SIIRRETTÄVÄ POHJOISEMMAKSI (8.2.2004)
TOHMAJÄRVEN SUSISEMINAARI (4.2.2004)
SUOMI SAAMASSA HAASTEEN EY-TUOMIOISTUIMEEN SUDEN SUOJELUN LAIMINLYÖNNISTÄ (3.2.2004)
SUSIA PANNOITETTU TÄHÄN MENNESSÄ 48 (3.2.2004)
SUDET LIIKKUVAT KOTKAN SUUNNALLA (29.1.2004)
SUOMESSA OMIA SUSIA VAIN 60 - 80 (23.1.2004)
NAARASSUSI KAADETTIIN PUOLANGAN JOUKOKYLÄSSÄ (19.1.2004)
ENTINEN POROMIES ARVOSTELEE POROMIESTEN VÄITTEITÄ SUURISTA PETOVAHINGOISTA (14.1.2004)
PANTASUSI MISKA LÖYTYI! (10.1.2004)
SUSI LÖYTYI TIELTÄ YLIAJETTUNA IISALMESSA (2.1.2004)

MINÄKÖ UUTISISSA!
SUSI LÖYTYI TIELTÄ YLIAJETTUNA IISALMESSA

Keskiviikkona 31.12.2003 löytyi Iisalmesta Pielavedelle johtavalta tieltä yliajettu, kuollut susi. Suden yli ajanut auto oli poistunut paikalta. Paikalla olevista jäljistä nähtiin, että liikkeellä oli ollut kaksi sutta. Toinen, eloon jäänyt susi oli poistunut tieltä takaisin metsään. Yliajettu susi oli täysikokoinen ja aikuinen. Se vietiin Kuopion luonnontieteelliseen museoon tutkittavaksi. (Kaleva 2.1.2004)
PANTASUSI MISKA LÖYTYI!

Viime toukokuussa Kainuusta Pohjois-Pohjanmaan rannikkoseudulle vaeltanut pantasusi Miska on löytynyt hengissä Siikajoen, Revonlahden ja Lumijoen välisestä maastosta. Susi on pysytellyt hyvin pienellä alueella. Sen pannan GPS-laite rikkoontui syksyllä ja susi oli jonkin aikaa kadoksissa tutkijoilta. Miska elää yksin ja susitutkijat ovat huolissaan siitä, kuinka se selviytyy talvesta ja saa saalistetuksi ravintonsa. (Kaleva 10.1.2004)
ENTINEN POROMIES ARVOSTELEE POROMIESTEN VÄITTEITÄ SUURISTA PETOVAHINGOISTA

Suomussalmelainen, entinen poromies Kai Heikkinen arvostelee poromiesten väitteitä suurista petovahingoista. Jos vain kymmenen prosenttia pedon tappamista poroista löytyy, pitää Heikkisen mukaan ihmetellä kovasti, miten paliskunnassa saadaan ollenkaan teuraita.

Heikkinen ottaa kantaa myös siihen, että Kainuun peurakanta ei kasva. Syynä siihen, että Kainuun peurakanta ei kasva, on Heikkisen mukaan salametsästys. "Poronhoitoalueella suurin rosvo on poromies, tiedän omasta kokemuksesta. Ja kunhan peurat leviävät Paltamoon ja Puolangalle, eiköhän sielläkin ole pyssymiehet vastassa." (Kaleva 14.1.2004)
NAARASSUSI KAADETTIIN PUOLANGAN JOUKOKYLÄSSÄ

Lippusiimaan kierretty naarassusi kaadettiin tiistaina, 13. päivänä tammikuuta puolenpäivän aikoihin Puolangan Joukokylän Heinäjärvellä. Susijahtiin osallistui nelisenkymmentä henkeä. Näljängän paliskunnalla on lupa kahden suden kaatamiseen. Lumitilanne on näihin asti vaikeuttanut jahtia. (Kainuun Sanomat verkkoliite 15.1.2004)
SUOMESSA OMIA SUSIA VAIN 60 - 80

Petoasiat kiinnostavat kansaa

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tutkijan Samuli Heikkisen vierailu torstaina Karinkannan koululla Siikajoella kiinnosti muitakin kuin koululaisia. Pantasusi Miskan liikkuminen Siikajoen, Revonlahden ja Lumijoen maastossa ja sudesta Karinkannassa tehdyt näköhavainnot toivat myös joukon kyläläisiä kuulemaan tutkijan susiesitelmää.

"Petoasiat alkavat olla koko ajan enemmän ja enemmän kansaan vaikuttavia, tunteita nostattavia ja ihmisiä kiinnostavia asioita", myöntää Heikkinen.

Hän sanoo lapsuudessa kuultujen satujen, ihmissusielokuvien ja muiden vastaavien mielikuvia tarjoavien tarinoiden vaikuttavan vahvasti ihmisten mielipiteisiin, vaikka ihmiset eivät olisi koskaan eläintä itse nähneetkään. Tämän takia monet suhtautuvat susiin Heikkisen mukaan turhankin kriittisesti.

"En sano etteikö suden ilmaantumisessa omalle asuinalueelle ole mitään uhkaa tai ongelmaa, mutta vaaratilanteen mahdollisuus on pieni. Asia pitää huomioida ja tiedostaa, mutta se on laitettava siihen mittakaavaan mikä se todellisuudessa on", rauhoittelee tutkija ja kehottaa käyttämään tervettä maalaisjärkeä.

Suomessa ei susia siirrellä

Muutamissa yksittäisissä puheenvuoroissa Karinkannassakin nähty Miska leimattiin häirikkösudeksi ja sitä vaadittiin saatettavaksi pois päiviltä.

Yleensä ottaen Karinkannassa suhtaudutaan suteen kuitenkin ymmärtävästi ja maltilla. Muun muassa irtokoiria ja karhuja pidetään kylällä todennäköisempinä haittatekijöinä kuin sutta.

"Susi on viimeksi 1880-luvulla tappanut ihmisen Suomessa. Sen jälkeen ei ole tietoa, että susi olisi käynyt ihmisen päälle", Samuli Heikkinen sanoo.

Hän sai vastata Karinkannan koululla myös ikuiseen epäilykseen siitä, että tutkijoiden seuraama pantasusi olisi sittenkin tuotu autokyydillä Sotkamosta länsirannikolle.

"Yhtään sutta ei ole Suomessa autolla siirretty. Kyllä ne itse hoitelevat levittäytymisen", korostaa Heikkinen ja kertoo susien pyrkivän itärajan pinnassa olevalta vahvalta susialueelta pääasiassa länteen ja pohjoiseen.

Suomessa on Heikkisen mukaan oma noin 60-80 yksilön susikanta, mutta lisämateriaalia virtaa jatkuvasti rajan takaa Venäjältä. Kaikkiaan Suomessa on tällä hetkellä noin 150 sutta.

Karinkannan koulun kolmas- ja neljäsluokkalaiset ovat viime syksyn aikana lukeneet sudesta, ja kun omalla kylällä tehtiin eläimestä havainto, haluttiin asiasta saada lisätietoa tutkijalta.

"Opettajana toivon, että lapsille välitettäisiin tietoa järkevästä ja asiallisesta suhtautumisesta Suomen luontoon", Karinkannan koulun rehtori Johanna Niemi sanoo. (Kaleva.plus 23.1.2004)
SUDET LIIKKUVAT KOTKAN SUUNNALLA

Sudet vierailivat taas viime viikonloppuna Pernoossa. Tällä kertaa suden jälkiä löydettiin vain viiden metrin päässä navetan nurkalta. Kysymyksessä ovat luultavimmin samat sudet, jotka kiersivät Pernoo-Pihkoo-Heinlahti alueella myös viime viikolla. Intendentti Martti Hilden Helsingin yliopiston eläinmuseosta kuitenkin muistuttaa, että susi on ihmiselle vaaraton peto: hukka livahtaa ihmistä pakoon nopeammin kuin ihminen ehtii paeta sutta. Viimeiseen sataan vuoteen sudet eivät ole Suomessa käyneet ihmisten kimppuun. Sen sijaan lemmikki- ja kotieläimet saattavat joutua susien saaliiksi.

Viikonlopun aikana Kotkassa tehtiin taas tuoreita jälkihavaintoja alueella jo reilun viikon ajan liikkuneista susista. Tällä kertaa hukat olivat käyneet Pernoossa. Lähimmät jäljet löytyivät vajaan viiden metrin päästä navetan nurkalta. Esko Takala Luoteis-Kymen Erämiehet ry:stä kertoo, että sudet olivat olleet liikkeella perjantain ja lauantain välisenä yönä. Viime viikolla Pernoon-Pihkoon-Heinlahden alueella liikkui todennäköisesti 3 sutta. Niistä 2 suuntasi kulkunsa pohjoiseen, yksi länteen. Nyt näyttää siltä, että pohjoiseen suunnannut susipari on tullut näille seuduille takaisin. Lauantain jälkeen susista ei ole kuitenkaan uusia havaintoja tiedossa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat lähteneet alueelta. Seuraavien lumien jälkeen saadaan tietää, ovatko sudet vielä täällä.

Ihmiselle vaaraton peto

Ihmisillä on luontaista mutta turhaa pelkoa susia kohtaan. Mikäli suden nyt sattuu näkemään, niin kyllä se väistää ihmistä. Tämä pätee myös susipareihin ja useamman suden laumoihin. Sudet ovat kyllä viime vuosina käyneet rohkeimmiksi. Susi käyttäytyy samoin kuin koira. Jos ymmärtää yhtään koiran päälle, osaa tulkita myös suden liikkeitä ja eleitä.

Kotieläimet ja koirat ruokalistalla

Sen sijaan koti- ja lemmikkieläimille susi on jo vaaraksi. Ruuan perässä kulkeva susi saattaa napata pihalta koiran tai vaikkapa kanan. Sitä pitääkin miettiä, miten susien kanssa eletään, jos tällaisia tapauksia osuu samalle alueelle useimpia, Hilden tähdentää. Hysteriaa ei kuitenkaan kannata ruveta lietsomaan vaan pikemminkin päinvastoin. Ihmisten susipelkoa olisi hyvä saada vähennettyä nykyisestäänkin. Esko Takalankaan mukaan syytä paniikkiin ei ole, vaikka sudet Kotka-Pyhtää alueella ovat kuluvan talven aikaan tiheästi jolkotelleetkin: "Silti kehoittaisin pitämään koirat kytkettynä, varsinkin täällä Pernoon-Pihkoon tienoilla". (Kymen Sanomat ti 27.1.2004)

Kolme sutta pihassa

Viimeisimmät susihavainnot Kotkan-Pyhtään alueella liikkuvista susista saatiin eilen iltapäivällä. Pyhtään Myllykylässä asuva Kaija Westman näki omin silmin kahden suden säntäävän pakosalle tienlaidasta melkein kotipihaltaan. Sudet eivät olleet ensi kertaa kuluvan talven aikana Westmannin tiluksilla. Lasse Westman löysi suden jälkiä melkein portaidensa pielestä. Kysymyksessä oli se sama 3 suden joukko, joka on alueella kuljeksinut. Ne ovat vierailleet säännöllisesti jo useamman talven ajan. Alueelta ei ole kuitenkaan löydetty hirvien tai minkään muunkaan eläimen raatoja. Koiriakaan ei ole ilmoitettu kadonneeksi.

Vioittunut susi

Pyhtään petoyhdysmies Lasse Lindfors puolestaan kertoo, että Kotkan-Pyhtään alueella on liikkunut kaksi erillistä susijoukkiota. Toisessa on kaksi ja toisessa kolme yksilöä. Kolmen suden porukassa yksi susista on vioittunut. Se jättää peräänsä laahaavia jälkiä. Se on tiettävästä vioittunut takajaloistaan muttei niin pahasti, etteikö se pärjäisi luonnossa. Susien pidempiaikaisesta oleskelusta kielii se, että hirvenmetsästysaikana niin Pyhtään Myllykylän kuin Heinlahden metsissä hirvet ovat olleet verrattain vähissä. Hirvet karttavat luonnollisesti niitä alueita, joilla sudet liikkuvat. (Kymen Sanomat ke 28.1.2004)
SUSIA PANNOITETTU YHTEENSÄ 48

Kuhmon eläinmatkailuseminaarissa susien seurantaan erikoistunut kenttämestari Seppo Ronkainen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta kertoi hyvin havainnollisesti susitutkimuksesta, joka alkoi vuonna 1998 Kuhmosta. Nyt se on siirtynyt vähin erin Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon, koska sieltä nuoret yksilöt lähtevät vaeltamaan länteen ja ovat näin tutkijoiden seurannassa. Kuhmosta suunta on etupäässä itä ja pohjoinen, ja näihin ilmansuuntiin menevät yksilöt jäävät useimmiten sille tielleen.

Tutkimuksen aikana on radiopannoitettu kaikkiaan 48 eri sutta. Kaikkiaan 60 sutta on käsitelty, sillä osalle on laitettu jo useampi kuin yksi panta. Susista Kainuussa on pannoitettu 24 - loput on pannoitettu joko Pohjois-Karjalassa taikka Savossa. 15 sutta on saanut kaulaansa GPS-pannan. Karhuja on pannassa 53 ja uusintapannoituksia on tehty kaksitoista.

”Jotenkin tuntuu, onko se peto ollenkaan”, hyvin paljon susia kiinni ottanut ja pannoittanut Ronkainen tuumaili. Hän on ollut hyvin lähellä susia, eikä kertaakaan käsiteltävä ole käynyt päälle. ”En uskaltaisi vihaista koiraa siten käsitellä”, hän mietti.

Susilauman reviiri on noin tuhat neliökilometriä. Kevättalvella ja syksyllä lauma liikkuu alueella pienemmissä ryhmissä ja silloin Ronkaisen mukaan herkästi lasketaan susia olevan alueella enemmän kuin niitä todellisuudessa on. (Kainuun Sanomat verkkoliite: Soili Riepula-Vähäaho, Kuhmo 2.2.2004 - Kotimaan kasvot/TV2 8.2.2004)
SUOMI SAAMASSA HAASTEEN EY-TUOMIOISTUIMEEN SUDEN SUOJELUN LAIMINLYÖNNISTÄ

EU-komissiossa vallitsee suuri epäluottamus Suomen susipolitiikkaan. Niinpä Suomi on todennäköisesti saamassa haasteen EY-tuomioistuimeen suden suojelun laiminlyönnistä. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan komissiossa vallitsee epäluottamus Suomen kykyyn hoitaa direktiivin mukainen suojelutaso. Haasteen tulon ajankohtaa ei kyetä tietämään. (MTV3 Kymmenen Uutiset 3.2.2004)
TOHMAJÄRVEN SUSISEMINAARI

Tohmajärven susiseminaarissa vaativat paikallisten asukkaiden edustajat susien vähentämistä Pohjois-Karjalan alueelta. Viime vuonna suden suuhun joutui maakunnassa 19 koiraa, kolme lammasta ja viisi vasikkaa. Kuten suurpedot vähänkin yleistyessään aina, sudet puhuttavat nyt maakunnassa. Sen vuoksi Pohjois-Karjalan liitto tarttui toimeen ja järjesti Joensuussa aihetta monipuolisesti käsitelleen susiseminaarin.

Susiasioista puhuttiin seminaarissa asiallisesti ja pääosin kiihkottomasti. Kiinnostuneita kuulijoita saapui etenkin Tohmajärveltä nipullinen kunnanjohtaja Teuvo Korpelaisen johdolla. - Petojen suhteen ollaan uudessa tilanteessa. Susikantaa on vähennettävä! Sanotaan, että ihmisvahinkoja susi ei ole tehnyt, mutta ei ole pitkä aika, kun puhuttiin, ettei karhu tee ihmiselle vahinkoa. Kemien kylässä petoeläimet jo liikkuvat, eivätkä sielläkään kunnolla, Korpelainen julisti.

Luonnonsuojeluaspektin keskusteluun toi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Heikki Simola.
- Tavoitteena on, että susi säilyy Suomessa ja että siitä ei ole kohtuutonta haittaa ihmisille. Susikysymys on vaikea, mutta Suomi ei ole siinä yksin. Suomalaisten mielestä tiikeriä ja leopardia pitää suojella, mutta kyllä meidän täytyy säilyttää sutemmekin, Simola vertasi. Simola pitää valitettavana susihysteriaa, jota Suomessa esiintyy edelleenkin ja jota tiedotusvälineetkin lietsovat. Hysteria ylläpitää pelkoja niin vahvasti, etteivät marjastajat uskalla lähteä metsiin.
- Asiallista valistusta uskoakseni on, mutta kohtaako se ihmisiä riittävästi? Simola kysyi.
Seminaaripuheenvuorojenkin perusteella vaikutelmaksi jäi, ettei asiallinen valistus ole vielä kaikkia saavuttanut. Eräs osallistuja kysyi luonnonsuojeluväeltä susiaidoista puhuttaessa:
- Oletteko ostaneet susiaitoja itse? (Verkko-Karjalainen 4.2.2004)
PORONHOITOALUEEN RAJAA OLISI SIIRRETTÄVÄ POHJOISEMMAKSI

Kansanedustaja, professori Erkki Pulliainen uudisti vuosien takaisen esityksensä siitä, että Kainuun kohdalla poronhoitoalueen etelärajaa pitäisi siirtää pohjoisemmaksi, Kuusamon ja Taivalkosken etelärajoille. Kainuussa voitaisiin tämän jälkeen keskittyä poron sijaan metsäpeuroihin, joiden metsästämiseen poromiehille annettaisiin erityiset oikeudet.

Kuhmon suurpetotietokeskus valmistuu vuoden 2005 kuluessa. (Kotimaan kasvot/TV2 8.2.2004)

KENEN ETUA MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ AJAA SUSIPOLITIIKALLAAN?

Joensuussa järjestettiin 3.2. kaikille avoin susiseminaari, jonka tarkoituksena oli jakaa tietoa suden käyttäytymisestä, suojelusta ja siihen liittyvistä ongelmista sekä tarjota keskustelufoorumi eri intressiryhmille. Maa- ja metsätalousministeriön puheenvuoron käytti metsästysneuvos Christian Krogell. Krogellin mielipiteet olivat ymmärrettävissä ministeriön virallisiksi kannoiksi ja juuri siksi ne olivat erityisen huolestuttavia. Tässä puututaan kahteen puheenvuorossa laajasti esillä olleeseen teemaan, jotka ovat sangen keskeisiä linjattaessa suomalaista susipolitiikkaa.

Krogell totesi, että ministeriön mielestä suden suojelu on Suomessa Euroopan Unionin luontodirektiivin edellyttämällä suotuisalla tasolla. Mikäli tämä on petopolitiikan päätäntävaltaa käyttävän ministeriön todellinen kanta, ei liene realistista toivoa, että siellä oltaisiin kovin motivoituneita puuttumaan niihin sudensuojelun ongelmiin, jotka estävät esimerkiksi susipopulaation tasaista levittäytymistä koko maan alueelle, pitäisi lisääntyvien susiyksilöiden geneettisen monimuotoisuuden suurena tai kasvattaisi susien määrää maanlaajuisesti.

Krogell antoi myös ymmärtää, ettei määrärahoja petovahinkojen ennaltaehkäisyyn, ennen kaikkea susiaitojen rakentamiseen, tulla ainakaan kasvattamaan. Luontodirektiivin kuudennentoista artiklan mukaan vaikkapa karjatilalla eläimiä tappanutta sutta ei saa poistaa (ampua), ellei kaikkia muita keinoja vahinkojen estämiseksi ole käytetty. Tämä pitää sisällään myös vahinkojen ennaltaehkäisyn. Krogellin tulkinnan mukaan vahinkojen ennaltaehkäisy siis on Suomessa parhaalla mahdollisella tasolla ainakin siitä päätellen, että ministeriö on katsonut voivansa antaa kaatolupia muutamille karjavahinkoja aiheuttaneille susille. Näkemys on sangen erikoinen, etenkin kun Suomeen on rakennettu ministeriön tuella vain muutamia susiaitoja.

Karjavahinkojen ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää, jotteivat asenteet susien suojelua kohtaan kärjistyisi paikallisesti. Se, ettei vahinkojen ennaltaehkäisyyn panosteta, osoittaa myös täydellistä piittaamattomuutta petoalueiden karjankasvattajia kohtaan, sillä lampaiden tai hiehojen menetys aiheuttaa maanviljelijälle aina välillisiä tai välittömiä taloudellisia menetyksiä henkisten ohella.

Krogellin mielestä esimerkiksi Kristiinankaupungin ympäristöön ei voida antaa aidanrakennustukea, koska siellä lampaita tappanut susi siirtyisi vain seuraavalle tilalle, eikä koko kuntaa voida aidata. Krogell perusteli ministeriön nihkeyttä aitojen rakentamiseen myös sillä, että kun vahinkoja sitten tapahtuu , niitä ei voidakaan enää korvata, koska rahat ovat lopussa. Petovahinkokorvaukset tulevat toki samalta momentilta ministeriön taloudessa, mutta eikö edellä esitetty ajatuskulku ole hieman nurinkurinen, mikäli ajatellaan susivahinkojen ennaltaehkäisyn keskeisintä tavoitetta, vahinkojen estämistä?

Tällainen susipolitiikka ei missään nimessä ratkaise sudensuojelun ongelmia, vaan päinvastoin lisää tulehtuneita kipupisteitä. Nämä poliittiset linjaukset ovat myös jyrkässä ristiriidassa luontodirektiivin hengen kanssa, joten Suomella on paljon selitettävää, mikäli se saa haasteen petopolitiikkansa hoidon johdosta EY-tuomioistuimeen. Näistä vaikeuksista Maa- ja metsätalousministeriö joutuu lopulta ottamaan itse vastuun, eikä pysty enää sälyttämään syytä sudensuojelun ongelmista luonnonsuojelijoiden niskaan.

Anu Salminen
Luonto-Liiton Susiryhmä 11.2.2004
KRISTIINANKAUPUNGISSA JAHDATAAN SUTTA!

Kristiinankaupungin poliisipäällikkö Bo-Erik Hanses on antanut poliisilain nojalla luvan ampua alueella liikkuvan naarassuden. Tämä naarassusi liikkuu pantasusi Nopen seurassa. (Vasabladet Net Edition 11.2.2004)
AUTON TÖNÄISEMÄKSI JÄÄNYT SUSI AMMUTTIIN LIEKSASSA

Kolarissa jalkansa katkaissut isokokoinen naarassusi ammuttiin tiistaina Lieksan Vaaraniemellä. Kontuvaaran tietä juossut susi jäi henkilöauton tönäisemäksi maanantai-iltana pimeän aikaa. Susi oli juossut auton edellä tien sivussa, kun se oli äkkiä kääntynyt sivuttain, jolloin auto tönäisi suden kumoon. Pian tämän jälkeen susi nousi jaloilleen kadoten metsään. Poliisi pyysi riistanhoitoyhdistyksen jäljittäjiltä virka-apua suden tilan selvittämiseksi ja lopettamiseksi, mikäli se ei selviä luonnossa. Jäljitys ei pimeissä, vaikeissa lumiolosuhteissa onnistunut, mutta aamulla sutta jäljittänyt Harri Hopeakivi sai jalkansa loukanneen eläimen aseensa tähtäimeen noin 2,5 kilometrin päässä törmäyspaikasta. Suden jalka oli poikki, mutta se oli liikkunut yön aikana siitä huolimatta kuusi kilometriä. (Verkko-Karjalainen 11.2.2004)
RANUAN ELÄINPUISTOSTA KARANNUT SUSI AMMUTTIIN

Poliisi sai keskiviikkona iltapäivällä hälytyksen Ranuan eläinpuistoon susijahtiin. Yksi puiston urossusista oli päässyt kiipeämään korkean aidan yli ja karannut metsään.

Eläinpuisto määräsi haavoittuneen ja verijälkiä lumeen jättäneen suurikokoisen suden lopetettavaksi. Alueelle tilattiin paikallisia metsästäjiä, joista yksi pääsi ampumaan kuolettavan laukauksen.

Susi ehti olla karkumatkalla noin kaksi tuntia. Se oli jäänyt paikalleen vajaan sadan metrin päähän puiston rakennelmista.

Intendentti Elina Torvisen mukaan lopetettu susi oli häiriintynyt ja se oli käyttäytynyt oudosti koko Ranualla oloajan.

Eläin tuotiin puistoon reilu vuosi sitten. Se pyrki toistuvasti kiipeämään aidalle onnistuen paksun lumen ansiosta lopulta keskiviikkona pääsemään aidan päälle asti.

Susi tuntui sietävän ihmisiä huonosti, vaikka olikin syntyperäinen tarhasusi. Torvinen arvelee, että eläin hermostui kun puiston henkilökunta työskenteli susien naapurissa sijaitsevassa ilvesaitauksessa.

Tarhasutta ei Torvisen mukaan voi jättää luontoon. Ihmisiltä ravintonsa saanut susi olisi nälkiinnyttyään voinut tulla etsimään ravintoa ihmisten ilmoilta.

Susi lähetetään tutkittavaksi Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen Eelan laboratorioon Helsinkiin. (Kaleva.plus 18.2.2004)
KAINUUN RIISTANHOITOPIIRI RIKKOO TIETOISESTI SUDENSUOJELUMÄÄRÄYKSIÄ

LUONTO-LIITTO TIEDOTTAA 2.3. JULKAISUVAPAA HETI

- Luonto-Liiton Susiryhmä vaatii, että susilaumojen hajottaminen ja vainoaminen on lopetettava.

Kainuun riistanhoitopiiri on myöntänyt yhden sudenkaatoluvan Kuhmon kaupungin alueelle. Luontodirektiivin perusteella sudenkaatoluvan saa myöntää merkittävää vahinkoa aiheuttaneelle yksilölle. Kuhmon kaatoluvan myöntämisen perusteluna on, että sudet ovat uhkana yleiselle turvallisuudelle. Luvanhakijan mukaan seudun naiset ja lapset eivät uskalla liikkua luonnossa. Tämä on perusteetonta susipelon lietsontaa ja kaatoluvan myötäessään Kainuun riistanhoitopiiri rikkoo tietoisesti sudensuojelumääräyksiä.

Kuhmon alueella on liikkunut Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) satelliittipantaseurannassa olevien Igorin ja Irinan aiemmin yhteensä seitsemän suden lauma. Viime syksynä laumasta kaadettiin Kainuun riistanhoitopiirin myöntämällä luvalla kaksi nuorta sutta. Kaatojen jälkeen laumasta on hävinnyt myös kaksi muuta susiyksilöä. Igorin ja Irinan laumasta ei siis ole johtajaparin lisäksi jäljellä enää kuin yksi nuori susi.

Kainuun riistanhoitopiirin nykyinen tapa hoitaa alueen susikantaa ei ole kestävää eikä edes laillista. Nyt myönnettyä lupaa ei voida perustella vahinkojen estämisellä. Syy kaatoluvan myöntämiselle tuntuukin olevan toisaalla: halutaan käyttää viimeinenkin lupa maa- ja metsätalousministeriön myötämämästä poikkeuslupakiintiöstä. Igorin tai Irinan ampuminen tai jäljellä olevan lauman hajottaminen estäisi samalla susien lisääntymisen alueella.

Susilauman syntyminen ei tarkoita sitä, että alueen susikanta olisi voimakkaasti kasvamassa. Laumassa eläminen on sudelle normaalia. Vainoaminen rikkoo lauman sosiaalisen rakenteen ja vaikeuttaa luontaisen riistan saalistamista. Tämän lisäksi vainoaminen ja tappaminen haittaa merkittävästi RKTL:n susitutkimusta. Tutkimuksen tarkoituksena on kerätä tietoa suden ekologiasta ja käyttäytymisestä. Tutkimustietoja soveltamalla voitaisiin helpottaa susien ja ihmisten rauhanomaista rinnakkaiseloa. Nykyinen paikallistasolla harjoitettu susipolitiikka muistuttaa usein susivainoa ja estää tasaisesti levittäytyneen susikannan syntymisen Suomeen.

Lisätiedot:

Anu Salminen, Luonto-Liiton Susiryhmän työntekijä: 050 ­ 536 1024, anusalmi@cc.joensuu.fi

Outi Ovaskainen, Luonto-Liiton Susiryhmän puheenjohtaja: 040-570 7274, outi.ovaskainen@luontoliitto.fi

www.luontoliitto.fi/susiryhma (3.3.2004)
KUHMOSSA LIIKKUU SEITSEMÄN SUTTA

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ( RKTL ) tutkimusmestari Seppo Ronkainen antaa auliisti oman raporttinsa Kainuun susista. Hän sanoo, että tutkijoiden tiedot kootaan satelliittipannoilla varustettujen susien laumoja seuraamalla ja yhteydenpidosta Kainuun riistanhoitopiiriin, petoyhdysmiehiin ja muihinkin metsästäjiin. Kuhmon alueella on juuri nyt Igorin lauma, jossa on Igorin ja Irinan lisäksi kolmas susi. Irinalla on parhaillaan kiima, joten se saa pennut, jos Igoria ei ammuta nyt saadulla pyyntiluvalla. Uroksen menetys on niin iso riski naaraalle, että se tuskin synnyttää, jos niin käy. Igorin tärkeä tehtävä on ruokkia Irinaa synnytyksen aikaan ja myös pennut niiden synnyttyä.

Pannoitettu Niki ja sen naaras liikkuvat Vartiuksen tuntumassa, siis Kuhmossa niinikään.

Yksi susipariskunta liikkuu Jonkerin alueella, mutta se kulkee myös Lieksassa ja Venäjän puolella.

Vuosangan alueella eli Kuhmon, Ristijärven ja Sotkamon rajamailla on varmuudella kaksi sutta, mutta voi olla myös kaksi muuta.

Kun Jonkerissa liikkunut pariskunta on enemmän muualla kuin Kuhmossa, on Kuhmon susimäärä lähellä totuutta, kun siihen sanotaan kuuluvan seitsemän sutta.

Sotkamossa on viiden suden lauma sekä kaksi erillään kulkevaa urosta. Lauma oli viime vuonna puolet vuodesta Valtimolla.

Sotkamossa lähellä Kajaanin rajaa on myös 11 suden lauma, joka viime vuonna oli noin 60 prosenttia ajastaan Sotkamossa ja loput muualla.

”Poronhoitoalueen tämän hetkisestä susitilanteesta meillä ei ole tarkkaa tietoa”, Ronkainen kertoo.

Kainuun laumoissa on kaksi tänä keväänä ensi kertaa penikoivaa naarasta. Ensikertalaiset saavat yleensä kolme pentua. Vanhempien pentumäärät vaihtelevat ravintotilanteesta riippuen viidestä kahdeksaan.

Ronkainen kertoo, että viime viikolla Kuhmon Lentualla käyneiden ja paikallisten asukkaiden susiksi tunnistamien eläinten liikkeitä on parhaillaan RKTL:n mies selvittämässä, mutta jälkiä ei ole löytynyt.

Ronkaisen mielestä viiden suden lauman ilmestyminen kylään yhtäkkiä tuntuu kovin ihmeelliseltä. Hänen mukaansa sudet eivät muodosta laumoja yllättäen.

Susitutkijat eivät ota kantaa pyyntilupiin eikä siis myöskään Ronkainen. Hän toteaa vain, että maa- ja metsätalousministeriö kuulee susikannan suuruudesta päättäessään erikoistutkija Ilpo Kojolaa. Kojola on myös meneillään olevan susitutkimuksen vetäjä. (Kainuun Sanomat verkkoliite 3.3.2004 Irene Vainio Suomussalmi)

LUONNONSUOJELIJAT VAATIVAT KRISTIINANKAUPUNGIN SUSIJAHDIN TUTKINTAA

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Natur och Miljö ovat pyytäneet eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan helmikuun alkupuolella Kristiinankaupungissa tapahtunutta susijahtia ja ryhtymään tapauksen vaatimiin toimenpiteisiin.

Poliisioperaatiossa jahdattiin naarassutta, jonka väitettiin aiheuttaneen runsaasti vahinkoa. Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä poliisi ylitti toimivaltuutensa myöntäessään tappoluvan ja alkaessaan johtaa operaatiota, jossa metsästettiin suurpetoa sen rauhoitusaikana ja jonka metsästyslupahakemukseen maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosasto oli ottanut kielteisen kannan.

Jahdatun naarassuden mukana liikkui myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen radiomerkitsemä Noppe-urossusi. Metsästyksen seurauksena susipariskunta erosi väliaikaisesti toisistaan ja naarasta ammuttiin useita kertoja. Hangelle jääneistä verijäljistä päätellen naaraaseen osui muttei kuolettavasti.

Järjestöt myös toivovat, että oikeusasiamies puuttuisi käytäntöön, jota viime vuosina on harjoitettu Länsi-Suomessa: Jos metsästys- tai tappolupaa ei myönnetä maa- ja metsätalousministeriöstä, poliisi käynnistää metsästyksen poliisilain nojalla.

Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä poliisi ei ole se viranomainen, jonka toimialueeseen kuuluu suurpetojen, kuten suden tai karhun metsästys- ja tappolupien myöntäminen varsinkaan silloin, kun on olemassa maa- ja metsätalousministeriön kielteinen päätös asiasta. (5.3.3004)

SUURPEDOT VÄLTTÄVÄT ASUTUSTA

Suurpetojen pantaseuranta on tuottanut merkittävää tietoa eläinten liikkeistä. 1998 alkaneen pantaseurannan ensimmäiset tulokset kertovat pedoista pelätyimmän suden välttelevän asumusta ja isoja teitä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkijan, petotukijaksi tituleeratun Ilpo Kojolan mukaan pantahavaintojen avulla on saatu uutta tietoa susista. Tutkijoille on ollut yllätys, että sudet eivät kulje tiettyjä reittejä idästä länteen, vaan lähtevät laumoistaan eri suuntiin.

"Pohjoisessa sudet lähtevät pohjoiseen, etelässä etelään ja lännessä länteen", keskiviikkona Ylivieskan Jokirannan koulun ruokasalin täydelle yleisölle esitelmöinyt Kojola kertoo. Hän luennoi kansalaisopiston ja kaupungin ympäristöyksikön järjestämässä tilaisuudessa petojen pantaseurannasta.

Susillekin kallis hinta raateluista

Vaikka yleisesti sudet välttelevät ihmisasumusta, saattaa nälkä pakottaa ne käyttäytymään tavanomaisesta poikkeavasti. Kojola arvioi käytöstavan siirtyvän laumassa yksilöltä toiselle. Vuosi sitten Merijärven Ylipään kylän Vitoperällä susi livahti sisälle lampolaan ja raateli kuoliaaksi kahdeksan lammasta.

Tästä sudet joutuivat maksamaan kalliin hinnan. Tutkijoiden seurannassa ollut pantasusi Milla ja todennäköisesti tämän kumppanina kulkenut urossusi löydettiin myöhemmin tapettuina.

Pyhäjoen erämaissa elellyt Milla oli yli sataan vuoteen ensimmäinen susi, joka oli asettunut asumaan ja perustanut perheen läntiseen Suomeen.

Millan arviolta neljän poikasen kohtalosta ei ole varmuutta. Kojola sanoo alueella tehdyn yksittäisiä havaintoja tänä talvena. Mutta onko siellä yksi, kaksi vai kolme sutta, on arvoitus. Niinpä Kojola tyytyy toteamaan: "Joku saattaa olla jäänyt."

Susia on Suomessa arviolta 150 yksilöä. Määrä vaihtelee, sillä osa harrastaa jatkuvaa risteilyä Suomen ja Venäjän rajan yli. On laumoja, joiden elinalue kattaa kaistaleita rajan molemmin puolin. Venäjän Karjalassa arvioidaan olevan 350-400 sutta.

Pentueiden määrä hienoisessa kasvussa

Susipentueiden määrä on ollut hienoisessa kasvussa. Vuonna 2002 pentueita oli tusinan verran, seuraavana vuonna yksi enemmän. Pentuehavaintoja on tehty Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Kymen ja Etelä-Savon rajamailla, Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Määrällisesti suurin kanta on Pohjois-Karjalassa.

Karhun kannan kasvu sen sijaan on taittunut, jopa kääntynyt laskuun. Arvioiden mukaan Suomessa asustaa 800-850 kontiota.

Jatkuvassa pantaseurannassa on tällä hetkellä 15 sutta ja yhtä monta karhua. Kuuden vuoden aikana kaikkiaan viitisenkymmentä sutta ja karhua on saanut pannan. Suurin osa pantasusista ja -karhuista on hävinnyt jonnekin; osa tapettu luvattomasti ja osa luvallisesti.

"Sutta on tutkittu maailmalla paljon. Mutta se on elintavoiltaan erittäin joustava", Ilpo Kojola sanoo syyksi siihen, miksi Suomen susista kerätään tietoa. Tällä halutaan varmistaa kannan suuruus sekä eläinten liikkeet ja elintavat.

Suomessa kaadettiin viime vuonna luvanvaraisesti 70 karhua. Tässä kuussa päättyvään sudenmetsästykseen on myönnetty 16 kaatolupaa. (Kaleva.plus/Ilkka Lappalainen 11.3.2004)

NORJA HYVÄKSYY ALUEELLEEN VAIN 40 SUTTA!

Vålådalenissa, Jämtlannissa pidetyssä susia käsitelleessä kokouksessa esitti Norja suuntaviivat tulevalle susipolitiikalleen. Sen mukaan tulevaisuudessa Norjan valtion alueella voi ja saa elää enimmilläänkin vain 40 sutta, kaakkoisessa osassa Norjaa yhdessä Ruotsin susipopulaation kanssa. Vain joitakin vuosittain syntyviä susipentueita sallitaan. Käytännössä sallittujen pentueiden määräksi ilmoitellaan neljää.

Ruotsin mukaan Norja luopuu kansainvälisestä sitoumuksesta, jonka mukaan jokaisen maan pitäisi omalla alueellaan sitoutua edistämään ja ylläpitämään riittävää petoeläinkantaa. Näin Skandinavian susikannan olemassaolo jää yksinomaan Ruotsin vastuulle. Ruotsi on asettanut välitavoitteekseen 200 suden kannan, mikä pitäisi sisällään 20 vuosittain syntyvää susipentuetta. Ja tämä on Ruotsille vain välitavoite. Käytännössäkin jo nyt Ruotsi yksin on vastannut näiden kahden maan susikannan olemassa olosta, vaikka puheita jaetusta vastuusta on yritetty ylläpitää. Nyt Norjan julki lausuma kanta merkitsee sitä, että Ruotsi tietää vastaavansa yksin siitä, miten susille tulevaisuudessa käy. (De5Stora 18.3.2004)

Tulkoon mainituksi, että tällä hetkellä Norjassa elää ehkä kymmenkunta sutta. Viime vuosien tapahtumien perusteella, joihin on kuulunut mm. susien tappamista helikopterista, ei ole vähimmässäkään määrin oletettavaa, että Norjassa nähtävissä olevassa lähitulevaisuudessa olisi edes 40 sutta. Kehitys on juuri päinvastainen ja viimeisetkin sudet on yritetty häätää taikka ampua alueelta. (Tunturisusi)

RANUAN ELÄINPUISTON SUDET TAPETTIIN!

Ranuan eläinpuistoon etsitään uusia susia. Eläinpuiston kaikki sudet jouduttiin lopettamaan pian sen jälkeen kun urossusi oli karannut aidan yli hyppäämällä helmikuussa. Aidan ylittänyt susi ammuttiin kahden tunnin karkumatkan jälkeen. Se oli jäänyt vajaan sadan metrin päähän puistosta.

Eläinpuiston toimitusjohtajan Tuija Rytkösen mukaan muut sudet, emo ja kolme pentua, jouduttiin lopettamaan turvallisuussyistä. Karannut uroshukka oli laumanjohtaja, joka oli antanut häiriökäyttäytymisestä mallin myös muille susille.

"Seurasimme tilannetta urossuden karkaamisen jälkeen ja huomasimme myös emon hyppivän aidalle jatkuvasti", Rytkönen kertoo.

Eläinpuiston henkilökunta joutui lopettamaan sudet noin viikon kuluttua urossuden jälkeen.

Eläinpuiston vastikään uusitun susiaidan korkeus on reilut kolme metriä. Aidan päällä on lisäksi suojalevy estämässä kiipeämisen. Rytkösen mukaan tavallinen susi ei pääse tällaisen aidan yli.

Karanneessa urossudessa oli havaittu häiriökäyttäytymistä jo ennen karkaamista. Eläin oli ollut levoton ja hyppinyt aitaa vasten. Tällainen käyttäytyminen ei Rytkösen mukaan ole eläintarhassa syntyneille susille normaalia.

"Tavallisesti susien aitaukseen voi mennä aivan rauhassa", Rytkönen vakuuttaa.

Urossudelle tehtiin ruumiinavaus mahdollisen sairauden selvittämiseksi. Tutkimuksista saadut tulokset osoittivat eläimen kuitenkin olleen normaaliyksilö. Sekä uros että naarassusi olivat peräisin Ruotsista.

Ranuan eläinpuisto on tehnyt haun kansainvälisen Eaza-järjestön kautta uusien susien saamiseksi eläinpuistoon. Eläinpuistoon otetaan vain tarhassa syntyneitä susia.

"Uskon, että saamme uudet sudet pian, sillä ne lisääntyvät hyvin eläintarhaoloissa", Rytkönen uskoo.

Koska sudet elävät laumoissa, eläinpuisto hakee nuorta susipariskuntaa, joka voisi tehdä pian uusia pentuja.

"Sudet ovat yksi lasten suosikeista, ja asiakkaat ovatkin kyselleet niiden puuttumisesta", Rytkönen kertoo. (STT Marjukka Talvitie/Kaleva.plus 23.3.2004)

POLIISI TUTKII KAINUUN SUSIEN SALAKAATOJA

Sudet kuohuttavat tunteita Kainuussa. Sotkamolaiset petoyhdysmiehet ovat ryhtyneet lakkoon vastalauseena maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle petolupapolitiikalle. Petojen jälkiä luonnossa seuraavat yhdysmiehet eivät toistaiseksi lähetä havaintotietojaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle, sillä heidän mielestään yhdysmiesten havaintoilmoituksiin ei luoteta. Tuorein käänne susikärhämöintiin on Kajaanin poliisille jätetty tutkintapyyntö susien kohtelusta. Rikosylikomisario Ari Kylmäniemen mukaan tutkintapyyntö perustuu Kainuun Sanomissa julkaistuun sotkamolaisen miehen yleisönosastokirjoitukseen, jossa kirjoittaja paljastaa, että "meidän kätemme ovat sotkeutuneet hukan hurmeeseen useasti".

Lisäksi kirjoituksessa todetaan muun muassa, että "minä ja joukko muita ns. likaisen työn tekijöitä lähdemme välittömästi jahtiin, kun havaitsemme susien jäljet. Pohjanmaalla oli aikoinaan Lapua-liike, meillä on Tipas-liike".

Tutkintapyynnön poliisille tehneen pääkaupunkiseudulta kotoisin olevan henkilön mielestä kirjoittaja viittaa kirjoituksessaan suden tappamiseen.

Myös luontoväki on pistänyt oman lusikkansa susisoppaan. Heidän mielestään Kainuussa turhaan lietsotaan petovihaa. Kainuun luonnonsuojelupiirin mielestä Kainuussa ei ole liikaa susia.

Petoyhdysmiesten ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tulehtunutta tilannetta on tarkoitus liennyttää palaverissa Sotkamossa keskiviikkona. Paikalle on kutsuttu myös maa- ja metsätalousministeriön sekä laitoksen edustajat.

- Kyse on nimenomaan epäluottamuksesta. Tutkimuslaitoksen puolelta ei ole otettu mitään kantaa eikä uskottu, mitä havaintoja on huomattu. Katsoimme, että työ on ihan turhaa, sotkamolainen petoyhdysmies Kalevi Partanen kertoo.

Sotkamossa on yhdeksän vapaaehtoista petoyhdysmiestä. Partasen mukaan seitsemän vuoden ajan he ovat mielestään ilmoittaneet tarkkaan ja tunnollisesti kaikista havainnoistaan tutkimuslaitokselle.

- Muistaakseni neljä, viisi vuotta sitten saimme viimeisen luvan. Sen jälkeen on aina tullut kielteinen päätös.

Ylitarkastaja Sauli Härkönen maa- ja metsätalousministeriöstä muistuttaa, että EU:n luontodirektiivin mukaan susi on poronhoitoalueen ulkopuolella täysin rauhoitettu riistaeläinlaji. Rauhoituksesta voidaan poiketa ainoastaan erityisistä syistä. Jokaista hakemusta tarkastellaan tapauskohtaisesti. Härkösen mielestä petoyhdysmiesten merkitys erityisesti karhujen ja ilvesten kanta-arvioinnissa on erittäin suuri, vaikka myös laitoksen oma tutkimus tuottaa tietoa pedoista, erityisesti pannoitetuista susista. Hän kiistää väitteet, joiden mukaan petoyhdysmiesten havaintoihin ei luotettaisi.

- Petoyhdysmiesten tiedot ovat olemassa, mutta aina pitää muistaa, minkä ajankohdan arviosta on kysymys. Lopullinen kanta-arviointi syntyy tutkimuslaitoksessa, ja arviointi voi muuttua jopa päivittäin. Sudet kun liikkuvat hyvinkin pitkiä matkoja.

Härkönen on saanut kutsun Sotkamon palaveriin, mutta työmatka ulkomaille estää hänen pääsynsä paikalle.

Riistapäällikkö Jukka Keränen Kainuun riistanhoitopiiristä kertoo, että viime vuosina susikanta on Kainuussa kasvanut.

- Ne aiheuttavat melkoisia vahinkoja porotaloudelle, mutta myös metsästykselle, kun metsästäjät eivät uskalla viedä arvokkaita koiria hirvenpyyntiin. Iso asia on sekin, että ihmiset pelkäävät susia. Täällä on paljon tapauksia, että sudet ovat käyneet pihoilla.

Hänen mukaansa Kainuussa oli alkutalvesta noin 40-45 sutta. Riistahoitopiirin hallituksen kannan mukaan sopiva määrä olisi enintään 20. (Kaleva.plus 23.3.2004)

PASTORI, KANSANEDUSTAJA OINONEN VAATII SUURPETOJEN VAPAATA METSÄSTYSOIKEUTTA

Keuruulainen kansanedustaja, pastori Lauri Oinonen on jättänyt lyhyen ajan sisällä eduskunnalle kolme kirjallista kysymystä, koskien suurpetojen aiheuttamaa vaaraa ihmisille. Viimeisimmässä, 3.3.2004 jättämässään kyselyssä Oinonen toteaa, että suurpedot eivät ole vuosisataan enää kuuluneet suomalaiseen luontoon. Niinpä hän vaatiikin kaikille kansalaisille täysin vapaata suurpetojen metsästysoikeutta.

Oinonen on liittänyt kyselyjensä yhteyteen sellaisia tietoja suurpedoista, jotka eivät pidä paikkaansa. Hän mm. väittää, että sotaharjoituksia olisi siirretty suurpetovaaran takia. Pääesikunnan tiedossa ei kuitenkaan ole yhtään sotaharjoitusta, joka olisi siiretty tästä syystä. Erityisen vaarallisina Oinonen pitää eläintarhoista luontoon siirrettyjä petoja. Tällaisia siirtoja ei kuitenkaan ole tehty, ellei oteta lukuun muutamaa heikkokuntoisena luonnosta pyydettyä ja tarhaan toimitettua eläintä, jotka kuntoutumisen jälkeen on laskettu takaisin vapauteen. (Keskisuomalainen 8.4.2004)

PETOELÄINTEN SALAMETSÄSTYS ON EKOTERRORISMIA

Petoeläinten salametsästys on yleistä. Vain harvat tapaukset tulevat julki, vielä harvemmat johtavat minkäänlaisiin syytetoimiin, niin laittomia kuin ne ovatkin. Rangaistukset ovat mitättömiä. Niillä ei ole edes vähäistä pelotteen voimaa. Metsästäjät, jotka muuten ovat tavallista lainkuuliaista kansaa, ummistavat silmänsä ja korvansa laittomasti tapahtuvalta pyynniltä. Vaikka tekijät tiedettäisiinkin, metsäveljien myötätunto on lainrikkojien puolella. Ikään kuin hyväksytään, ettei petoeläimillä on sijaa Suomen luonnossa.

Sudet, karhut, ahmat, ilvekset sekä pienemmät pedot ja petolinnut koetaan uhaksi, josta on päästävä eroon. On koko joukko metsästäjiä, joilla ei ajatuskaan värähdä, kun he näkevät pedon: se tapetaan heti. Ei ole ihme, että monia petoelämiä on vain nimeksi. Jos se salametsästäjistä olisi kiinni, niitä ei olisi senkään vertaa.

Mitä lie luoja ajatellut rakentaessaan maailmaa ja istuttaessaan kaiken maailmat eläimet ja kasvit tänne niin suureksi ja viisaaksi itsensä kokevien ihmisten joukkoon? Sitä me emme tiedä. Joku merkitys elämillä maailman luonnon kokonaisuuden kannalta saattaa olla, niin kuin ihmiselläkin.

Salakaato on yhden sortin ekoterrorismia; turkiseläinten vapauttamiseen rinnastettavaa mieletöntä puuhaa, jolla luonnon olemattomaksi käynyttä omaa tasepainoa vain järkytetään. Toisaalta valitetaan valtavaksi paisuneen hirvikannan suurista tuhoista, mutta toisaalta luonnon ei anneta hoitaa hommaa omin keinoin.

Petoja pelätään, useimmiten täysin aiheetta. Jos joku onneton hukka eksyy lähellekin ihmistä, vihaa suorastaan lietsotaan. Näin siitä huolimatta, vaikka pedot pyrkivät välttelemään ihmistä. Ne käyvät ihmisen kimppuun erittäin harvoin; susi viimeksi 1880-luvulla. Sen sijaan toiselle eläimelle peto on peto.

Monin verroin suuremman vaaran ihminen aiheuttaa itse itselleen tai toiselle ihmiselle. Ajatellaanpa vaikka liikennettä, sodista puhumattakaan. Millaisessa vaaran viidakossa me liikumme joka päivä? Siihen verrattuna petojen ympärillä käyty keskustelu niiden vaarallisuudesta ihmiselle on vahvasti ylimitoitettua, suorastaan sulaa hurskastelua.

Ilman valtion viranomaisten toimia meillä ei olisi enää petoelämiä. Tässä kohden viranomaiset ovat olleet myös kansan enemmistön tuntojen tulkkina. Eri tutkimuksin on voitu osoittaa, että ihmiset hyväksyvät petojen olemassaolon, vaikkakin haluaisivat niiden elelevän mieluummin jossain kauempana kuin aivan lähinurkilla.

Laajasti on hyväksytty käsitys, että eläimelläkin on oikeutensa. Kotieläinten oikeudeksi mielletään kunnon ravinto, hyvä hoito ja mahdollisuus lajille tyypilliseen käyttäytymiseen. Vastaavasti villieläimen oikeutena pidetään mahdollisuutta elää villinä, toteuttaa vaistojaan luonnollisissa oloissa.

Maapallo käy päivä päivältä ahtaammaksi; ei eläinten, vaan ihmisen omien toimien vuoksi. Ihminen valloittaa uusia erämaita, laajentaa kaupunkeja, rakentaa teitä ja käyttää luontoa hyväksi haluamallaan tavalla. Ihminen pyrkii hallitsemaan paitsi toista ihmistä myös luontoa, vaikka luonnon monimutkaisuuden edessä meidän pitäisi olla enemmän nöyriä oppilaita kuin suuria hallitsijoita. (Kaleva.plus 27.4.2004/Ilkka Lappalainen)

VENÄJÄN KARJALASSA SUSISTA MAKSETAAN TAPPORAHAA

Venäjän Karjalan tasavallassa maksetaan sudesta tapporahaa. Pari viikkoa sitten julkaistussa Argumenty i Fakty -lehden artikkelissa kerrotaan, että Karjalassa susia saa metsästää ympäri vuoden ja niiden metsästyksessä käytetään apuna myös moottorikelkkoja. Susia metsästettiin Karjalassa viime vuonna 79, tapporahaa yhdestä emosudesta maksetaan jopa 5 000 ruplaa. Tapporaha uroksesta ja pennuista on vähäisempi. Venäjän viranomaisten tietojen mukaan yksi susi syö vuodessa jopa 500 kiloa lihaa, ja sudet tappavat Karjalassa paljon koiria ja kotieläimiä. Tämän vuoksi susien metsästys on Karjalassa sallittua. (Kainuun Sanomat verkkoliite 27.4.2004)

SUSIEMME "HOITOSUUNNITELMA"

Maa- ja metsätalousministeriössä laaditaan kaikille suurpedoillemme hoitosuunnitelma. Ensimmäiseksi oman hoitosuunnitelmansa saa susi - suunnitelman on tarkoitus valmistua vuoden 2004 loppuun mennessä.

Hoitosuunnitelman teossa kuullaan järjestettävissä kuulemistilaisuuksissa paikallisia asukkaita ja hoitosuunnitelman valmistumista valvovat mm. metsästäjätahot. Tohmajärvellä 28. päivänä huhtikuuta järjestetyssä kuulemistilaisuudessa paikalliset asukkaat vaativat suden metsästysoikeutta ympäri vuoden ja 2000 euron tapporahaa. Loput sudet on heidän mukaansa siirtoistutettava muualle Suomeen.

Jos hoitosuunnitelma sudelle laaditaan tällaisten kuulemistilaisuuksien perusteella, niin susiemme tulevaisuus näyttää hyvin synkältä. Esille nousee kysymys, laaditaanko susillemme hoitosuunnitelmaa vaiko tapposuunnitelmaa. (Tunturisusi 29.4.2004)

SOTKAMOLAISMIES TUNNUSTI TAPPANEENSA KOLME SUTTA

Sotkamolainen mies on tunnustanut poliisille tappaneensa kolme sutta vuodesta 1998 alkaen, yhden kostona ja loput koiran varjeluna. Syyteharkintavalmiiseen esitutkintaan liittyy miehen omalla nimellään laatima ja Kainuun Sanomissa viime maaliskuussa julkaistu ”Susiasiaa tekijän silmin” -yleisönosastokirjoitus, josta Luonnonsuojeluliiton projektityöntekijä teki telefaksilla rikosilmoituksen Kajaanin poliisille jo julkaisupäivän aikana.

Vuonna 1953 syntyneen miehen myöntämät susitapot ajoittuvat vuosille 1998-2002 ja sijoittuvat hänen kotikulmilleen Sotkamon Tipaksen seuduille. Ensimmäisen motiiviksi epäilty on kertonut koston. Kertomuksen mukaan susi tappoi miehen koiran 1998 syksyllä, mistä kimpaantuneena hän asetti maastoon jo tuolloin kiellettyjä ketunmyrkkyjä. Keväällä hän oli todennut yhden suden kuolleeksi.

Tällä tietämällä ensimmäinen tapaus on jo rikoksena vanhentunut, sillä metsästysrikoksen vanhenemisaika on viisi vuotta. Tuoreemmissa tapauksissa mies ei ole myöntänyt rikosta, vaan hän on esittänyt perusteeksi omaisuuden eli koiran suojelun pakkotilanteessa.

Suojelutapoista vanhempi ajoittuu vuoden 1999 syksyyn. Kertomansa mukaan mies oli ollut istuksimassa metsästysretkellä, kun läheltä oli kuulunut urinaa. Koira oli vastannut ääntelyyn, minkä jälkeen susi oli tullut esiin ja lähestynyt. Koiraansa varjellakseen mies oli päättänyt ampua suden.

Vuoden 2002 syksyllä susi oli ilmaantunut näkösälle kesken jänisjahdin ja kertomansa mukaan mies oli päätynyt ampumisratkaisuun samalla koiransuojeluperusteella. Saman vuoden marraskuussa mies kertoi julkisesti toisesta suden tappamasta koirasta.

Rikosilmoituksen tekijä pyysi tutkimaan myös sen, liittyykö yleisönosastonkirjoitukseen julkista kehottamista rikokseen. Rikosylikomisario Ari Kylmäniemen mukaan asia jää syyttäjän harkittavaksi samoin kuin kysymys siitä, ovatko epäillyn myöntämät tappotapaukset metsästysrikoksia vai täyttyykö niissä lain tarkoittaman pakkotilanteen tunnusmerkit.

Epäilty on itse kertonut, ettei kirjoituksen tarkoituksena ollut rikoksiin kehottaminen, vaan hän halusi nostaa susiasian julkiseen keskusteluun.

Kirjoitus viittaa hukan hurmeeseen useasti kätensä sotkeneeseen tiiviiseen joukkoon, mutta Kylmäniemen mukaan tutkinnassa ei tullut esiin sellaista, mikä kielisi muiden henkilöiden osallisuudesta ainakaan epäillyn myöntämissä tapauksissa. Niin ikään tutkinnassa ei ilmennyt sellaista, että tapauksissa hengestään olisi päässyt petotutkijoiden pannoittamia susia.

Esitutkinnan teki Kajaanin poliisilaitoksen Sotkamon ryhmä. Metsästysrikoksesta seuraa yleensä sakkorangaistus, mutta myös vankeusrangaistus on mahdollinen. Maksimi asettuu kahteen vuoteen.

Kainuussa poliisin tutkittavana on ollut viime vuosina useita susitappojuttuja. Vuonna 2001 Kuhmossa tutkittiin kahta tapausta, joista toinen keskeytyi tutkinnallisten ”eväiden” puutteeseen. Sen sijaan toisessa kasaan saatiin tarpeeksi aineistoa syyttäjälle lähettämistä varten, kuten myös saman vuoden Suomussalmen tapauksessa. Sotkamon vuoden 2002 tapaus päätyi tutkinnan keskeytykseen. (Kainuunsanomat verkkoliite 10.5.2004)

HOITOSUUNNITELMA ESILLÄ SOTKAMOSSA

Susiviha istuu lujassa kainuulaisissa. Se kävi taas kerran ilmi, kun Sotkamossa järjestettiin suden hoitosuunnitelmaan liittyvä yleisö- ja kuulemistilaisuus tiistai-iltana 11.5. Sudelle vihamieliset kannanotot olivat jyrkkiä ja mies Sotkamon Tipasojalta ehdotti korpilain käyttöä susien kanssa. Tällä hän tarkoitti sitä, että sudet on salakaadettava. Näin Tipasojalla on meneteltykin, sillä esimerkkinä eräs tipasojalainen mies tunnusti talvella julkisesti tappaneensa salaa kolme sutta. Asia on syyteharkinnassa.

Naishenkilö kyseisessä tilaisuudessa kehuskeli sillä, kuinka hyvä on tilanne Venäjällä, kun siellä sudesta maksetaan tapporahaa. (Kaleva 12.5.2004)

Suttamme koskevia päätöksiä ei missään nimessä saa tehdä tällaisten paikallisten käsitysten pohjalta. Jos tipasojalaiset ja heidän hengenheimolaisensa saavat päättää, ei Suomessa kohta elä yhtään sutta. Koko suden "hoitosuunnitelmaa" laaditaan väärin perustein, jos sen sisältöön vähimmässäkään määrin pääsevät vaikuttamaan nämä korpilailla uhkailijat ja suoranaiset salametsästäjät. (Tunturisusi 12.5.2004)

SUURPETOKESKUSTELUA

Television ajankohtaisohjelmassa suurpedoista keskustelivat suurpetoyhdysmiehiä edustava Ilkka Tiainen, RKTL:n petotutkija Samuli Heikkinen ja Suomen Luonnonsuojeluliiton suurpetovastaava Riku Lumiaro.

Suurpetojen määriä maassamme lasketaan mm. suurpetoyhdysmiesten tekemien havaintojen perusteella. Suurpetoyhdysmiehet ovat näreissään siitä, että heidän tekemiään havaintoja ei oteta vakavasti. Samuli Heikkisen mukaan seurantajärjestelmä on hyvä ja sitä on kehitettävä. Riku Lumiaro puolestaan toivoo, että koko seurantajärjestelmä kaatuu, sillä havaintoja tekevät henkilöt tarkoituksellisesti yliarvioivat petojen määriä saadakseen enemmän kaatolupia.

Keskusteltaessa siitä, että kuinka paljon susia Suomeen on sopiva määrä, kannanotot poikkesivat suuresti. Riku Lumiaron mukaan Suomeen voisi mahtua jopa 3000 sutta muttä äärimmäinen minimi on parisataa sutta. Ilkka Tiaisen mielestä nykyinen susimäärä noin 150 yksilöä on ehdoton yläraja. Samuli Heikkinen ei tavoitekantoihin ottanut suden osalta selkeää kantaa. Tohmajärveltä tavoitettu, eläkkeellä oleva suurpetotutkija Erik S. Nyholm puolestaan esitti, että ensiksi pitäisi inventoida susien asuinalueiksi sopivat erämaa-alueet maastamme ja vasta siltä pohjalta voidaan laskea sopivaa määrää maamme susille.

Syksystä 2004 on tuleva Lumiaron mukaan susien osalta tapahtumarikas ja värikäs, sillä susipentuja on nyt alkukesästä syntymässä ilmeisen runsaasti. Lumiaron mukaan susiamme tullaan tappamaan runsaasti sekä luvin että salaa. Samuli Heikkinen toppuutteli Tiaista, joka maalaili uhkakuvia kasvavasta susimäärästä ja kehotti odottamaan, jotta pennut ensiksi syntyvät - vasta sitten tiedetään määrät.

Keskustelu noudatteli vanhoja kaavoja. Metsästäjienkin tuntoja edustanut Tiainen näki sudet pahana. Hänen mukaansa linjan Joensuu-Vaasa eteläpuolella ei tarvittaisi yhtään sutta. Tosin Tiaisen mielestä myös suurpedot kuuluvat Suomen luontoon. RKTL:n tutkija Heikkinen oli tutkijoiden tapaan enimmäkseen hiljaa, puhuttaessa varsinaisesta suurpetopolitiikasta. Enemmänkin hän puhui varsinaisesta tutkimuksesta.

Susien määriäkin ja ennen muuta liikkeitä ja siirtymisiä uusille reviireille seurataan myös radiopannoilla, joita tällä hetkellä on maassamme 15 sudella. Viime aikaisista siirtymisistä esimerkkejä ovat Miskan siirtyminen Sotkamosta Oulun eteläpuolelle. Noppe on matkannut Nurmeksesta Kristiinankaupungin lähettyville, josta se on löytänyt kumppanin ja pentujakin lienee odotettavissa. Rautavaaran laumasta Saturnus on jättänyt maamme ja siirtynyt Venäjälle, johon suuntaan tapahtuu myös liikettä. Ursa puolestaan on matkannut samaisesta Rautavaaran laumasta mutkien kautta, päätyen Tampereen pohjoispuolelle Tampereen ja Päijänteen välimaastoon, jossa se juuri nyt viime viikon havaintojen mukaan on. (A-Talk 26.5.2004/Tunturisusi)

SUSIEMME MÄÄRÄ VUODEN 2003 LOPUSSA

RKTL arvioi 16.6.2004 julkistamassaan tiedotteessa susien vähimmäismääräksi vuoden 2003 lopussa maassamme 150 sutta. Susipentueita syntyi 13 -14, joissa oli yhteensä 45 - 55 pentua. Susikanta keskittyi itäisen Suomen kannanhoitoalueelle, mutta yksi pesintä todettiin myös keskisen Suomen kannanhoitoalueella. (RKTL 16.6.2004)
www.tunturisusi.com

Alku | Perustiedot | Susikuvat | Kevennyksiä | Koirasusi | Uutiset | Koiraeläimet | Vetoomukset | Kirjat | Foorumi | Viekku