Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Andrey Gulivanov
Tikkojen heimo
Lahkossa tikkalinnut (Piciformes) on luokittelusta riippuen 3 – 6 heimoa. Yksi näistä heimoista on tikat (Picidae).
Suomessa on tavattu yhdeksän tikkalintulajia, ja ne kaikki kuuluvat tähän tikkojen heimoon. Satunnaisia harhailijoita
meillä ovat tammitikka ja vihertikka. Vakituisia pesijöitä ovat käpytikka, pikkutikka, valkoselkätikka, palokärki, käenpiika,
pohjantikka ja harmaapäätikka.
Tikoille, erityisesti käenpiialle ja vihertikalle, on luonteenomaista erittäin pitkä kieli, jonka ne voivat ulottaa kauas nokan ulkopuolelle.
Sillä ne saalistavat toukkia puun kätköistä. Tikkojen nokka on pitkä ja voimakas. Sopeutumisesta kapuilemiseen puiden rungoilla kertovat lyhyiden,
mutta vahvojen koipien kaksi eteenpäin ja kaksi taaksepäin suuntautunutta varvasta. Hyvänä tukena on lyhyehkö, jäykkä pyrstö. Siivet ovat lyhyet ja pyöreäpäiset.
Tikat ilmoittavat läsnäolostaan rummuttamalla. Niiden aivoissa on eräänlainen iskunvaimennus, estämässä
tikkoja saamasta aivotärähdystä, niiden rummuttaessa nopeasti kovaan puuhun. Kullakin lajilla on oma, tyypillinen rummutussarjansa,
josta lajit on melko helppo erottaa toisistaan.
Tikat ovat erikoistuneet lähes pelkästään puussa tai pikemminkin puun sisällä elävien hyönteisten pyydystämiseen.
Tikkojen voimakkaan aaltomaisessa lennossa vuorottelevat nopeat siiveniskut ja lyhyet liidot siivet supussa. Tikat kovertavat yleensä itse pesäkolonsa.
Sukupuolet voidaan helposti
erottaa toisistaan. Lajit ovat lähinnä paikkalintuja.
VALKOSELKÄTIKKA (Dendrocopos leucotos) - (Bechstein, 1802)
Valkoselkätikka on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Kanta on Suomessa noin 75 - 80 pesivää paria.
Se on siten Suomen metsälinnuston uhanalaisin laji.
Suomen populaatiot keskittyvät Keski-Suomeen, Etelä-Savoon ja Päijät-Hämeeseen.
1940- ja 50-lukujen vaihteessa pareja oli 900.
Koiras, jonka päälaki on punainen.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Tatiana Bulyonkova
Ominaisuuksia
Valkoselkätikka on suurin kirjotikkamme, selvästi käpy- ja pohjantikkaa kookkaampi,
samoin pitkänokkaisin.
Pituus: 25 - 28 cm ja paino 90 g.
Valkoselkätikan siivet ovat leveälti mustavalkean poikkijuovittamat ja koko
alaselkä ja yläperä ovat loistavan valkoiset. Vatsapuoli on valkoinen, hienoin
mustin pitkittäisjuovin. Tammitikan tavoin vaihtuu vatsan väritys vähitellen
vaaleanpunaiseksi alaperäksi.
Koiraalla on kellanvalkea otsa ja niskaan asti ulottuva, kirkkaanpunainen päälaki.
Naaraan päälaki on musta. Nuoren linnun päälaen höyhenet ovat vain kärjistään
punaiset. Yleisväriltään se on aikuista himmeämpi.
Kuvassa naaraspuolinen valkoselkätikka. Sen päälaki on musta.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat yllä ja sivun yläreunassa Copyright
Sergey Yeliseev
Erot käpytikkaan
Valkoselkätikka eroaa helposti käpytikasta mustavalkoisen, poikkijuovikkaan
selän ja valkoisen yläperän ja erityisesti valkoisen takaselän perusteella.
Lisäksi valkoselkätikalta puuttuvat valkoiset hartialaikut ja se on jonkin verran
käpytikkaa kookkaampi. Sen musta kaulansivun juova ei ulotu niskaan asti.
Äänet
Tavallisesti valkoselkätikka on aika hiljainen. Sen tavallisin ääni on
selvästi käpytikan ääntä pehmeämpi "kjök", joskus kiihtyneinä sarjoina.
Rummutus on pitkä - noin 2 sekuntia - ja voimakas. Se voi alkaa
muutamilla tunnustelevilla kopautuksilla, jotka kiihtyvät hillityn hitaaksi,
lopussa hieman vaimenevaksi pärrytykseksi.
Pesintä
Rantakoivikko taikka pellonlaitahaavikko ovat valkoselkätikan mieluisinta
pesintäympäristöä.
Pesäkolonsa valkoselkätikka kovertaa yleensä koivuun taikka haapaan, harvemmin
tervaleppään ja vain poikkeuksellisesti mäntyyn. Kolon katoksena voi olla komea kääpä.
Valkoselkätikka munii aikaisin huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa 4 - 5 hohtavan
valkoista munaa. Kumpikin emo hautoo. Haudonta-aika on 14 - 16 vrk. Pesäpoikasaika
on 26 - 29 vrk. Yksi pesye vuodessa.
Ravinto
Valkoselkätikan pääasiallinen ravinto ovat hyönteisten toukat. Se etsii niitä lahoista puista.
Se on erikoistunut sarvijäärien toukkiin.
Ravintoon kuuluvat myös hyönteiset, kovakuoriaiset, perhostoukat ja muurahaiset.
Ruokaillessaan valkoselkätikka hakkaa usein kaarnan kuolleista puista tai hakkaa syviä,
suppilomaisia koloja puunrunkoon. Talviaikoina vierailee valkoselkätikka
ruokintapaikoillakin, hakiessaan talia. Suojelullisista syistä valkoselkätikkoja
on myös ruokittu useilla reviireillä talilla, jotta ne selviäisivät
parempikuntoisina talvesta.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Sergey Yeliseev
Elinympäristö
Valkoselkätikan reviiri on laaja ja se vaatii pesimäympäristökseen laajoja
lehtimetsäalueita. Lahopuuta pitää olla runsaasti pökkelöinä ja maapuina, sillä niistä
valkoselkätikka löytää itselleen hyönteisten, erityisesti kovakuoriaisten toukkia.
Vallitsevia puulajeja valkoselkätikan asuinalueella ovat haapa, raita, koivu
ja lepät. Myös vanhat kaski- ja laidunmaat, joilla kasvaa koivikkoa,
ovat lajin elinaluetta.
Muutto
Paikkalintu, joka kuitenkin pesimäajan ulkopuolella usein kiertelee laajalti pitkälle
toukokuuhun saakka.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Sergey Yeliseev
Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat