Tunturisuden sivut

VIRTAHEPO (Hippopotamus amphibius) - Linnaeus, 1758

Virtahepo kuuluu sorkkaeläinten heimoon. Se on Afrikassa elävä suurikokoinen, kasveja syövä nisäkäs. Virtahepo on yksi helpoimmin tunnistettavista eläinlajeista.

Virtahepo

Levinneisyys ja elinympäristöt

Virtahepoja elää Keski-Afrikassa Sudanista Zimbabween. Elinympäristönä ovat joki- ja järvialueet sekä niiden läheiset laitumet. Joskus virtahevot vaeltavat kauaksikin vesistöistä.

"Norsu on sivistynyt herra ja sarvikuono on vanha, toraisa riitapukari. Virtahepo sen sijaan on kuin lihava pikkuherra, joka lämpöisenä iltapäivänä istuu kauluksettomana keittiön portailla ja katselee, miten hänen vaimonsa pesee pyykkiä perheen elatukseksi". (Martin Johnson)

Virtahepo

Ravinto

Virtahepo käyttää ravinnokseen pääasiassa eräitä lyhyitä ruohoja, joita se syö 40 kg/vrk. Ruohot se nyppii suuhunsa leveiden huuliensa avulla. Virtahevon ruokailutottumukset johtavat siihen, että tietyt lyhytvartiset lajit kuluvat tiheillä virtahepoalueilla nopeasti loppuun, mikä puolestaan johtaa maan irtoamiseen ja poishuuhtoutumiseen.

Virtahevon ravinnon tarve on itse asiassa sen ruumiin massaan nähden pieni. Tämä johtuu siitä, että se viettää suuren osan ajastaan vedessä lojuen, jolloinka energiaa kuluu vähän - enimmilläänkin vain haukotteluun.

Taistelut

Keskenään taistellessaan virtahevot käyvät toisensa kimppuun suu ammollaan. Yleensä virtahepourokset selviävät valtakamppailuissaan pelkillä uhoamisilla ja mahtailuilla, mutta jos ne joutuvat tappeluun, niin se voi kestää puolitoistakin tuntia. Tällainen kamppailu voi joskus johtaa toisen osapuolen kuolemaan.

Virtahepo

Suuri suu ja pienet silmät

Kuvassa virtahepo on avannut valtavan suunsa ammolleen auki. Sen suun leveys on jopa 50 cm ja leuat voivat avautua 150 asteen kulmaan. Virtahevon päässä näkyy hyvä sopeutuminen vesielämään: silmät, korvat ja sieraimet sijaitsevat aivan pään yläosassa. Silmät ja sieraimet ovat vieläpä kyhmyjen päässä, kuten krokotiililla.

Virtahepo

Vesielämää

Virtahepo on sopeutunut vesielämään ja on sukelluksissa jopa 10 minuuttia kerrallaan. Päivät se viettää miltei kaiken aikaa aamuhämärästä iltahämärään vedessä ja nousee pimeällä maihin, laiduntaakseen yksin. Virtahevon ihon kautta haihtuu helposti vettä, eikä eläin siis voi olla pitkään maalla auringon paahteessa.

Vedessä virtahevot torkkuvat usein rykelmänä tiukasti kuin sillit. Vanhat, ärtyisät urokset saattavat lillua vedessä loitommalla. Ne makaavat jonkin matalan lätäkön pohjassa, vain silmät ja sieraimet veden pinnan yläpuolella. Jos vettä on syvemmälti, niin ne uivat ja sukeltelevat. Etäämpää ei itse eläintä eina edes erota, mutta parin kolmen minuutin väliajoin näkee vesihöyrypatsaan nousevan ilmaan, ja samaan aikaan kuuluu kuin aivastelua ja pärskyntää: virtahepo siinä nostaa päänsä hengittääkseen.

Päivisin on virtahepojen elämä uneliasta, mutta iltaisin se vilkastuu. Röhähtely yltyy yhä taajemmaksi ja äänekkäämmäksi, ja laiskoina lojuneet eläimet alkavat sukellella ja uiskennella ja polskutella. Pian ne jo nousevatkin maalle ja alkavat etsiä ruokaa.

Ominaisuuksia ja elintapoja

Virtahevon ruumis on tynnyrin muotoinen, pyöräkkä ja sileä ja sitä kannattelevat lyhyentöpäkät jalat. Pää on suuri ja melkein neliskulmainen - kuono typäkkä, kuin poikkisahattu.

Virtahepo elää 10 - 15 (joskus jopa 150) yksilön ryhmissä, joita johtaa vanha ja voimakas uros. Tämä puolustaa aluettaan ankarasti muita uroksia vastaan. Virtahevoilla on pitkälle kehittynyt sosiaalinen järjestelmä.

Virtahepo on pulleroisen siloisesta ulkomuodostaan huolimatta varsin vaarallinen eläin, joka tappaa ihmisiäkin Afrikassa vuosittain enemmän, kuin mikään muu nisäkäs. Juoksunopeus maalla 30 km/h.

Virtahepo

Uroksen paino 650 - 3 200 kg.
Naaraan paino 510 - 2 500 kg.
Hartiakorkeus 130 - 165 cm - ruumiin pituus 2,8 - 3,5 m, häntä on lyhyt.
Alaleuan kulmahampaat pidentyneet syöksyhampaiden kaltaisiksi - jopa 50 cm pituiset. Uroksen kulmahampaat voivat yhdessä painaa jopa yli kaksi kiloa.
Iho vihertävän musta, ruumiin alapuoli kellertävän harmaa.
Ääntely on voimakasäänistä ja kumeaa röhkintää.

Virtahepo

Lisääntyminen

Virtahevot parittelevat vedessä ja naaras on parittelun aikana suorastaan upoksissa yrittäen nostaa päätään hengitystä varten. Kantoaika on 8 kk, poikasia syntyy 1 kerrallaan 2 vuoden välein. Poikasen syntymäpaino on runsaat 40 kg ja se syntyy joko maalle taikka matalampaan veteen. Joskus poikanen syntyy veden alla niin, että sen on heti pulpahdettava pintaan haukkomaan henkeä. Poikanen imee emoaan jopa veden alla. Imetys päättyy 8 kk:n iässä. Aikuisen mitat virtahevolla on 5 - 6 vuoden iässä.

Sukukypsyysikä uroksilla 7 vuoden iässä, mutta hallitsevat urokset eivät päästä nuoria virtahepoja vuosiin parittelemaan naaraiden kanssa. Niinpä urokset pääsevätkin parittelemaan vasta noin 20 vuoden iässä, jolloin ne ovat saavuttaneet tarpeeksi korkean sosiaalisen aseman. Virtahevon elinikä on 30 - 40 vuotta.

Virtahepo

Lähteet
Olli Marttila: Suuri savanni
IUCN
ADW Animal Diversity Web
Eläinten maailma - Otava
Maailman eläimet - Nisäkkäät 2 - Tammi