Villi Länsi

Uudisasukkaiden vankkurikaravaani matkalla

All rights reserved
*Photo - Copyright © Calsidyrose
Photo used with permission.

Lännen valloituksen alkuajat

Lännen valloituksen alku sijoittuu vuoteen 1492, jolloin eurooppalaiset Kristoffer Kolumbuksen johdolla saapuivat Uuteen maailmaan. Tällöin alkoi siihen saakka eräänlaista neitseellistä unta nukkuneessa maanosassa tapahtumasarja, taikka myllerrys, joka oli muuttava kaiken. Se koki eräänlaisen huipentumansa 1800-luvulla, Villin lännen tapahtumien pyörteissä.

Pohjois-Amerikan erämaat, vuoret ja preeriat, asutettiin uudisasukkaitten toimesta. Intiaanit joutuivat väistymään - mutta samalla kun vanhaa tuhoutui, syntyi uutta ja alkoi uusi, kiihkeän kehityksen aikakausi.

Silti, ei voi kyllin korostaa sitä murhenäytelmää, joka liittyi lännen valloitukseen.

Itsenäisyysjulistus

Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus lausuttiin Pennsylvanian osavaltiossa Philadelphiassa 4. heinäkuuta vuonna 1776. Itsenäisyys tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta vuonna 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat, olivat Iso-Britannian siirtomaita.

Muuttoliike kohti länttä

Muuttoliike kohti mantereen läntisiä osia alkoi laajemmin vuonna 1787. Varsinkin luoteiseen territorioon, nykyisten Ohion, Indianan, Illinoisin ja Michiganin osavaltioiden alueelle, saapui Uudesta Englannista ja New Yorkin osavaltiosta uudisasukkaita. He tekivät matkaa pitkin Hudsonia ja Mohawkia, seuraillen sitten Erie- ja Ontariojärvien rantoja - osa heistä saapui etelämpänä olevien solien kautta.

Keväällä 1788 oli eräs viitisenkymmentä henkeä käsittänyt ryhmä lähtenyt matkaan Pittsburghista pitkin Ohio-jokea veneellä, jonka he olivat ylpeästi kastaneet Mayfloweriksi. Heidän perässään tuli muita, jotka asettuivat eri kohtiin joen pohjoisrannalle perustaen uudisraivaajien, kauppiaiden ja metsästäjien kaupunkeja. Näistä Ohio-joen kaupungeista tärkein oli Cincinnati. Joitakin vuosia myöhemmin muuan Moses Cleveland asettui uudisraivaajaryhmänsä kanssa Erie-järven rannalle perustaen nykyisin Clevelandiksi kutsutun kaupungin. Nämä ihmiset eivät olleet ensimmäisiä alueelle tunkeutuneita valkoihoisia, mutta he olivat ensimmäisiä, jotka asettuivat alueelle pysyvästi asuakseen siellä ja viljelläkseen sitä. Uudet tulokkaat olivat kotoisin mantereen itä- ja kaakkoislaidalta, missä eurooppalaisia oli asunut jo toista vuosisataa, eikä heillä ollut käsitystä siitä, millaista elämä olisi uusilla alueilla.

Saavuttuaan näennäisesti autiolle seudulle he alkoivat kaataa metsää ja raivata viljelysmaata; he karkottivat tällä tavoin metsänriistan ja rajoittivat vapaita laidunalueita saaden intiaanit vastaansa ja aiheuttaen jatkuvan sotatilan. Nämä sodat intiaanien kanssa olivat kuitenkin vielä vain esinäytöstä siitä, mitä oli aikanaan tuleva tapahtumaan.

Valkoinen alue kartalla on Louisiana kauppahetkellä. (Kartta näyttää tilanteen "noin", ei tarkasti).

Villi Länsi

Villi Länsi on Yhdysvalloissa merkinnyt eri aikoina eri alueita. Se on maan itärannikon ihmisten käsite, jonka maantieteellinen sijainti siirtyi asutuksen mukana länteen. Yhdysvaltojen ensimmäiset uudisasukkaat pitivät läntenä kaikkia Appalakkivuorten länsipuolisia alueita. 1800-luvun alussa rajaksi tuli Mississippijoki. 1850-luvun amerikkalaiset sijoittivat Villin Lännen Kalliovuorten taakse ja vihdoin, 1900-luvun alussa, Yhdysvallloissa tunnustettiin, ettei Villiä Länttä enää ole.

Kiihkeintä Villin Lännen aikaa elettiin Yhdysvalloissa 1800-luvulla - tätä aikakautta tarkastelemme näillä lännen sivuilla. Silloin muuttoliike kohti Länttä kiihtyi äärimmilleen. Tämän villin, väkivaltaisen ja värikkään aikakauden alku osuu vuodelle 1803. Silloin presidentti Jefferson osti Ranskalta Louisianan (Louisiana Purchase). Ehkä Napoleonin ratkaisu myydä Louisiana oli pidemmällä tähtäimellä viisas, mutta rahaa hän ei osannut vaatia ollenkaan kylliksi. Kauppahinta koko Louisianasta oli vain 15 miljoonaa dollaria - noin seitsemän senttiä hehtaarilta!

Tämä alue ulottui Mississippijoelta aina Kalliovuorten itäisille rinteille asti. Tuolloin Louisianan pinta-ala oli noin puolet Euroopan koosta - nykyisen Yhdysvaltain pinta-alasta 23 %. Se oli suurimmaksi osaksi asumatonta erämaata, jossa siellä täällä eli intiaaneja ja sen rajatkin olivat varsin epäselvät ja hädin tuskin tiedossa. Nykyinen Louisianan osavaltio on muodostettu alueen eteläosasta vuonna 1812. Alueen tutkimattomuuden vuoksi edelleenkin eturintamassa riensivät pienet tutkimusretkikunnat ja turkiskauppiaat.

Lewis ja Clark tutkimusmatkallaan

Tärkein tutkimusretki kautta aikain ja samalla mitä huimin erämaaseikkailu, joka tapahtui Amerikan mantereen poikki kohti Länttä ja Tyyntä valtamerta - tehtiin Meriwether Lewisin (1774 - 1809) ja William Clarkin (1770 - 1838) toimesta. Mississipin ja Tyynen valtameren välinen alue oli ennen heidän matkaansa täysin tuntematonta ja kartoittamaton. Sieltä oli olemassa vain satunnaisten kävijöiden tarinoita - mutta mikä siellä tulijaa odotti, sitä ei tiedetty. Lewisin ja Clarkin joukko lähti matkaan keväällä vuonna 1804. Mukana oli kolme lahjoilla täyteen ahdettua venettä intiaanien lepyttelemiseksi ja 30 miestä.

Marraskuussa vuonna 1805 he saivat Tyynen valtameren näkyviinsä. Retkikunta pystytti Fort Clatsopin linnakkeen ja sinnitteli ankaran talven yli ennen kuin lähti kotia kohti maaliskuussa vuonna 1806. Kotimatkalla ryhmä jakaantui kolmeen osaan niin, että kartoituksia voitiin tehdä mahdollisimman laajasti.

Kaikkiaan heidän matkansa vei aikaa kaksi vuotta ja neljä kuukautta ja sille tuli pituutta liki 13 000 kilometriä. Kahta lukuun ottamatta kaikki selvisivät takaisin - yksi oli kuollut matkan aikana ja yksi päättänyt lähteä omille teilleen. Kiperiä tilanteita oli koettu, mutta yhtään vihamielistä laukausta kohti intiaaneja ei ollut ammuttu. Päinvastoin, kiitos mukana seuranneen shoshone-tulkin, intiaaneihin oli luotu hyviä suhteita.

Heidän tältä matkaltaan keräämänsä tiedot ja piirtämänsä kartat osoittautuivat myöhemmin suunnattoman arvokkaiksi retkikunnan jälkiä seuraaville turkiskauppiaille - ja siirtolaisille. Lewisin ja Clarkin matkallaan kirjoittamat päiväkirjat julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1814 ja niistä on tullut amerikkalainen klassikko.

Rushin salamat

Lewisin ja Clarkin matka oli täynnään toinen toistaan huikeampia ja erikoisia tapahtumia ja asioita, huvittaviakin. Retkikunnan varaamaan lääkelaukkuun kuului hyvin monipuolinen valikoima kirurgin välineitä ja lääkkeitä. Lääkevalikoimassa pistävät silmään "kaiken parantavat pillerit", jotka oli saatu tohtori Benjamin Rushilta Philadelphiasta ja jotka tunnettiin "Rushin salamoina".

Lempiruokana majavanhäntä

Suuren retkikunnan ruokahuollosta vastaavilla metsästäjillä oli kaiken aikaa työtä riittävän saaliin saamisessa. Vuorokauden tarpeisiin tarvittiin neljä metsäkaurista, yksi hirvi ja yksi puhveli. Lewisin lempiruokaa oli majavan häntä, "mitä herkullisin makupala". Kaikkien matkalaisten lempiruokaa oli valkeaksi vanukkaaksi kutsuttu sekoitus, joka oli tehty hienonnetusta lihasta, munuaistalista, pippurista, suolasta ja jauhoista. Ainekset työnnettiin puhvelin suoleen, keitettiin ja käristettiin karhun rasvassa ruskeaksi, jolloin "ateria oli valmis tyydyttämään voimakkaankin ruokahalun vaatimukset".

Eräät intiaanit viinanhimoisia

Heidän kohtaamansa intiaanit suhtautuivat heihin enimmäkseen uteliaan tyynesti, vaikkakin vihamielisyyttäkin esiintyi. Intiaanit saivat matkalaisilta runsaasti lahjoja - ruutia, viskiä ja mitaleja. Eräät sioux-päälliköt osasivat jo pyytääkin sekä ruutia, että "suuren isän maitoa", joka oli heidän kaunisteleva nimityksensä rommille. Todettakoon, että eräät intiaaniheimot eivät puolestaan ottaneet vastaan ollenkaan väkijuomalahjoja. Matkalaisiin tekivät suuren vaikutuksen heidän kohtaamansa huikaisevan kauniit maisemat, sekä valtavat biisoni-, metsäkauris-, hirvi- ja antilooppilaumat, joita oli "laitumella niin kauas kuin silmä kantoi".

Preeriakoira

Preeriakoiria

Erityistä ihastusta matkalaisissa herättivät pienet preerian eläimet, joita aluksi kutsuttiin "haukkuviksi oraviksi". Eräs kersantti kutsui niitä preeriakoiriksi ja se nimitys on jäänyt käyttöön. Retkikunnan mukana seurannut mustaihoinen orja herätti intiaaneissa suurta hämmästystä ja he yrittivät kostutetuin sormin hangata hänen ihoaan puhtaaksi "maalista".

Muutama vuosi tämän erämaaseikkailun jälkeen Lewis nimitettiin Louisianan kuvernööriksi. Velkojen ja väärinkäytössyytösten vuoksi hän teki itsemurhan. Ihmisenä vähemmän karismaattinen, mutta tasapainoisempi Clark keskittyi viimeistelemään retkikunnan matkakertomusta ja tieteellisiä raportteja.

Lähteinä mm:
Kari J. Kettula: Villi Länsi, Villi Länsi
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit
Mike Sotter: Villi Länsi
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West
Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains
United States Marshals Service
Finn Arnesen: Intiaanikirja - WSOY
Näin elettiin Villissä Lännessä - Otava
Ulf Sindt: Intiaanit ja cowboyt - SCHILDTS
Apassit sotapolulla - Apassisoturien historiaa - Art House Oy
Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen - Otava
Michael Johnson: Villi Länsi - Otava
Kultainen Villi länsi - Tammi
The Apaches - Osprey Publishing
Colin F. Taylor, William C. Sturtevant: Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kaksi ylintä taidekuvaa Copyright Hartwig HKD
*Preeriakoira kuva Copyright Tambako the Jaguar
*Kuvat Lewisistä ja Clarkista Public domain.
*Kartta Louisianasta Tunturisusi.

Villi Länsi

Iso taidekuva ylimpänä Frank McCarthy.

Native Americans
First People is a child friendly site about Native Americans and members of the First Nations. 1400+ legends, 400+ agreements and treaties, 10,000+ pictures, free clipart, Seed Bead Earrings, Native American Jewelry, Possible Bags and more.

*** www.tunturisusi.com ***