| Alku Villi Länsi Intiaanit Sodat Seriffit Lainsuojattomat Cowboyt Kultaa Rautatie Eläimistö Viihde Westernit Forum |
Karjareitit Vakiintuneet karjanajoreitit kulkivat usein vaikeakulkuisten maastojen poikki. Ennen kuin reitille päästiin, oli se huolella etsittävä ja valittava ja pahimmat paikat raivattava. Reiteillä oli omat nimensä kuin valtateillä konsanaan. Karjatilallinen Charles Goodnight ja hänen kumppaninsa Oliver Loving perustivat Goodnightin-Lovingin reitin. Lucien Maxwell avasi Nebraskaan johtavan, Läntiseksi kutsutun reitin. Nautarodut Cowboylle naudat olivat elikoita taikka "pihvejä". Maan lounaisimmissa osissa yleisin rotu oli pitkäsarvinen. Myöhemmin kasvatettaviin rotuihin tulivat mukaan myös lyhytsarviset, herefordit ja kyttyräselkäiset brahmaanit, niiden maukkaamman lihan vuoksi. Ne olivat myös vastustuskykyisiä punkkikuumeelle. 
Vanhassa valokuvassa cowboy ruokailemassa. Rodeo Cowboyt ovat edelleenkin Amerikan arkipäivää. Työn ohessa he ylläpitävät taitojaan vauhdikkaissa rodeoissa, joita järjestetään vuosittain tuhansittain. Niissä kaikkein taitavimmat rodeoratsastajat kilpailevat ratsastus- ja lassoamistaidoissa. Karjaparonit Karjatilat saattoivat olla kooltaan valtavia. Suuren karjatilan omistajaa kutsuttiin karjaparoniksi tai karjakuninkaaksi. 
|
Cowboyt
Lännen laajat ja laveat ruohostomaat, preeriat ja raikas vesi mahdollistivat laajamittaisen karjankasvatuksen. Karjatila toisensa jälkeen syntyi kasvattamaan tuhansittain nautoja, jotka aikanaan kuljetettiin suurissa karjanajoissa lihan ostajille. Tällaisella karjanajolla saattoi olla mittaa parituhatta kilometriä ja se kestikin pisimmillään nelisen kuukautta. Nautojen paimentamiseen tarvittiin joukoittain karjapaimenia - cowboyt riensivät ratsuillaan laumojen kupeilla. Muita, muualla maailmassa vähemmän tunnettuja nimityksiä Amerikassa cowboyn sijaan olivat vaquero, cowpunch, cowhand ja buckaroo. Cowboyn työ oli raskasta ja vaativaa puurtamista. Ammattisairauksina seurasivat usein reumatismi, erilaiset selkäviat ja länkisäärisyys loputtomasta ratsailla olosta. Työvälineistä cowboylle tärkein oli hevonen. Ruunaa pidettiin tammaa luotettavampana. Suosittu hevosrotu oli vahva ja ketterä quarterhevonen. Ulkonäönkin perusteella hevonen saatettiin valita ja tällöin rotuina olivat kauniit appaloosat ja laikukkaat pintot. Asusteissa tärkeitä olivat käsintehdyt nahkasaappaat, joiden viisisenttiset korot estivät jalkaa luiskahtamasta pois jalustimesta. Päähänsä cowboy useimmiten nakkasi stetsonin, lännenhatun, jonka leveä lieri suojasi silmiä preerioiden porottavalta auringolta ja korkea kupu piti päätä viileänä. Kenttäpullo täynnä vettä oli aina käsien ulottuvilla, sillä armottomissa oloissa vesi saattoi olla elämän ja kuoleman kysymys. Topattu huopa kulki mukana öitä varten. Muuta välttämätöntä varustusta olivat satula ja kannukset, kivääri, kahvikannu, paistinpannu ja lasso. Lasso-sanan alkuperä on meksikolaisten kielessään käyttämästä sanasta lazo. Cowboyt nukkuivat yönsä siellä, missä kulloinkin karjaansa kaitsivat - useinkin ulkona nuotioilla pelkkä huopansa pehmikkeenään. Öisinkin osa heistä vuorollaan valvoi vartiossa. Aamulla anivarhain tunti ennen auringonnousua oltiin jo uurastamassa ja satulassa vietettiin aikaa peräti 14 tuntia päivittäin. Työpäivä kesti siten aamuvarhaisesta iltamyöhään ja jatkui vielä osin öisinkin. Monenlaiset vaarat vaanivat karjapaimenia. Yksi pahimmista oli westerneistäkin tuttu karjalauman vauhkoontuminen. Tuhansien nautojen rynnistyksen raivoisaan ja kaiken alleen murskaavaan vyöryyn saattoi laittaa liikkeelle ukkosen jyrähdys taikka ruohikkopalo, mutta joskus siihen riitti pelkkä cowboyn varomaton aivastus väärällä hetkellä. Kaikki karjapaimenten taidot olivat oman hengenkin uhalla äärimmäisellä koetuksella silloin, kun vauhkoontunutta laumaa yritettiin saada hallintaan. Myös jokien ylitykset olivat vaarallisia, sillä useat cowboyt olivat uimataidottomia. Karjanajon keskeisiä tukipisteitä olivat keittiövankkurit ja leirituli. Cowboyn lempiruokaa olivat pekoni, leipä ja pavut. Myös kuivamuonaa ja säilykkeitä naposteltiin välillä vaihtelun vuoksi ja ehkä siksikin, että silloin kokki sai hetken huoahtaa. Mustaa, vahvaa kahvia lipiteltiin kaiken aikaa. Vaikka cowboyn arki olikin täynnään raskasta työtä, tarjosivat leiritulet lomaan romanttisempiakin hetkiä ja tunnelmia. Silloin kipinöiden myötä ilmoille kajahtelivat laulunkin äänet. Karjapaimenten lauluissa oli innostavia työlauluja, jotka kertoivat karjanajosta kaikkine vaikeuksineen - mutta myös tunnelmallisia ja lempeitä yö- ja tuutulauluja, jotka herkistivät kuulijoitaan juuri nuotioiden äärillä. 
Riding Fence. Copyright Don Vernon . All Rights Reserved. Used with permission. Raskaat työt vaativat raskaat huvit. Cowboyt osasivat ensiluokkaisesti myös huvittelun jalon taidon. Ilo päästettiin irralleen karjanajojen päätepisteissä ja mikseipä muutenkin, karjakaupungeissa, joissa karja vaihtoi omistajaa. Useat Wichitan, Ellsworthin ja Abilenen kaltaiset kaupungit kukoistivat juuri karjakaupan ansiosta. Cowboyn lempijuomia olivat olut ja viski, joita hän nautiskeli halvoissa saluunoissa. Meno saluunoissa oli aika ajoin varsin villiä ja huoletonta. Kaupungit vetivät puoleensa kaikenlaista väkeä, onnenonkijoita, pelureita, lainsuojattomia ja revolverisankareita. Tappelut ja yhteenotot olivat alituisia ja niissä ei käytetty vain nyrkkejä, vaan hyvin herkästi turvauduttiin veitsiin ja aseisiin. Kaupungit yrittivät hillitä hulinointia, palkkaamalla lainvalvojikseen Wild Bill Hickokin kaltaisia asesankareita, joiden piti jo maineellaan ennakkoon pelotella pahimpia pukareita. Korttipeli oli yksi saluunoiden harrastetuimmmista ajanvietteistä juomisen ohessa. Yhden dollarin maksusta cowboy pääsi pyörähtämään tanssinkin saluunatytön kanssa. Yleensä tällainen meno tiesi sitä, että kun cowboyt aikanaan jättivät kaupungin - lähtivät he sieltä rahattomina ja muutenkin surkeina. Osa saattoi jäädä rautoihin eli selliin odottamaan jatkoselvittelyjä - osa jäi, kun oikein huonosti sattui, lautoihin. 
Western Riding eli Lännenratsastus Alimmassa kuvassa cowboy yrittää hillitä rajuilman vauhkoonnuttamaa laumaa: The Stampede/Vauhkoontuminen 1908 - maalannut Frederick Remington (1861-1909) - Mark Hardenin arkisto. Valokuva ratsastajasta USDA Photo by: John White. Public domain. Maalaus ratsastajasta vasemmalla, sekä valokuva ruokailevasta cowboysta Public domain. |
"Corporate Heads" Copyright © Virgil C. Stephens - used with permission. |
|
|