|
|
|
|
GERONIMO (jur-ahn’-i-moh)
Geronimo, apachenimeltään Goyathlay (Hän joka haukottelee),
syntyi 16. kesäkuuta 1829 Meksikon territoriossa, nykyisen Uuden Meksikon alueella.
Hän oli bedonkohe-apache syntyperältään. Bedonkohet elivät Gila Riverin
pohjoispuolella ja Mogollon vuorten
länsipuolella Uuden Meksikon ja Arizonan raja-alueella.
Myöhemmin hän liittyi pohjoisten chiricahua-apachien joukkoon.
Hänen vaimonsa Juh sekä serkkunsa Ishton ja Asa Daklugie
olivat chiricahua-apachien nednhi-heimon jäseniä.
Vuonna 1858 hänen äitinsä, vaimonsa ja lapsensa murhattiin julmasti yllätyshyökkäyksessä
apachien leiriin, minkä jälkeen hän vihasi meksikolaisia lopun elämäänsä. Hänestä
tuli yksi pelätyimmistä ja hurjimmista intiaanisotureista.
Meksikolaiset vastustajat
antoivat hänelle nimen Geronimo, joka on espanjankielinen versio nimestä Jerome.
Joidenkin mukaan tämä oli meksikolaisten yritys hänen apachenkielisen nimensä ääntämisestä,
toiset taas sanovat Geronimon vihollisten kutsuneen apuun Pyhää Jeromea hyökätessään.
Geronimo taisteli yhä lukuisammaksi kasvavia vihollisjoukkoja vastaan, jotka koostuivat
sekä meksikolaisista, että yhdysvaltalaisista joukoista. Hän tuli tunnetuksi uskaliaista
ryöstöretkistään ja pakomatkoistaan. Geronimon apachesoturit muodostivat viimeisen
merkittävän intiaanijoukon, joka kieltäytyi hyväksymästä Yhdysvaltain hallituksen
hallintaoikeutta intiaanien mailla.
|
|
|
|
|
|
|
Arizonan karkaileva paholainen
Arizonan kesyttömät vuoret olivat Geronimon ja hänen apachiensa koti- ja turvapaikka.
Sieltä käsin he hyökkäilivät uudisasukkaiden, ranchien ja vankkurkikaravaanien kimppuun.
Vuoristossa he sitten piiloutuivat takaa-ajajiltaan.
Geronimo ehti olla elämänsä
aikana usein takaa-ajettuna, sillä usein kun hänet saatiin kiinni, hän karkasi.
Peräti 3 000 sotilasta oli viime vaiheessa vuonna 1886 hänen jäljillään.
Maaliskuussa hän antautui ja jättäytyi kenraali Crookin käsiin. Muutaman päivän
kuluttua hän kuitenkin muutti mielensä ja pakeni jälleen. Tällä kertaa hänen
peräänsä laitettiin 5 000 sotilasta ja 500 jäljittäjää.
Syyskuun 4.
päivänä vuonna 1886 Geronimo antautui viimeisen kerran
kenraali Nelson A. Milesille Skeleton Canyonin
luona. Näin oli tämän valkoisten vihaaman ja pelkäämän,
mutta apachien urheimpana vapaussoturinaan pitämän päällikön
aika ohi.
Turistinähtävyys
Vanhalla iällä Geronimosta tuli turistinähtävyys: hän esiintyi messuilla ja
ansaitsi elantonsa myymällä matkamuistoja ja valokuvia itsestään. Kuvansa hän myi 25 sentillä kappale, mutta
50 sentillä, jos hän kirjoitti kuvaan nimensä suurilla tikkukirjaimilla.
Presidentti Theodore Rooseveltin virkaanastujaisissa hän ratsasti tämän
juhlakulkueessa ja esiintyi myös St. Louisin maailmannäyttelyssä.
Pyynnöistä huolimatta
hänen ei kuitenkaan sallittu palata synnyinseudulleen. Geronimo kuoli Oklahomassa
keuhkokuumeeseen vuonna 1909.
|
|
|
|
|
Kotimaa ja vapaus
Geronimokin rikkoi joskus lupauksensa, amerikkalaisten mittapuulla. Mutta ei läheskään
yhtä usein, kuin amerikkalaiset pettivät hänet. Ja vaikka amerikkalaiset eivät
pitäneet lupauksiaan, hän oli silti valmis tekemään heidän kanssaan uusia sopimuksia.
Kyllä, hän myös ryyppäsi - mescalia, mutta ei sen enempää kuin monet häntä
jahdanneista sotilaista. Hän surmasi naisia ja lapsia, mutta amerikkalaiset surmasivat
yhtä monta tai enemmänkin, eikä sitä pidetty laisinkaan rikoksena, jos uhrit
olivat apasseja.
Ennen kaikkea, Geronimo taisteli taitavasti ja rohkeasti, niin kuin vain
hyvin harvat ovat taistelleet, toivotonta ylivoimaa vastaan. Eikä hän taistellut
ahneuden tai voitonpyynnin, tai vallanhimon vuoksi, vaan ja ainoastaan niistä kahdesta
syystä, joita amerikkalaiset arvostavat enemmän kuin mitään muuta: hän taisteli
kotimaansa ja vapautensa puolesta.
Lähteinä mm:
Alexander B. Adams: Apassit sotapolulla - Apassisotien historia
Encyclopedia of North American Indians
The Handbook of Texas Online
DesertUSA
Native Languages of the Americas
List of Native American Tribal Entities
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa.
Mike Sotter: Villi Länsi.
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West.
Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains.
Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
(Colin F. Taylor, William C. Sturtevant, 1991)
United States Marshals Service
Finn Arnesen: Intiaanikirja - WSOY
Näin elettiin Villissä Lännessä - Otava
Ulf Sindt: Intiaanit ja cowboyt - SCHILDTS
Apassit sotapolulla - Apassisoturien historiaa - Art House Oy
Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen - Otava
Michael Johnson: Villi Länsi - Otava
Kultainen Villi länsi - Tammi
The Apaches - Osprey Publishing
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuvat Geronimosta Public domain - Wikipedia
Sivun alareunassa Geronimon antautumispaikka -
Public domain
Jonathan Patt
|
Geronimo, apachien viimeinen vapaustaistelija, katui loppuunsa saakka sitä,
että oli antautunut ja luopunut vapaustaistelusta. Hän sanoi viimeisinä aikoinaan:
"Olisi ollut parempi elää kaksi tuntia vapaana miehenä vuorilla
kuin kaksikymmentä vuotta valkoisten vankina".
Paikka jossa Geronimo antautui
Kuvassa alla Yhdysvaltain armeijan kivikasalla merkitsemä paikka, jossa
Geronimo lopullisesti antautui 4.9.1886.
|
|
|
|
|