INTIAANIKIELET
Amerikan mantereella puhuttiin eurooppalaisten valloittajien saapuessa todennäköisesti
yli 2 000 erilaista kieltä. Nykyisen Yhdysvaltain ja Kanadan alueella asuvat
intiaanit puhuivat eri arvioiden mukaan mahdollisesti jopa 500 eri kieltä.
Hyvin lähekkäin asuneiden intiaaniryhmienkin kielet saattoivat poiketa paljon
toisistaan.
Ensimmäisen kieliryhmäjaottelun teki 1800-luvun lopulla yhdysvaltalainen
etnologi ja tutkimusmatkailija John Wesley Powell, joka luokitteli Pohjois-Amerikan
intiaanikielet 56 kieliperheeseen. Powell perusti luokittelunsa noin sadan sanan listaan
ja niiden yhtäläisyyksiin ja eroavaisuuksiin eri intiaaniryhmien välillä.
Vaikka kielitieteilijät nykyisin käyttävät myös muita perusteita, on Powellin luokittelu
edelleen monien luokittelujen perustana.
Kielien luokittelu on vaikeaa, sillä Pohjois-Amerikan kielialue on erittäin
monimuotoinen ja monimutkainen. Useimmiten intiaanikielet Pohjois-Amerikassa
jaetaan nykyisin kahdeksaan eri suurryhmään. Näistä kahdeksas käsittää suuren joukon
hyvin erilaisia kieliä, joita ei syystä tai toisesta ole voitu liittää yhteenkään
muusta seitsemästä luokasta.
Eräässä toisessa intiaanikielien luokittelussa Pohjois-Amerikan intiaanikielet jaetaan
26 suurkieleen, jotka kuuluvat viiteen eri kieliperheeseen.
Intiaanikielet nyt
Monet intiaanikielistä ovat aikojen saatossa kuolleet. Kanadan alkuperäisväestöstä
yli puoli miljoonaa puhuu ensimmäisenä kielenään englantia ja noin 50 000 ranskaa.
Suurimmat alkuperäiskielet ovat cree (n. 78 000 puhujaa), ojibway (n. 30 000 puhujaa)
ja inuktitut (n. 27 000 puhujaa). Muita pohjoisamerikkalaisia intiaanikieliä
puhuvia ihmisiä on alle 10 000 kieltä kohden. Pieniä kieliä ovat esimerkiksi nisga'a (n. 650 puhujaa)
ja haida (n. sata puhujaa).
Kotikielenä alkuperäiskieltä käyttää enää vain neljäsosa Kanadan alkuperäisten
asukkaiden jälkeläisistä, mutta 29 prosenttia ilmoittaa pystyvänsä
keskustelemaan perinteisellä kielellään. Osin liittohallituksen tukemien
ohjelmien ansiosta, jälkimmäisten osuus on nousussa.
Yhdysvalloissa intiaani- tai eskimokieliä puhuu kotikielenä enää vain runsaat kymmenen
prosenttia alkuperäisistä amerikkalaisista. Eniten on navajon puhujia, noin 150 000.
Dakotaa/lakotaa puhuu noin 16 000 henkeä, yupikia noin 13 000,
apachea noin 12 500, cherokeeta noin 12 000, pimaa ja tohono o'odhamia
noin 12 000, choctawia ja chickasawta noin 9 000, keresiä noin
8 700, zunia noin 6 400 sekä muskogee/creekiå noin 6 100 intiaania.
Ei kirjoitettua kieltä
Pohjois-Amerikan intiaaneilla ei ollut ennen eurooppalaisten saapumista
minkäänlaisia kirjoitusjärjestelmiä, vaan sadut, myytit ja laulut välittyivät suullisena perimätietona
jälkipolville.
Kirjakielen luominen on myöhemminkin ollut vähäistä, ja tilapäisiä yrityksiä
on tehty lähinnä vain antropologien ja kielitieteilijöiden tarpeiksi.
Pelastus ja elvytys
Myös Yhdysvalloissa alkuperäiskansojen kielten säilyttämiseen ja pelastamiseen
on alettu kiinnittää huomiota. Esimerkiksi pawnee- ja arikarakieliä ei enää
nykyisin juurikaan puhuta, mutta eri yliopistojen avustamien projektien avulla
kumpaakin kieltä pyritään elvyttämään niin pawneeiden asuinalueilla
Oklahomassa kuin arikarojen reservaatissa Pohjois-Dakotassa. Monilla intiaaniheimoilla
on projekteja alkuperäisen kielensä opettamiseksi lapsille ja nuorille. Kielten
toivotaan säilyvän ainakin erilaisten seremonioiden osana.
Vaikka useimmat Pohjois-Amerikan intiaanikielet ovat nykyisin lähinnä vain
kotikieliä tai kuriositeetteja, joillakin on yhä käytännön merkitystä.
Kanadan hallitus on tukenut ensimmäisten kansojen kielten kirjoittamista, ja varsinkin
maan pohjoisosissa hallituksen viralliset tiedonannot julkaistaan
usein myös deneksi, creeksi tai inuitien kielellä.
Puuma