|
|
INTIAANISODAT
Sotien perusluonteesta
Intiaanisodat olivat sarja yhteenottoja Yhdysvaltojen ja Pohjois-Amerikan intiaanien välillä.
Sodat, jotka ulottuivat uudisasukkaiden maahantulosta Wounded Kneen joukkomurhaan 1890,
johtivat Pohjois-Amerikan alkuperäisten asukkaiden tappioon.
Uudisasukkaiden tulo kiihdyttää yhteenottoja
Yhteenotot ja kahinat intiaanien ja valkoisten välillä 1800-luvulla alkoivat lähes
ensimmäisillä kohtaamisilla, jo silloin kun eturyhminä rientävät ensimmäiset uudisasukkaat
saapuivat intiaanien asuttamalle tasangolle. Isommaksi sotimiseksi tilanteet ryöstäytyivät,
kun uudisasukkaiden päävirta saapui ja aloitti levittäytymisensä intiaanien
omistamille alueille.
Biisonisotilaita ja sinitakkeja
Intiaanit kutsuivat mustia sotilaita biisonisotilaiksi,
sillä heistä näiden lyhyt ja kihara tukka muistutti
biisoninkarvaa. Sisällissodassa unionin sotilaat
saivat liikanimen sinitakit taikka sinimahat - sinisen univormunsa
vuoksi.
|
|
|
|
|
|
Intiaanien sotataidoista
Aina intiaanit eivät kyenneet antamaan vaatimattomine aseistuksineen -
jonka muodostivat veitsi, puukeihäs ja jousi, eräillä heimoilla kuten
apasseilla kirves, jolla nimenä tomahawk - juurikaan vastusta valkoisen miehen
nykyaikaisemmin aseistetulle armeijalle. Intiaaniheimot olivat hajallaan ja vaikka
eräät heimot muodostivatkin alueellisesti liittoja, eivät heimot
laajemmin koko mantereella kyenneet yhtenäiseen vastarintaan. Usein oli kyse siitä, että intiaanit
ajettiin matkoihinsa taikka pahimmillaan oli kyse nykyaikaisin termein
jopa kansanmurhasta. Hyödyntäessään taistellessaan täysimittaisesti
ratsujen ja tuliaseiden käytön ja muodostaessaan joskus jopa useamman tuhannen
miehen intiaaniarmeijan, intiaanit kykenivät rajuihin taisteluihin.
Tällöinkin, raivoisastakin vastarinnastaan huolimatta, he yleensä jäivät
taisteluissa toiseksi. Joskus he voittivatkin - ja joka tapauksessa,
kiivaimmissa taisteluissa valkoiset saivat tuntuvin tappioin tehdä kaikkensa,
selviytyäkseen.
Intiaanien sotimistavoista
Intiaanit pyrkivät perinteisesti, hyökätessään,
lamauttamaan vihollisensa jo kauhulla. Tähän liittyivät heidän hurjat sotamaalauksensa.
Myös sotahuudot, tai ehkä olisi parempi sanoa sotakiljahdukset ja -kirkumiset,
täyttivät ilman intiaanien hyökätessä ja helposti lamauttivat hänet, joka kuuli ne
ensimmäisen kerran.
Sotahuudot kuulostivat erilaisilta, eräällä heimolla sitä kirjallisesti on yritetty tavoitella näin:
yohoeheeeeee!!! Joskus intiaanisoturit hyökkäsivät liki alastomina, vain
lannevaate yllään. Joillakin heimoilla oli erityiset sota-asut ja jotkut intiaanisotureista
saattoivat hyökätä yllään kaatuneelta viholliselta, ratsuväen rakuunalta
anastettu univormu.
Intiaanisodat?
Intiaanisodat on huono termi koska se antaa ymmärtää että intiaanit olisivat taistelleet
yhtenä joukkona. Intiaanit ovat iso joukko kansoja joilla on erilliset historiat.
Nämä kansat tai heimot olivat eri lailla organisoituneita, ja yleensä tekivät päätökset
sodasta tai rauhasta paikallistasolla, vaikka toisinaan perustivat kansainliittoja kuten
Irokeesiliitto.
Monenlaisia intiaanisotia
On myös vaikeaa rajata mitkä sodat olivat intiaanisotia. Intiaanit osallistuivat aktiivisesti
Yhdysvaltain vapaussotaan ja vuoden 1812 sotaan, ja näillä sodilla oli suuri vaikutus
intiaanien elämään, mutta niitä ei silti yleensä lasketa intiaanisodiksi. Myös kuvitelma
siitä että "kalpeanaamat" ja "punanahkat" olivat vastakkain, on yksinkertaistus: useat
eurooppalaissyntyiset taistelivat intiaanien puolella, ja intiaanit taistelivat toisiaan
vastaan.
Intiaanien omat sotaiset perinteet
Eivät intiaanit sotimista suinkaan aloittaneet vasta valkoisen miehen saavuttua,
vaan heillä oli pitkät perinteet sodankäynnissä.
Sekä preeriaintiaanien että apassien kulttuurit olivat varsin sotaisia.
Preeriaintiaaneilla kuten siouxeilla, cheyenneillä ja arapahoilla oli hyvin
voimakas soturikulttuuri.
Oli heimoja, joiden pääelinkeino oli ryöstely muilta heimoilta.
Sotimista harrastettiin lähinaapureiden kanssa ja välillä lähdettiin hyvin
kauas pitkille sotaretkille muiden intiaanikansojen alueille. Sotimisen syitä
olivat riista- ja viljelysmaiden anastus,
omaisuuden ja ihmistenkin ryöstäminen, vanhat kaunat entisistä sodista mutta
myös ihan pelkkä sotimisen ja taistelemisen halu, jolloin päästiin osoittamaan omaa urheutta.
Sioux-mies saattoi mennä naimisiinkin vasta sitten,
kun hän ensin oli
osoittanut rohkeutensa taistelukentällä.
Intiaanien kannalta tilanteen teki heikommaksi se,
että aiemmin he olivat sotineet muiden heimojen kanssa ja heimojen keskinäisissä
välien selvittelyissä yleensä totaalinen tappio vältettiin, etenkin aikana ennen tuliaseita - ja sotimista
jatkettiin sitten taas aikanaan.
Dakotat olivat varisintiaanien ja pawneiden verivihollisia.
Nopeimpia ja taitavimpia ratsastajia olivat comanchet. Apassit oli yksi pelätyimmistä
heimoista intiaanien keskuudessa.
Yhdysvaltain armeija oli vastustajana toista luokkaa
ja sen kanssa hurmahenkinen sotainto ja taisteluhalu sen sijaan saattoi
johtaa täyteen katastrofiin.
Ratsuväki Länttä valloittamassa
1870-luvun alussa Yhdysvaltain armeija, erityisesti ratsuväkirykmentit, oli levittäytynyt
laajalle alalle Länttä. Rajaseudun linnakkeisiin oli sijoitettu myös jalkaväkeä,
mutta juuri ratsuväki joutui kovimmille intiaanisodissa. Siirtyminen sisällissodasta
intiaanisotiin oli suuri haaste armeijalle ja se ei ollut aiemmin joutunut
kohtaamaan mitään vastaavaa. Sisällissodan massiivisen, perinteisen sodankäynnin
jälkeen sen oli opittava sotimaan aivan toisella tavalla, kun vastassa olivat
intiaanit, jotka hyökkäsivät yllättäen ja jo katosivat, ennen kuin armeija
hädin tuskin oli ehtinyt reagoida hyökkäykseen.
Sotataitoja, sotien syitä ja etiikkaa
Jos intiaanisodat olivat suuri haaste liittovaltion armeijalle, niin sitä ne olivat
ennen kaikkea kaikille intiaanikansoille, jotka näissä sodissa kamppailivat
perusoikeuksistaan ja olemassa olostaan. Ehkäpä suuret ja viisaat intiaanipäälliköt
jo sotimisen alkaessaan näkivät ja tiesivät, että he eivät voi näissä sodissa
voittaa ja tuhon päivät ovat käsillä. Valkoinen mies oli valmis raivaamaan ja tappamaan
tieltään kaiken, mikä esti hänen himonsa omistaa. Valkoisen miehen omistushimo
oli määrätön; hän ei halunnut omistaa vain maata ratsunsa alta, vaan kaiken näkemänsä
maan aina horisonttiin asti ja vielä senkin yli, koko mantereen. Eikä valkoinen mies
ajatellut hetkeäkään sitä, että kaiken hänen näkemänsä maan jo omisti joku: intiaanit. Intiaanit
olivat keskinäisissä sodissaan sotineet alueellisesti. Nyt heillä oli vastassaan vihollinen,
jonka alueille ei ollut rajoja ja joka työntyi ratsuväkineen ja linnakkeineen kaikkialle.
Vaikka intiaanit yksilöinä saattoivat olla parempiakin taistelijoita, kuin valkoiset -
eräiden heimojen, kuten sahaptinien ampujat olivat parempia kuin sotilaat - eivät heidän strategiset
kykynsä ja kansansa pieni määrä voineet koskaan riittää lopulliseen voittoon.
|
Taistelua oikeudesta maahan
Intiaanien kanssa jouduttiin kahakoihin ja
sotimaankin kaiken aikaa sitä mukaa,
kuin uudisasukkaat vyöryivät yhä lännemmäksi.
Intiaanisotien alkusyynä oli valkoisten uudisasukkaiden loputon maanhimo ja myös
kullanhimo, joidenka riivaamina
he keinoja kaihtamatta halusivat ryöstää intiaaneilta näiden ikivanhat asuinpaikat
ja riistamaat. Maiden vapaalle ryöstämiselle tukeaan antoi Yhdysvaltain
kongressi, joka mm. vuonna 1862 sääti lain, jonka mukaan sellaisen maan
jota kukaan ei viljellyt, sai vapaasti ottaa haltuunsa. Samalla, kun Lännen
uudisasukkaiden ja raivaajien historia pitää sisällään ääretöntä uurastusta ja uljautta,
sen kääntöpuolelta löytyy intiaaneihin kohdistunut kärsimysnäytelmä,
jossa heimo toisensa jälkeen ajettiin pois esi-isiensä mailta.
Moraalittomia keinojakin käytössä
Intiaaneja petettiin ja huijattiin usein.
Heidän kanssaan tehtiin sopimuksia,
joita ei ollut tarkoituskaan pitää. Sopimuksissa heille saatettiin luvata
vapaa metsästysoikeus maillaan.
Heille luvattiin, että he saavat pitää maansa, kunhan antavat maata vain
uudisasukkaiden vankkurikaravaanien reittejä varten. Mutta kaikkialla siellä,
minne uudisasukkaat ilmaantuivat, he alkoivat levittäytyö intiaanien omistamille
maille, perustaen uudistiloja, kaivoksia ja kaupunkeja. Tästä seurasi yhteenottoja
ja taisteluja leimahteli siellä täällä - armeijan ratsuväkiosastot kiisivät sinne,
missä heitä kulloinkin tarvittiin.
Intiaaneilla ei ollut mahdollisuutta lopulliseen voittoon
Vaikka intiaanit
saavuttivat sodassa yksittäisiä
voittojakin, ei heidän sivilisaationsa teknologinen taso antanut suuria mahdollisuuksia
valkoisen miehen ylivallan kanssa - armeijan aseistus oli uudenaikaisempi.
Intiaanit pystyivät pitkittämään vastarintaansa
niin, että he maaston tuntien liikkuivat nopeasti, kadoten hetkessä ja ilmaantuen
kohta taas kuin tyhjästä. Lopulta heidän oli luovutettava ja paettava yhä kauemmas
ja piilompaan, jolleivat he jo sitä ennen jääneet kaatuneina taistelukentälle.
Mitään helppoja eivät kaikki taistelut Yhdysvaltain armeijallekaan olleet, päinvastoin.
Valkoiset eivät olleet alkuvaiheessa tottuneita preerioiden sodankäyntiin.
Sodankäynnin laajuus valtavilla tasangoilla, jotka kattoivat satojatuhansia
neliökilometrejä, sekä intiaanien tapa sotia ja hurjuus tuottivat pahoja
yllätyksiä. Paimentolaismetsästäjinä ratsastustaitonsa hankkineet intiaanit
olivat vertaamattomia mestareita hevostensa käsittelyssä ja nopeasti liikkuvassa sodankäynnissä,
jossa heidän sissimäiset taitonsa olivat lyömättömät. Intiaanien rohkeudella
ja uhkarohkeudella ei ollut mitään rajaa, sillä korkeasti kehittyneet
soturikansat ihannoivat miehisiä hyveitä ja pelkäsivät ainoastaan
kunniatonta kuolemaa.
Hyökkäys käynnissä!
Sotaa tässäkin käydään, kahden miehen kesken. Pony Expressin ratsulähetti
näyttää joutuneen intiaanien hyökkäyksen kohteeksi. Toivottavasti hän
pian jatkaa vauhdilla matkaansa, sillä yksin hän ei voine pärjätä!
|
|
|
|
|
Lähteinä mm:
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit
Mike Sotter: Villi Länsi
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West
Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains
United States Marshals Service
Finn Arnesen: Intiaanikirja - WSOY
Näin elettiin Villissä Lännessä - Otava
Ulf Sindt: Intiaanit ja cowboyt - SCHILDTS
Apassit sotapolulla - Apassisoturien historiaa - Art House Oy
Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen - Otava
Michael Johnson: Villi Länsi - Otava
Kultainen Villi länsi - Tammi
The Apaches - Osprey Publishing
Colin F. Taylor, William C. Sturtevant: Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
|
Creative Commons
Sivun alareunassa Monument Valley -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Oikea yläkulma Istuva Härkä kuva Public domain
D. F. Barry
*Tiipiit Pow wow-tapahtumassa Copyright
debbilytle
*Intiaanipatsas pihalla Copyright
origamidon
*Pony Express - Washington, Frontier Colonel - Meet The North American Indians - Copyright
Marxchivist
*Nuolet ja jousi - Copyright
mac_filko
*Alhaalla hautausmaa toteemeineen Copyright -
NCinDC
Tutustu yksittäisiin intiaanisotiin ja -taisteluihin!
|
|
|
|