Menu
Tunturisuden sivut
INTIAANIT - POHJOIS-AMERIKAN ALKUPERÄISET ASUKKAAT

Intiaanit on laaja käsite, jolla nimitetään erilaisia ihmisryhmiä, jotka elivät Amerikan mantereella jo ennen eurooppalaisten tuloa. Pohjois-Amerikan alkuperäisiksi asukkaiksi käsitetään nykyisen Yhdysvaltain ja Kanadan alueella asuvat tai asuneet intiaanit, inuitit, aleutit ja mestitsit. Yleensä kaikkia näitä ryhmiä kutsutaan intiaaneiksi, ellei tarkkuus muuta vaadi. Tämä kanta perustuu yleiseen käsitykseen, mutta myös syksyllä 2007 Yhdysvaltain kongressin tekemään päätökseen, jonka mukaan kaikkia Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoja voidaan yhteisesti ainakin oikeudellisessa mielessä kutsua intiaaneiksi.

Joko Kolumbus erehtyi - taikka sen teki kirjuri

Intiaaneja Amerikan alkuperäisistä ihmisistä tuli hyvin tunnetun erehdyksen kautta. Kolumbus oli matkallaan etsimässä meritietä Intiaan. 12. päivänä lokakuuta vuonna 1492 Kolumbus nousi Karibialla maihin pienelle saarelle, jota sen alkuasukkaat kutsuivat nimellä Guanahani ja jonka hän nimesi San Salvadoriksi. Kolumbus luuli tulleensa Intiaan ja alkuasukkaat olivat hänelle siten intialaisia, indios eli indians - intiaaneja.

Toisen tulkinnan mukaan Kolumbus ei erehtynytkään. Sen sijaan hän ylisti intiaaneja kirjeissään "Jumalan lapsiksi" (Niños de Dios), josta sitten muotoutui "in Dios". Joku kirjuri kuitenkin kirjoitti sanat yhteen, kuvitellen Kolumbuksen tarkoittaneen intialaisia, ja niin syntyi termi "indios".

Intiaanit eivät tunteneet rautaa, vetoeläimiä, pyörillä varustettuja ajoneuvoja eivätkä väkipyörää. Kultaa ja kuparia he käyttivät koruihinsa. Silti moni intiaanikansa saavutti myös teknisesti korkeatasoisen kulttuurin.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla - Copyright Kami Jo


Intiaanityttö
Nuori intiaani
Atakki
Intiaaniprinsessa

PÄÄTELMIÄ ARKEOLOGISTEN LÖYDÖSTEN PERUSTEELLA

Siperiasta Beringin kautta. Arkeologiset todisteet ajoittavat ihmisen saapumisen Amerikkaan noin 14 000 vuoden päähän. Christy Turnerin (1984), esihistoriallisten ihmisten hampaiston asiantuntijan mukaan aasialaiset muuttivat Alaskaan yli 14 000 vuotta sitten. Heitä seurasi muutama tuhat vuotta myöhemmin kaksi siirtolaisryhmää Siperiasta; nykyisten athapaskan-intiaanien ja koillisrannikon väestön sekä muinaisten eskimoaleuttien esi-isät. Ensimmäisten ihmisten Amerikkaan uskotaan kuitenkin tulleen huomattavastikin tuota ajankohtaa varhemmin, ainakin 30 000 - 35 000 sitten, mutta jopa ehkä vieläkin varhemmin.

Geologien mukaan kahtena pitkänä ajanjaksona 75 000 - 45 000 ja 25 000 - 14 000 vuotta sitten Beringin salmi oli kuivana. Ensimmäiset amerikkalaiset, eräänlaiseen esimongolidiseen rotuun kuuluneet intiaanien esi-isät, muuttivat Siperiasta Beringin salmen yli - tarkempi ajankohta ei ole selvillä. Tutkimukset ovat osoittaneet että Beringin salmen molemmin puolin on yhä nykyään nähtävissä yhtenäisiä kielellisiä ja kulttuurillisia perinteitä ja että kasvi- ja eläinkunta on salmen molemmin puolin lähes samanlaista. Merenpinta nousi noin 14 000 vuotta sitten ja noin 9000 vuotta sitten maaväylä oli kadonnut. On yleisesti hyväksytty tosiasia, että Amerikan intiaanit muuttivat maahan Siperiasta.

Vanhin luurankolöytö 10 000 vuoden takaa. Intiaaniheimojen välillä on kuitenkin suuria eroavaisuuksia, ja se kertoo siitä, että vaellus on tapahtunut jaksoittain ja siinä on ollut mukana monenlaisia ihmisryhmiä. Arkeologisten löytöjen perusteella on päätelty, että vaellus on pääasiassa tapahtunut Kalliovuorten itäreunaa ja vuorensolien kautta Kalifornian suuntaan. Vanhin luurankolöyto on noin 10 000 vuotta vanha Mexico Cityn lähettyviltä löytynyt niin sanottu Tepemax-mies. On kuitenkin epäselvää, milloin Pohjois- ja Etelä-Amerikan yhdistävä kannas on ylitetty.

Suurista hautakammioista löydettyjä kalloja verrattiin nykyaikaisten intiaanien ja mongolien kalloihin. Esitettiin väite että nämä olivat samoja kansoja ja että ensimmäiset amerikkalaiset polveutuivat aasialaisista. Biologit ovat todenneet, että pohjoiskiinalaisten ja pohjoisamerikkalaisten hampaissa on yhteneväisyyksiä. Ilmeisesti metsästäjä-keräilijät, jotka sittemmin kehittivät oman kulttuurinsa, muuttivat varhain yhtenä suurena ryhmänä. Sitä seurasi kaksi myöhempää muuttoliikettä, joiden seurauksena syntyivät athapaskanit ja eskimoaleutit.

Sopeutumista ja elinkeinoja. 11 000 vuotta sitten Beringin seudun asukkaat olivat sopeutuneet erilaisiin ympäristöihin; merenrantaan, tundraan, jokilaaksoihin ja vuoriin. Luoteis-Aasiassa asui siis useita erilaisia ryhmiä joilla oli erilainen elämänmuoto ja erilaiset ympäristöolosuhteet. Noista ryhmistä joidenkin tutkijoiden mukaan vain suurriistan metsästäjät siirtyivät salmen yli ja seurasivat eläimiä Amerikan eteläisimpiin osiin ja sopeutuivat sitten ympäristön, ilmaston ja saatavilla olevan ravinnon mukaisiin olosuhteisiin. Alkuaikojen elinkeinot Amerikkaan tulleilla olivat metsästys ja keräily, mutta jo noin 5 000 - 6 000 eaa. intiaanitkin alkoivat harjoittaa maanviljelystä.

DNA-kartoitus tuonee lisäselvitystä. Uusien DNA-kartoitusten odotetaan tarkentavan ihmisen leviämishistoriaa myös Amerikan mantereella. Eräät alkuperäiskansoja edustavat järjestöt ovat kuitenkin ilmaisseet epäluulonsa näitä tutkimuksia kohtaan, koska niiden pelätään muun muassa vaarantavan kansojen omat alkuperäkertomukset.

Amerikan muut maanosat - arkeologiset löydöt Väli- ja Etelä-Amerikassa. On kiinnostavaa tarkastella arkeologisia löytöjä ihmisasutuksesta Väli- ja Etelä-Amerikassa. Arkeologit ovat vakuuttuneita siitä, että Väli-Amerikassa Meksikossa oli ihmisasutusta 20 000 vuotta sitten, vaikka luotettavimmat todisteet sijoittuvat ajalle 11 000 vuotta sitten, jolloin metsästäjäryhmiä esiintyi Rio Granden eteläpuolella Clovis-tyyppisin pistekuvioin koristautuneina. Etelä-Amerikassa asutusalueita on löydetty niin varhaisilta ajoilta kuin 14 000 vuotta sitten Pikimachay Cavesta Perusta, vaikka tämä onkin kiistanalainen kysymys. Brasiliasta on löydetty kauniisti maalattuja luolia, jotka on ajoitettu 7 600 - 8 000 vuotta vanhoiksi. Clovisin ihmiset olivat metsästäjiä, jotka seurasivat suurten nisäkkäiden jälkiä. He leiriytyivät jokien ja virtojen rannoille joille suurriista tuli juomaan, ja talvella he asuivat luolissa.

Nämä paleointiaanit tulivat Amerikkaan noin 11 500 vuotta sitten ja levittäytyivät muutamassa vuosisadassa Pohjois-Amerikan rannikoille ja aina Meksikoon saakka. On yleisesti hyväksyttyä että Clovisin ihmiset tulivat jääpeitteen pohjoiselta puolen ja muuttivat etelään sitä mukaan kuin jääpeite suli, mutta arkeologien on vaikea jäljittää heidän juuriaan. Se on ongelmallista, koska he ilmestyivät eri paikkoihin mukanaan hienosti viimeistellyt kivityökalunsa, joille ei näytä olevan edeltäjää. Clovisin pisteitä on löydetty Kanadalaisista provinsseista, kautta koko Yhdysvaltojen ja suurilta preerioilta Pohjois-Amerikasta, Meksikosta ja Etelä-Amerikasta. Clovisin ihmiset (riistanmetsästäjät) kukoistivat preerioilla noin 500 vuotta, ja katosivat 11000 vuotta sitten. Yksi katoamisen syy voi olla ilmastonmuutokset, jolloin vedensaanti hankaloitui. Heidän tilalleen tuli lukuisia metsästäjä- ja keräilijäkansoja.
TEORIOITA

Sitä, milloin ensimmäiset ihmiset saapuivat Amerikkaan, ei tiedetä varmuudella, mutta on esitetty erilaisia teorioita.

Konservatiivinen eli Clovis-teoria. Ensimmäiset ihmiset saapuivat Amerikkaan Beringin salmen yli ehkä noin 10 000 - 15 000 vuotta sitten.

Liberaalinen teoria. Ensimmäiset ihmiset saapuivat Amerikkaan Beringin salmen yli ehkä noin 25 000 - 40 000 vuotta sitten.

Radikaaliteoria. Ensimmäiset ihmiset saapuivat Amerikkaan Beringin salmen yli ehkä noin 60 000 vuotta sitten, joidenkin mukaan vieläkin aikaisemmin. Jotkut tutkijat pitävät Amerikkaa ihmisen alkukotina tai ainakin arvelevat, että ensimmäiset amerikkalaiset eivät välttämättä olleet nykyistä ihmistyyppiä homo sapiens sapiens.

Atlantin reunateoria eli Solutreanilaisten teoria. Ensimmäiset ihmiset, tai ainakin osa heistä, saapuivat Amerikkaan Euroopasta seuraten jään reunaa joskus 10 000 - 15 000 vuotta sitten. Joidenkin tutkijoiden mielestä nämä ns. solutreanilaiset ihmiset loivat Clovis-kulttuurin.

Etelämanner-teoria. Ensimmäiset ihmiset, tai ainakin osa heistä, saapuivat Amerikkaan nykyisen Etelämantereen kautta, josta oli mahdollisesti jääkauden aikana maasilta nykyiseen Etelä-Amerikkaan noin 12 000 - 20 000 vuotta sitten.

VARHAISIA INTIAANIKULTTUUREJA

Sandia-kulttuuri, Yhdysvaltain Lounaisalueella noin 25 000 – 10 000 eKr.
Clovis- tai Llano-kulttuuri, noin 20/15 000 – 7 500 eKr.
Folsomin kulttuuri, n.9 000 -45 00 eKr.
Plainview- tai Plano-kulttuuri
Kordillieeri-kulttuuri tai kaskadi-kulttuuri, lähinnä Kaskadi-vuorten alueella noin 9 000 – 5 000 eKr.
Autiomaa-kulttuuri, Suuren syvänteen alueella ja reunoilla noin 9 000 – 1 000 eKr.

Arkaaiset intiaanikulttuurit (ns. emokulttuurit):
Cochise-kulttuuri, Yhdysvaltain Lounaisalueella 11/9/7 000 – 1 000 eKr.
Vanha kuparikulttuuri tai Suurten järvien kuparikulttuuri, Suurten järvien eteläpuolisilla alueilla, n.4 000 eKr. – 1 500 jKr.
Punamaalikulttuuri, Uuden Englannin ja Kanadan meriprovinssien alueella n. 3 000 – 500 eKr.
Kummunrakentajat:
- Adena, n. 1 000 eKr – 200 jKr.
- Hopewell, n. 300 eKr. – 700 jKr.
- Mississippin kulttuuri, 500 – 1 500 Jkr

Lounaisalueen varhaiskulttuureita:
Hohokam
Mogollon
Anasazi
Patayan tai Hakataya-kulttuuri nykyisen Arizonan länsiosissa, Sinagua nykyisen Arizonan Verdejoen laaksossa ja Flagstaffin kaupungin eteläpuolella.
Fremont-kulttuuri Pohjois-Arizonassa ja Utahissa

Intiaanien omat uskomukset. intiaaneilla on omat uskomuksensa siitä, mistä tulivat ensimmäiset ihmiset Amerikkaan ja koko maailmaan.

Hopien mielestä nykyisen maailman alla on muinoin ollut varhaisempi maailma, josta heidän esi-isänsä ovat tulleet tähän nykyiseen maailmaamme.
Irokeesit ja huronit uskovat, että taivaalta tipahti nainen, joka antoi alun koko ihmiskunnalle.
Anishenabien perimätieto kertoo, että maa sai alkunsa suuresta mutapallosta, johon elämän puhalsi itse Suuri Henki.
Assiniboineilla mukana uskomuksessa on myös muta. Heidän mielestään kaikki alkoi siitä, että suuri henki Inktomi loi elämän mutaan, jonka piisamit kuljettivat vesien alta.
Tlingitien mukaan korppi löysi suuren simpukan ja vapautti ihmiset sen sisältä.
Kiowilla ontto tukki oli tärkeä, sillä he saapuivat oman uskomuksensa mukaan tuon tukin kautta maailmaan.

Lähteinä mm:
Rani-Henrik Andersson, Markku Henriksson: Intiaanit - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia - Gaudeamus 2010
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit
Mike Sotter: Villi Länsi
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West
Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains
United States Marshals Service
Finn Arnesen: Intiaanikirja - WSOY
Näin elettiin Villissä Lännessä - Otava
Ulf Sindt: Intiaanit ja cowboyt - SCHILDTS
Apassit sotapolulla - Apassisoturien historiaa - Art House Oy
Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen - Otava
Michael Johnson: Villi Länsi - Otava
Kultainen Villi länsi - Tammi
The Apaches - Osprey Publishing
Colin F. Taylor, William C. Sturtevant: Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
Wikipedia
Markku Henriksson: Johdatus Pohjois-Amerikan tuntemiseen.


*Kaksi maalausta - Frederic Remington - Mark Harden's Archive


Apassi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat, vasemmalla ja alla, intiaaniprinsessa - Copyright WalterPro4755
Burning Passion
*** tunturisusi.com linkit ***