| Alku Villi Länsi Intiaanit Sodat Seriffit Lainsuojattomat Cowboyt Kultaa Rautatie Eläimistö Viihde Westernit Forum |
|
Kasvo-, vartalo- ja hiusmaalit. Erilaiset kasvo-, vartalo- ja hiusmaalaukset
olivat yleisiä intiaaniheimoilla. Maalaamista ei harrastettu vain sotaan lähdettäessä,
vaan muulloinkin. Kasvoille maalipinta toi suojaa aurinkoa ja tuulta vastaan ja
se suojasi myös lumelta ja hyönteisiltä. Erilaisten kuvioiden avulla kuvattiin
erilaisia tunnetiloja ja ne liittyivät myös erityisesti tiettyihin seremonioihin.
Tasankointiaanit maalasivat kasvonsa ja vartalonsa lähtiessään sotaan - tästä nimi
"sotamaalaus". Väreinä käytettiin erilaisia pigmenttejä sekoitettuna rasvaan.
Kasvomaaleina käytettiin keltaokraa ja punaista rautaoksidia, valkoista savea ja hiiltä.
Pohjois-Amerikan pawnee-intiaanit maalasivat silmäluomensa sinooperilla.
Joskus
myös kilpi ja hevonen maalattiin samoin kuvioin kuin kasvot ja vartalo. Usein vanhoja
haavoja korostettiin punaisella maalilla.
Päänahkoja ottaneilla mustat kasvot. Päänahkoja ottaneet maalasivat kasvonsa mustiksi ennen paluutaan kotikylään. Omaha-intiaanien sotapäällikkö maalasi kasvoihinsa "kyynelten polun": vinot viivat, jotka kulkivat silmän alta niskaan. Mustajalkojen miehet maalasivat kasvoihinsa raitoja, ympyröitä ja/tai pisteitä, vartaloa maalattiin harvemmin. Väreinä käytettiin punaista, keltaista, valkoista ja mustaa. Pawnee-miehet maalasivat vartalonsa punakeltaraidalliseksi ja silmäluomensa punaiseksi sinooperilla. Assiniboinsit maalasivat silmien ympärystän valkoisella savella, muun osan kasvoista punaisella tai punaruskealla; kun vihollinen oli tapettu, kasvot maalattiin mustaksi. Siouxien aurinkotanssiin valittiin erityiset tanssijat, jotka maalattiin ensimmäisenä päivänä valkoiseksi. Seuraavien päivien aamuina värejä lisättiin. Jokaisella maalarilla oli oma värinsä, joka liittyi hänen uneensa. Ensimmäinen sotilas, joka tappoi vihollisen, sai käyttää mustaa kasvomaalia, mihin viitataan myös useissa siouxien sotalauluissa. Jos omia uhreja ei ollut, ensimmäiset neljä vihollisen tappajaa vaimoineen saivat pitää mustaa kasvomaalia. Värit kertovat. Seminoleilla kasvomaalauksissa punainen oli sodan väri, valkoinen rauhan. Musta oli heille väri, joka merkitsi valmistautumista sotaan. Vihreä maali silmien alla vahvisti öisiä näkyjä ja yöllä näkemistä. Keltainen edusti kuolemaa ja viittasi vanhoihin, kellastuneisiin luihin. Tatuoinnit. Myös tatuointeja oli sekä miehillä että naisilla ja joskus kautta koko vartalon. Väreistä käytetyin sekä maalaamisessa että tatuoinnissa oli punainen. Tatuoinnilla oli monenlaisia merkityksiä, riippuen heimosta ja sukupuolesta. Lounaisen Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa naisten tatuoinnista nähtiin, mistä kylästä hän oli kotoisin. Alaskassa tietyt tatuoinnit miehellä kertoivat siitä, että hän on surmannut taistelussa vihollisen. |
Hiusten hoitoa. Hiusten merkitys osana ulkoista näyttävyyttä oli tärkeää sekä miehille että naisille. Eräissä intiaaniheimoissa miehet kasvattivat pitkät hiukset, jotka joskus saivat liehua vapaina ja joskus taas olivat tiukasti letitettyinä. Eräät intiaanikampauksista ovat nähneet uuden tulemisen myös muualla kuin intiaanien keskuudessa - tästä esimerkkinä punk-kulttuurin ns. mohikaani-kampaus tai irokeesi, jossa hiukset on ajeltu sivuilta kaljuksi mutta jätetty päälaelle pitkäksi. Myös hiuksia maalattiin siinä, missä ihoakin. |
|
|
|
Pukeutuminen.
Kuvat Pow Wow-festivaaleilta, jossa on valloillaan huikaiseva
väriloisto.
Intiaanien juhla-asut ovat hyvin värikkäitä ja myös monenlaisia
koruja ja symboleja, jotka liittyvät valtaan ja kantajansa heimoon ja asemaan siinä,
käytetään. Tällaisia erityisen loistokkaita asuja on perinteisesti käytetty vain
seremonioissa, rituaaleissa ja tanssiessa sekä nykyisin näillä tämän kaltaisilla
festivaaleilla, joiden myötä tanssijoiden asut yhä kehittyvät ja saavat uusia
ilmeitä. Tänä päivänä tällainen juhlava pukeutuminen on intiaaneille yksi
tapa kantaa ja tuoda näkyville heidän omaa, kunniakasta ja pitkää kultuuriaan
ja sen perinteitä. Samalla, kun vanhoja traditioita pidetään yllä, voidaan
kehittää uusia. Intiaanien kulttuuri ei pukeutumisenkaan suhteen ole pysähtynyt
jonnekin 1800-luvulle, vaan se on elävä ja kehittyvä. Intiaanien pukeutumisen
juuret ovat ajassa ennen eurooppalaisten tuloa mutta juuri powwow on ollut
tansseineen viemässä pukeutumisen tyylejä kohti uusia tuulia.
Biisonien nahkan käsittely. Vaatteita tekivät vain naiset. He myös käsittelivät kaadettujen biisoneiden nahat, joista sitten voitiin valmistaa vaatteita ja tiipii. Ensiksi biisonin nahka pingotettiin, siitä kaavittiin tarkkaan pois liha ja se huuhdeltiin vedellä ja rasvalla. Puhdas nahka kuivattiin auringossa. Sen jälkeen naiset hankasivat nahkaa päiväkausia, kunnes siitä tuli pehmeä ja taipuisa. |
|
Sulkapäähine.
Kaikista intiaanien käyttämistä erilaisista päähineistä näyttävin oli sulkapäähine. Sulkapäähineet oli koottu useista materiaaleista ja hyvin taiten. Lakotojen sulkapäähineeseen tarvittiin noin seitsemänkymmentä nuoren kotkan sulkaa, joista jokaisen päähän kiinnitettiin valkoisella kipsillä keltaisia hevosenjouhia. Sulat päähineeseen leikeltiin ja valmistettiin huolellisesti ja ne kiinnitettiin säihkyvän punaiseen kankaaseen, joka liepeen tavoin ja sulkareunaisena ulottui maahan asti. Päähän päähine kiinnitettiin piikkisianpiikkeihin käärityillä hirvennahkaremmeillä. Otsan yli kulki helmikoristeltu otsanauha ja päähineessä oli koristeena kärpännahkatupsuja. |
|
Lähteinä mm: coloria.net Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa. Mike Sotter: Villi Länsi. Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit. Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West. Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains. Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat (Colin F. Taylor, William C. Sturtevant, 1991) The Beauty Parlor Charles Russell (1864-1926), vuonna 1907 - The Athenaeum. Powwow-kuvat Copyright Native American Powwow - © Gathering of Nations, Ltd. including |
|
|