LÄÄKEKASVIT

Ihminen on käyttänyt kasveja lääkkeenä jo hyvin kauan. Joitakin niistä on viljeltykin jo tuhansia vuosia, esimerkiksi pellavaa noin vuodesta 4 000 eaa. Kasvilääkeaineet syntyvät kasvin aineenvaihdunnan tuloksena, jolloin aine joko varastoituu (tärkkelys) - tai erittyy pihkan ja hartsin tapaan.

Yrttilääkintä

Fytoterapia (fyto=kasvi, kreik.) eli kasvien avulla tapahtuva lääkintä on kehittynyt historian hämärissä. Juuri kansanlääkintä on hyödyntänyt kasvikunnan tarjoamia lääkitysmahdollisuuksia. Maailmassa on liki miljoona eri kasvia, joista varsin rajallista määrää on suuremmin tutkittu. Yrttilääkinnällä on siten olemassa rajattomat kasvivarannot, jotka odottavat löytäjäänsä, tutkijaansa ja oivaltajaansa.

Näin syntyy rohdos

Kasvi sisältää lukemattomia aineita, mutta vain harvoja niistä voidaan pitää lääkeaineina. Lääkkeen tapaan vaikuttavaa ainetta on yleensä vain jossakin tietyssä kasvin osassa ja vain se osa kerätään. Tavallisimmin kasvista käytetään ja kerätään joko yhtä taikka useampaa osaa seuraavista: verso, lehti, juuri, maaverso, kukka tai sen osa, kuori, sipuli, puuaines, hedelmä, siemen tai hedelmän kuori. Kun kerätyt kasvit on puhdistettu, käsitelty ja kuivattu - saatua tuotosta nimitetään rohdokseksi.

Vaaralliset kasvit - varoitus!

Kasvikunnan tuotteita on käytetty myös synkemmissä yhteyksissä. koska useat kasvit voivat olla ihmiselle myrkyllisiä ja jopa tappavia. Myrkkykatkouutetta käytettiin kuolemantuomioiden täytäntöönpanoissa Kreikassa ja Persiassa jo ajalla 400 eaa. Oletetaan, että Sokrateen kuolemantuomio toteutettiin 399 eaa. juuri myrkkykatkouutteella.

Joissakin kasveissa on runsaasti terveydelle haitallisia tai jopa vaarallisia aineita, joten ne ovat siksi myrkyllisiä. Tällaiset kasvit on parempi jättää jokaisen keräämättä kokonaan. Myös on huomioitava, että osa kasveista voi olla apteekkitavaraa, jolloinka niiden käyttäminen omin päin ei tule kysymykseen. Lääkekasveja keräävällä tulee olla suuri perehtyneisyys keräämiinsä kasveihin ja keräämisen yhteydessä on huolellisesti paneuduttava siihen, mitä alan kirjallisuus kertoo kustakin kasvista. Mitenkään kepeästi ja pikapäätöksillä ei tule aloittaa lääkekasvien keruuta, saatika käyttöä.

On vaarallista ja yksisilmäistä pitää lääkekasvien käyttöä aina oikeana ja terveyteen johtavana tienä. Älä siis koskaan aloita itsesi lääkitsemistä kasveilla, ennenkuin olet tutkituttanut ja määrityttänyt tilasi lääkärillä. Erityisesti, jos tilaasi liittyy kuumeen nousua, kouristuksia, kipuja tms. välittömiä seuraamuksia - ota aina yhteyttä ensisijaisesti lääkäriin. 		Näin kerätään lääkekasveja

Jos itse aiot kerätä lääkekasveja, intiaanien tapaan, niin silloin on syytä ottaa huomioon eräitä seikkoja. Aluksi sinun pitää hankkia alan kirjallisuutta ja tutustua huolellisesti kasveihin ja niiden ominaisuuksiin ja ulkonäköön - ja opetella tunnistamaan niitä. Kasvien lääkkeellisten aineitten koostumus, määrä ja lääkkeellinen vaikutus ovat riippuvaisia useista tekjöistä, joista tärkeimpiä ovat kasvuolosuhteet, asianomaisten kasvinosien korjuuaika, säilömistapa ennen lääkkeen käyttämistä hoitoon sekä se, miten valmistetta on varastoitu siihen asti. Nämä periaatteet pätevät aina, ja sen vuoksi muutamia sääntöjä on syytä opetella.

Kerääjällä ei saa olla käsissään haavoja eikä hän saa syödä, juoda taikka tupakoida kerätessään. Kerättyjen kasvien on oltava puhtaita, niihin ei saa tulla mukaan multaa. Useammat kasvilajit eivät saa mennä sekaisin keräyskorissa - vaan kannattaa keskittyä keräämään aina yhtä lajia, taikka korkeintaan paria lajia kerrallaan.

  • Kasvit kerätään, kun vaikuttavien aineiden määrä on suurimmillaan, mikä tarkoittaa useimmiten kasvukautta.
  • Keräämisajankohtaa ei voi määrittää kalenterista. Ankaralla talvella, myöhäisellä keväällä ja kylmällä kesällä on suuri vaikutus siihen, miten vaikuttavat aineet kasveissa kehittyvät.
  • Maanpäälliset osat kerätään, kun sää on hyvä, aurinkoinen ja kuiva, ei kuitenkaan paahteinen.
  • Kasvit kerätään tukevaan astiaan, mieluiten koriin.
  • Lehdet kerätään nuorina, mutta kuitenkin täysikasvuisina. Niiden tulee olla puhtaita ja terveitä ja ne kerätään mieluiten ennen kukintaa.
  • Versot (lehdet, kukat ja varret) kerätään nuorina, mutta kuitenkin täysikasvuisina. Terveet, ei kovin paksut varret leikataan kukkineen.
  • Kukat kerätään kukinnan alussa. Kukka on kasvin herkimmin vaurioituvia osia, joten sitä ei saa kerätä esim. muovipussiin ja sen keräämisessä on oltava varovainen.
  • Hedelmät kerätään niiden alkaessa kypsyä.
  • Puun kuori irrotetaan keväällä mahlan ollessa runsaimmillaan.
  • Puuaines otetaan pienistä rungoista tai paksuista oksista kasvukauden alussa tai lopussa.
  • Maanalaiset osat, juuri ja maaverso, otetaan joko syksyllä, ennen kasvin talvilepoa - tai keväällä, ennen kasvukautta.
  • Sipulit ja mukulat otetaan talteen syksyllä.

    Jatkokäsittely

    Helpoin tapa säilöä kerätyt lääkekasvit, on niiden kuivaaminen. Tutustu alan kirjallisuudesta lääkekasvien puhdistukseen, kuivaamiseen, varastointiin ja käyttöön. Hyvä lähdekirja on vaikkapa Gummeruksen kustantama: Lääkekasveja luonnosta ja puutarhasta. Monia muitakin alan teoksia löytyy kirjastosta.

    • Intiaanien lääkekasveja

     Lännenpihta (Abies lasiocarpa) - katoya, makeamänty

    Melko suuri, ikivihreä pihta, joka kasvaa Kalliovuorten maisemissa. Tavallisin korkeus noin 20 metriä, mutta suurimmat 50 metriä korkeita. Puujätin rungon läpimitta voi olla metrin. Neulaset ovat vihreitä ja kävyt pituudeltaan 6-12 cm, kypsinä väriltään mustanvioletteja. Suomessa koristepuuna ja Pohjois-Amerikassa nykyisin myös joulukuusena käytetty.

    Erilaiset käyttötarkoitukset

    Lännenpihtaa käytettiin ainakin kolmella eri tavalla.

  • Mustajalat polttivat lännenpihtaa seremonioissaan suitsukkeena.
  • Rinnan päälle asetettuna hauteena hoidettiin kuumetta ja vilustumista.
  • Rasvaan sekoitettuna sitä käytettiin sekä hiusvetenä että hajuvetenä. Hajuvedeksikin se oli varsin käyttökelpoista, sillä sen tuoksu on voimakas. Erityisesti kuivilla paikoilla kasvavien lännenpihtojen tuoksu on voimakas.

    Lännenpihta kuvassa oikealla. Myös alla, sivun ylimmässä isossa kuvassa lännenpihtoja - Mount Rainier National Park, Washington.
    		• Lännenpihta (Abies lasiocarpa)
    Soapweed - Great Plains yucca (Yucca glauca) - ek-siso-ke, kirpeäviini

  • Juuria keitettiin vedessä ja saadulla keitoksella estettiin hiustenlähtö. Keitosta käytettiin hiusshampoon tapaan. Sama keitos soveltui myös ärtyneen ihon hoitamiseen.
  • Mustajalat uskoivat myös, että tämä kasvi oli paras murtumiin ja nyrjähdyksiin. Niiden hoitamiseksi juuria viipaloitiin kuumaan veteen ja vahingoittunutta ruumiinjäsentä pidettiin tulehdusten estämiseksi kohoavassa höyryssä.
  • Juuriviipaleita voitiin myös asetella haavojen päälle hoitavassa tarkoituksessa, ehkäisemään verenvuoto ja tulehdukset.

    Kasvin lehdistä saatiin myrkkyäkin, jota käytettiin nuolissa.
    		• Yucca glauca
    Maruna (Artemisia frigida) - kaksamis, makeasalvia, vanhamies

  • Juuria tai latvoja keitettiin ja saadulla juomalla ehkäistiin ja parannettiin vuoristokuumetta.
    		• Artemisia frigida
    Lääkekasvien keruu intiaanien tapaan

    Yrttien kerääminen oli vaativaa ja totista puuhaa ja sitä tehtiin erityisesti loppukesästä, kun kaikki kasvit olivat täysin kehittyneitä. Yrttien kerääjä saattoi suorittaa erilaisia taikoja ja loitsuja, onnistuakseen tehtävässään. Eräässä heimossa yrttienkerääjä uhrasi ennen keräämisen aloitusta tupakkaa neljään ilmansuuntaan - sekä vielä tämän lisäksi maalle ja taivaalle. Samaan aikaan kerääjä mumisi ääneen hiljaisia rukouksia ja vakuutteli luonnon jumalille ja hengille, että ei hän ei ottaisi enempää, kuin oli tarpeen. Samalla mumistiin hartaita toiveita siitä, että salaperäiset voimat tekisivät kaiken tarvittavan, jotta kerätyt kasvit säilyttäisivät lääkevoimansa.

    Kasvien käsittely ja varastointi

    Keräämisen jälkeen kaikki kasvit kuivattiin huolellisesti ja jokainen laji varastoitiin erikseen niin, että se helposti löytyisi tarvittaessa.     		Muutakin kuin lääkekäyttöä

    Useimmat kerätyt yrtit käytettiin intiaanien omien sairauksien hoitoon - milloin silmien, sisäisten vaivojen, ihon taikka keuhkovaivojen parantamiseen, milloin mihinkin. Osa yrteistä käytettiin jauhettuna metsästyksen yhteydessä. Niitä nautittiin tällöin joko piipulla taikka tupakoimalla. Kesken peuran ajon metsästäjät saattoivat istuutua niille aloilleen, polttamaan jotakin peuranmetsästystä suosivaa yrttiä. Väitetään, että pianpa juuri äsken takaa-ajettu peura palasi vainoojiensa luokse, ilmaan leviävän houkuttavan savunhajun myötä.

    Lääkelaukun kanssa maailmalle

    Intiaanit kuljettivat mukanaan erityistä lääkelaukkua taikka -kukkaroa, joka oli valmistettu jonkin pienen turkiseläimen, kuten majavan, kärpän taikka preeriakoiran nahasta. Tosin, laukut olivat hyvin erikokoisia - suurimmat oli tehty sudenkin nahasta. Jos vihollinen sai ryöstetyksi lääkelaukun - tai jos se vaikkapa katosi, intiaani sai osakseen koko heimon halveksunnan. Laukku oli tärkeä ja siitä oli syytä pitää hyvä huoli!
    Lääkkeiden valmistus ja käyttö

    Intiaaneilla oli sadoittain eri kasveja, joista he valmistivat erilaisilla menetelmillä lääkkeitä mitä erilaisimpiin sairauksiin. Erilaisia yrttejä kerättiin tarpeiden mukaan ja yleisin tapa valmistaa niistä lääkkeitä oli keittäminen vedessä. Parantamisessa ei luotettu yksinomaan lääkkeiden tehoon, vaan niiden käytön yhteydessä suoritettiin monenlaisia taikakeinoja, laulettiin ja luettiin taikasanoja ja -loitsuja.

    Eri lääkekasvien kyky parantaa erilaisia sairauksia riippui usein kasvin nimestä taikka ulkomuodosta ja mahdollisista liittymisistä näiltä osiltaan itse sairauden olemukseen. Lääkkeitä potilaaseen saatiin monenlaisin menetelmin. Niitä voitiin nauttia sisäisesti, niitä voitiin hieroa taikka sivellä potilaan ihoon - joskus lääkettä voitiin höyrystää potilaaseen kattilan yllä. Joskus lääke puhallettiin potilaan päälle ruokopuhallusputkella. Keinovalikoima vaihteli eri intiaaniheimoilla ja eri poppamiehillä.     		Lääkekasvien teho

    Miten tehokkaita intiaanien lääkkeet ja hoitomenetelmät olivat - ja paranivatko potilaat. Tätä on tänä päivänä vaikeaa arvioida. Paraneminen saattoi tuolloin, ihan kuten nykyisinkin, johtua ei vain eri kasvien farmakologisista vaikutuksista - vaan myös potilaan psykosomaattisesta virittäytymisestä. Useinhan potilaan oma usko siihen, että hänelle tarjottu hoito ja lääkitys parantaa - voi olla ratkaisevan tärkeää ja aiheuttaa sen, että potilas todellakin paranee. Arvioipa intiaanien lääketiedettä nyt miten hyvänsä, niin ainakin se oli tuolloin yli sata vuotta sitten yhtä tehokasta, kuin ajan länsimainenkin lääketiede ja lääkitys.

    Näiden intiaanien käyttämien lääkekasvien aika ei suinkaan nykyisinkään ole mitenkään ohi. Lääketiedekin ottaa vaikutteita näistä entisajan menetelmistä ja lukuisat yksityiset ihmiset turvautuvat parannuskeinoja omiin sairauksiinsa etsiessään - muinaisiin intiaanienkin, mutta myös koko maailman ja suomalaisten omiin lääkekasveihin ja niiden vaikutuksiin.

    Mustajalkojen lääkekasveja
  • Sweet Grass, (Savastana odorata) - se-pat-semo, makearuoho. Punottiin kuivaamisen jälkeen nauhoiksi ja käytettiin suitsukkeena seremonioissa. Veteen liuotettuna käytettiin hiusvetenä.
  • Squaw root, (Carum Gairdneri) - nits-ik-opa, kaksoisjuuri, naistenjuuri. Käytettiin kipeän kurkun parantamiseen ja myös paiseille parantamaan tulehduksen. Syötiin raakana, keitettynä ja muhennoksissa.
  • Tufted primrose, (Pachylobus caespitosus) - oks-pi-poku, tikkujuuri. Juuri survottiin ja märkää survosta levitettiin haavoille tai paiseille estämään tulehdusta. Kasvi kasvaa alkaalisilla paikoilla ja sitä löytyy runsaasti soramailta.
  • Alum root, (Heuchera parviflora) - apos-ipoco, alunajuuri. Ensiksi survottiin juuri ja sitten saatua survosta levitettiin haavoille ja paiseille.
  • Willow leaved dock, (Rumed salicifolius) - matoa-koa-kai, keltainen juuri, suojuuri. Tätä soilla kasvavaa kasvia käytettiin monenlaisiin vaivoihin, myös paiseisiin.
  • Crow Root, (Lacinaria puncatata) - mais-to-nata, varisjuuri. Kasvia kutsuttiin varisjuureksi, koska varikset ja korpit söivät sitä syksyisin. Käytettiin keitettynä paiseisiin. Siitä tehtiin myös teetä vatsavaivoihin ja saatettiin syödä raakanakin.
  • Parsnip, (Leptotaenia multifida) - o-muck-kas, isoturnipsi. Porkkanoiden sukuun kuuluva isoturnipsi kasvoi kukkuloiden hiekkaisilla rinteillä. Sitä kerättiin syksyisin ja siitä valmistettiin juoma, jota annettiin heikkokuntoisille ja ihmisille, joita haluttiin lihottaa. Juurta käytettiin survottuna myös suitsukkeena. Päätaudissa hevoset pantiin hengittämään poltetun isoturnipsin savua. Aivoihin sekoitettuna sitä käytettiin myös parkitsemiseen.
  • Double bladder pod, (Physaria didymocarpa) - pa-kito-ki, harmaalehti. Kasvoi hiekkaisilla mailla. Kurkkukipuihin, kouristuksiin ja vatsavaivoihin. Sitä haudutettiin myös vedessä kuumilla kivillä ja käytettiin paiseisiin.
  • Rattle weed, (Aragallus lagopus) - a-sat-chiot-ake, heliseväruoho. Sen jotkut kukat ovat purppuranpunaisia, jotkut sinisiä, keltaisia tai valkoisia. Kasvaa hiekkaisilla mailla. Pureskelemalla suussaan esti kurkkunsa turpoamisen.
  • Windflower, (Anemone globosa) - a-sa-po-pinats, näyttää sulalta. Viihtyy tuulisilla paikoilla, kukkuloiden rinteillä, tasangoilla ja vuorilla. Keskikesällä kukat kypsyvät haituvavartisiksi siemeniksi, joita mustajalat polttivat lääkkeeksi päänsärkyyn.
  • American White Hellebore, (Veratrum speciosum) - et-awa-asi, panee-sinut-niistämään. Kasvi kasvaa vuoristometsissä noin kuuden jalan korkuiseksi. Juuri on myrkyllinen. Kuivatuista juurenpaloista saatiin murskaamalla päänsärkylääkettä.
  • Red bane berry, (Actaea arguta) - sixa-wa-kasim, mustajuuri. Joko punaiset taikka valkoiset marjat. Kasvaa vuorten lähellä jokivarsipensaikoissa. Keitetty juuri hoivasi yskän ja vilustumisen.
  • White bane berry, (Actaea oburnea) - siximas, mustajuuri. Keitetty juuri hoivasi yskän ja vilustumisen.
  • Indian horehound - six-ocasim, intiaanihurtanminttu. Lasten kylmettymiseen.
  • Northern valerian, (Valeriana septentrionalis) - apoks-ikim, hajujuuri. Juurista kuumaa juomaa vatsakipuihin.
  • Paper Leaf alder, (Alnus tenuifolia) - a-much-ko-iyatsis, punasuupensas. Kuoresta kuuma juoma risatautiin. Pureskeltaessa suu tuli punaiseksi, siitä kasvin nimi.
  • Horse mint, (Monarae scabra) - ma-ne-ka-pe, nuori mies. Kukinnot lämpimään veteen, jolla huuhdeltiin silmiä, tulehduksen estämiseksi.
  • Says rose, (Rosa Sayi) - kine, ruusumarja. Juuresta tehty juoma lasten ripuliin.
  • Long plumed avens, (Steversia ciliata) - so-ya-its, makaa mahallaan. Keitettynä silmien hoitoon.
  • Wild potato, (Solanum trifolorum) - omaka-ka-tane-wan, villiperuna. Marjoja keitettiin ja annettiin lapsille ripuliin.
  • Dog bane, (Apocynum cannabinum) - nuxapist, pieni huopa. Juuresta keittämällä ulostuslääkettä. Hiuspesuaineena esti hiusten lähdön.
  • Pore fungus, (Polyporus) - a-po-pik-a-tiss, tekee hiuksesi harmaiksi. Ulostuslääkkeenä. Liikakäyttö harmaannutti hiukset.
  • Sharp leaved beard tongue, (Pentstemon acuminatus) - at-si-po-koa, tulenmakuinen. Keitettynä vatsakipuihin ja pahoinvointiin.
  • Juniper, (Juniper scopulorum) - six-in-oko, kataja. Marjoista pahoinvointilääke.
  • Gum plant, (Grindelia scuarrosa) - aks-peis, tahmearuoho. Keitetty juuri maksavaivoihin.
  • (Gutierresia diversifolia) - opet-at-sapia - höyry hengitettynä hoitavaa.
  • (Evernia vulpina), - e-simatch-sia, väri. Männyssä kasvava jäkälä päänsärkyyn.
  • Yellow cancer root, (Thalesia fasciculata) - ana-wawa-toks-tima, biisoninruoka. Kasvia pureskeltiin ja levitettiin haavoille.

    • Nykyisiä Suomestakin löytyviä lääkekasveja
  • Ahomansikka (Fragaria vesca)
  • Ahosilmänruoho (Euphrasia rostkoviana)
  • Basilika (Ocimum basilicum)
  • Fenkoli (Foeniculum vulgare)
  • Heinäratamo (Plantago lanceolata)
  • Hevoskastanja (Aesculus hippocastanum)
  • Humala (Humulus lupulus)
  • Iisoppi (Hyssopus officinalis)
  • Isolehtilehmus (Tilia platyphyllos)
  • Kamomillasaunio (Matricaria recutita)
  • Kanerva (Calluna vulgaris)
  • Kangasajuruoho (Thymys serpyllum)
  • Karhunvatukka (Rubus fruticosus)
  • Kataja (Juniperus communis)
  • Keltakannusruoho (Linaria vulgaris)
  • Keltakatkero (Gentiana lutea)
  • Keltamo (Chelidonium majus)
  • Ketohanhikki (Potentilla anserina)
  • Keto-orvokki (Viola tricolor)
  • Ketotyräruoho (Herniaria glabra)
  • Kevätesikko (Primula veris)
  • Kielo (Convallaria majalis)
  • Kiiltomalva (Malva sylvestris)
  • Koiranruusu (Rosa canina)
  • Korianteri (Coriandrum sativum)
  • Kultapiisku (Solidago virgaurea)
  • Kyläkellukka (Geum urbanum)
  • Kynteli (Satureja hortensis)
  • Leskenlehti (Tussilago farfara)
  • Mali eli koiruoho (Artemisia absinthium)

    Metsätammi Quercus robur

  • Metsätammi (Quercus robur) (kuva yllä) -
  • Misteli (Viscum album)
  • Mustaherukka (Ribes nigrum)
  • Mustikka (Vaccinium myrtillus)
  • Mäkimeirami (Origanum vulgare)
  • Nokkonen (Urtica dioica)
  • Oratuomi (Prunus spinosa)
  • Pietaryrtti (Tanacetum vulgare)
  • Pihatatar (Polygonum aviculare)
  • Pukinjuuri (Pimpinella saxifraga)
  • Puolukka (Vaccinium vitis-idaea)
  • Raate (Menyanthes trifoliata)
  • Rauduskoivu (Betula pendula)
  • Rohtosappi (Centaurium minus)
  • Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea)
  • Rohtotädyke (Veronica officinalis)
  • Rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis)
  • Rosmariini (Rosmarinus officinalis)
  • Ruuta (Ruta graveolens)
  • Ryytisalvia (Salvia officinalis)
  • Siankärsämö (Achillea millefolium)
  • Sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi)
  • Sikuri (Cichorium intybus)
  • Suopayrtti (Saponaria officinalis)
  • Tarha-ajuruoho (Thymus vulgaris)
  • Tuoksuorvokki (Viola odorata)
  • Vadelma (Rubus idaeus)
  • Valkopeippi (Lamium album)
  • Voikukka (Taraxacum vulgare)
  • Vuohenherne (Calega officinalis)
  • Väinönputki (Angelica archangelica)
    • Ketohanhikki (Argentina anserina) - kita-kop-sim, kuivajuuri

    Suuressa kuvassa, sivun alareunassa keltaisin kukin helottava ruohokasvi. Ketohanhikki on yleinen myös koko Euroopassa ja kasvaa Suomessakin yleisenä maan eteläisissä osissa. Laidunten, peltojen ja runsastyppisten maiden kasvi.

  • Juurista saatiin lääke ripuliin.
  • Kasvin osia saatettiin laittaa jalkineen sisälle estämään jalan hikoilua.
  • Voitiin hoitaa epileptisen tyyppisiä kohtauksia.
  • Käytettiin karkottamaan noitia ja muutenkin maagisissa yhteyksissä.
  • Nykykäsityksen mukaan lievittää myös kuukautiskouristuksia, lisää mahanesteiden ja sapen eritystä.

    		• Lähteinä mm:
    Lääkekasveja luonnosta ja puutarhasta - Gummerus
    Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa
    Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit
    Mike Sotter: Villi Länsi
    Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West
    Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains
    United States Marshals Service
    Finn Arnesen: Intiaanikirja - WSOY
    Näin elettiin Villissä Lännessä - Otava
    Ulf Sindt: Intiaanit ja cowboyt - SCHILDTS
    Apassit sotapolulla - Apassisoturien historiaa - Art House Oy
    Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen - Otava
    Michael Johnson: Villi Länsi - Otava
    Kultainen Villi länsi - Tammi
    The Apaches - Osprey Publishing
    Colin F. Taylor, William C. Sturtevant: Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Lännenpihta - kuva Copyright - Lance and Erin
    *Lännenpihdat ylin iso kuva, Mount Rainier National Park - Copyright - MiguelVieira
    *Yucca glauca - kuva Copyright - ConanTheLibrarian
    *Artemisia frigida - kuva Copyright - Carolannie
    *Metsätammi - kuva Copyright - MPF
    *Silverweed, Argentina anserina, alin kuva sivulla - kuva Copyright - kestrel360
    *** www.tunturisusi.com ***