| Alku Villi Länsi Intiaanit Sodat Seriffit Lainsuojattomat Cowboyt Kultaa Rautatie Eläimistö Viihde Westernit Forum |
Revolverisankarit ja pyssymiehet Seriffit ja muut lain puolella aseineen taistelleet olivat revolverisankareita (gunfighters) kun taas lainsuojattomat aseineen olivat pyssymiehiä (gunmen). Molempiin ryhmiin kuului kylmäverisiä ja taitavia ampujia ja molempien tavoite oli sama, tehdä selvää vastustajasta. 
Lännen nopein! Kuka oli "Lännen nopein" vetäjä kaksintaisteluissa ja muissa isommissa asetaisteluissa, on ollut jälkipolvia kiinnostanut aihe. Oliko hän Wild Bill Hickok, Wyatt Earp, Bat Masterson, Clay Allison eli "Wolf of the Washita", “Bad Bill” Longley, “Longhair” Jim Courtright, John Wesley Hardin - vai oliko hän joku muu? Kaikki he ovat vakuuttavia ehdokkaita tämän hieman arveluttavankin mutta sävähdyttävän tittelin haltijoiksi ja kullakin heistä on tässä vaikeassa arvioinnissa omat kannattajansa. Kysymys jäänee ikuisesti vaille vastausta. Nopeus oli hopeaa, ampumatarkkuus kultaa! Kaksintaisteluissa ei useinkaan ollut kyse vain nopeudesta, vaan enemmänkin siitä, kumman hermot pitivät äärettömän vaarallisessa tilanteessa. Useinkaan ei se osapuoli, joka veti ensin ja antoi luotien laulaa ja täyttää ilman, voittanut kaksintaistelua. Hickokin ja Tuttin välisessä asetaistelussa - Lännen historian ensimmäisessä kaksintaistelussa vuonna 1865 - Tutt ennätti ampua peräti neljä laukausta. Vasta sitten Hurja Bill ampui 1860 Army Coltillaan, sillä vieläpä kaksin käsin tähdäten, yhden ainoan ja heti kuolettavan laukauksen. Tässäkään kaksintaistelussa ei siis ratkaissut nopeus, vaan kylmähermoisuus ja ampumistarkkuus. Tulitaistelun sattuessa vastustajat vetivät revolverinsa kotelosta, joka saattoi sijaita vyöllä, korkealla lonkalla tai ristiinvetoasennossa mahan päällä. Matalalla reiden päällä oleva kotelo on Hollywoodin keksintöä. Kaksintaisteluissa kuolleet. Kaksintaistelut, joissa nopeimmin vetävä voittaa, olivat yleinen tapa riita-asioiden ratkaisemiseksi etenkin seuduilla, joissa lain edustaja kävi harvoin. On arvioitu, että vuosien 1850 ja 1890 välisenä aikana noin 20 000 miestä kohtasi loppunsa kahdenkeskisissä tulitaisteluissa. Ohjeita kaksintaistelijalle! "En kykene kyllin korostamaan täydellisen rauhallisuuden ja tyyneyden merkitystä, jos teihin osutaan... jos on pakko kuolla, tehtäköön se osoittaen samalla suurinta mahdollista ylväyttä." (Ote tuntemattoman kirjoittajan teoksesta The Art of Duelling/Kaksintaistelun taito - vuodelta 1836). |
Lainsuojattomat
Lännen alkuaikojen poikkeusoloissa lain koura seriffeineen ei aina heti yltänyt kaikkialle. Useat yrittivät hyötyä tästä tilanteesta ja valitsivat raskaan työnteon sijaan ainakin yrityksen nopeaan rikastumiseen. Pankkeja ja posteja ryöstettiin ja suuressa vaarassa olivat pitkillä taipaleillaan liikkuvat rahakuljetukset niin hevosten vetämissä postivaunuissa kuin myöhemmin rautateilläkin. Lainsuojattomat olivat uhka myös kaikille tavallisille rajaseudun asukkaille. Karjavarkaat, väärinpelurit ja asehullut rähinöitsijät toivat oman lisäkirjonsa lainsuojattomien sankkaan joukkoon. Suuressa vaarassa olivat lainsuojattomat itsekin, sillä heidän henkensä ei kovin arvokas ollut, kun heitä otettiin kiinni. Lainsuojattomat yrittivät turvata itsensä aseistautumalla raskaasti. He kuljettivat mukanaan revolvereita lähitaisteluihin, mutta myös kivääriä tai karbiinia kaukotilanteisiin. Usein lainsuojattoman aseesta oli piippu sahattu poikki, niin että aseen kuljetus pitkillä taipaleilla olisi ollut helpompaa. Aivan samoin, kuin aseistautuivat lainsuojattomat, tekivät myös seriffit ja tilallisetkin. Tämä oli aika ajoin täyttä sotaa ajan aseilla, joita tulvi kaikkialle yhä enemmän, ihmisten asuttaessa maan. 
Jesse James (1847-1882) osallistui Yhdysvaltain sisällissotaan, jonka jälkeen hänelle,
kuten useille muillekaan - ei paluu normaaliin arkeen enää onnistunut.
Sen sijaan hän perusti rikollisjoukkion, jonka kera hän ryösteli
vuosien ajan pankkeja ja junia.
Monien kaltaistensa rikoksen poluille lähteneen tavoin, Jesse oli ihmisenä hyvin arvoituksellinen. Hänestä on yritetty tehdä jälkipolville romanttista sankarityyppiä, mitä hän ei vähimmässäkään määrin ollut. Useisiin muihin alan miehiin verrattuna hän oli poikkeus sikäli, että hän oli perheellinen ja saattoi viettää pitkiäkin aikoja normaalia elämää. Mutta kutsun kuullessaan hän palasi ryöstöjen tielle, mukanaan täysin rinnoin isoveljensä Frank - veljeksillä oli perheyritys. Jesse James sai väkivaltaa täynnä olleen elämänsä lopuksi itse väkivaltaisen lopun. Hänestä luvattiin useita palkkioita. Niinpä lopulta houkutus ansaita rahaa näin kävi hänen joukkionsa kahdelle miehelle ylivoimaiseksi ja Robert Ford ampui Jesseä selkään, kun tämä oli suoristamassa seinällä vinossa roikkunutta taulua. Vaikka Jesse James kuoli, niin siltikin useille hän jäi elämään, eräille palvottuna ja toisille taas ei. Yössä kaikaa lähestyvän ratsujoukon jyly. Kansa kavahtaa peloissaan sulkemaan ovia ja ikkunoita, sillä siellä Jesse James joukkioineen ratsastaa öisiä polkujaan kohti ikuisuutta - ainakin westerneissä. Billy the Kid (1859-1881) oli vasta 12-vuotias, kun hän jo ampui ensimmäisen uhrinsa. Ulkonäöltään Billy the Kid, joka syntyessään oli nimeltään Henry McCarty, näytti velttoine kasvoineen ja oravanhampaineen jotenkin jälkeenjääneeltä. Mitkä hänen älyn lahjansa sitten lienee olleetkin, niin viekas ja röyhkeä hän oli. Myyttisissä tarustoissa Billy kuvataan nuoreksi kapinalliseksi, mille ei perusteita löydy, jos kapinallisuutta ajatellaan jotenkin kunniallisessa mielessä. Ongelmanuori hän sen sijaan kyllä oli ja aina vaikeuksisa lain kanssa. Itse asiassa hän oli pahainen nilkki, joka tekojensa vuoksi on jäänyt historiallisesti kiinnostavaksi hahmoksi. Oma osansa Billy the Kidin legendaan on sillä, että on aina ihmisiä, jotka haluavat nähdä kaikissa jotakin hyvää - vaikkei heissä sitä etsimälläkään olisi. Vuonna 1881 Billy the Kid tappoi apulaisseriffi Bob Ollingerin, paetessaan vankilasta. Hän sai peräänsä piirikunnan seriffi Pat Garrettin, joka puolestaan kolme kuukautta myöhemmin ampui hengiltä Billyn. Kun Billy the Kid kuoli, oli hänellä ikää 21 vuotta ja pian liitettiin hänen myyttiinsä uusi luku, jonka mukaan hän olisi tappanut elämänsä aikana 21 miestä, yhden jokaista elinvuottaan kohti. Oikea lukema on kuuden tienoilla. Ja jotta kaikki menisi tässä synkässä luvussa kohdalleen, niin vielä Pat Garrett myös tuli murhatuksi vuonna 1908 - mutta se on jo toinen juttu. Daltonin veljekset ovat monin tavoin verrattavissa Jamesin veljeksiin. Daltoneillakin oli takanaan ennen rikollista uraa varsin kunniakaskin tausta. Heidän ryhtymistään pankinryöstäjiksi on syytä kummastella. Vanhin veljeksistä Frank, sai surmansa toimiessaan peräti apulaisseriffinä Intiaaniterritoriossa. Nuoremmista veljeksistä myös Bob ja Grat toimivat lyhyen aikaa samassa ammatissa vanhimman veljen kuoleman jälkeen. Nuorin veljeksistä Emmett selitteli jälkeen päin syyksi veljesten ajautumiselle rikoksiin sitä, että heitä oli huijattu palkanmaksussa. Tosin taas toiset tahot väittivät, että veljekset varastelivat jo varhemmin sivutöikseen karjaa ja siirtyivät siitä sitten pankkialalle. No olipa tuon asian kanssa miten hyvänsä, veljesten elämä meni tasaiseen tahtiin alamäkeä, kunnes he olivat lopullisesti "lain tuolla puolen". Lain tuolla puolen tarkoitti käytännössä vaikkapa William M. Doolinin rikollisjoukkiota, jolla oli nimenä Oklahombres ja johon Daltonitkin liittyivät. Veljesten viimeinen ryöstöyritys vuonna 1892 päättyi tuhoon, kaksi heistä sai surmansa Kansasin Coffeyvillessä, kun kaupunkilaiset aloittivat raivoisan tulitaistelun ryöstäjien kanssa. Vain nuorin, Emmett jäi henkiin. Hän kärsi 14 vuoden vankeustuomion ja ehti sen jälkeen vielä esiintymään varhaisimmissa lännenelokuvissa ja toimipa hän teknisenä asiantuntijana eräässä ryöstöstä kertovassa elokuvassakin. Vielä tämän jälkeen hän siirtyi Hollywoodiin lännenelokuvien asiantuntijaksi, johon tehtävään hänellä olikin varsin hyvät edellytykset. 1800-luvun lopulla Villin Lännen aika siirtyi historiaan. Samalla katosivat myös Länttä monin paikoin terrorisoineet Hurjan joukon kaltaiset rikollisjoukkiot. Lennätin ja puhelin yhdessä nopeutuvien kulkuyhteyksien kanssa aikaansai sen, että rosvot eivät saaneet takaa-ajajiltaan enää rauhaa missään ja heidän jäljilleen päästiin nopeasti. Ehkä jossakin kaukaisimmilla rajaseuduilla oli vielä piiloja, jonne saattoi hetkeksi jäädä odottelemaan hälyn laantumista - mutta sinnekin ylsi lain pitkä koura jo kohta. 
Ehkä on liioittelua väittää, että Villi Länsi siirtyi 1800-luvun lopulla historiaan, sillä Villi Länsi heräsi aikanaan uudelleen kukoistukseen elokuvissa ja kioskikirjallisuudessa. Tex Willer oli kaksintaistelijanakin omaa luokkaansa ja hän ampui taaksekin päin nopeammin ja tarkemmin kuin muut eteen! Lähteinä mm: Chris McNab: Suuri asekirja/Gummerus 2005. Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa. Mike Sotter: Villi Länsi. Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West. Kuva Jesse Jamesista Public domain. Tex Willerin kuva Tex Willer Dutch Homepage. |
|
|
|