| Alku Villi Länsi Intiaanit Sodat Seriffit Lainsuojattomat Cowboyt Kultaa Rautatie Eläimistö Viihde Westernit Forum |
|
|
|
|
Kanadanmajava (engl. American beaver) (Castor canadensis).
Majavien heimossa on vain kaksi
edustajaa, Pohjois-Amerikassa elävä kanadanmajava ja Euraasiassa
elävä euroopanmajava eli majava (Castor fiber).
Majavien kunta eläinkunta Animalia, pääjakso selkäjänteiset Chordata,
luokka nisäkkäät Mammalia, lahko jyrsijät Rodentia,
heimo majavat Castoridae ja suku Castor.
Historialliset vaikutukset. Kanadanmajavaa on sanottu Pohjois-Amerikan tärkeimmäksi eläimeksi hevosen ja biisonin ohella, sillä se on ollut mantereen tärkein turkiseläin kautta aikain. Kanadanmajavalla on ollut valtava vaikutus ihmisen tutkimusmatkoihin, historiaan ja talouteen. Pohjois-Amerikka kartoitettiin suurelta osin turkispyyntialueiden etsimisen yhteydessä ja turkiseläimistä tärkein oli juuri kanadanmajava, jonka nahoista tehdyt lakit olivat suurta muotia vuosisatojen ajan. Majavanpyyntialueista käytiin jopa sotia. Tärkein kahakka oli vuosien 1754 - 1763 sota, jossa britit löivät ranskalaiset ja saivat haltuunsa Pohjois-Amerikan pohjoisosat. Yhdysvaltojen itäosista kanadanmajava oli monilta alueilta metsästetty sukupuuttoon. Vuonna 1920 saatiin Yhdysvalloissa aikaan ensimmäinen majavaa suojeleva laki, joka silloin pelasti sen sukupuutolta. Kanadanmajavaa on sen jälkeen siirretty takaisin monille majavattomille alueille. Kanadanmajava on tänä päivänä yleinen koko Pohjois-Amerikassa ja niilläkin alueilla, joilta se jo jossakin vaiheessa oli hävitetty. |
|
|
MAJAVAN PERÄSSÄ ERÄMAISSA - METSÄSTYSTÄ, KAUPPAA JA TUTKIMUSMATKAILUA
Turkiskauppa oli yksi varhaisimpia ja tärkeimpiä kaupallisia toimintoja Pohjois-Amerikassa ja turkistuotteiden valmistus ensimmäisiä teollisuuden haaroja. Sekä Yhdysvaltain että Kanadan synnyssä ja kehittymisessä turkiskauppa näytteli merkittävää osaa yli 300 vuoden ajan. Tämä kauppa alkoi jo varhain 1500-luvulla ja se oli luonteeltaan vaihtokauppaa, intiaanien ja eurooppalaisten välillä. Oikeastaan aluksi ei ollut edes kyse kaupasta, vaan lahjojen vaihdosta. Eurooppalaiset antoivat intiaaneille kattiloita, veitsiä ja myös kaikenlaisia helyjä, saadakseen näihin ystävälliset välit ja intiaanit puolestaan antoivat turkiksia. Pian tästä kehittyi systemaattisempi vaihtokauppa. Intiaanit halusivat vaihtokaupassa kaikkia niitä tarpeita, joita he olivat eurooppalaisilla nähneet ja joita hekin tarvitsivat, myös aseita. Hyvin pian tärkeimmäksi ja arvokkaimmaksi muodostui majavan turkki, josta eurooppalaisille tehtiin hattuja. 1600-luvulla turkishatut olivat Euroopassa jo hyvin kysyttyjä ja majavan ohella näädän, ketun ja minkin turkikset kävivät myös kaupaksi. Vuonna 1608 ranskalainen tutkimusmatkailija Samuel de Champlain perusti Kanadaan turkiskauppapaikan, joka tänä päivänä kantaa nimeä Quebec. Kaupungista tuli pian turkiskaupan keskus ja ranskalaiset laajentivat matkojaan majavien perässä yhä kauemmaksi pitkin Lawrence Riveriä ja Suurten järvien ympäristöön. He hallitsivat turkiskauppaa pian alueella, joka kattaa suunnilleen koko nykyisen Kanadan. Hyviä turkistentoimittajia ja kauppakumppaneita ranskalaisille tuolloin olivat huronit ja ottawat. Myös englantilaiset olivat kiivaasti mukana turkiskaupassa jo 1600-luvulla ja heidän keskuksiaan olivat New England ja Virginia. Myöhemmin englantilaiset muodostivat liiton irokeesien kanssa ja laajensivat kauppa-aluettaan Mainesta Georgiaan. Useat eurooppalaiset yritykset olivat mukana turkiskaupassa ja maineikkain ja hallitsevin niistä, Hudson's Bay Company, perustettiin vuonna 1670. Sen perusti ryhmä englantilaisia kauppiaita, yhdessä parin ranskalaisen turkiskauppiaan kanssa. Englannin hallitus antoi yritykselle yksinoikeudet turkiskauppaan alueella, joka nykyisin tunnetaan nimellä Hudson Bay. 1700-luvulle tultaessa englantilaiset ja ranskalaiset turkiskauppiaat kilpailivat keskenään katkerasti turkiskaupan hallinnasta. Tämä johti lopulta sotaan vuonna 1754 ja sodan vuonna 1763 voittanut Englanti otti haltuunsa Ranskalle kuuluneen siirtomaavallan Pohjois-Amerikassa. 1700-luvulla myös venäläiset tulivat mukaan turkiskauppaan, jota he alkoivat käydä ja hallita Alaskan suunnalla. Tämänlaatuinen turkiskauppa jatkui aina 1800-luvun alkuun. Sitten alkoi Lännen valloitus ja turkiskauppa saavutti uusia tienoita. Jo 1700-luvun viimeisinä vuosina turkisten saanti oli kuitenkin alkanut laskea, sillä yhä uusien seutujen täyttyessä asukkaista, yhä vähemmän tilaa jäi majaville - ja loppujakin saalistettiin ihan järjettömästi. 1800-luvun ensimmäisten vuosikymmenten jälkeen majavat oli ryöstöpyydetty monilta alueilta sukupuuttoon ja viimeiset majavat pelastuivat vain siksi, että oikullinen muoti muuttui, majavalakit menivät pois muodista ja tilalle hattuihin tulivat silkit ja muut kangasmateriaalit. ALEXANDER MACKENZIE KULKEE POIKKI POHJOIS-AMERIKAN Miesten hattumuoti ja Kanadan tutkimusmatkat. Miesten hattumuodilla oli tärkeä merkitys Kanadan tutkimusmatkoille. Majavannahat, jotka ensimmäiseksi vetivät miehiä Kanadan erämaihin, pysyivät sukupolvien ajan halutuimpana hattumateriaalina. Mikään muu ryhmä ei vaikuttanut niin paljon Kanadan historiaan ja legendoihin, kuin erämaita samoilevat ranskalais-kanadalaiset metsämiehet, jotka kävivät intiaanien kanssa vaihtokauppaa majavannahoista. Nämä metsämiehet viettivät yhtä mittaa kaksi, jopa kolme vuotta erämaassa. Tullessaan rajaseudun tukikohtiin he olivat usein pukeutuneet ja maalanneet itsensä intiaanien tapaan. Monet heistä menivät naimisiin intiaaninaisten kanssa. 
Nuori skotlantilainen Alexander Mackenzie
oli turkiskauppias ja tutkimusmatkailija, joka ensimmäisenä eurooppalaisena
kulki Pohjois-Amerikan poikki vuosina 1792 - 1793. Tämä hänen ensimmäinen
vaelluksensa avasi tien ja reitin perässä seuraaville turkiskauppiaille,
jotka samalla auttoivat brittejä ottamaan haltuunsa koko Länsi-Kanadan.
Mackenzien aikaan useimmat majavaturkisten perässä kulkevat metsämiehet
olivat mestitsejä, eurooppalaisten ja intiaanien jälkeläisiä. Talvella
he matkasivat jäisen, pohjoisen erämaan läpi lumikengissä, mutta kevään tullen he
ottivat käyttöön kanoottinsa. Meloessaan he usein lauloivat ja iskivät
melan veteen laulun tahdissa.
Fyysisesti metsämiehet olivat "teräksisiä" miehiä. He saattoivat köyttää itsensä toinen toisiinsa ja kahlata jäisessä vedessä vetääkseen kanoottinsa koskien läpi. Jos kosket olivat ylipääsemättömiä, he kuljettivat kanootit ja tarvikkeet maitse. Yöksi he ryömivät kanoottiensa alle ja nukkuivat kovalla maalla. Metsämiehet pysyivät hengissä enimmäkseen kalan, pemmikaanin ja suolatulla lihalla maustetun maissipuuron avulla. Nämä ateriat huuhdeltiin alas tavallisesti rommilla. Vaikeuksista huolimatta metsämiehen elämässä oli runsaasti romanttistakin hohdetta. Beaver Club (Majavaklubi), arvovaltainen Montrealin liikemiehistä koostuva ryhmä, ilmaisi erikoisella tavalla rakkautta erämaaelämään. Klubipäivällisillä jäsenet istuivat lattialla ja olivat melovinaan laulaessaan metsämiesten lauluja. |
|
Turkismetsästäjiä Yhdysvaltain puolella.
Uudisasukkaiden vyöryn eturintamassa ja kaikkein tuntemattomimmilla
rajaseuduilla liikkuvilla majavanpyytäjillä oli useampia nimityksiä - he olivat
metsämiehiä, turkismetsästäjiä, majavanpyytäjiä taikka vuorten miehiä. He olivat
yksinäisiä ansapyytäjiä,
jotka menivät tärkeimmän turkiseläimen, majavan perässä sinne, minne aiemmin
ei vielä yksikään valkoinen mies ollut uskaltautunut. He olivat
todellista etujoukkoa. Lännen historian
yksi kerrotuimmista ja romanttisimmista vaiheista sai alkunsa vuonna 1822,
kun ensimmäinen laivallinen ansapyytäjiä lähti matkaan pitkin
Missouria kohti kaukaisia vuoria. Kolme vuotta kului ja noin 120
karskia miestä palasi tältä matkaltaan mukanaan 90 pakallista
majavannahkoja. Näin oli vuoristolaisten aika alkanut.
Majavasta on syytä todeta, että se on ehkäpä hevosen ja biisonin jälkeen
Pohjois-Amerikan historian kolmanneksi tärkein eläin. Samalla, kun sitä
metsästettiin, siirtyi valkoisten asutus senkin perässä yhä uusille seuduille.
Vaarojen täyttämää ansapyytäjän elämää. Hyvän ansapyytäjän oli syytä olla mies, joka ei säikkynyt yksinäisyyttä vaan pikemminkin viihtyi siinä. Kalliovuorilla näillä omien teidensä rohkeilla kulkijoilla oli mahdollisuus elää turkismetsästäjien vaativaa ja ajoittain hyvin yksinäistä elämää. Heidän oli uhmakkaasti selviydyttävä julman talven koettelemuksista, kuumasta kesästä ja karun erämaan asettamista haasteista. Pienimpänä koettelemuksena eivät olleet villit intiaanit, jotka usein hyökkäilivät majavanpyytäjien kimppuun. Vaikkakin pyytäjät pyrkivät hyviin väleihin intiaanien kanssa aina, kun se vain oli mahdollista. Useat heistä ottivat intiaaninaisen vaimokseenkin, saadakseen sekä seuraa, että samalla turvaa vaimonsa heimolta. Vaarat ja kuolema olivat aina läsnä metsästäjän elämässä. Murtunut jalka, karannut hevonen, intiaanin nuolesta tai nuijasta saatu haava jätti miehen luonnon armoille. Vain kaikkein sitkeimmät selviytyivät hengissä. Kukaan ei tiedä sitä majavapyytäjien määrää, joka menehtyi sairauksiin, loukkaantumisiin ja intiaanien hyökkäyksiin, mutta useat majavanpyytäjät lähtivät matkoilleen vuorille, eivätkä koskaan palanneet. |
|
Christopher "Kit" Carson (1809 - 1868). Uudisasukkaiden eturintamassa
kiitänyt Kit Carson aloitti monivaiheisen uransa New Mexikossa
majavanpyytäjänä. Hän tuli myös kuuluisaksi Mississippijoen länsipuolen
tienraivaajana ja ehti toimia postivaunujen ajajana ja armeijan
tiedustelijana. Armeijassa hän loi itselleen menestyksekkään uran ja taisteli
sekä intiaanisodissa, että Yhdysvaltain sisällissodassa, jossa yleni
aina prikaatinkenraaliksi asti. Kit Carson on eräs heistä, joka jälkipolville
on symboloinut urheaa, oikeudenmukaista ja sankarillista uudisraivaajaa niin,
että hänen mainettaan on kenenkään ollut hyvin vaikeaa lyödä taikka voittaa.
Vauhdikkaan elämänsä aikana Carson ehti vaellella ja samoilla joka puolella
Texasin ja Oregonin alueella.
Turkismetsästäjistä kukaan ei pyynneillään rikastunut. Raskaat ja pitkät työrupeamat erakkona vuorilla vaativat aikanaan rankat huvit ja turkisrahat tuntuivat polttelevan majavanpyytäjän näpeissä. Kun kaikki oli tuhlattu, katosivat miehet taas takaisin vuorilleen. Majavat ryöstöpyydettiin tällaisella tehopyynnillä nopeasti vähiin. Kun samaan aikaan turkikset ja majavannahkahatut, joka oli tärkein käyttökohde, menivät jo pois muodista, niin jo vuoden 1840 tienoilla olivat majavanmetsästyksen kiihkeimmät ajat Pohjois-Amerikassa mennyttä ja ohi. Tämä pelasti majavan lopulliselta sukupuutolta. Vuoristolaisten oli etsittävä itselleen uusi ammatti. Eräät heistä asettuivat aloilleen intiaanivaimoineen. Toiset hakeutuivat armeijalle tiedustelijaksi. Jotkut siirtyivät metsästämään biisoneita, kun biisonin lihan ja vuotien kysyntä puolestaan kiihtyi. |
Turkiskauppias Kanadassa, Albertassa 1890-luvulla. MAJAVAHATUT PÄÄSSÄ KIRKOSSA JA RUOKAPÖYDÄSSÄ Eläinkunta on usein joutunut tuntemaan ihmisen muotivillitykset nahoissaan. Harva eläin siitä ainakaan turkillaan on maksanut yhtä karvaasti, kuin majava. Majavahattu tuo ensimmäiseksi mieleen metsästäjän päässä keikkuvan turkislakin. Näitä turkislakkeja käytetympiä ja muodikkaampia ovat kuitenkin olleet huopahatut. Nämä ns. vilttihatut valmistettiin majavan nahasta poistamalla pitkät peitinkarvat ja muokkaamalla tiheäkarvaista pohjavillaa. Huopahatut olivat muotia 1500- ja 1600-luvun Euroopassa, erityisesti Englannissa ja Ranskassa. Majavahattujen yhtenä muotinäytöksenä toimivat Euroopassa kolmikymmenvuotisen sodan taistelukentät, joilla sotivat skandinaavit olivat sonnustautuneet majavalakkeihin. Samalla rintamalla taistelleet englantilaiset ihastuivat Pohjolan päähineisiin niin, että muoti levisi Englantiin. Beaverien, kuten lakkeja Englannissa kutsuttiin, kerrotaan olleen ajoittain niin suosittuja, että niitä pidettiin päässä jopa kirkossa ja ruokapöydässä. Kuten muoti yleensäkin, myös hattujen ulkonäkö vaihteli ajan virtausten myötä. Esimerkiksi Englannissa hatut olivat Stuartien aikana koristeellisia ja leveäreunaisia. Cromwellin tultua valtaan ajan henkeä kuvasivat paremmin spartalaisen koristeettomat päähineet. Majavien katoaminen Euroopasta. Hattuintoilun myötä majavat metsästettiin monin paikoin Euroopasta sukupuuttoon jo 1500 - 1600-luvuilla. Ensimmäisenä majavat Euroopassa loppuivat Englannista, jo 1500-luvulla. Pohjois-Amerikasta alettiinkin 1600-luvulla laivata ahkerasti majavannahkoja. Samalla alkoi kilpailu Pohjois-Amerikan majavamarkkinoiden herruudesta Englannin ja Ranskan välillä. Heti Englannin jälkeen majavat Euroopassa tapettiin sukupuuttoon Espanjasta. Synkintä aikaa majavalle oli 1800-luku, silloin ne hävitettiin Sveitsistä vuonna 1820, Hollannista vuonna 1826, Virosta vuonna 1841, Suomestakin jo vuonna 1868 (Sallassa jäi viimeinen yksilö metsästäjien saaliiksi), ja Ruotsista vuonna 1871. Niitä jäi Eurooppaan vain Ranskaan, Saksaan, Puolaan, Norjaan ja Venäjälle. Koko jäljelle jääneen majavakannan yhteenlaskettu määrä oli vain noin 1 000 eläintä. Aasiassa oli tämän lisäksi joitakin pienempiä, erillisiä populaatioita. Suomeen majavat olivat ilmaantuneet, ennen tätä 1800-luvun lopullista hävitystä, heti jääkauden päätyttyä ja jo kivikauden ihmiset olivat metsästäneet majavia. Majava oli ensimmäinen suomalaisten sukupuuttoon hävittämä nisäkäs. Majavakannan paluu. Majavakannat on monin seuduin saatu rauhoituksin ja siirroin palaamaan ennalleen. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa pyydetäänkin nykyisin jo kanadanmajavia 600 000 - 700 000 vuosittain, eli saman verran, kuin hurjimman majavapyynnin aikaan 200 vuotta sitten. Myös Euroopassa euroopanmajavaa on palautettu entisille asuinseuduilleen. Palauttaminen alkoi Ruotsista jo vuonna 1922 ja sen jälkeen useat maat ovat saaneet majavan takaisin, Suomi muiden mukana ja yhtenä viimeisistä Hollanti, vuonna 1988. Euroopassa arvioitiin olevan vuonna 2000 yli 400 000 majavaa. Yksi erikoispiirre on se, että Suomeenkin tuotiin 1930-luvulla myös kanadanmajavia, jotka eivät kuulu maamme alkuperäiseen eläimistöön. Euroopanmajavat maahamme tuotiin tuolloin Norjasta. Majavistamme suurin osa on kanadanmajavia, sillä ne lisääntyvät tehokkaasti. Majavakanta on maassamme noin 6 000 - 7 000 yksilöä. Euroopanmajavia majaviemme joukossa on noin 1 000. |
|
|
Otsikon kuva ja kuvat majavasta Yellowstone Public domain -
Yellowstone Digital Slide File Home Page
Kanadanmajava taidepiirros Todd Zalewski from Kays and Wilson’s Mammals of North America, © Princeton University Press (2002) Smithsonian Institution Alexander Mackenzien ja turkiskauppiaan kuva Public domain. Maailman luonto - Eläimet: Nisäkkäät; Weilin Göös Maailman eläimet: Nisäkkäät 2; Tammi Maailmanhistorian suuret löytöretket; Valitut palat Fur Trade and Mission History; http://www.abheritage.ca/alberta/fur_trade/index.html The fur trade; http://www.pcmaf.org/fur_trade.htm Encyclopædia Britannica: Beaver Skins Become Money Minnesota Trappers Associationand the Minnesota DNR: History of Fur Trapping and Trading In Minnesota. The Beginning of the Fur Trade; http://www.canadiana.org/hbc/hist/hist1_e.html Northern Prairie Wildlife Research Center: North Dakota Furtakers Educational Manual The History of the Fur Trade in North Dakota. The French Fur Trade |
|
|