|
|
|
|
INTIAANIEN FYYSISIÄ OMINAISUUKSIA
Fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään intiaanit
vaihtelevat suuresti, etenkin
kun tarkasteluun otetaan mukaan myös latinalaisen Amerikan intiaaniväestö.
Intiaanien moninaisuutta korostaa se, että heitä ei koskaan ole voitu
luokittaa etnisesti yhdeksi kansakunnaksi. Kukin intiaaniryhmä
jakautuu moneen kansaan, heimoon, alaryhmään ja leirikuntaan, jotka poikkeavat toisistaan
hyvin paljon niin kieleltään, kulttuuriltaan kuin kasvonpiirteiltäänkin.
Vaikka fyysisesti mitään "tyypillistä" intiaania ei olekaan olemassa,
niin joitakin yleisesti esiintyviä ominaisuuksia voidaan löytää.
Lähes kaikkien intiaanien tukka on suora, karkea ja musta - vaalea- taikka punatukkainen
intiaani on harvinainen poikkeus. Intiaanien silmät ovat useimmiten ruskeat.
Samoin ihonväri on useimmiten ruskeahko, tosin eräillä seuduilla aika vaalea.
Miehillä parrankasvu on usein heikko.
Intiaanien poskipäät ovat yleensä korkeahkot,
silmänaukko joskus vinohko. Nenän muodossa on eri heimoilla
eroja. "Kotkannenä" on yleinen Pohjois-Amerikan itäisissä osissa eläneillä
intiaaneilla ja he ovat myös pitkäkasvuisempia, kun taas suuri osa Yhdysvaltain
lounaisosan ja Länsi-Kanadan intiaaneista on ollut lyhyehköjä.
Useimmat alkuperäiset amerikkalaiset kuuluvat O-veriryhmään. Keski- ja Etelä-Amerikassa
tämä veriryhmä on vielä yleisempi, kuin Yhdysvaltain ja Kanadan
alkuperäiskansoilla. Monet eskimoista ja deneläisistä intiaaneista
kuuluvat kuitenkin A-veriryhmään. Maailman tihein keskittymä A-verisiä
löytyy mustajalkaintiaaneista.
Kuva oikealla - pronssipatsas - Tiaquepaque Arts and Crafts Village, Sedona, Arizona, USA.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Patsas intiaaniparista oikealla -
kuva Copyright
Evelyn Proimos
*Alin kuva "Broken Dreams" -
kuva Copyright
lunamom58 (very far behind)
|
|
|
|
|
|
|
Intiaanit ja valkoiset
Vasemmalla kuvassa nuori intiaanipoika ja yhtä nuori seriffi, joiden
välisen keskustelun sisältöä voimme vain arvailla. Intiaanit ja valkoiset
eivät suinkaan olleet aina vain sotajalalla toistensa kanssa, vaan ystävyyssuhteitakin
syntyi.
Intiaanit ja valkoiset
uudisasukkaat muodostivat usein myös pariliittoja. Vuorilla talvikausien
ajan asustaneet turkismetsästäjät tuskin olisivat edes selviytyneet
pitkistä talvista ilman intiaanivaimoaan, jollainen heillä
usein oli.
All rights reserved
*Kuva vasemmalla The Cowboy and Indian - Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/London-Prophecy
- Used with permission.
Viimeinen mohikaani
Millaisina intiaanit näyttäytyivät valkoisille aikalaisille
ainakin kuvitteellisissa intiaanikirjoissa, siitä antaa
hyvää kuvaa James Fenimore Cooper vuonna 1826 ilmestyneessä, intiaaneista
kertovassa seikkailukirjojen klassikossaan "Viimeinen mohikaani":
"Matkalaiset katselivat pelokkaina nuoren mohikaanin solakkaa, notkeaa
ruumista, joka oli kaunis ja vailla kaikkea teennäisyyttä. Vaikka hänen
vartaloaan peitti vastoin tavallisuutta vihreä, hetalereunainen metsästysmekko,
ei mikään estänyt näkymästä hänen tummia, kiiltäviä, pelottomia silmiään,
hänen voimakkaiden, ylpeiden ja puhtaiden piirteittensä rohkeata ääriviivaa
tai hänen arvokkaasti kaareutuvaa otsaansa ja sopusuhtaista, jalomuotoista
päätänsä, joka ritarillista nylkyhiustupsua lukuun ottamatta oli ajeltu
paljaaksi."
|
|
|
|
|
Intiaanien ominaisuuksia
Jos ylipäänsä jollakin kansalla on kansalle
ominaisia, periytyviä luonteenpiirteitä, niin niiden seulominen erilleen
kulttuuriperinteeseen liittyvistä käytöstavoista on mahdotonta. Kun esimerkiksi
jotakin intiaanikansaa, vaikkapa apasseja, sanotaan sotaisaksi, kyse on kansan
ja heimon perinteistä eikä geeneistä.
Intiaanit kuvataan usein myös
täysin tunteettomiksi, eleettömiksi, kylmäverisiksi, kavaliksi ja julmiksi.
Tämän kuvan heistä antavat ne Amerikkaan Euroopasta tulleet siirtolaiset
ja heidän jälkeläisensä, jotka ovat joutuneet sotimaan intiaaneja vastaan.
Omissa oloissaan intiaanitkin olivat ihan normaaleja ihmisiä, jotka
käytökseltään tuskin poikkesivat Euroopan kivikautisista ihmisistä.
Ja mitä tulee julmuuteen, jota intiaanit osoittivat vihollisiaan kohtaan, niin
siinä suhteessa ei valkoinen mies jäänyt yhtään jälkeen, päinvastoin.
|
Lähteet ja kuvat:
Rani-Henrik Andersson, Markku Henriksson: Intiaanit - Pohjois-Amerikan
alkuperäiskansojen historia - Gaudeamus 2010
Pohjois-Amerikan intiaanit - Edward S. Curtisin ainutlaatuinen kuvakokoelma
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa.
Mike Sotter: Villi Länsi.
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit.
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West.
Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains.
Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
(Colin F. Taylor, William C. Sturtevant, 1991)
Markku Henriksson: Johdatus Pohjois-Amerikan tuntemiseen.
Leikimme intiaania!
Yllä ja vasemmalla kuvissa valkoinen nainen, joka on tekeytynyt intiaaniksi.
Aikuiset länsimaiset harrastavat roolailua ja muuttuvat intiaaneiksi.
Myös lapsilla on intiaanileikkejä ja hyvin intiaanilta näyttää jo heti,
kun laittaa päähänsä sulkapäähineen ja kasvoilleen hieman intiaanimaalausta.
Creative Commons - Creative Commons:
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat yllä ja vasemmalla - Copyright
Adam Curry
|
|
|
|
|
|
Curtisin mohawe-tyttö
Maineikas Edward S. Curtis kuvasi intiaaneja. Tämän kauniin, kasvomaalatun
mohave-tytön kuvan yhteyteen hän on kirjoittanut näin.
"On vaikea kuvitella alkukantaisempaa, kuin tämä mohave-tyttö. Hänen silmänsä
ovat kuin hirvenvasalla, joka kysyvänä katselee ensi kertaa näkemiään sivilisaation
outoja asioita. Hän on juuri sellainen henkilö, jonka voi kuvitella isä
Garcesin nähneen vuonna 1776 matkallaan mohavein maahan."
|
|
|
|
|
