Menu
Tunturisuden sivut
Indians INTIAANIEN FYYSISIÄ OMINAISUUKSIA

Fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään intiaanit vaihtelevat suuresti, etenkin kun tarkasteluun otetaan mukaan myös latinalaisen Amerikan intiaaniväestö. Intiaanien moninaisuutta korostaa se, että heitä ei koskaan ole voitu luokittaa etnisesti yhdeksi kansakunnaksi. Kukin intiaaniryhmä jakautuu moneen kansaan, heimoon, alaryhmään ja leirikuntaan, jotka poikkeavat toisistaan hyvin paljon niin kieleltään, kulttuuriltaan kuin kasvonpiirteiltäänkin.

Vaikka fyysisesti mitään "tyypillistä" intiaania ei olekaan olemassa, niin joitakin yleisesti esiintyviä ominaisuuksia voidaan löytää. Lähes kaikkien intiaanien tukka on suora, karkea ja musta - vaalea- taikka punatukkainen intiaani on harvinainen poikkeus. Intiaanien silmät ovat useimmiten ruskeat. Samoin ihonväri on useimmiten ruskeahko, tosin eräillä seuduilla aika vaalea. Miehillä parrankasvu on usein heikko.

Intiaanien poskipäät ovat yleensä korkeahkot, silmänaukko joskus vinohko. Nenän muodossa on eri heimoilla eroja. "Kotkannenä" on yleinen Pohjois-Amerikan itäisissä osissa eläneillä intiaaneilla ja he ovat myös pitkäkasvuisempia, kun taas suuri osa Yhdysvaltain lounaisosan ja Länsi-Kanadan intiaaneista on ollut lyhyehköjä.

Useimmat alkuperäiset amerikkalaiset kuuluvat O-veriryhmään. Keski- ja Etelä-Amerikassa tämä veriryhmä on vielä yleisempi, kuin Yhdysvaltain ja Kanadan alkuperäiskansoilla. Monet eskimoista ja deneläisistä intiaaneista kuuluvat kuitenkin A-veriryhmään. Maailman tihein keskittymä A-verisiä löytyy mustajalkaintiaaneista.

Kuva oikealla - pronssipatsas - wampanoagi-intiaanipäällikkö Massasoit, joka teki uudisasukkaiden kanssa rauhansopimuksen vuonna 1621.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla yllä tanssija - Copyright © Flickr/SheltieBoy
*Kuva oikealla alla veistos - Copyright © Flickr/Paul Oka
*Kuva alla, intiaanityttö - Copyright © Flickr/Bob McCuaig


Intiaani
The Cowboy and Indian
Intiaanit ja valkoiset

Vasemmalla kuvassa nuori intiaanipoika ja yhtä nuori seriffi, joiden välisen keskustelun sisältöä voimme vain arvailla. Intiaanit ja valkoiset eivät suinkaan olleet aina vain sotajalalla toistensa kanssa, vaan ystävyyssuhteitakin syntyi.

Intiaanit ja valkoiset uudisasukkaat muodostivat usein myös pariliittoja. Vuorilla talvikausien ajan asustaneet turkismetsästäjät tuskin olisivat edes selviytyneet pitkistä talvista ilman intiaanivaimoaan, jollainen heillä usein oli.

All rights reserved
*Kuva vasemmalla The Cowboy and Indian - Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/London-Prophecy

- Used with permission.


Viimeinen mohikaani

Millaisina intiaanit näyttäytyivät valkoisille aikalaisille ainakin kuvitteellisissa intiaanikirjoissa, siitä antaa hyvää kuvaa James Fenimore Cooper vuonna 1826 ilmestyneessä, intiaaneista kertovassa seikkailukirjojen klassikossaan "Viimeinen mohikaani":

"Matkalaiset katselivat pelokkaina nuoren mohikaanin solakkaa, notkeaa ruumista, joka oli kaunis ja vailla kaikkea teennäisyyttä. Vaikka hänen vartaloaan peitti vastoin tavallisuutta vihreä, hetalereunainen metsästysmekko, ei mikään estänyt näkymästä hänen tummia, kiiltäviä, pelottomia silmiään, hänen voimakkaiden, ylpeiden ja puhtaiden piirteittensä rohkeata ääriviivaa tai hänen arvokkaasti kaareutuvaa otsaansa ja sopusuhtaista, jalomuotoista päätänsä, joka ritarillista nylkyhiustupsua lukuun ottamatta oli ajeltu paljaaksi."
Apassi Intiaanien ominaisuuksia

Jos ylipäänsä jollakin kansalla on kansalle ominaisia, periytyviä luonteenpiirteitä, niin niiden seulominen erilleen kulttuuriperinteeseen liittyvistä käytöstavoista on mahdotonta. Kun esimerkiksi jotakin intiaanikansaa, vaikkapa apasseja, sanotaan sotaisaksi, kyse on kansan ja heimon perinteistä eikä geeneistä.

Intiaanit kuvataan usein myös täysin tunteettomiksi, eleettömiksi, kylmäverisiksi, kavaliksi ja julmiksi. Tämän kuvan heistä antavat ne Amerikkaan Euroopasta tulleet siirtolaiset ja heidän jälkeläisensä, jotka ovat joutuneet sotimaan intiaaneja vastaan.

Omissa oloissaan intiaanitkin olivat ihan normaaleja ihmisiä, jotka käytökseltään tuskin poikkesivat Euroopan kivikautisista ihmisistä. Ja mitä tulee julmuuteen, jota intiaanit osoittivat vihollisiaan kohtaan, niin siinä suhteessa ei valkoinen mies jäänyt yhtään jälkeen, päinvastoin.

"The Choosing of the Arrow, 1848" - pronssiveistos, korkeus 54 cm - yhdysvaltalainen Henry Kirke Brown (1814 - 1886) - Metropolitan Museum of Art, New York, USA

Henry Kirke Brown oli ensimmäisiä amerikkalaisia, joka ikuisti intiaaneja veistoksiin. Hän liikkui Ottawa ja Chippewa intiaanien parissa, tutustuen intiaaneihin ja heidän kulttuuriinsa. Hän toki tutustui huolella myös intiaanien pukeutumiseen ja siksi pientä hämmästystä herättikin aikanaan se, että hänen veistoksessaan intiaanisoturilla ei ollutkaan yllään mitään. Veistoksen häneltä kilpailun kautta tilasi American Art-Union ja se valmistui vuonna 1848.

Ennen veistoksen valmistumista Brown oli opiskelemassa kuvanveistoa mm. Italiassa. Sillä matkallaan hän ihastui antiikin Kreikan ja Rooman kuvanveistotaiteeseen, mikä näkyy hänen intiaanisoturissaan.

Italiasta Amerikkaan palattuaan Brown pohti, että miten hän voisi toteuttaa noita antiikin kuvanveiston ihanteita omassa maassaan. Tällöin hän keksi, että hän voisi kuvata intiaaneja ja silloin hän matkusti intiaanien maille, alkaen tehdä luonnoksia intiaaneista.

Pienikokoinen veistos (kuva oikealla) edustaa tyyliltään samaa, kuin varhaisrenessanssin mestareiden, kuten Donatellon työt. Se on realistinen, mutta varsin sensuelli ja elegantti. Intiaani seisoo klassisten veistosten tapaan kontrapostoasennossa, paino enemmän toisella jalalla, toinen käsi valitsee nuolta kotelosta selän takaa, toinen alkaa juuri kohottaa jousta valmiiksi. Hiukset laskeutuvat pitkinä niskaan ja hiuksissa etupäälaella on koristeellinen punos, ylätasangon intiaanien tapaan. Ihon kuin patinoidun ruskean sävyn loihtivat lakkauksillaan kaksi ranskalaista avustajaa, jotka Brown toi mukanaan Euroopasta Brooklynin ateljeeseensa.

Veistoksen pieni koko mahdollisti sen, että siitä tehtyjä kopioita voitiin helposti levittää amerikkalaisiin koteihin. American Art-Unionin toiminnan perusajatus oli tehdä amerikkalaisille tunnetuksi amerikkalaista taidetta. (An American Collection: Works from the Amon Carter Museum: Henry Kirke Brown: "The Choosing of the Arrow, 1848")

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat oikealla - Copyright © Flickr/Peter Roan
Indians Indians
Mohave-tyttö
Curtisin mohawe-tyttö

Maineikas Edward S. Curtis kuvasi intiaaneja. Tämän kauniin, kasvomaalatun mohave-tytön kuvan yhteyteen hän on kirjoittanut näin.

"On vaikea kuvitella alkukantaisempaa, kuin tämä mohave-tyttö. Hänen silmänsä ovat kuin hirvenvasalla, joka kysyvänä katselee ensi kertaa näkemiään sivilisaation outoja asioita. Hän on juuri sellainen henkilö, jonka voi kuvitella isä Garcesin nähneen vuonna 1776 matkallaan mohavein maahan."

Apassi
Intiaaniperhe
Amerikan intiaanit

Veistos - Native American Museum, Washington D.C, USA - 22.10.2011.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © lunita lu
Hopi-tyttö
Hopi-tyttö

Kaunis hopi-tyttö katselee meitä kuvassa, joka on otettu Arizonassa vuonna 1900. Hänellä on pukukokonaisuus, joka jättää hänen vasemman olkapäänsä paljaaksi. Vyötäröllä on leveä vyö. Pitkät hiukset ovat keskeltä jakauksella ja ne on taivutettu taakse. Tyttö on avojaloin.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Flickr/Ashley Van Haeften
Hopi-tyttö
*** tunturisusi.com linkit ***