Menu
Tunturisuden sivut
Apassi Preeria

Aroja on sekä lauhkeassa ilmastovyöhykkeessä että lämpimämmillä seuduilla, ja niille ovat tunnusomaisia verrattain niukat, yleensä tiettyihin vuodenaikoihin rajoittuvat sateet. Amerikassa aroja edustavat pohjoisen manteren keskiosien preeriat - Etelä-Amerikan aroa on Argentiinan pohjoispuoliskon pampa. Sana preeria tulee ranskan kielen niittyä tarkoittavasta sanasta.

Preerian kasvillisuus koostuu pääosin ruohosta, pensaista ja muista matalista kasveista. Ruohon korkeuden mukaan preeriat jaetaan kahteen ryhmään. Lyhytruohoisen preerian alueilla kasvillisuus on noin 13 tuuman korkuista, pitkäruohopreerialla ruohon korkeus on noin 22 tuumaa. Preerialla tarkoitetaan yleensä tätä pitkän ruohon preeriaa.

Preerian ilmasto on mantereinen - kesällä on hyvin kuumaa ja talvella hyvin kylmää. Voimakkaat tuulet pääsevät avarassa maisemassa puhaltamaan ympäri vuoden.

Preeria on tullut hyvin tunnetuksi 1800-luvulla valtavista biisonilaumoistaan. Preerian nimikkoeläinlajeja ovat myös preeriakäärmeet, preeriakanat, preerikot eli preeriakoirat, preeriaketut ja preeriasudet eli kojootit. Biisonit hävitettiin sukupuuton partaille ja tähän hävitystyöhön osallistuivat hyvin tehokkaasti myös intiaanit, jotka valkoislta saamillaan hevosilla kykenivät ennennäkemättömään ryöstömetsästykseen, valkoisten lailla.

Preeriat on aikapäiviä sitten otettu viljelykseen. Pitkäruohopreerioista, joita alunalkaen on ollut 900 000 km², on kadonnut noin 98 %. Preerioita löytyy nykyisin enää vain luonnonsuojelualueilta.

Preeria ja biisonit

"Suuri preeriatasanko on metsäisen maan ja aavikon välimuoto. Preeria oli kuin vihreä meri, jossa metrin korkuinen preeriaruoho aaltoili. Sitä sävyttivät ainoastaan tiheät salviapensaikot ja harvat poppelimetsiköt. Tasanko kohosi loivasti kohti Kalliovuoria ja vain joet toivat kaivattua kosteutta muuten kuivaan maastoon. Maisema oli pehmeästi kumpuilevaa, yllättävät repeämät, kanjonit ja joenuomat tarjosivat vaihtelua yksitotiseen ruohomereen.

Lisää yllätyksiä tarjosi aina hyvin vaihteleva sää. Kesän kuiva kausi katkesi kerralla avaraa maisemaa piiskaaviin rankkoihin myrskysateisiin. Talvella lumimyrskyt koettelivat ihmisen ja eläinten sietokykyä. Voimakkaat ja vaihtelevat tuulet saivat preerian heinämeren aaltoilemaan ja vaikeuttivat eläinten suunnistusta".
Indian Buffalo Hunt by Charles M. Russell

Intiaani metsästämässä biisonia, Charles M. Russell.

Biisoneiden perään ratsuilla!

Biisoni oli intiaaneille tavattoman tärkeä. Biisonista hyödynnettiin kaikki osat. Liha syötiin, rasvasta tehtiin saippuaa, luista työkaluja ja veitsiä, vuodista tiipiitä, vaatteita ja kilpiä, tiheästä karvasta köysiä. Ennen kiväärien tuloa biisonien metsästys oli vaarallista puuhaa. Intiaanit ratsastivat lauman vierelle, valitsivat yhden erilleen muista ja tappoivat sen keihäillään taikka jousillaan. Hevonenkin helpotti huomattavasti metsästystä - ennen hevosten aikaa intiaanit metsästivät biisoneita ajamalla niitä alas jyrkänteiltä.

"Biisonin metsästystä ratsun käyttö helpotti huomattavasti. Biisonista intiaanit saivat elämäänsä miltei kaiken tarpeellisen. Kokonaiset kansat jopa hylkäsivät maanviljelyksen miltei kokonaan ja kiisivät nyt ratsuillaan biisonilaumojen perässä uusille asuinalueille. Biisonit ajettiin kiinni ratsastaen ja ne surmattiin jousella taikka kiväärillä ampuen, joskus pistokeihäällä. Joskus biisonilauma ajettiin alas jyrkänteeltä kuiluun ja saalista saatiin näin määrättömästi.

Intiaanit ratsastivat usein satulatta mutta ajan mittaan he oppivat tekemään parkitusta biisoninnahasta yksinkertaisia satuloita. Ratsastajina he olivat hyvin taitavia ja kestäviä. Eräät intiaaniheimot olivat aiemmin käyttäneet vetojuhtinaan koiria. Niiden tilalle saamiaan hevosia he kutsuivatkin isoiksi koiriksi".
Preeriakoira

Preeriakoira.

Ääretön ja unettava preeria

"Puuttoman preerian outoa ja unettavaa vaikutusta varhaiset kuvaajat, kuten Francis Parkman ja George Catlin, ovat ihmetelleet. Preeria, heinämeri, oli oma maailmansa, jonka lumo valtasi kaikki, jotka näkivät sen alkuperäisessä loistossaan. Biisonit jakoivat ruohotasangot hanka-antilooppien, preeriakoirien, jäniksien, kojoottien, susien, harmaakarhujen ja monien vähemmän näyttävien asukkien kanssa.

Kaikille preerian asukeille oli yhteistä vähäinen veden tarve ja tavaton valppaus vihollisten suhteen. Vain suurikokoinen biisoni teki poikkeuksen. Biisonilaumat vyöryivät preerioilla vuodenaikojen rytmissä, mutta kovin säännöllisiä vaellusreitit eivät välttämättä olleet. Biisonin näkö on heikko, pienet silmät tuikkivat syvällä suuressa ja raskaassa päässä, mutta sen leveäsieraiminen nenä on tavattoman tarkka.

Biisonit suuntivatkin hajuaistin perusteella luotsaten tuulien mukaan. Laumat lähtevät hitaasti liikkeelle hajaantuen pienempiin laumoihin. Toisinaan ne kerääntyvät massiivisiksi myllertäviksi laumoiksi".
(Lainaukset: Raimo A. Nikula: Puhveli, preerian kadonnut valtias.)
Intiaanit puhvelinmetsästäjinä
Intiaani ja puhvelit - Running With Buffalo

Taiteilija Daniel Eskridge.
All rights reserved
*Kuva - Copyright
© Website/Daniel Eskridge's Art Gallery
© Flickr/Daniel Eskridge
Art used with permission.
Biisoninmetsästys
Villi Länsi
Preeriaa Etelä-Dakotassa

Taivaalla kumpu- eli kumuluspilviä.
*** tunturisusi.com linkit ***