|
|
|
|
Preeria ja biisonit
"Suuri preeriatasanko on metsäisen maan ja aavikon välimuoto. Preeria oli kuin
vihreä meri, jossa metrin korkuinen preeriaruoho aaltoili. Sitä sävyttivät
ainoastaan tiheät salviapensaikot ja harvat poppelimetsiköt. Tasanko kohosi
loivasti kohti Kalliovuoria ja vain joet toivat kaivattua kosteutta muuten
kuivaan maastoon. Maisema oli pehmeästi kumpuilevaa, yllättävät repeämät,
kanjonit ja joenuomat tarjosivat vaihtelua yksitotiseen ruohomereen. Lisää
yllätyksiä tarjosi aina hyvin vaihteleva sää. Kesän kuiva kausi katkesi
kerralla avaraa maisemaa piiskaaviin rankkoihin myrskysateisiin. Talvella
lumimyrskyt koettelivat ihmisen ja eläinten sietokykyä. Voimakkaat ja
vaihtelevat tuulet saivat preerian heinämeren aaltoilemaan ja vaikeuttivat eläinten suunnistusta".
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla - Intiaani metsästämässä biisonia, Charles M. Russell - Copyright
mharrsch
*Sivun alareunan kuvassa buffalot eli puhvelit eli biisonit,
American Bison (Bison bison) - Copyright
Dom Dada
|
|
|
|
|
|
Biisoneiden perään ratsuilla!
Biisoni oli intiaaneille tavattoman tärkeä. Biisonista hyödynnettiin kaikki osat.
Liha syötiin, rasvasta tehtiin saippuaa, luista työkaluja ja veitsiä, vuodista
tiipiitä, vaatteita ja kilpiä, tiheästä karvasta köysiä. Ennen kiväärien tuloa biisonien metsästys oli
vaarallista puuhaa. Intiaanit ratsastivat lauman vierelle, valitsivat yhden
erilleen muista ja tappoivat sen keihäillään taikka jousillaan. Hevonenkin helpotti huomattavasti metsästystä -
ennen hevosten aikaa intiaanit metsästivät biisoneita ajamalla niitä alas jyrkänteiltä.
"Biisonin metsästystä ratsun käyttö helpotti huomattavasti. Biisonista intiaanit saivat elämäänsä miltei kaiken tarpeellisen.
Kokonaiset kansat jopa hylkäsivät maanviljelyksen miltei kokonaan ja kiisivät nyt ratsuillaan biisonilaumojen perässä uusille
asuinalueille. Biisonit ajettiin kiinni ratsastaen ja ne surmattiin jousella taikka kiväärillä ampuen, joskus pistokeihäällä.
Joskus biisonilauma ajettiin alas jyrkänteeltä kuiluun ja saalista saatiin näin määrättömästi.
Intiaanit ratsastivat usein satulatta mutta ajan mittaan he oppivat tekemään parkitusta biisoninnahasta yksinkertaisia satuloita.
Ratsastajina he olivat hyvin taitavia ja kestäviä. Eräät intiaaniheimot olivat aiemmin käyttäneet vetojuhtinaan koiria. Niiden
tilalle saamiaan hevosia he kutsuivatkin isoiksi koiriksi".
|
Ääretön ja unettava preeria
"Puuttoman preerian outoa ja unettavaa vaikutusta varhaiset kuvaajat, kuten
Francis Parkman ja George Catlin, ovat ihmetelleet. Preeria, heinämeri, oli
oma maailmansa, jonka lumo valtasi kaikki, jotka näkivät sen alkuperäisessä
loistossaan. Biisonit jakoivat ruohotasangot hanka-antilooppien, preeriakoirien,
jäniksien, kojoottien, susien, harmaakarhujen ja monien vähemmän näyttävien
asukkien kanssa.
Kaikille preerian asukeille oli yhteistä vähäinen veden tarve
ja tavaton valppaus vihollisten suhteen. Vain suurikokoinen biisoni teki
poikkeuksen. Biisonilaumat vyöryivät preerioilla vuodenaikojen rytmissä, mutta
kovin säännöllisiä vaellusreitit eivät välttämättä olleet. Biisonin näkö on
heikko, pienet silmät tuikkivat syvällä suuressa ja raskaassa päässä, mutta sen
leveäsieraiminen nenä on tavattoman tarkka.
Biisonit suuntivatkin hajuaistin
perusteella luotsaten tuulien mukaan. Laumat lähtevät hitaasti liikkeelle
hajaantuen pienempiin laumoihin. Toisinaan ne kerääntyvät massiivisiksi
myllertäviksi laumoiksi". (Lainaus:
Raimo A. Nikula: Puhveli, preerian kadonnut valtias.)
All rights reserved
*Iso kuva yllä Frederic Remington 1890: "The Buffalo Hunt" Copyright - All rights reserved:
© Atheneum
- Used with permission.
|
|
|
|
|
