Tunturisuden sivut


Central Pacific Railroad Rautatie halki Amerikan

Pelkästään rakennusteknisesti rautatien rakentaminen halki Amerikan oli haastava ja täynnä vaikeuksia. Oli päästävä poikki kuumien autiomaiden, vuolaiden virtojen ja korkeiden vuorten. Vuoria ei aina voitu kiertää, vaan niiden läpi mentiin dynamiitilla. Työ oli vaarallista. Kaikessa kiireessä tapahtui paljon onnettomuuksia, joissa monet kuolivat. Hakut ja lapiot olivat käytetyt työkalut.

Räjähdysten jäljiltä jäävän murskeen ja kiviaineksen poiskuljetus oli vaivalloista ja tapahtui ajan mukaisesti muulien vetämillä kärryillä. Yli laaksojen ja jokien rakennettiin westerneistä tuttuja pitkiä pukkisiltoja ja riippusiltoja, joiden jänneväli saattoi olla yli 300 metriä.

Paikoin intiaanit tekivät kaikkensa, estääkseen radan tulon mailleen. Kaikista väijytyksistään ja sabotoinneistaan huolimatta he eivät kyenneet estämään rautatien valmistumista. Intiaaneille juna oli rautahepo.

Veturi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä höyryjuna - Copyright Flickr/railsr4me


Rata valmistuu

Pitkät etäisyydet Amerikan mantereen laidalta toiselle edellyttivät vankkureita nopeampaa ja tehokkaampaa kuljetusjärjestelmää. Rautatien suunnittelu aloitettiin 1850-luvulla. Poikki mantereen kulkevan rautatien rakentamisen alkuun päästiin vuonna 1863, kahdelta eri suunnalta. Entisten sotilaiden ja irlantilaisten siirtolaisten voimin alkoi Union Pasific-nimen saanut rata edetä Omahasta kohti länttä. Lännestä San Franciscosta, Central Pasific-nimeä kantava rata puolestaan alkoi työntyä kohti itää.

Toukokuun 10. päivänä vuonna 1869 nämä kaksi rataa kohtasivat Promontory Pointissa, Utahissa. Siellä radan valmistuminen sinetöitiin kultaisen naulan lyönnillä - ja näin oli tämä suururakka valmis.
Central Pacific Railroad

Kuvissa yllä höyryjuna Leviathan 63, jonka Central Pacific Railroad hankki omistukseensa vuonna 1868. Tai itse asiassa kuvassa on tarkka kopio, joka on rakennettu vuonna 1999.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat yllä Leviathan 63 - Copyright Flickr/Don Burkett


Veturin ominaisuuksia

Tyypillinen veturi oli yli 15 metriä pitkä ja jaksoi vetää perässään 40 tonnin painoista junaa. Veturin takana sijaitsi tenderi täynnä halkoja veturin tulipesään sekä vesisäiliö. Vettä tarvittiin yli 9000 litraa höyrykattilaan, joka tuotti moottoria käyttävän höyryn. Rautateiden perustyöjuhdaksi tuli klassinen amerikkalainen höyryveturi, mallia 4-4-0.

Matkustajajunat ylsivät tuolloin aika huimana pidettyyn vauhtiin, nopeimmillaan kiidettiin 30 kilometriä tunnissa. Raskaasti lastatun tavarajunan nopeus jäi 15 kilometriin tunnissa. Tuhansien kilometrien etäisyyksillä junat tekivät taivaltaan pitkiä aikoja.
Rautatietä rakennetaan

Kapteeni Andrew J. Russell on ottanut kuvan rakentajista. Oikealla tummassa asussaan seisoo työmaata johtava kenraali Hermann Haupt, jonka kunniaksi nimettiin veturikin.

Rautateiden vaaroja

Veturin keulille kiinnitettiin suuri metallinen kolmio. Tämän karja-auran tehtävänä oli työntää radalle eksyneet naudat sivuille. Se raivasi tieltään myös lumen ja vaikkapa kivenlohkareet, joita ryöstäjät taikka intiaanit olivat saattaneet asetella esteiksi.

Ennen junien aikakautta olivat hevosten vetämät postivaunut huolehtineet myös palkkarahojen kuljetuksista. Ryöstäjät eivät teknisestä kehityksestä hätkähtäneet - postivaunujen tapaan myös junia alkuaikoina ryöstettiin. Yhdysvaltain ensimmäinen junaryöstö tehtiin jo vuonna 1866, jolloin Renon joukkio ryösti Ohio-Mississippi-rataa liikennöineen junan. Saalista saatiin 10 000 dollaria.

General Haupt

USA:n armeijan käytössä ollut veturi "General Haupt" - rakennusvuosi sama kuin radan rakentamisen aloitusvuosi, eli 1863.

Lähteinä lukuisia eri teoksia, mutta päälähde Mike Stotter: The Best-Ever Book of The Wild West.
Valokuvat veturista ja rautatietyömaasta Treasure.net Public domain.
Virginian höyryjuna
Juna Virginian höyryjuna Durbin Rocket

Virginiassa puksuttelee turistien iloksi tämä höyryjuna Durbin Rocket, jonka on valmistanut aikanaan runsas sata vuotta sitten Corry, Pennsylvania, USA. Kuvauspäivä 28.7.2013. Katso tästä junasta myös video oikealta.

All rights reserved
*Kuva - Copyright © Flickr/durand clark
Photo used with permission.
Central Pacific Railroad
Juna 1800-luvun höyryjuna

Arizonan hiljentyneellä asemalla seisoo vanha juna, joka on aikanaan kuljettanut mm. lukuisia Yhdysvaltain presidenttejäkin.
William Mason veturi
Juna William Mason - sisällissodan viimeinen veturi

Koko Lännen valloituksessa ja myös Yhdysvaltain sisällissodassa junilla oli suuri merkitys. Kuvan upea veturi, William Mason, on viimeinen Yhdysvalloissa vielä tänäkin päivänä kiskoilla liikkuva, täysin kunnostettu ja museoitu Yhdysvaltain sisällissodan (1861 - 1865) aikainen veturi. 4-4-0 tyyppisen ja numerolla 25 merkityn veturin nimi on sen rakentajan nimi. William Masonin yritys rakensi kaiken kaikkiaan 754 höyryveturia. Veturi vaunuineen on ollut mukana lukuisissa elokuvissakin, joita ovat The Great Locomotive Chase ja Wild Wild West. Mount Clare, Baltimore, Maryland, USA - 9.10.2011. Videolla oikealla William Mason tulee mukaan noin 2 minuutin kuluttua alusta.

All rights reserved
*Kuva - Copyright © Flickr/Mike Fitzpatrick
Photo used with permission.
Tunturisuden sivut
Aikakaudet kohtaavat

Junan ja hevosvankkurien kohtaaminen kuvastelee sitä, kuinka ajan kulkiessa aina jotakin katoaa, kun uutta tulee tilalle. Liikennevälineiden kehityksen myötä hevosvankkuritkin aikanaan katosivat Lännenkin mailta. Huomaa lukemattomista yksityiskohdista tässä Mort Kunstlerin mestarillisessa maalauksessa "Oikeus liikkumisen vapauteen", kuinka innolla vankkureista poika huiskuttaa veturista tervehtiville miehille. Tekniikkahan on aina kiehtonut juuri nuorimpia.
*** tunturisusi.com linkit ***