|
|
Pois radalta - juna tulossa!
Pelkästään rakennusteknisesti rautatien rakentaminen halki Amerikan
oli haastava ja täynnä vaikeuksia. Oli päästävä poikki
kuumien autiomaiden, vuolaiden virtojen ja korkeiden vuorten. Vuoria ei aina voitu kiertää,
vaan niiden läpi mentiin dynamiitilla. Työ oli vaarallista.
Kaikessa kiireessä tapahtui paljon onnettomuuksia, joissa monet
kuolivat. Hakut ja lapiot olivat käytetyt työkalut.
Räjähdysten jäljiltä jäävän murskeen ja kiviaineksen
poiskuljetus oli vaivalloista ja tapahtui ajan mukaisesti
muulien vetämillä kärryillä. Yli laaksojen ja jokien rakennettiin
westerneistä tuttuja pitkiä pukkisiltoja ja riippusiltoja,
joiden jänneväli saattoi olla yli 300 metriä.
Paikoin intiaanit tekivät kaikkensa, estääkseen radan tulon mailleen.
Kaikista väijytyksistään ja sabotoinneistaan huolimatta he eivät
kyenneet estämään rautatien valmistumista. Intiaaneille juna oli
rautahepo.
Pitkät etäisyydet Amerikan mantereen laidalta toiselle edellyttivät vankkureita
nopeampaa ja tehokkaampaa kuljetusjärjestelmää. Rautatien suunnittelu
aloitettiin 1850-luvulla. Poikki mantereen kulkevan rautatien
rakentamisen alkuun päästiin vuonna 1863, kahdelta eri suunnalta. Entisten sotilaiden
ja irlantilaisten siirtolaisten voimin alkoi Union Pasific-nimen saanut rata
edetä Omahasta kohti länttä. Lännestä San Franciscosta, Central Pasific-nimeä kantava rata
puolestaan alkoi työntyä kohti itää. Toukokuun 10. päivänä
vuonna 1869 nämä kaksi rataa kohtasivat Promontory Pointissa, Utahissa. Siellä
radan valmistuminen sinetöitiin kultaisen naulan lyönnillä -
ja näin oli tämä suururakka valmis.
Kapteeni Andrew J. Russell on ottanut kuvan rakentajista. Oikealla tummassa
asussaan seisoo työmaata johtava kenraali Hermann Haupt, jonka kunniaksi
nimettiin veturikin.
Veturin keulille kiinnitettiin suuri metallinen kolmio. Tämän karja-auran
tehtävänä oli työntää radalle eksyneet naudat sivuille. Se raivasi tieltään
myös lumen ja vaikkapa kivenlohkareet, joita ryöstäjät taikka intiaanit
olivat saattaneet asetella esteiksi.
Ennen junien aikakautta olivat hevosten vetämät postivaunut huolehtineet
myös palkkarahojen kuljetuksista. Ryöstäjät eivät teknisestä kehityksestä
hätkähtäneet - postivaunujen tapaan myös junia alkuaikoina ryöstettiin.
Yhdysvaltain ensimmäinen junaryöstö tehtiin jo vuonna 1866, jolloin
Renon joukkio ryösti Ohio-Mississippi-rataa liikennöineen junan.
Saalista saatiin 10 000 dollaria.
USA:n armeijan käytössä ollut veturi "General Haupt" - rakennusvuosi
sama kuin radan rakentamisen aloitusvuosi, eli 1863.
Tyypillinen veturi oli yli 15 metriä pitkä ja jaksoi vetää perässään
40 tonnin painoista junaa. Veturin takana sijaitsi tenderi täynnä
halkoja veturin tulipesään sekä vesisäiliö. Vettä tarvittiin yli
9000 litraa höyrykattilaan, joka tuotti moottoria käyttävän höyryn.
Rautateiden perustyöjuhdaksi tuli klassinen amerikkalainen höyryveturi,
mallia 4-4-0. Matkustajajunat ylsivät tuolloin aika huimana pidettyyn
vauhtiin, nopeimmillaan kiidettiin 30 kilometriä tunnissa.
Raskaasti lastatun tavarajunan nopeus jäi 15 kilometriin tunnissa.
Tuhansien kilometrien etäisyyksillä junat tekivät taivaltaan
pitkiä aikoja.
Lähteinä lukuisia eri teoksia, mutta päälähde Mike Stotter: The Best-Ever Book of The
Wild West.
Valokuvat veturista ja rautatietyömaasta Treasure.net Public domain.
Creative Commons
Sivun ylä- ja alareunassa
kuvat Copyright
Sunfrog1
-
Creative Commons:
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
|
|
|