| Alku Villi Länsi Intiaanit Sodat Seriffit Lainsuojattomat Cowboyt Kultaa Rautatie Eläimistö Viihde Westernit Forum |
Pelkästään rakennusteknisesti rautatien rakentaminen halki Amerikan oli haastava ja täynnä vaikeuksia. Oli päästävä poikki kuumien autiomaiden, vuolaiden virtojen ja korkeiden vuorten. Vuoria ei aina voitu kiertää, vaan niiden läpi mentiin dynamiitilla. Työ oli vaarallista. Kaikessa kiireessä tapahtui paljon onnettomuuksia, joissa monet kuolivat. Hakut ja lapiot olivat käytetyt työkalut. Räjähdysten jäljiltä jäävän murskeen ja kiviaineksen poiskuljetus oli vaivalloista ja tapahtui ajan mukaisesti muulien vetämillä kärryillä. Yli laaksojen ja jokien rakennettiin westerneistä tuttuja pitkiä pukkisiltoja ja riippusiltoja, joiden jänneväli saattoi olla yli 300 metriä. Paikoin intiaanit tekivät kaikkensa, estääkseen radan tulon mailleen. Kaikista väijytyksistään ja sabotoinneistaan huolimatta he eivät kyenneet estämään rautatien valmistumista. Intiaaneille juna oli rautahepo. 
|
Rautatie
Pitkät etäisyydet Amerikan mantereen laidalta toiselle edellyttivät vankkureita nopeampaa ja tehokkaampaa kuljetusjärjestelmää. Rautatien suunnittelu aloitettiin 1850-luvulla. Poikki mantereen kulkevan rautatien rakentamisen alkuun päästiin vuonna 1863, kahdelta eri suunnalta. Entisten sotilaiden ja irlantilaisten siirtolaisten voimin alkoi Union Pasific-nimen saanut rata edetä Omahasta kohti länttä. Lännestä San Franciscosta, Central Pasific-nimeä kantava rata puolestaan alkoi työntyä kohti itää. Toukokuun 10. päivänä vuonna 1869 nämä kaksi rataa kohtasivat Promontory Pointissa, Utahissa. Siellä radan valmistuminen sinetöitiin kultaisen naulan lyönnillä - ja näin oli tämä suururakka valmis. 
Kapteeni Andrew J. Russell on ottanut kuvan rakentajista. Oikealla tummassa asussaan seisoo työmaata johtava kenraali Hermann Haupt, jonka kunniaksi nimettiin veturikin. Veturin keulille kiinnitettiin suuri metallinen kolmio. Tämän karja-auran tehtävänä oli työntää radalle eksyneet naudat sivuille. Se raivasi tieltään myös lumen ja vaikkapa kivenlohkareet, joita ryöstäjät taikka intiaanit olivat saattaneet asetella esteiksi. Ennen junien aikakautta olivat hevosten vetämät postivaunut huolehtineet myös palkkarahojen kuljetuksista. Ryöstäjät eivät teknisestä kehityksestä hätkähtäneet - postivaunujen tapaan myös junia alkuaikoina ryöstettiin. Yhdysvaltain ensimmäinen junaryöstö tehtiin jo vuonna 1866, jolloin Renon joukkio ryösti Ohio-Mississippi-rataa liikennöineen junan. Saalista saatiin 10 000 dollaria. 
USA:n armeijan käytössä ollut veturi "General Haupt" - rakennusvuosi sama kuin radan rakentamisen aloitusvuosi, eli 1863. Tyypillinen veturi oli yli 15 metriä pitkä ja jaksoi vetää perässään 40 tonnin painoista junaa. Veturin takana sijaitsi tenderi täynnä halkoja veturin tulipesään sekä vesisäiliö. Vettä tarvittiin yli 9000 litraa höyrykattilaan, joka tuotti moottoria käyttävän höyryn. Rautateiden perustyöjuhdaksi tuli klassinen amerikkalainen höyryveturi, mallia 4-4-0. Matkustajajunat ylsivät tuolloin aika huimana pidettyyn vauhtiin, nopeimmillaan kiidettiin 30 kilometriä tunnissa. Raskaasti lastatun tavarajunan nopeus jäi 15 kilometriin tunnissa. Tuhansien kilometrien etäisyyksillä junat tekivät taivaltaan pitkiä aikoja. Lähteinä lukuisia eri teoksia, mutta päälähde Mike Stotter: The Best-Ever Book of The Wild West. Valokuvat veturista ja rautatietyömaasta Treasure.net Public domain. |
|
|