Tunturisuden sivut
Apassi SALUUNA - SALOON

Käsitteenä "saluuna" on yksi Villin Lännen ikoneita ja symboleja. Mieliimme nousee heti kuva saluunan korkeana kulissina kohoavasta julkisivusta ja heiluriovista, joista sisään tulee hiljaa hyvin vaarallinen mies - saaden koko saluunan jähmettyneenä hiljentymään. Saluuna on anniskelupaikoissa oma erityistyyppinsä, leimallisesti osa villiä länttä, lännensaluuna. Sen vastineita ajallisesti toisissa yhteyksissä ja paikoissa ovat baarit, pubit ja tavernat.

Uudisasukkaiden vyöryessä länteen syntyi yhä uusia kyliä ja kaupunkeja. Ne eivät olisi olleet mitään ilman saluunoita, joita kohosi kaikkiin merkittäviin ja syrjäisiinkin paikkoihin. Pienimmässäkin kyläpahasessa oli yleensä ainakin yksi saluuna - suurimmissa kaupungeissa niitä oli kymmenittäin ja sadoittain.

Saluunat olivat useinkin varsin ankeina alkuaikoina tärkeitä ja liki ainoita viihdytyksen tuojia - niissä juotiin ja syötiin, pelattiin korttia ja biljardia, tanssittiin sekä tavattiin tuttuja ja tuntemattomia. Eräissä saluunoissa vain juotiin ja joskus tapeltiin.

Tyypillinen lännen saluuna oli rakennettu näyttävään, viktoriaaniseen tyyliin. Se oli useinkin paikkakuntansa suurin rakennus ja toimi siksikin usein tärkeänä kokoontumispaikkana. Jotkin saluunat toimivat tuomioistuinsaleina ja jopa saarnatiloina ennen kirkon valmistumista.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright deviantART.com/OfTheDunes - M. Duehning


Oikealla kuvassa poikkeuksellisen hienosti pukeutunut nuori mies saluunassa. Asiakkaat olivat usein rähjäisemmin pukeutuneita, mutta eivät aina.
Saluuna Saloon
Villi Länsi
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Jupp Müller


Museoitu saluuna Dakotassa

Ylellisen prameasti sisustettu, punahehkuinen saluuna on oma, erillinen maailmansa - jossa hyvin helposti arkinen elämä unohtuu ja rahat voi siksi huoletta tuhlata.

Nopeasti rakennettu ja väliaikaiseksi tarkoitettu saluuna saattoi olla puitteiltaan vaatimaton puutalo tai peräti hökkeli, mutta upeimmissa sisustuskin hehkui lasia, jalopuuta ja samettia. Sisustus noudatteli paikkakuntaa ja omistajan mieltymyksiä. Karjaseuduilla ja preerioilla seinillä oli häränsarvia ja satuloita, vuoriseuduilla täytettyjä hirvenpäitä. Kaikkialla saluunoiden seinillä oli alastonmaalauksia viettelevistä naisista.
Ei vähemmistöille

Jo lait kielsivät vähemmistöiltä, kuten mustilta, intiaaneilta ja kiinalaisilta saluunaan tulon. Jos kiinalainen erehtyi astumaan saluunaan, hän oli kuoleman vaarassa. Musta mies saatettiin hetkellisesti hyväksyä tai häntä ei oltu huomaavinaankaan, etenkin, jos hän oli pahamaineinen lainsuojaton.

Väkivalta lähellä

Väkivalta oli aina lähellä saluunoissa, joissa liikkui aseistettua, väkivaltaista väkeä. Yleisiä olivat ammuskelut saluunassa, saluunan edustalla ja lynkkaushirttäjäiset, joita saluunoissa sattumoisin oikeutta jakava miesjoukko pani toimeen pikakokouksen jälkeen, saluunan lähellä mitä erilaisimmin syin. Hirtettiinkö aina juuri oikea mies ja oikea hevosvaras, jää ikuisesti selvittämättä.
Henkilökuntaa

Saluunoiden henkilökuntaan kuuluivat saluunanomistajat, jotka usein olivat paikalla seurailemassa kaiken sujumista. Heitä nimitettiin saluunanpitäjiksi. Luonnollisesti tarvittiin baarimestareita ja tarjoilijoita, pelipöytien hoitajia ja pianisteja.

Saluunatytöt ja tanssitytöt - saloon girls, dancing girls - muodostivat oman erityisen ryhmänsä saluunoissa. He viihdyttivät asiakkaita tanssiesityksin, seurustelivat näiden kanssa pöydissä ja yrittivät saada näitä tilaamaan mahdollisimman paljon juotavaa. Asiakkaan toivottiin myös tarjoilevan saluunatytöllekin juomista mahdollisimman paljon. Saluunatytön lasiin tuotiin viskin väristä mehua taikka teetä, mutta maksavalta asiakkaalta laskutettiin viskin hinta. Saluunatyttöä ei tule sekoittaa ilotyttöihin eli prostituoituihin. Saattoihan heidän toimenkuvansa jossakin sisältää tämänkin toimen, mutta yleensä he eivät tarjonneet mitään muuta, kuin juttuseuraa - saaden siitä talolle hyvät korvaukset ja itselleen toimeentulon. Saluunanpitäjät pitivät huolen siitä, että saluunatyttöjä kohdeltiin kunnioittavasti - ja huonosti kävi sille miehelle, joka ylitti sopivaisuuden rajat.

1800-luvulla naisten mahdollisuudet saada työpaikka olivat rajalliset. Siksi saluuntatytöissä oli perheenäitejäkin, jotka näkivät työssä mahdollisuuden elättää perhettään. Tyypillinen viikkopalkka oli $10 - kymmenen dollaria.

Suosikkijuomat

Suosituinta alkoholia saluunassa oli viski, jota lipiteltiin barreleittain. Viskipaukun hinta asiakkaalle oli kymmenestä seitsemäänkymmeneenviiteen senttiin. Viskimerkkejä olivat Tanglefoot, Forty-Rod, Tarantula Juice, Taos Lightning, Red Eye ja Coffin Varnish. Viski oli usein saluunan omaa sekoitusta, pikaviskiä, joka tehtiin viinasta, poltetusta sokerista ja pureskellusta tupakasta. Viskiä juomassa oli siten vain nimi.

Muita suosittuja juomia olivat kaktusviini - Cactus Wine, joka sekoitettiin tequilasta ja mescalteestä. Mule Skinner oli sekoitus viskiä ja karhunvatukkalikööriä. Suurin osa asiakkaista joi saluunoissa viinaa - oli se sitten viskiä tai mitä hyvänsä sekoitusta. Jollei ollut kovaksi tunnettu tyyppi, kannatti tilata sitä mitä muutkin, sillä erikoisen taikka peräti hienostelevan annoksen tilaaja oli suuressa vaarassa joutua naurunalaiseksi. Myös olutta juotiin, mutta ajan olut ei koskaan ollut kylmää, kuten nykyisin.

Yleinen nimi saluunoiden ulkopuolella alkoholille oli tulijuoma - Firewater. Nimitys syntyi siitä, että kun valkoiset myivät intiaaneille viinaa - he näille juoman aitoutta ja tehoa osoittaakseen sytyttivät siitä tilkan tuleen.
Tanssit

Kalifornian kultaryntäyksen aikoina, vuonna 1849, kaikkialla näkivät päivänvalonsa saluunat, joissa oli tanssisali - dance halls. Tällaisissa paikoissa tanssitytöt antoivat tanssinäytöksiä, sekä erityisesti, tanssivat maksusta asiakkaiden kanssa. Asiakas saattoi ostaa lipun eli tiketin, joka maksoi 75 sentistä dollariin. Lipunmyynnin tuoton jakoivat saluunanpitäjä ja tanssityttö. Tanssin jälkeen tanssityttö kuljetti asiakkaansa baaritiskille taikka pöytään, sai tämän juomaan ja vei tältä näin useinkin kaikki rahat. Jos oli kyse rikastuneesta kullankaivajasta, oli vain hyvä, että rahaa jäi yllin kyllin seuraavaankin kertaan.

Pokeripöydät - faro

Ei ollut kaivoskylän taikka preeriakaupungin saluunaa ilman pokeripöytää, joka usein oli koko saluunan keskipiste. Pelaajien ympärille kertyi usein joukko pelin seuraajia ja jännittäjiä - mukana yleisössä ja pelaamassa olivat kaivosmiehet, lainvalvojat, karjapaimenet, rautatieläiset, sotilaat ja lainsuojattomatkin. Pokeripöydissä oli mahdollisuus hetkessä rikastua taikka menettää kaikki - onni ja tuho kulkivat käsi kädessä.

Pokerin ohella pelejä olivat Chuck-A-Luck ja Three-Card-Monte. Yleisin peli korttipöydissä oli faro siksi, että sen säännöt ovat yksinkertaiset, eikä se vaadi siten osallistujaltaan mitään erityisiä valmiuksia. Osallistujien määrä ei ole rajattu. Farossa pelipöydän hoitaja eli pankkiiri levittää pelipöydälle riviin kortit ässästä kunkkuun - maa ei merkitse mitään. Nyt jokainen osallistuja voi asettaa vedon jollekin kortille. Seuraavaksi pankkiiri nostaa pakasta yhden kortin. Kaikki sen suuruiselle kortille vetoa lyöneet häviävät. Tämän jälkeen pankkiiri nostaa pakasta toisen kortin - kaikki sen suuruiselle kortille vetoa lyöneet voittavat. Voitot jaetaan ja aloitetaan uusi kierros. Faro on nykyisin varsin harvinainen peli, mutta kasinoissa sitä silti pelataan edelleen.

Ammu ensin, kysy vasta sitten! - Shoot first and ask questions later!

Pelipöydissä viihtyivät aikakauden suuret legendat, ammatikseen pelaavat gamblerit ja pelipöydän hoitajat, kuten Doc Holliday, Wyatt Earp ja Wild Bill Hickok. Heidän yksi mottonsa pelipöydissä tulevien ongelmien suhteen oli, että ammu ensin, kysy vasta sitten. Villi Bill kuolikin pokeripöytään - raukkamaisen selkäänampujan, Jack McCall'in luotiin.
Ryysypokkaa saluunassa
Ryysypokkaa saluunassa

Villissä Lännessä pelattiin saluunoissa korttia, erityisesti pokeria, paljon. Useat suurista Lännen sankareista, kuten seriffi Wyatt Earp olivat kaiken muun toimensa ohella ammattipelureita. Ryysypokkaa pelattiin ehkä harvemmin.
All rights reserved
*Kuva - Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/shoomlah - Claire Hummel

- Used with permission.
Saluunatyttö
Brown's Hole - ensimmäinen saluuna

Ensimmäinen anniskelupaikka, jota nimitettiin saluunaksi, oli Brown's Hole. Se perustettiin vuonna 1822 lähelle Wyomingin-Coloradon-Utahin rajaa. Saluuna oli tärkeä paikka seudun turkispyytäjille, jotka pääsivät sinne rentoutumaan raskaan työnsä lomassa - ja tuhlaamaan pois kynsiään polttelevat rahansa.

Pieni kaupunki - paljon saluunoita

Kultaryntäykset synnyttivät kuin tyhjästä kohonneita, hätäisesti kokoon kursittuja kaupunkeja - boomtown - joissa suuret omaisuudet liikkuivat. Näihin keskuksiin kohosi saluunoitakin kuin sieniä sateella. Livingstonissa Montanassa oli vuonna 1883 vain 3 000 asukasta, mutta 33 saluunaa. Siis noin yksi saluuna sataa asukasta kohti.

Saluunoiden nimikirjo

Saluunat yrittivät vedota asiakkaisiinsa mitä kuvaavimmilla nimillä. Nimikirjosta näytteenä First Chance Saloon - Miles City, Montana, Bull's Head - Abilene, Kansas ja Holy Moses - Creede, Colorado. Ensimmäisen mahdollisuuden saluuna, Härän pää - ja Pyhä Mooses.

Pitkä baaritiski

Jotta saluuna saattoi lukeutua todellisten saluunoiden joukkoon, oli sen sisustuksessa oltava mukana pitkä baaritiski. Se oli tehty jalopuusta, tammesta tai mahongista - ja kiilteli jatkuvan hankaamisen avulla säihkyvänä saluunan valttina.

Lähteinä mm:
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa.
Mike Sotter: Villi Länsi.
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West.
Legends of America: Saloons of the Old West
Marleigh Riggins: History of Saloons in America


All rights reserved
*Kuva vasemmalla, Gunslinger - Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/Bielegraphics

- Used with permission.


Vasemmalla saluunatyttö, joka on myös revolverisankari - ja kaiken lisäksi vampyyri. Ihan näin rajuja eivät Lännen saluunatytöt ehkä olleet.

Saluuna
Villi Länsi
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva kullankaivajien hylkäämä aavekaupunki Goldfield, Arizona - Copyright Dave


Hiljentynyt saluuna aavekaupungissa

Kullankaivajien hylkäämä aavekaupunki Goldfield, Arizona. Kaupungissa oli vielä 1890-luvulla yli 5 000 kullankaivajaa. Jo pitkään vain nurkissa vinkuva tuuli on ollut ainut elämä tässä Jumalan selän takana uinuvassa paikassa. Saluunakin on jo kauan aikaa sitten kuin hiljentynyt ikiuneen.

Bent's Fort - sotilaiden saluuna

Saluunoiden perusasiakaskunnan muodostivat cowboyt, sotilaat, kullanetsijät, pelurit, revolverisankarit ja tyhjäntoimittajat.

Sotilaat olivat osa saluunoiden asiakaskuntaa. He eivät yleisesti kuitenkaan olleet saluunoihin erityisen tervetulleita, koska heitä pidettiin monista syistä "eri puolella" olevina ja järjestysvaltaa edustavina. Vapaana omilla ehdoillaan kulkeva mainari ei pitänyt sotilaista, jotka pokkuroivat käskyjen mukaan. Sotilailla olikin linnakepaikoillaan myös omia saluunoitaan. Yksi ensimmäisistä oli Bent's Fort linnakkeen saluuna Coloradossa 1820-luvulla.
Kaikesta ei puhuttu

Saluunoissa oltiin etunimillä. Ei ollut suotavaa mennä utelemaan keneltäkään sukunimeä eikä mitään tämän menneisyydestä, sillä se saattoi johtaa kaksintaisteluun saluunan edessä ja kuolemaan. Useiden asiakkaiden menneisyys piti sisällään paljon hämäryyttä, josta vaiettiin. Täysin sopimatonta oli kysyä karjamieheltä hänen karjansa suuruutta - siinä kävi kysyjälle varmasti huonosti.

San Franciscon saluunat

Yksi villeimmistä kaupungeista oli San Francisco, jonka asukkaista kultaryntäyksen aikoihin yli 90 prosenttia oli miehiä. Heitä varten kaupungissa oli sadoittain saluunoita.

Muukalaisen oli tarjottava

Jos muukalainen saapui vieraassa kaupungissa baaritiskille, oli hänen syytä tarjota viereensä osuville ryyppy. Jos sitä ei tehnyt, saattoi joutua mukiloitavaksi kadulle ja näin joutui oppimaan hyviä tapoja pakostakin vaikeimman kautta.
Kaksintaistelu
Duell - facing reality - Kaksintaistelu

Kaksintaistelussa toinen osapuoli yleensä kuolee, kuten valitettavasti käy tässäkin saluunan edessä käydyssä. Osuma on ilmeisen kuolettava.
All rights reserved
*Kuva - Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/Acrylicdreams - Markus Vesper

- Used with permission.


*** tunturisusi.com linkit ***