| Alku Villi Länsi Intiaanit Sodat Seriffit Lainsuojattomat Cowboyt Kultaa Rautatie Eläimistö Viihde Westernit Forum |
|
Lakia ja oikeutta villeille rajaseuduille
Lännen kuohuvina alkuaikoina rikollisuus rehotti rajaseuduilla. Yhteisön rakenteet hallittuun järjestyksen ylläpitoon olivat vielä heikot tai niitä oli tuskin ollenkaan - ja alueen tavaton laajuus toi mukaan omat vaikeutensa. Taistossa omien etujen puolesta, rikollisia vastaan useinkin paras apu oli oma apu. Niinpä toisin paikoin kansalaiset ryhtyivät ns. valvojiksi ja taistelivat yhdessä lainsuojattomia vastaan. Karjatilalliset palkkasivat erityisiä asemiehiä taisteluun karjavarkaita vastaan. Voittamattomat ja kuulut revolverisankarit olivat myös kysyttyjä miehiä vartioimaan pankkeja, rautateitä ja kaivoksia. Järjestyksen pidon ammattilaisia edustivat seriffit ja apulaisseriffit, joita palkattiin aluksi kaupunkeihin valvomaan lakien noudattamista - sekä marshalit ja apulaismarshalit. Useinkin lainvalvojien omakin tausta oli värikäs, sillä he enimmäkseen olivat revolverisankareita. Lainvalvojien oli oltava todella päteviä ja rohkeita, sillä he joutuivat usein ottamaan kiinni vaarallisia ja kaikkeen valmiita pyssymiehiä. Pelkät puheet eivät aina riittäneet, vaan aseet saivat ratkaista tilanteet laillisuuden puolesta ja nimissä. Lainvalvojan työ oli vaaroja täynnä. Laudoissa ei suinkaan aina viety pois paikalta vain rikollisia, vaan näissä taistoissa saivat surmansa myös useat seriffit ja marshalit. |
Wyatt Berry Stapp Earp (1848-1929). Wyatt Earp toimi sekä seriffinä että marshalina Wichitassa, Dodge Cityssä ja Tombstonessa. Erityisesti Tombstonesta hänet muistetaan. Wyatt Earp omisti 1870-luvulta lähtien myös pelisaleja ja saluunoita. Useat seriffit olivat itsekin myös mestarillisia korttipelureita. Pelipöytien hoitajina he olivat parhaita mahdollisia, sillä heidän läsnäolonsa hillitsi hävinneidenkin kuumenevat tunteet. |
|
|
|
Seriffit
Sheriff (engl). Suomalaisessa kirjallisuudessa on käytetty kolmea kirjoitustapaa: šeriffi ja sheriffi - sekä seriffi, joka on suositeltavin. Seriffi vastaa asemaltaan poliisipäällikköä. Yhdysvalloissa on kuulunut traditioon valita seriffi poliittisella vaalilla, kuten siellä edelleenkin useimmiten tehdään. Seriffit valitaan ylimmiksi lainvalvojiksi joko alueelle, jonka nimi on county - piirikunta - tai piirikunnissa oleviin kaupunkeihin. Yhdysvaltojen 50 osavaltiosta 48 on jaettu näihin pienempiin county-hallintoalueisiin. Kahdessa, eli Lousianassa samasta hallintoalueesta käytetään nimitystä parish ja Alaskassa nimitystä borough. Yhdysvalloissa on tällä hetkellä 3 086 piirikuntaa. Eniten niitä on Texasissa, 254, joista jokaisessa on vaaleilla valittu seriffi. Seriffin apulaisina ja alaisina toimivien virkanimike on deputy sheriff eli sheriff's deputy - apulaisseriffi. Seriffin kakkosmiehellä on joskus arvonimi undersheriff. Tämä virkanimike on käytössä mm. viidellä New Yorkin poliisipäälliköllä. New Yorkin seriffin asema on erityinen, hän on High Sheriff eli yliseriffi ja se on myös kahden muun osavaltion alueella käytetty virkanimike, osavaltiot ovat Havaiji ja Rhode Island. Texasin kuvernööri on perustuslain nojalla Texasin High Sheriff of Texas eli yliseriffi. Seriffin toimenkuva ja tehtävät nykypäivänä vaihtelevat suurestikin, osavaltiosta toiseen siirryttäessä. 1800-luvulla seriffit tekivät käytännössä kaikkea mahdollista poliisityötä, johon heitä tarvittiin. Nykyisin Yhdysvalloissa on 3500 seriffin johtamaa poliisiasemaa - Sheriff's Office. Pienimmissä niistä on töissä 1 taikka kaksi henkeä - Los Angelesissa Los Angeles County Sheriff's Department työllistää yli 11 000 henkeä. Useat Villin Lännen lainvalvojista vaihtoivat useinkin toimipaikkaansa ja ehtivät toimia sekä seriffinä että marshalina. Heihin kuului Wyatt Earp, joka aloitti uransa konstaapelina, jatkoi sitä apulaismarshalina ja oli viimeisessä poliisivirassaan apulaisseriffi. Pienenä erityishuomiona kannattaa laittaa merkille, että kaikkien aikojen suurimpana seriffinä pidetty Wyatt Earp tosiasiassa ei koskaan ollut seriffin virassa, vaan ainoastaan kolmen kuukauden ajan apulaisseriffinä. Apulainen hän oli marshalinakin - mutta työssään hän ei ollut mikään apulainen, vaan keskeinen ja johtava hahmo aina siellä, missä liikkui. |
Marshalit
United States Marshal eli U.S. Marshal (engl). Marshalit ovat poliisipäälliköitä siinä missä seriffitkin ja hyvin usein heistä suomalaisessa kirjallisuudessa ja elokuvissa käytetäänkin nimitystä seriffi. Siinä, missä seriffit valitaan paikallisesti vaaleilla, ovat marshalit Yhdysvaltain oikeusministeriön United States Department of Justice alaisuudessa toimivia liittovaltion poliisimiehiä, jotka nimittää virkaansa Yhdysvaltain presidentti. Marshaleille on nykyisin sälytetty mitä erilaisimpia erityisiä tehtäviä, kuten vankien kuljetuksia ja tuomioistuinlaitoksen ja oikeuskäsittelyjen turvaamista, todistajien suojelua sekä erityisen vaarallisten ja etsintäkuulutettujen rikollisten jäljittämistä. Villin Lännen aikaan he tekivät seriffien tapaan myös hyvin laaja-alaisesti kaikkia mahdollisia poliisitöitä. Yhdysvallat on nykyisin jaettu oikeusministeriön alaisiin 94 hallintoalueeseen eli piirikuntaan, joissa kussakin on yksi U.S. Marshal. Marshalien apuna toimiva on Deputy U.S. Marshal eli apulaismarshal. Muitakin marshal-arvoja on nykyisin käytössä, mutta 1800-luvun ja Villin Lännen tapahtumien historiaa lukeva ei niitä juurikaan kirjallisuudesta kohtaa. Useilla tuon ajan marshaleilla oli takanaan sotakokemus Yhdysvaltain sisällissodasta ja heidän tehtävänsä sisällissodan jälkeen oli olla mukana vakauttamassa oloja kaikin tavoin niin, että liittovaltion yhtenäisyys lujittui. Heillä oli oikeus tuohon aikaan tarvittaessa, varsin pikaisesti valan vannottamalla, rekrytoida eli ottaa itselleen apulaisia. Tarvittaessa he muodostivat vapaaehtoisista miesjoukon, jonka nimitys oli posse, kun jotakin vaarallista rikollista lähdettiin jäljittämään ja takaa-ajamaan. Ensimmäiset marshalit nimitti presidentti George Washington vuonna 1789. Yli 200 marshalia ja apulaismarshalia Yhdysvalloissa on saanut kautta aikain surmansa virantoimituksessa. Kuuluisia marshaleja historian saatosta ovat Charles Francis Colcord (1859 – 1934), Frederick Douglass (1818 – 1895), Wyatt Earp (1848 – 1929), Wild Bill Hickock (1837 – 1876), Ward Hill Lamon (1826 – 1893), Benjamin McCulloch (1811 – 1862), Bat Masterson (1853 – 1921), Henry Massey Rector (1816–1899), Porter Rockwell (n.1813–1878), Dallas Stoudenmire (1845–1882), Heck Thomas (1850 – 1912), Bill Tilghman (1856 – 1924), Chris Madsen (1851 – 1944) ja William Fletcher Wheeler (1824 - 1894). Katso marshalien tähdet! |
|
|
|
Tapahtumia Bat Mastersonin elämässä - ensimmäinen asetaistelu. Vuonna 1876 Bat Masterson Sweetwaterissa Texasissa riitaantui erään miehen kanssa
naisesta ja tämä johti hänen elämänsä ensimmäiseen aseelliseen välienselvittelyyn valkoisen
miehen kanssa.
Riitakumppani, USA:n armeijan kersantti, kuoli ampumisen jälkeen haavoihinsa. Myös Bat Masterson sai luodin
lonkkaansa ja tämän vuoksi hän lopun ikäänsä käytti kävelykeppiä. Ei tiedetä,
viittaako hänen lempinimensä hänen etunimeensä, vaiko tähän keppiin, jolla hän
piti tapanaan koputella lainsuojattomia päähän, kun puhutteli näitä.
Lainvalvojan ura alkaa. Vuonna 1876 Bat Masterson oli Dodge Cityssä vierailemassa veljensä luona ja tällöin Wyatt Earp, joka tuolloin oli kaupungin apulaispoliisipäällikkö assistant city marshal eli toisin ilmaisten apulaismarshal deputy city marshal, tarjosi hänelle kaupungista apulaismarshalin deputy marshal paikkaa, jonka Bat otti vastaan. Hänen veljensä Jim Masterson oli myös samassa kaupungissa ja samassa deputy marshalin virassa. Mastersonin seriffiveljekset. Vuonna 1877 Bat Masterson, 24-vuotiaana sai viran Ford Countyn seriffinä, samaan aikaan hänen toinen veljensä, häntä kaksi vuotta vanhempi Ed Masterson toimi Dodge Cityn seriffinä County Sheriff. Ford County on piirikunta Kansasissa ja sen pääkaupunki on Dodge City. Kaikki kolme Mastersonin veljestä työskentelivät lainvalvojina ja he täten olivat samanlainen veljessarja, kuin Earpin seriffiveljeksetkin, joita tosin oli vielä pari enemmän. Bat Masterson kantoi mukanaan revolverisankarin mainetta, jota samanlaista hänen veljiinsä ei liitetty. 9.4.1878 hänen veljensä Ed sai surmansa seriffinä virkatehtävää suorittaessaan. Vuonna 1879 Bat Masterson menetti Ford Countyn seriffin toimensa ja hän kulutti tämän jälkeen aika paljon aikaansa pelaillen alueella. Liikkuvaa elämää Lännen kiihkeästi kasvavissa kaupungeissa. Seuraavien vuosien aikana Bat Masterson vietti liikkuvaa elämää Lännen maineikkaimmissa kaupungeissa välillä pelaten ja välillä työskennellen lainvalvojana. Hän vieraili myös ystävänsä Wyatt Earpin luona Tombstonessa ja poistui sieltä vain hieman ennen OK Corralin tulitaistelua. Noina vaelteluvuosina, vuonna 1882 Trinidad, Coloradossa sai hänet vuodeksi poliisipäällikökseen. Vuonna 1891 Bat Masterson Denverissä, Coloradossa osti itselleen Palace Variety-teatterin ja meni samana vuonna naimisiin Emma Waltersin, kauniin näyttelijättären kanssa. Tämän jälkeen hän jatkoi vaeltamista nopeasti rajaseuduille nouseviin kaupunkeihin, pelaten korttia ja promotoiden nyrkkeilyotteluita. Hän aloitti myös journalistin työn ja alkoi kirjoitella viikottaisia urheilukolumneja Denverissä ilmestyvään George's Weekly-lehteen. Innostus nyrkkeilyyn sai hänet perustamaan Olympic Athletic Clubin, jonka tarkoitus oli edistää nyrkkeilyä kaikin tavoin. Viimeiset vuodet urheilutoimittajana, marshalina ja presidentinkin perheystävänä New Yorkissa. Vuonna 1902 Bat Masterson saapui New Yorkiin, jossa hänet kohta pidätettiin laittomasta pelaamisen järjestämisestä ja aseen kantamisesta. Tämän kahinan mentyä, Bat Masterson eli viimeiset pari vuosikymmentään New Yorkissa varsin arvostettuna henkilönä. Hän työskenteli New York Morning Telegraphin urheilutoimittajana ja -kolumnistina. Vuonna 1905 presidentti Theodore Roosevelt, jonka luona Valkoisessa talossa Bat Masterson oli näinä vuosina ollut säännöllinen vieras, nimitti hänet New Yorkin New York State eteläisen alueen poliisipäälliköksi U.S. Marshal. Tätä tehtävää Masterson hoiti aina vuoteen 1909 saakka. Vuonna 1921 Bat Masterson sai kirjoituskoneensa äärellä sydänkohtauksen, kuollen siihen. Hänet on haudattu Woodlawn Cemeteryyn Bronxissa, New Yorkissa. Bat Masterson televisiossa ja elokuvassa. TV-sarjassa, jolla nimenä Bat Masterson, pääosaa esitti Gene Barry. Sarja oli mustavalkoinen ja sitä tehtiin yhteensä 108 osaa vuosina 1958 - 1961. Vuonna 1943 valmistuneessa elokuvassa, jonka alkuperäinen nimi on The Woman of the Town ja suomalainen nimi Bat Masterson, Mastersonia esittää Albert Dekker. |
|
|
|
Hurjan Billin elämän vaiheita.
Yhdysvaltain sisällissodassa Bill Hickok palveli jonkin aikaa myös
kenraali George A. Custerin alaisuudessa tämän seitsemännessä
ratsuväkirykmentissä 7th Cavalry. Custerin alaisena hän toimi lähettinä
ja tiedustelijana - tiedustelija tässä tarkoittaa preerioihin ja niiden intiaaneihin
hyvin perehtynyttä.
Yhdysvaltain sisällissodan päättyessä
vuonna 1865 Bill työskenteli aluksi vielä tovin armeijan palveluksessa, edelleen tiedustelijana
ja tunnustelijana. Vuonna 1867 hänestä tuli liittovaltion apulaismarshal
deputy U.S. marshal ja sijaintipaikka Fort Riley, Kansasissa.
Hurja Bill Hickok edusti Lännen kirjavassa kulkijoiden joukossa dandyja,
joille korea puku ja makea elämäntapa olivat tärkeitä. Toinen tyypillinen, tunnettu
dandy oli Buffalo Bill, jonka asusteet olivat hyvin koristeellisia ja näyttäviä.
Näihin aikoihin Bill huomasi myös, että pelipöydissä saattoi hetkessä ansaita saman,
mihin muissa töissä vaadittiin pitkää puurtamista ja hän alkoi pelata korttia
liki ammattimaisesti.
Hickokin ansioluettelosta on syytä muistaa, että hän oli toisena osapuolena Villin Lännen kautta aikain ensimmäisessä kaksintaistelussa 21.6.1865, kun hän Springfieldin torilla Missourissa ampui Dave Tuttin. Tälle kaksintaistelulle aihe oli varsin tyypillinen, eli syntynyt erimielisyys korttipöydässä - joka sitten ratkottiin torin puolelle siirtymällä ja ampuen. Kello 18 aikaan illalla miehet kohtasivat sopimuksensa mukaisesti toisensa torilla ja alkoivat kävellen lähestyä toisiaan. Ollessaan noin 50 jaardin päässä toisistaan, kumpikin mies veti aseensa esille, Tutt ennätti ampumaan ensimmäisenä, mutta ohi. Tutt ampui tässä kaksintaistelussa peräti neljä laukausta, kaikki ohi - Bill vain yhden. Valkoisia miehiä kuoli Hickokin luoteihin, hänen oman kertomansa mukaan, reilusti yli sata. Ajan sanomalehdissä ilmestyi juttuja Hurjasta Billistä ja niissä oli hänen haastattelujaankin. Eräissä lehdissä väitettiin Billin valehtelevan, kun hän sanoi surmanneensa elämänsä aikana satoja miehiä. Journalisti Henry M. Stanley kirjoitti huhtikuussa vuonna 1867 St. Louis Missouri Democrat-lehdessä jutun Billistä, jossa hän haastatteli tätä kysyen: - "I say, Mr. Hickok, how many white men have you killed to your certain knowledge?" - Herra Hickok, kuinka monta valkoista miestä olette laskujenne mukaan surmannut elämänne aikana? On huomioitava tässä välissä, että toimittaja kysyi valkoisia miehiä, ei intiaaneja, joita varmaan oli kuollut Hickokinkin toimesta sotien aikana huomattavia määriä. Hetken mietittyään Hickok vastasi: - "I suppose I have killed considerably over a hundred." - Luulisin tappaneeni reilusti yli sata miestä. Tomittaja toki oli tästä syystäkin hieman kauhistunut ja kiirehti kysymään: - "What made you kill all those men? Did you kill them without cause or provocation?" - Mikä sai teidät tappamaan kaikki nuo miehet? Tapoitteko heidät ihan ilman mitään syytä taikka aihetta? Hickok vastasi tähän, jonkin verran närkästyneenä: - "No, by heaven I never killed one man without good cause." - No ei, taivaan tähden, en ole koskaan tappanut ainuttakaan miestä ilman syytä! Tuosta autenttisesta lehtihaastattelusta huolimatta jää ikuisesti epäselväksi se, kuinka paljon miehiä sai surmansa näissä välienselvittelyissä Billin kanssa. Määrä voi olla huomattavasti pienempi, kuin sata. Pienimmillään se voi olla kymmenkunta. Miksi Bill lehtihaastattelussa kertoi noin, jos tuo ei lainkaan pitänyt paikkaansa, on kysymys, johon vain spekulatiivisesti voi yrittää etsiä vastausta. Hickokin kohdalla taruja ja tarinoita on usein vaikeaa erottaa todellisuudesta - näin on erityisesti meidän aikanamme, mutta näin oli jo hänen eläessään. Eikä Bill itsekään ainakaan yrittänyt hillitä sitä, mitä kaikkea hänen tekemisistään kerrottiin, vaan ehkäpä niitä vielä lisää värittelikin. Hän oli omana aikanaan superjulkkis, ja tarjosi kansalle niitä sirkushuvejakin, joita kansa kaipasi. Yksi asia on varmaa ja ehdoton totuus: Hurja Bill Hickok oli tarvittaessa vertaansa vailla olevan rohkea ja yhtä taitava ja vaarallinen kera veitsen, kiväärin taikka revolverin. Kuinka paljon kuoli intiaaneja Billin luoteihin tämän pitkillä vaelluksilla poikki preerioiden, on kysymys, johon ei ole senkään vertaa vastausta. Bill piti mukanaan kaupunkioloissa Colt Navy-revolvereitaan, mutta preerioilla hänen sanottiin liikkuvan hampaisiin asti aseistettuna. Todella värikkäitä tarinoita kerrotaan ja kirjoitetaan siitä, kuinka Bill yksin ja voitollisesti taisteli kokonaisten intiaanijoukkojen kanssa. Vuonna 1868 Hickok nimitettiin seriffiksi Hays Cityyn Kansasissa. Kaupungissa meno tuolloin oli hurjaa ja Hickokille annettiin määräys ja vapaat kädet saattaa laillisuus takaisin voimaan. Elokuussa 1869 Bill Mulvey sai surmansa syntyneessä tulitaistelussa hänen luodeistaan ja hieman myöhemmin Samuel Strawhun pääsi myös hengestään, aiheutettuaan sitä ennen häiriötä saluunassa. Kaupunkilaisten keskuudessa alkoi viritä pelkoa ja ärtymystä näin kovaotteista seriffiä kohtaan ja pian hänet siirrettiin syrjään ja toinen mies nimitettiin hänen sijaansa. Abilene oli se kaupunki, joka seuraavaksi sai poliisipäällikökseen Hickokin, huhtikuussa vuonna 1871. Hänelle maksettiin palkkaa $150 ja sen lisäksi tuli vielä muita etuja kuten se, että hän sai 50 centtiä jokaisesta ampumastaan irtokoirasta. Bill ei ottanut tätä marshalin tointaan täydellä vakavuudella, tai ei kuitenkaan käyttänyt siihen enempää aikaansa kuin oli ihan välttämätöntä - vaan kulutti aikaansa enimmäkseen pokeripöydissä istuen. Lokakuussa hän ampui hengiltä Phil Coen sekä toisen lainvartijan, Special Deputy Marshall Mike Williams'in. Williamsin Bill ampui vahingossa, kun tämä rajun tulitaistelun aikana yritti tulla auttamaan Billiä, kuultuaan laukauksia ja osui vahingossa ampumalinjalle - pimeydessä Bill ei tunnistanut virkaveljeään, luuli tätä hyökkääjäksi ja onnettomuus pääsi tapahtumaan. Jotta Billistä ei syntyisi kuvaa tunteettomana ihmisenä, niin mainittakoon, että hän tässä tilanteessa puhkesi lohduttomaan itkuun. Varmaan juuri tämänlaatuiset tapahtumat painoivat häntä myös yhä syvemmälle viinan kiroihin. Liian paljon synkkää tapahtui matkan varrella ja eteenpäin oli riennettävä. Kaupunginhallitus kokoontui tässä vaiheessa ja päätti, että Billin palveluksia ei enää tarvita ja hän sai luopua marshalin tähdestä. Rauhanhäiritsijöiden postitus ulos kaupungista! Hurja Bill Hickokin tavoista pitää yllä lakia ja rauhoittaa kaupunki antaa kuvaa hänen tapansa päästä eroon rauhanhäiritsijöistä - hän ikäänkuin "postitti" nämä nimetyt miehet pois. Hän kirjoitti ylös listalle niiden miesten nimet, joiden olisi seuraavan viikon aikana poistuttava kaupungista. Tämän listan hän ripusti puuhun, johon aiemmin oli hirtetty rikollisia. Listalla olevilla miehillä oli aikaa poistua seuraavan sunnuntain auringonlaskuun mennessä. Jos he eivät olisi poistuneet, Hickok oman ilmoittamansa mukaan ampuisi heidät seuraavana päivänä heti nähdessään. Hyvin harvojen sanottiin jääneen tarkistamaan, oliko hän vakavissaan. EI VAIN HURJA - VAAN HYVIN TYYNI JA LEMPEÄKÄYTÖKSINEN, HERRASMIES BILL Miltä Bill näytti ja vaikutti - aikalaiskuvausta. Rajaseutujen lainvalvoja, intiaaneihin erikoistunut armeijan opas, kylmähermoinen kaksintaistelija ja pokeripöytien kuningas Hurja Bill Hickok oli keltaisissa mokkasiineissaan seisoessaan kuusi jalkaa ja tuuman pitkä. Hienoissa, mittatyötilauksena tehdyissä saappaissaan hänellä oli mittaa kuusi jalkaa ja kolme tuumaa. Hän oli tyynesti ja ryhdikkäästi esiintyessään, yllään hienot nahkavaatteensa, hyvin vaikuttava ilmestys. Hän oli leveäharteinen ja lihaksikas ja vaaleat hiukset tumman hatun alta valahtivat pitkinä kauas olkapäille. Kuvausten mukaan hän oli komein ja hallitsevin mies ja hahmo siellä, missä kulloinkin liikkuikin - kaikkien katseiden keskipiste - hän ikäänkuin otti näyttämön haltuunsa siellä, minne ilmaantuikin. Tähän vaikutti varmastikin, paitsi hänen näyttävä pukeutumisensa, niin myös hänen maineensa, joka ympäröi häntä kaikkialla ja loi hänen ympärilleen kunnioittavaa tilaa. Siniharmaat silmät valtavien, roikkuvien viiksien yläpuolelta tarkkailivat tyynesti kaikkea kohtaamaansa - ylipäänsä Hickokista sai hyvin tyynen ja herrasmiesmäisen vaikutelman. Tämä oli siksikin erityistä, että hänen elämänsä ja elämäntyylinsä oli äärettömän rauhatonta ja jännityksentäyteistä ja olisi tavallisesta ihmisestä tehnyt hetkessä hermoraunion - hän valvoi aina, pelasi joskus häviten omaisuuksia ja juopotteli, hänen oli aina oltava valmiina taistelemaan elämästä ja kuolemasta, mutta mikään tästä ei näkynyt hänen olemuksestaan. Tavallisissa oloissa Bill Hickok oli hyvin ystävällinen, jopa lempeäkäytöksinen ja herrasmies viimeisen päälle - vasta vaarallisen tilanteen syntyessä hänestä löytyi se hurjempi puoli ja hän oli valmis tappamaan jokaisen tielleen asettuvan. Asekäden käytössä Bill Hickokiin liittyi sellainen erityisominaisuus, että hän oli vasenkätinen. Vuosina 1872 - 1874 Bill kulki Buffalo Bill Codyn kanssa esiintymässä tämän Scouts of the Plains-näytöksen mukana - tämän näytelmän jälkeen Cody alkoi kiertää vasta varsinaisen Wild West Shown kanssa. Tämän shown jälkeen Bill Dakotassa, Deadwoodissa, ystävystyi Calamity Janen kanssa. Kuolema takaapäin ammuttuna Deadwoodissa. Oman matkansa pään Hurja Bill Hickok kohtasi juuri Etelä-Dakotan Deadwoodissa, tullessaan takaapäin päähänsä, takaraivoon ammutuksi korttipöydässä istuessaan. Hän ei, korttipöytään tullessaan, ollut saanut itselleen vaikopaikkaansa nurkasta, jossa selän takana olisi ollut seinä ja josta hän olisi kyennyt valvomaan saluunaan tulijoita, vaan joutui istumaan selin muuhun saluunaan päin. Hän tiedosti tähän liittyvät vaarat, mutta himo päästä pelaamaan varmaankin saneli käyttäytymistä. Ampuja, desperado Jack McCall, haki näin kostoa siksi, että Bill olisi muka aiemmin ampunut hengiltä hänen veljensä. Tämän hän kertoi hätäpäissään puolustuksekseen heti, kun hänet oli saatu kiinni. Jälkeen päin tutkimuksissa selvisi, että hänellä ei edes ollut veljeä. Ampujan motiivit teolleen ovat jääneet hämäriksi ja herättäneet jälkispekulaatioita, jotka yhtään eivät ole selventäneet asiaa. On mahdollista, että joku muu halusi Billin kuolemaa ja oli maksanut teosta McCallille. On hyvin mahdollista, että McCall sairaassa juoponmielessään joko haki hyvitystä jostakin vääräksi kokemastaan, taikka halusi vain kuuluisuutta, tappamalla maineikkaan asesankarin. Näin oli nyt kuitenkin kuollut tämä Lännen suurmies, Hurja Bill, jonka kotina 13-vuotiaasta saakka olivat olleet preeriat - ja hieman myöhemmin myös saluunat. McCall myös hirtettiin. |
|
Kuolleen miehen koura! Kuolleen miehen kouraksi Dead Man's Hand on sen jälkeen sanottu
niitä kortteja, jotka tuolloin olivat hänen kourassaan:
kahdet parit eli ässäpari (pata- ja ristiässä/mustat ässät) sekä kasipari (ristikahdeksan
ja patakahdeksan/mustat kasit) - viidettä korttia hänen kuolleen miehen kourastaan
ei tiedetä, mutta ehdolla ovat olleet ruutuviitonen - sekä ruutuysi, ristikuningatar ja
patakuningas.
Viikko ennen kuolemaansa Bill oli lähettänyt vaimolleen Agnesille, jonka hän oli nainut 5.3.1876, kirjeen: "My dearly beloved if I am to die today and never see the sweet face of you i want you to know that I am no great man and am lucky to have such a woman as you." - Oi rakkaani, jos kuolen tänään enkä enää ikinä näe suloisia kasvojasi, niin tahdon sinun tietävän, että minä en ole mikään tärkeä taikka merkittävä ja minulla on ollut onnea, kun olen saanut kaltaisesi naisen. |
|
Hurja Bill Hickok viihteessä. Koko Villin Lännen viihdekulttuurin keskeisiä
hahmoja on Hurja Bill Hickok. Hän on mukana lukemattomissa kioskikirjallisuuden
painotuotteissa ja lukuisissa elokuvissa ja teeveefilmeissä.
DEADWOOD TV-SARJA Tammikuussa vuonna 2006 alkoi Suomen televisiossa Nelosella sarja Deadwood - ensiesitys valmistusmaassa USA:ssa maaliskuussa vuonna 2004. Sarjan ensimmäisissä osissa Billin rooli, jota näyttelee hyvin vakuuttavasti Keith Carradine, on keskeinen. Deadwood edustaa tyyliltään lähinnä inhorealismia, ja se ei siten yksinomaan miellytä kaikkia vannoutuneita westernien ystäviä, vaikka tyylilajilla on myös ansiokkaat ja vaikuttavat puolensa. Tässä televisiosarjassa Hurja Bill Hickok esitetään armottoman pelihimon kourissa olevana juoppona, jonka elämään ei mahdu mitään muuta kuin pokeri ja viina. Pokeriakin hän pelaa vain velaksi lainarahoilla, juuri koskaan voittamatta - ja rahansa hävittyään hän raahautuu yön hetkillä ympäripäissään majapaikkaansa, ja sammuu siellä rappuun, josta herää aamulla muiden asukkaiden tullessa, täysissä pukeissa ja solmiokin kaulassa. Juopon pelurin elämässä ei varmasti noina ankeina aikoina, kuten ei koskaan, ollut suuresti kauneutta - mutta Deadwood antaa tällä tavoin Hurja Bill Hickokista hyvin kapean ja vääränkin kuvan. Deadwood-sarjan pituus on 24 osaa. Vaikka sarjassa kuvataankin todella eläneitä ihmisiä ja historiallisesti kirjattuja tapahtumia, on sarjan jokaisen osan lopussa teksti: "With the sole exception of the well known historical events and persons portrayed, the characters and events depicted in this television series are fictional and any similarity to actual persons, living or dead, is purely coincidental and unintentional". Näin jokainen saa itse päättää, miten suhtautuu siihen näkemykseen, jonka sarja tarjoaa. Joka tapauksessa, kaikkine kriittisinekin puolineen, Deadwood on todella kiinnostavaa katsottavaa kaikille westernien ystäville. |
|
Pinkertonin etsivätoimisto
Etsintäkuulutettuja rikollisia oli paljon ja heidän jäljillään olivat palkkion toivossa monet. Seriffit etsintäjoukkoineen sekä ammattimaiset palkkionmetsästäjät. Amerikan sisällissodan veteraani Allen Pinkerton perusti maineikkaan etsivätoimiston, joka erikoistui jäljittämään etsintäkuulutettuja. Pinkertonin etsivätoimiston tunnuksessa on avoin silmä ja motto: "We never sleep - Me emme nuku koskaan". |
|
|
Revolverisankari "Yksi perusongelmista tutkittaessa revolverisankarin alkuperää ja todellista statusta on historioitsijoiden, kirjailijoiden ja Hollywoodin suosima tapa erottaa hänet kanssaihmisistään. Revolverisankarista tekee nyky-yleisöä kiinnostavan hahmon hänen haluttomuutensa solmia kestäviä henkisiä tai fyysisiä suhteita. Kerta kerran jälkeen hänet kuvataan yksinäiseksi sudeksi, joka ilmestyy tyhjästä eikä nähtävästi harjoita mitään ammattia, mutta jonka läsnäolo on kuin kaitselmuksen lahja. Hän pysyttelee omillaan, vaikka hänet hyväksyttäisiin yhteisön jäseneksikin. Toisinaan voi tosin vanha lemmenliekki leimahtaa tai hänellä on lyhyt suhde kaupungin tanssityttöön tai ehkä koulun opettajaan, mutta tehtävänsä suoritettuaan hän kertoo, ettei suhde voi kestää, lausuu haikeat jäähyväiset ja ratsastaa auringonlaskuun. Tavallisesti tällaista sitoutumisen pelkoa pidettäisiin merkkinä kypsymättömyydestä ja vastuuttomuudesta, mutta tarinoiden revolverisankari ei olekaan normaali ihminen, vaan enemmän kuin nykyaikaisen moraliteettinäytelmän päähenkilö, jolla ei olisi enää mitään merkitystä, jos hän antaisi periksi tavallisen ihmisen tarpeille ja haluille. Niinpä yleisö antaa hänen vikansa anteeksi, koska se tietää että hänen voimansa on hänen taidossaan käsitellä asetta ja rohkeudessaan taistella hyvän puolesta pahaa vastaan. Mitenkään muuten ei voisikaan olla, sillä revolverisankari edustaa toivetta hyvän säilymisestä yhä pahemmaksi muuttuvassa maailmassa". 
4-piippuinen .45 Cal Percussion-pippurimyllypistooli, 1800-luvun alkupuolelta. Nämä aseet eivät olleet revolverisankareiden käyttämiä, vaan heitä varten aseteknologian kehitys toi paljon kätevämpikäyttöiset kuudestilaukevat. |
Tex Willer on italo-westernin sarjakuvasankari, ei seriffi vaan Texas Ranger eli Texasin ranger. Tutustu Texasin rangereihin: TEXAS RANGERS |
Smith & Wesson-revolveri Model No. 1-1/2 Single Action. Lähteinä mm: Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa. Mike Sotter: Villi Länsi. Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West. Ylin kuva Wyatt Earp sekä kuva Bat Mastersonista - oikeuden käyttää näillä sivuilla antanut Fern Canyon Press Book Cellars Tex Willerin kuva Tex Willer Dutch Homepage Kuvat pippurimyllystä ja Smith & Wessonista Antiqueguns.com United States Marshals Service Kuva kuolleen miehen kourasta Tunturisusi. |
|
|