|
|
|
|
POPPAMIES - SHAMAANI
Intiaanien viisaalla monitoimimimiehellä, shamaanilla
on intiaanien itsensäkin keskuudessa useampia kutsumanimiä. Poppamies (engl. Medicine man) viittaa siihen,
että kyseinen henkilö omaa erityisiä, salattuja kykyjä hoitaa sairauksia.
Tietäjänä ja shamaanina hänellä on sellaista ylimaallista tietoa, jota ei muilla ole.
Poppamiestä voi sanoa myös maagikoksi ja papiksi. Tutkijat käyttivät nimitystä poppamies
aina 1900-luvulle saakka, jolloin sen sijaan alettiin käyttää muita nimityksiä,
erityisesti shamaania.
Poppamiehet olivat henkiparantajia, jotka hoitivat potilaittensa fyysisiä, psyykkisiä
ja hengellisiä oireita. Lahjakkaina yksilöinä he kykenivät määrittämään sairauden syyt
ja löytämään oikeat parannuskeinot. Olivat he myös kansanparantajia tai -lääkäreitä, lääkekasveineen.
Poppamiehillä oli monenlaisia kykyjä. He joutuivat etsimään moniin
koko heimoa kohtaaviin ongelmiin oikeita ratkaisuja. He karkottivat heimoa piinaavat paholaiset.
He kykenivät määrittämään huonon metsästysonnen syyt, ja löytämään keinot onnen
parantamiseen. Kun ihmisten väärät teot vihastuttivat maailmankaikkeuden ja taivasten
jumalat ja henget, kykenivät shamaanit ottamaan yhteyden tähän näkymättömään
maailmaan ja saattoivat neuvotella henkien kanssa tasapainon saavuttamiseksi.
He saivat myös yhteyksiä myyttisiin eläinjumaliin ja käyttivät apunaan
rukouksia ja erilaisia pyhiä esineitä.
Poppamiehet olivat yhteisössään hyvin tärkeässä asemassa. He olivat uskonnollisia johtajia,
joiden kanssa oli kenenkään hyvin vaikeaa olla eri mieltä. Poppamiehillä oli
paljon valtaa, mutta siten myös heidän vastuunsa oli suuri.
Poppamiesten asema eri yhteisöissä vaihteli. Useinkaan käytännön ratkaisuissa
he eivät olleet varsinaisia johtajia, vaan korkeasti kunnioitettuja henkilöitä, joiden
neuvoja arvostettiin.
Kuvassa oikealla navajojen poppamies - kuva on vuodelta 1915.
Photo courtesy of Library of Congress.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla - Copyright
TRiver
|
"Suuri Henki,
siunaa meitä kaikkia,
miehiä, naisia ja lapsia.
Pyhä Loitsukäärö, auta meitä elämään kunnollisesti.
Pyhä Loitsupiippu, siunaa meitä,
siunaa joet, vuoret, tasangot, eläimet ja linnut.
Äiti Maa, huolehdi meistä kuolemaamme saakka."
(Mustajalkojen rukous)
|
|
|
|
|
Poppamiestaktiikoita
Poppamiehillä oli sairauksien parantamisessa kaksi erilaista lähestymistapaa.
He saattoivat etsiä spiritualistisin eli henkiparannuskeinoin, nirvanalla taikka tanssilla ohjetta tai
tietoa siihen, miten sairaudesta selvitään.
Poppamiehillä saattoi olla
myös ihan käytännönläheinen lähestymistapa, ja he toimivat
lääkkeitä käyttävinä kansanparantajina. Silloin he pyrkivät löytämään tietämyksellään
luonnosta ne lääkekasvit, joista valmistamillaan lääkkeillä
he saattoivat kukistaa sairauden. Näiden intiaanien tunnistamien
lääkekasvien tehosta kertoo se, että valkoisten lääketiede aikanaan
omaksui lääkevalmisteittensa tekoon monia lääkekasveja
intiaaneilta.
Valkoisten tulo Euroopasta Amerikkaan toi poppamiehille runsaasti töitä, sillä valkoiset
levittivät intiaanien keskuuteen suuren määrän sairauksia, kuten tuberkuloosia ja
keuhkokuumetta. On syytä myös muistaa, että intiaanit elivät luonnon keskellä,
usein vaativissa olosuhteissa. Niiden myötä he kohtasivat vammautumisia,
luunmurtumia, käärmeenpuremia ja muita erityisiä sairauksia. Joten
poppamiehillä riitti töitä.
|
Poppamiehen parannuskyvyt
Joku voisi epäillä, että poppamiesten kyky parantaa potilaitaan olisi ollut rajallinen.
Ne havainnot, joita on voitu tehdä poppamiesten aikaansaannoksista parantamisen
alueella, kertovat vakuuttavasti ihan muuta. John Heckewelder työskenteli kirkon palveluksessa,
Ohiossa 1700-luvun lopulla. Hän totesi omana arvionaan poppamiesten
kyvystä parantaa taisteluissa tulleita haavoittumisia näin:
"Uskon vakaasti, että ei ole olemassa minkäänlaista haavoittumista - jollei se
sitten ole ihan kuolettava - jota intiaanien poppamies ei parantaisi vähintäänkin yhtä hyvin siinä,
missä me valkoisetkin kykenemme sen parhaimmin onnistuessamme tekemään. -
Heckewelder kertoi esimerkkinä Shawnee-intiaanista, jolla oli liki kuolettava
haava rinnassaan, mutta jonka poppamies silti täydellisesti paransi."
Maalaus alla Charles Marion Russell (1864 - 1926): The Medicine Man/Poppamies, 1908.
- © Amon Carter Museum, Fort Worth, Texas.
|
|
|
|
|
Poppamies taikurina
Poppamiehiltä odotettiin paljon, tietenkin myös ihmeitä, siksihän he olivat poppamiehiä.
Poppamiehet olivat omassa yhteisössään eräänlaisia julkkiksia ja showmiehiä, joita seurattiin tarkoin -
ja he pyrkivät viisaina esiintymäänkin niin, että heimolaisten keskuudessa vahvistui käsitys
poppamiesten yliluonnollisista ominaisuuksista. Niinpä poppamiehiä pidettiin suorastaan
taikureina, jotka eivät vain kyenneet manaamaan esiin henkiä - vaan pysyivät
hengissä ja täysin vahingoittumattomina, vaikka heidät laitettiin säkkiin ja heitettiin
tuleen. Poppamiesten oli toki osattava vakuuttaa kansansa tästä
tulensietokyvystään ilman
testiä, sillä testissä olisi sittenkin voinut käydä huonosti.
Irokeesien valekasvot
Irokeesit uskoivat monenlaisiin henkiin, muun muassa "valekasvoihin".
Ne olivat pelottavia, ruumiittomia päitä, ja ne pystyivät noitumaan ihmisiä
ja tekemään heidät sairaiksi.
Poppamiehet valmistivat puusta naamioita, joiden oli tarkoitus muistuttaa
valekasvoja, ja nämä pahat henget voitiin karkottaa, käyttämällä
naamioita juhlamenoissa.
Poppamieskulttuurin moninaisuus
Poppamiehistä puhuttaessa helposti yleistetään ja poppamiehstä luodaan
jokin tietty kuva, joka meillä itse asiassa on jo olemassa ja mieluusti
vain vahvistamme mielissämme tuota kuvaa. Yleistäminen voi johtaa kuitenkin
harhaan, sillä poppamieskulttuuri kaikkine heimoihin ja paikkoihin ja uskontoihin ja
eri aikoihin liittyvine kytköksineen oli hyvin moninainen ilmiö,
joka kaiken aikaa sekin vielä ajan mukana kehittyi, muuttui ja sai uusia muotoja.
Objektiivisen poppamieskuvan ja -käsityksen synnyttämiseksi
on tarkastelijan kartettava yleistyksiä ja paneuduttava yksityiskohtiin,
sillä eri heimoissa ja eri poppamiesyksilöilläkin poppamieskulttuurin käytännöt,
eri aikoina vaihtelivat.
Toki silti kaikkialla poppamiesten toimissa oli myös samanlaisuuksia.
Poppanaisia
Shamanismin ja parantamisen kenttä ei kuulunut vain miehille, vaan työtä tekemässä oli
myös poppanaisia. Heitä oli apacheissa ja eräissä muissakin heimoissa.
"Myrskyjen tekijä, kuule ja sääli
Myrskyjen tekijä, kuule meitä,
sääli vaimojamme ja lapsiamme
niin kuin kerran säälit nuorinta poikaani.
Sääli meitä nyt ja ota pois tämä myrsky.
Anna meidän selviytyä.
Kuule minua, Myrskyjen tekijä."
(Mustajalkojen rukous)
|
Puhevikainen poppamies ja Hiawatha
Irokeesiheimot liittoutuivat jo 1500-luvun puolivälissä viideksi kansakunnaksi.
Yhteen liittoutumalla irokeesit halusivat muodostaa yhteisen rintaman vihollista vastaan
ja samalla säilyttää keskinäisen rauhan. Suurena päämääränä oli lopettaa
kaikki sodat ja luoda ikuinen rauha kaikkien ihmisten välille.
Yhteenliittymän alullepanijana oli poppamies Dekanawida, joka uniensa ja näkyjensä
innoittamana toivoi pystyvänsä luomaan rauhan viiden heimon välille, jotka siihen saakka
olivat sotineet toisiaan vastaan. Koska Dekanawidalla itsellään oli puhevika,
hänen ajatuksiaan levitti Hiawatha-niminen uudistaja ja lainsäätäjä.
Poppamiehen paha erehdys
Eivät poppamiehetkään olleet erehtymättömiä ja joskus he antoivat neuvoja, jotka
johtivat katastrofiin. Vuonna 1874 joukko sekalaisia intiaaneja tanssi sotatanssia
päällikkönsä, puoliksi valkoisen Quanah Parkerin kanssa. Sotatanssilla kerättiin voimia
siihen, että valkoiset saataisiin ajetuksi lopullisesti seuduilta tiehensä.
Tanssin aikana kwahadien poppamies Isatai kertoi Suuren hengen ilmoittaneen hänelle
tekevänsä intiaaneista niin vahvoja, että he ajaisivat valkoiset tiehensä.
Biisonitkin palaisivat runsaslukuisina heidän metsästysmailleen ja kansa eläisi
taas onnellisena teltoissaan. Isatai väitti myös, että Suuri henki oli antanut
hänelle vahvaa rohtoa, jonka ansiosta valkoisten luodit eivät vaikuttaisi
intiaaneihin.
Jo ensimmäisessä hyökkäyksessä, jonka intiaanit Parkerin johdolla tekivät
valkoisten kimppuun, osoittautuivat poppamiehen kaikki lupaukset täysin perättömiksi.
Hyökkääviä intiaanisotureita oli seitsemänsataa ja kohteessa, Adobe Wallsissa
valkoisia oli varsin vähän, mutta näillä oli aseinaan uudenaikaiset, pitkälle
kantavat metsästyskiväärit. Hyökkäys toisensa jälkeen torjuttiin
ja kävi ilmi, ettei Isatahin rohdolla ollutkaan minkäänlaista, luodeilta
suojaavaa vaikutusta. Poppamieheltä itseltäänkin ammuttiin hevonen alta
ja Parker haavoittui olkapäähän. Intiaanien oli lopulta paettava paikalta.
On syytä tulla mainituksi, että vaikka Parker hävisikin tämän taistelun, niin
hän lopulta antautumalla saavutti rauhan itselleen ja heimolleen. Parker
opetteli elämään valkoisen miehen tavoin, loi itselleen suuren maatilan
ja kävi tapaamassa presidenttiäkin. Poppamies Isatain myöhemmistä vaiheista ei ole
tietoa.
Lähteet
Ohio History center; Medicine Men.
Jeffrey R Gudzune: Shaman and the Medicine Men - Changing Understanding of Indian Healing.
Finn Arnesen: Intiaanikirja.
L’Encyclopédie de l’histoire du Québec / The Quebec History Encyclopedia:
Medicine and Medicine-men Among Indians.
|
|
|
|
|
