Apassi POPPAMIES - SHAMAANI

Intiaanien viisaalla monitoimimimiehellä, shamaanilla on intiaanien itsensäkin keskuudessa useampia kutsumanimiä. Poppamies (engl. Medicine man) viittaa siihen, että kyseinen henkilö omaa erityisiä, salattuja kykyjä hoitaa sairauksia. Tietäjänä ja shamaanina hänellä on sellaista ylimaallista tietoa, jota ei muilla ole. Poppamiestä voi sanoa myös maagikoksi ja papiksi. Tutkijat käyttivät nimitystä poppamies aina 1900-luvulle saakka, jolloin sen sijaan alettiin käyttää muita nimityksiä, erityisesti shamaania.

Poppamiehet olivat henkiparantajia, jotka hoitivat potilaittensa fyysisiä, psyykkisiä ja hengellisiä oireita. Lahjakkaina yksilöinä he kykenivät määrittämään sairauden syyt ja löytämään oikeat parannuskeinot. Olivat he myös kansanparantajia tai -lääkäreitä, lääkekasveineen.

Poppamiehillä oli monenlaisia kykyjä. He joutuivat etsimään moniin koko heimoa kohtaaviin ongelmiin oikeita ratkaisuja. He karkottivat heimoa piinaavat paholaiset. He kykenivät määrittämään huonon metsästysonnen syyt, ja löytämään keinot onnen parantamiseen. Kun ihmisten väärät teot vihastuttivat maailmankaikkeuden ja taivasten jumalat ja henget, kykenivät shamaanit ottamaan yhteyden tähän näkymättömään maailmaan ja saattoivat neuvotella henkien kanssa tasapainon saavuttamiseksi. He saivat myös yhteyksiä myyttisiin eläinjumaliin ja käyttivät apunaan rukouksia ja erilaisia pyhiä esineitä.

Poppamiehet olivat yhteisössään hyvin tärkeässä asemassa. He olivat uskonnollisia johtajia, joiden kanssa oli kenenkään hyvin vaikeaa olla eri mieltä. Poppamiehillä oli paljon valtaa, mutta siten myös heidän vastuunsa oli suuri. Poppamiesten asema eri yhteisöissä vaihteli. Useinkaan käytännön ratkaisuissa he eivät olleet varsinaisia johtajia, vaan korkeasti kunnioitettuja henkilöitä, joiden neuvoja arvostettiin.

Kuvassa oikealla navajojen poppamies - kuva on vuodelta 1915. Photo courtesy of Library of Congress.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla - Copyright TRiver
Shamaani poppamies tietäjä


"Suuri Henki,
siunaa meitä kaikkia,
miehiä, naisia ja lapsia.
Pyhä Loitsukäärö, auta meitä elämään kunnollisesti.
Pyhä Loitsupiippu, siunaa meitä,
siunaa joet, vuoret, tasangot, eläimet ja linnut.
Äiti Maa, huolehdi meistä kuolemaamme saakka."

(Mustajalkojen rukous)
Poppamies

See-non-ty-a, Iowa poppamies - taiteilija George Catlin 1845 - National Gallery of Art Washington DC.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Jorge Elías
Poppamiehen parannuskyvyt

Joku voisi epäillä, että poppamiesten kyky parantaa potilaitaan olisi ollut rajallinen. Ne havainnot, joita on voitu tehdä poppamiesten aikaansaannoksista parantamisen alueella, kertovat vakuuttavasti ihan muuta. John Heckewelder työskenteli kirkon palveluksessa, Ohiossa 1700-luvun lopulla. Hän totesi omana arvionaan poppamiesten kyvystä parantaa taisteluissa tulleita haavoittumisia näin:

"Uskon vakaasti, että ei ole olemassa minkäänlaista haavoittumista - jollei se sitten ole ihan kuolettava - jota intiaanien poppamies ei parantaisi vähintäänkin yhtä hyvin siinä, missä me valkoisetkin kykenemme sen parhaimmin onnistuessamme tekemään. - Heckewelder kertoi esimerkkinä Shawnee-intiaanista, jolla oli liki kuolettava haava rinnassaan, mutta jonka poppamies silti täydellisesti paransi."

Poppamiestaktiikoita

Poppamiehillä oli sairauksien parantamisessa kaksi erilaista lähestymistapaa. He saattoivat etsiä spiritualistisin eli henkiparannuskeinoin, nirvanalla taikka tanssilla ohjetta tai tietoa siihen, miten sairaudesta selvitään.

Poppamiehillä saattoi olla myös ihan käytännönläheinen lähestymistapa, ja he toimivat lääkkeitä käyttävinä kansanparantajina. Silloin he pyrkivät löytämään tietämyksellään luonnosta ne lääkekasvit, joista valmistamillaan lääkkeillä he saattoivat kukistaa sairauden. Näiden intiaanien tunnistamien lääkekasvien tehosta kertoo se, että valkoisten lääketiede aikanaan omaksui lääkevalmisteittensa tekoon monia lääkekasveja intiaaneilta.

Valkoisten tulo Euroopasta Amerikkaan toi poppamiehille runsaasti töitä, sillä valkoiset levittivät intiaanien keskuuteen suuren määrän sairauksia, kuten tuberkuloosia ja keuhkokuumetta. On syytä myös muistaa, että intiaanit elivät luonnon keskellä, usein vaativissa olosuhteissa. Niiden myötä he kohtasivat vammautumisia, luunmurtumia, käärmeenpuremia ja muita erityisiä sairauksia. Joten poppamiehillä riitti töitä.

Maalaus alla Charles Marion Russell (1864 - 1926): The Medicine Man/Poppamies, 1908. - © Amon Carter Museum, Fort Worth, Texas.
Poppamies
Poppamies taikurina

Poppamiehiltä odotettiin paljon, tietenkin myös ihmeitä, siksihän he olivat poppamiehiä. Poppamiehet olivat omassa yhteisössään eräänlaisia julkkiksia ja showmiehiä, joita seurattiin tarkoin - ja he pyrkivät viisaina esiintymäänkin niin, että heimolaisten keskuudessa vahvistui käsitys poppamiesten yliluonnollisista ominaisuuksista. Niinpä poppamiehiä pidettiin suorastaan taikureina, jotka eivät vain kyenneet manaamaan esiin henkiä - vaan pysyivät hengissä ja täysin vahingoittumattomina, vaikka heidät laitettiin säkkiin ja heitettiin tuleen. Poppamiesten oli toki osattava vakuuttaa kansansa tästä tulensietokyvystään ilman testiä, sillä testissä olisi sittenkin voinut käydä huonosti.

Irokeesien valekasvot

Irokeesit uskoivat monenlaisiin henkiin, muun muassa "valekasvoihin". Ne olivat pelottavia, ruumiittomia päitä, ja ne pystyivät noitumaan ihmisiä ja tekemään heidät sairaiksi.

Poppamiehet valmistivat puusta naamioita, joiden oli tarkoitus muistuttaa valekasvoja, ja nämä pahat henget voitiin karkottaa, käyttämällä naamioita juhlamenoissa.

Poppamieskulttuurin moninaisuus

Poppamiehistä puhuttaessa helposti yleistetään ja poppamiehstä luodaan jokin tietty kuva, joka meillä itse asiassa on jo olemassa ja mieluusti vain vahvistamme mielissämme tuota kuvaa. Yleistäminen voi johtaa kuitenkin harhaan, sillä poppamieskulttuuri kaikkine heimoihin ja paikkoihin ja uskontoihin ja eri aikoihin liittyvine kytköksineen oli hyvin moninainen ilmiö, joka kaiken aikaa sekin vielä ajan mukana kehittyi, muuttui ja sai uusia muotoja.

Objektiivisen poppamieskuvan ja -käsityksen synnyttämiseksi on tarkastelijan kartettava yleistyksiä ja paneuduttava yksityiskohtiin, sillä eri heimoissa ja eri poppamiesyksilöilläkin poppamieskulttuurin käytännöt, eri aikoina vaihtelivat. Toki silti kaikkialla poppamiesten toimissa oli myös samanlaisuuksia.

Poppanaisia

Shamanismin ja parantamisen kenttä ei kuulunut vain miehille, vaan työtä tekemässä oli myös poppanaisia. Heitä oli apacheissa ja eräissä muissakin heimoissa.



"Myrskyjen tekijä, kuule ja sääli
Myrskyjen tekijä, kuule meitä,
sääli vaimojamme ja lapsiamme
niin kuin kerran säälit nuorinta poikaani.
Sääli meitä nyt ja ota pois tämä myrsky.
Anna meidän selviytyä.
Kuule minua, Myrskyjen tekijä."

(Mustajalkojen rukous)
Puhevikainen poppamies ja Hiawatha

Irokeesiheimot liittoutuivat jo 1500-luvun puolivälissä viideksi kansakunnaksi. Yhteen liittoutumalla irokeesit halusivat muodostaa yhteisen rintaman vihollista vastaan ja samalla säilyttää keskinäisen rauhan. Suurena päämääränä oli lopettaa kaikki sodat ja luoda ikuinen rauha kaikkien ihmisten välille.

Yhteenliittymän alullepanijana oli poppamies Dekanawida, joka uniensa ja näkyjensä innoittamana toivoi pystyvänsä luomaan rauhan viiden heimon välille, jotka siihen saakka olivat sotineet toisiaan vastaan. Koska Dekanawidalla itsellään oli puhevika, hänen ajatuksiaan levitti Hiawatha-niminen uudistaja ja lainsäätäjä.

Poppamiehen paha erehdys

Eivät poppamiehetkään olleet erehtymättömiä ja joskus he antoivat neuvoja, jotka johtivat katastrofiin. Vuonna 1874 joukko sekalaisia intiaaneja tanssi sotatanssia päällikkönsä, puoliksi valkoisen Quanah Parkerin kanssa. Sotatanssilla kerättiin voimia siihen, että valkoiset saataisiin ajetuksi lopullisesti seuduilta tiehensä.

Tanssin aikana kwahadien poppamies Isatai kertoi Suuren hengen ilmoittaneen hänelle tekevänsä intiaaneista niin vahvoja, että he ajaisivat valkoiset tiehensä. Biisonitkin palaisivat runsaslukuisina heidän metsästysmailleen ja kansa eläisi taas onnellisena teltoissaan. Isatai väitti myös, että Suuri henki oli antanut hänelle vahvaa rohtoa, jonka ansiosta valkoisten luodit eivät vaikuttaisi intiaaneihin.

Jo ensimmäisessä hyökkäyksessä, jonka intiaanit Parkerin johdolla tekivät valkoisten kimppuun, osoittautuivat poppamiehen kaikki lupaukset täysin perättömiksi. Hyökkääviä intiaanisotureita oli seitsemänsataa ja kohteessa, Adobe Wallsissa valkoisia oli varsin vähän, mutta näillä oli aseinaan uudenaikaiset, pitkälle kantavat metsästyskiväärit. Hyökkäys toisensa jälkeen torjuttiin ja kävi ilmi, ettei Isatahin rohdolla ollutkaan minkäänlaista, luodeilta suojaavaa vaikutusta. Poppamieheltä itseltäänkin ammuttiin hevonen alta ja Parker haavoittui olkapäähän. Intiaanien oli lopulta paettava paikalta.

On syytä tulla mainituksi, että vaikka Parker hävisikin tämän taistelun, niin hän lopulta antautumalla saavutti rauhan itselleen ja heimolleen. Parker opetteli elämään valkoisen miehen tavoin, loi itselleen suuren maatilan ja kävi tapaamassa presidenttiäkin. Poppamies Isatain myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

Lähteet
Ohio History center; Medicine Men.
Jeffrey R Gudzune: Shaman and the Medicine Men - Changing Understanding of Indian Healing.
Finn Arnesen: Intiaanikirja.
L’Encyclopédie de l’histoire du Québec / The Quebec History Encyclopedia: Medicine and Medicine-men Among Indians.
*** tunturisusi.com linkit ***