| Alku Villi Länsi Intiaanit Sodat Seriffit Lainsuojattomat Cowboyt Kultaa Rautatie Eläimistö Viihde Westernit Forum |
Kenraali Ulysses Simpson Grant - syntyjään Hiram Ulysses Grant (27.4.1822–23.7.1885) oli Yhdysvaltojen sisällissodassa pohjoisvaltioiden armeijaa johtanut kenraali, josta tuli Yhdysvaltain 18. presidentti (1869–1877- kaksi virkakautta). Grant oli puoluekannaltaan republikaani ja uskonnoltaan metodisti. 24.4.1861, kymmenen päivää Fort Sumterin kukistumisen jälkeen Yhdysvaltojen sisällissodan alkuvaiheessa, kapteeni Grant saapui Springfieldiin Illinoisissa mukaansa saamiensa miesten kanssa. Hänet nimitettiin pian everstiksi ja 7.8.1861 vapaaehtoisten joukkojen prikaatinkenraaliksi. Grant antoi pohjoisvaltioille ensimmäisen suuremman voiton valtaamalla Fort Henryn Tennesseessä 6.2.1862. Hän ahdisti itsepäisesti etelävaltioiden joukkoja ja saavutti vakuuttavia mutta kalliiksi käyneitä voittoja Shilohin, Vicksburgin ja Chattanoogan taisteluissa. Hänen taisteluhalunsa ja kyky voittaa tekivät vaikutuksen presidentti Lincolniin, joka nimitti hänet kenraaliluutnantiksi 2.3.1864, ja saman kuun 17. päivänä hänestä tuli kaikkien pohjoisvaltioiden joukkojen komentaja. Hän ahdisti armottomasti etelävaltioiden kenraalin Robert E. Leen joukkoja omista joukkojenmenetyksistään huolimatta, pakottaen Leen antautumaan Appomattox Courthousessa 9.4.1865. Muutaman viikon sisällä Yhdysvaltojen sisällissota oli käytännössä ohi, vaikka viimeinen maataistelu Palmito Ranchissa tapahtuikin 12.–13.5.1865, ja etelävaltojen kenraali Kirby Smith antautui joukkoineen vasta 2. kesäkuuta. Yhdysvaltain kongressi nimitti hänet sodan jälkeen uuteen "General of the Army" -virkaan (vastannee lähinnä puolustusvoimien ylipäällikköä) 25.7.1866. Grant valittiin republikaanipuolueen presidenttiehdokkaaksi republikaanien puoluekokouksessa Chicagossa 20.4.1868 ilman varteenotettavia vastaehdokkaita. Saman vuoden yleisissä vaaleissa hän voitti presidenttiyden 3 012 833 äänellä 5 716 082 annetusta. Hän oli Yhdysvaltain 18. presidentti (1869-1877) ja palveli kaksi virkakautta 4.3.1869–3.3.1877. (Grantin tiedot: Wikipedia). 
David "Davy" Crockett (1786-1836) Davy Crockett, villien rajaseutujen kuningas, pesukarhulakki päässään ja hirvennahkavaatteet yllään, on yksi Lännen elämää suuremmista legendoista. Useimmat häneen liitetyt tarinat ovat mielikuvituksen tuotetta, mutta se ei ollenkaan vähentänyt hänen suunnatonta kansansuosiotaan, jota hän jo elinaikanaan nautti. Ovat toki monet häneen liitetyt tarinat tosiakin. Crockett oli uudisasukas ja turkismetsästäjä, patriootti ja tutkimusmatkailija, joka taisteli intiaanisodissa ja tuli valituksi kongressiin. Hän on yksi Yhdysvaltain suurimmista kansallissankareista. Länttä valloitettaessa hän riensi rajaseuduilla eturintamassa siellä, missä vaara oli suurin ja taisto tuimin. Vuosi ennen Alamon taistelua hän luultavasti itse saneli teoksen "Eversti Crockettin seikkailut Texasissa" (A Narrative of the Life of David Crockett), jonka raisut seikkailut takasivat hänelle varman sijansa poikien ja mikseipä varttuneempienkin lukemistossa. Kiväärinsä tukkiin Davy Crockett oli kaivertanut itselleen sopivan, urhean ja oikeamielisen luonteensa mukaisen moton: "Be always sure you are right, then go ahead." - "Varmista, että olet oikeassa, ja käy eespäin." Alamon taistelu vuonna 1836 Texasilaiset halusivat itselleen itsemääräämisoikeuden, mikä taas ei sopinut Meksikolle. Niinpä Meksikoa hallinnut diktaattori Santa Anna lähetti joukkojaan vuonna 1836 Texasiin murskaamaan siellä virinneet haaveet itsenäisyydestä. Ensimmäinen este meksikolaisten tiellä oli Alamon varuskunta hylätyllä lähetysasemalla San Antoniossa. Maaliskuussa 1836 Santa Annan 4000 miestä (aivan tarkkaan ei meksikolaisten määrää tiedetä, heitä saattoi olla muutama tuhat enemmänkin) piirittivät Alamon. Kolmetoista päivää kestäneen piirityksen jälkeen linnake murtui ja kaikki puolustajat surmattiin - yksi 187:stä surmansa saaneesta oli Davy Crockett. Alamon taistelu on jäänyt jälkipolville elämään sankarillisen ja uhrautuvan puolustautumistaistelun ja urhoollisuuden kunniakkaimpana symbolina. Kaikki puolustajat saivat surmansa, mutta myös yli 2000 meksikolaista makasi kuolleena taistelun jäljiltä. Davy Crockettin hautakivessä lukee: "Davy Crockett, Pioneer, Patriot, Soldier, Trapper, Explorer, State Legislator, Congressman, Martyred at The Alamo. 1786 - 1836". Texas voitti sotansa Meksikoa vastaan ja julistautui vuonna 1836 itsenäiseksi. Kymmenen vuoden ajan Texas oli itsenäinen valtio, jolla oli oma hallituksensa, armeijansa, laivastonsa, ulkopolitiikkansa ja taloutensa. Vuonna 1845 Texas liittyi Yhdysvaltoihin ja siitä tuli liittovaltion 28. osavaltio. |
Sodat
Yhdysvaltain armeijan perusta luotiin vuonna 1775, jolloin muodostettiin mannermaa-armeija, jonka komentajaksi tuli George Washington. Myöhemmin siitä kehittyi Yhdysvaltain armeija. 1800-luvun alkupuolella USA:n armeija oli varsin vaatimaton. Kantahenkilökuntaa oli vain muutama tuhat miestä. Miehet olivat alipalkattuja, varsin heikosti koulutettujakin ja sijoitettuna hajalleen pitkin rajaseutuja. 1820-1840 luvuilla armeija muodostui noin 10 000 upseerista ja sotilaasta. Rauhanajan suurin miesvahvuus armeijalla oli heti sisällissodan jälkeen, 57 000 miestä. Lännen valloitus oli sotien aikaa. Intiaanisotien lisäksi aikakaudelle osuivat sekä Iso-Britannian että Meksikon sota ja Yhdysvaltain sisällissota. Lännen alkuaikoina armeijan tehtävät olivat moninaiset. Se ei vain huolehtinut uudisasukkaiden turvaamisesta intiaaneilta, vaan se osallistui monin tavoin yhteiskunnan rakentamiseen - tutkien asumattomia seutuja sekä etsien parhaita kulkureittejä ja rakentaen niille teitä. Usein tiet noudattelivat miljoonien puhveleiden preerialle uurtamia kulkuväyliä. Rajaseuduille ja tärkeisiin strategisiin kohtiin rakennettiin linnakkeita ja lukuisia muita pienempiä raja-asemia, varuskuntia ja sotilasleirejä. Linnakkeiden puolustaminen oli helppoa ja niihin yritettiin hyökätäkin varsin harvoin. Vuoden 1848 jälkeen armeija sai huolekseen intiaanien ensimmäiset hajanaiset hyökkäykset erityisesti tasangoilla. 1850-luvulla sen oli kuitenkin keskityttävä valkoisten keskinäisiin väkivaltaisuuksiin, kun Missourin ja Kansasin levottomuudet enteilivät jo sisällissotaa. Unionin voitettua sisällissodan joukkoja alettiin kotiuttaa, mutta se oli ennenaikaista. Välit intiaanien kanssa koko rajaseudulla aina New Mexicosta Kanadan rajalle asti kävivät vihamielisiksi ja intiaanisotien vuoksi armeijan oli taas lähetettävä vahvistuksia ympäri Lännen linnakkeitaan. 1870-luvun alussa Yhdysvaltain armeija, erityisesti ratsuväkirykmentit, oli levittäytynyt laajalle alalle Länttä. Rajaseudun linnakkeisiin oli sijoitettu myös jalkaväkeä, mutta juuri ratsuväki joutui kovimmille intiaanisodissa. Siirtyminen sisällissodasta intiaanisotiin oli suuri haaste armeijalle ja se ei ollut aiemmin joutunut kohtaamaan mitään vastaavaa. Sisällissodan massiivisen, perinteisen sodankäynnin jälkeen sen oli opittava sotimaan aivan toisella tavalla, kun vastassa olivat intiaanit, jotka hyökkäsivät yllättäen ja jo katosivat, ennen kuin armeija hädin tuskin oli ehtinyt reagoida hyökkäykseen. Intiaanisodat. 
Yhdysvallat vastaan Iso-Britannia sota 1812-1814 19.6.1812 Yhdysvallat julisti sodan Iso-Britannialle. Sodan syynä olivat maiden väliset rajakiistat mantereen luoteisalueella Kanadan ja USA:n välillä. Amerikkalaisten armeija ja laivasto joutuivat varsin valmistautumattomina tähän sotaan, joka oli lisäksi amerikkalaisten enemmistön mielestä vähemmän toivottu. Rauhansopimuksessa osapuolet pääsivät sopimukseen siitä, että tilanne palautetaan samaksi, kuin se oli ennen sotaa - ja välitystuomioistuin saa ratkaista rajakiistat. Tämä sota vaati amerikkalaisilta 1877 kuollutta ja yli 4000 haavoittunutta ja aiheutti 127 miljoonan dollarin valtionvelan. Meksikon sota 1846-1848 Kiista Texasin rajasta sai Yhdysvallat julistamaan sodan Meksikolle. Texas oli itsenäistynyt Meksikosta vuonna 1836 ja otettu Yhdysvaltain osavaltioksi vuonna 1845. Meksiko kyllä hyväksyi Texasin itsenäistymisen, mutta rajat olivat sodan alkaessa edelleen tarkasti määrittämättä. Sodan lopputuloksena voittaja Yhdysvallat sai puolet Meksikosta itselleen ja Rio Grandesta tuli lopullisesti maiden välinen raja. Sodan seurauksena Meksikon oli luovuttava kaikista vaatimuksistaan Texasin suhteen. Sodan päättyessä Yhdysvallat ja Meksiko allekirjoittivat Guadalupe Hidalgon sopimuksen. Sen mukaan Yhdysvalloille siirtyneet Kalifornian ja Uuden-Meksikon territoriot kattoivat yhdessä Texasin kanssa noin kolme miljoonaa neliökilometriä. Näillä alueilla sijaitsevat nykyisin Arizonan, Nevadan, Utahin ja Kalifornian osavaltiot sekä osia Uudesta-Meksikosta, Coloradosta ja Wyomingista. Käydyssä sodassa Yhdysvaltain voitto oli selviö, sillä sen joukot olivat suuremmat ja paremmin varustetut. 
Kenraali Philipp Sheridan esikuntineen telttansa edessä siellä jossakin, vuonna 1864. Yhdysvaltain sisällissota 1861-1865 Pohjois- ja etelävaltioiden välinen sisällissota alkoi 12.4.1861, kun etelävaltioiden joukot tulittivat Etelä-Carolinassa, Fort Sumterin linnakkeeseen sijoitettuja liittovaltion joukkoja. Jännitys ja lopulta sota pohjoisten ja eteläisten osavaltioiden välillä oli seurausta alueiden jyrkästä erilaisuudesta sekä erilaisesta suhtautumisesta orjakysymykseen. Etelävaltioissa orjuutta kannatettiin. Etelän plantaasitalous nojasi kokonaisuudessaan Afrikasta tuotujen orjien käytölle. Orjuutta merkittävämpi tekijä sodan syitä etsittäessa on kuitenkin etelä- ja pohjoisvaltioiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän erilaisuus, ja siitä aiheutuneet intressien ristiriidat. Etelä halusi myydä puuvillaa suoraan Eurooppaan, mutta pohjoisvaltioiden teollisuus halusi, että mahdollisimman paljon puuvillasta jalostettiin ensin pohjoisvaltioiden tehtaissa. Liittovaltio tuki tätä tullipolitiikallaan. Etelälle jäi vain raaka-aineiden tuottajan asema pohjoisen rikastuessa kehittyneemmän teollisuutensa ansiosta. Ennen puhjennutta sisällissotaa kärjistynyt tilanne johti siihen, että eteläiset valtiot erosivat liittovaltiosta ja perustivat oman liittovaltionsa, konfederaation. Ensimmäisenä liittovaltiosta erosi Etelä-Carolina ja siihen liittyivät pian myös Mississippi, Florida, Alabama, Georgia, Louisiana ja Texas. Sodan sytyttyä vielä Virginia, Arkansas, Tennessee ja Pohjois-Carolinakin liittyivät eteläiseen konfederaatioon. Näissä 11 itsenäiseksi julistautuneessa osavaltiossa oli 12 miljoonaa asukasta, joista 4 miljoonaa oli orjia. Pohjoisvaltioihin jäi 23 osavaltiota, joissa oli 22 miljoonaa asukasta eikä näissä ollut orjia (vaikka orjien pitäminen oli laillista mm. pohjoisvaltioiden Delawaressa, Marylandissa ja Missourissa). Etelävaltioita johti Jefferson Davis. Länsi-Virginia ei halunnut liittyä konfederaatioon, joten se erosi Virginiasta ja liittyi pohjoisvaltioihin uutena osavaltiona. 
Kenraali Robert E. Lee huhtikuussa vuonna 1865. Etelävaltioiden konfederaation ylipäällikkönä toimi kenraali Robert E. Lee. Pohjoisvaltioiden eli unionin (jenkit) armeijaa johtivat kenraalit Ulysses S. Grant, Philipp Sheridan ja William Sherman. Sisällissodan merkittävimmät taistelut Tärkeimmät taistelut käytiin etelävaltioiden alueella, enimmäkseen Virginian osavaltion alueella tai sen läheisyydessä. Virginian naapurina oleva pohjoisvaltioiden pääkaupunki Washington D.C. oli jatkuvasti etelävaltioiden hyökkäysuhan alla. Toinen rintama oli Mississippi-joella. 9.4.1865 sisällissota päättyi pohjoisvaltioiden, joilla oli materiaalinen ja tekninen ylivoima, voittoon - vaikkakin etelällä oli ollut joukkojensa johdossa paremmat kenraalit. Molemmat osapuolet olivat saaneet joukkoihinsa myös jonkin verran intiaaneja. Cherokee Stan Watie taisteli etelän puolella yleten peräti prikaatinkenraaliksi ja hän oli viimeinen etelän antautunut komentaja kesäkuussa vuonna 1865, kymmenen viikkoa Leen antautumisen jälkeen. Sodassa sai surmansa yli puoli miljoonaa ihmistä. Presidentti Abraham Lincolnin laatiman esityksen mukaisesti eteläiset valtiot palautettiin rauhanteon yhteydessä varsin lievin ehdoin unionin yhteyteen. Kaikki etelän puolella taistelleet saivat heti armahduksen, kun olivat valmiit vannomaan uskollisuusvalan unionille. Oma lukunsa on se, että eteläisten osavaltioiden talous oli sodan aikana romahtanut - ja sen kuntoon saaminen oli vievä pitkään. Sotien vaikutukset ovat maailman laajuiset ja moninaiset. Yhdysvaltain sisällissodan vaikutukset heijastuivat Suomen tervakauppaankin, niinpä vuosina 1861-1865 tervan vienti maastamme elpyi ennennäkemättömiin lukemiin. 
Colt Third Model Dragoon-ratsuväen revolveri vuodelta 1848 oli yksi Coltin lukuisista armeijalle taikka laivastolle erityisesti valmistamista revolveri-malleista. 
Colt 1860 Army-revolveri kehitettiin korvaamaan ylempänä kuvin esitelty Colt Third Model Dragoon-ratsuväen revolveri, ja siitä tuli Yhdysvaltain sisällissodan ehkä eniten käytetty revolveri - kummankin osapuolen käsissä. Vuosina 1860 - 1873 sitä valmistettiin 200 500 kpl, joista Yhdysvaltain hallitus osti 127 156 kpl. Kyseessä on nallilukkoinen ase, jonka rulla ladattiin latauspuristimen avulla etukautta. Lähteet ja kuvat Chris McNab: Suuri asekirja/Gummerus 2005. Grantin, Leen ja Sheridanin kuvat Treasure.net Public domain. Davy Crockettin kuva Public domain. Kuvan hyökkäävästä ratsuväkiosastosta, The Cavalry Charge, on maalannut Frederick Remington (1861-1909), vuonna 1907 - Mark Hardenin arkisto. Kuva Colt 3rd Model Dragoon Antiqueguns.com. Kuvat Colt 1860 Army Antique Firearms. Wikipedia. Historian yleisteokset. |
|
|