Sotia Yhdysvalloissa 1800-luvulla Yhdysvaltain armeijan perusta luotiin vuonna 1775, jolloin muodostettiin mannermaa-armeija, jonka komentajaksi tuli George Washington. Myöhemmin siitä kehittyi Yhdysvaltain armeija. 1800-luvun alkupuolella USA:n armeija oli varsin vaatimaton. Kantahenkilökuntaa oli vain muutama tuhat miestä. Miehet olivat alipalkattuja, varsin heikosti koulutettujakin ja sijoitettuna hajalleen pitkin rajaseutuja. 1820-1840 luvuilla armeija muodostui noin 10 000 upseerista ja sotilaasta. Rauhanajan suurin miesvahvuus armeijalla oli heti sisällissodan jälkeen, 57 000 miestä. Lännen valloitus oli sotien aikaa. Intiaanisotien lisäksi aikakaudelle osuivat sekä Iso-Britannian että Meksikon sota ja Yhdysvaltain sisällissota. Lännen alkuaikoina armeijan tehtävät olivat moninaiset. Se ei vain huolehtinut uudisasukkaiden turvaamisesta intiaaneilta, vaan se osallistui monin tavoin yhteiskunnan rakentamiseen - tutkien asumattomia seutuja sekä etsien parhaita kulkureittejä ja rakentaen niille teitä. Usein tiet noudattelivat miljoonien puhveleiden preerialle uurtamia kulkuväyliä. Rajaseuduille ja tärkeisiin strategisiin kohtiin rakennettiin linnakkeita ja lukuisia muita pienempiä raja-asemia, varuskuntia ja sotilasleirejä. Linnakkeiden puolustaminen oli helppoa ja niihin yritettiin hyökätäkin varsin harvoin. Vuoden 1848 jälkeen armeija sai huolekseen intiaanien ensimmäiset hajanaiset hyökkäykset erityisesti tasangoilla. 1850-luvulla sen oli kuitenkin keskityttävä valkoisten keskinäisiin väkivaltaisuuksiin, kun Missourin ja Kansasin levottomuudet enteilivät jo sisällissotaa. Unionin voitettua sisällissodan joukkoja alettiin kotiuttaa, mutta se oli ennenaikaista. Välit intiaanien kanssa koko rajaseudulla aina New Mexicosta Kanadan rajalle asti kävivät vihamielisiksi ja intiaanisotien vuoksi armeijan oli taas lähetettävä vahvistuksia ympäri Lännen linnakkeitaan. 1870-luvun alussa Yhdysvaltain armeija, erityisesti ratsuväkirykmentit, oli levittäytynyt laajalle alalle Länttä. Rajaseudun linnakkeisiin oli sijoitettu myös jalkaväkeä, mutta juuri ratsuväki joutui kovimmille intiaanisodissa. Siirtyminen sisällissodasta intiaanisotiin oli suuri haaste armeijalle ja se ei ollut aiemmin joutunut kohtaamaan mitään vastaavaa. Sisällissodan massiivisen, perinteisen sodankäynnin jälkeen sen oli opittava sotimaan aivan toisella tavalla, kun vastassa olivat intiaanit, jotka hyökkäsivät yllättäen ja jo katosivat, ennen kuin armeija hädin tuskin oli ehtinyt reagoida hyökkäykseen. Intiaanisodat. Sisällissodan aikainen Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln. Ulysses Simpson Grant, sisällissodassa pohjoisen unionin armeijan komentaja. Yhdysvallat vastaan Iso-Britannia sota 1812-1814 19.6.1812 Yhdysvallat julisti sodan Iso-Britannialle. Sodan syynä olivat maiden väliset rajakiistat mantereen luoteisalueella Kanadan ja USA:n välillä. Amerikkalaisten armeija ja laivasto joutuivat varsin valmistautumattomina tähän sotaan, joka oli lisäksi amerikkalaisten enemmistön mielestä vähemmän toivottu. Rauhansopimuksessa osapuolet pääsivät sopimukseen siitä, että tilanne palautetaan samaksi, kuin se oli ennen sotaa - ja välitystuomioistuin saa ratkaista rajakiistat. Tämä sota vaati amerikkalaisilta 1877 kuollutta ja yli 4000 haavoittunutta ja aiheutti 127 miljoonan dollarin valtionvelan. Alamon taistelu vuonna 1836 Texasilaiset halusivat itselleen itsemääräämisoikeuden, mikä taas ei sopinut Meksikolle. Niinpä Meksikoa hallinnut diktaattori Santa Anna lähetti joukkojaan vuonna 1836 Texasiin murskaamaan siellä virinneet haaveet itsenäisyydestä. Ensimmäinen este meksikolaisten tiellä oli Alamon varuskunta hylätyllä lähetysasemalla San Antoniossa. Maaliskuussa 1836 Santa Annan 4000 miestä (aivan tarkkaan ei meksikolaisten määrää tiedetä, heitä saattoi olla muutama tuhat enemmänkin) piirittivät Alamon. Kolmetoista päivää kestäneen piirityksen jälkeen linnake murtui ja kaikki puolustajat surmattiin - yksi 187:stä surmansa saaneista oli Davy Crockett. Alamon taistelu on jäänyt jälkipolville elämään sankarillisen ja uhrautuvan puolustautumistaistelun ja urhoollisuuden kunniakkaimpana symbolina. Kaikki puolustajat saivat surmansa, mutta myös yli 2000 meksikolaista makasi kuolleena taistelun jäljiltä. Texas voitti sotansa Meksikoa vastaan ja julistautui vuonna 1836 itsenäiseksi. Kymmenen vuoden ajan Texas oli itsenäinen valtio, jolla oli oma hallituksensa, armeijansa, laivastonsa, ulkopolitiikkansa ja taloutensa. Vuonna 1845 Texas liittyi Yhdysvaltoihin ja siitä tuli liittovaltion 28. osavaltio. Meksikon sota 1846-1848 Kiista Texasin rajasta sai Yhdysvallat julistamaan sodan Meksikolle. Texas oli itsenäistynyt Meksikosta vuonna 1836 ja otettu Yhdysvaltain osavaltioksi vuonna 1845. Meksiko kyllä hyväksyi Texasin itsenäistymisen, mutta rajat olivat sodan alkaessa edelleen tarkasti määrittämättä. Sodan lopputuloksena voittaja Yhdysvallat sai puolet Meksikosta itselleen ja Rio Grandesta tuli lopullisesti maiden välinen raja. Sodan seurauksena Meksikon oli luovuttava kaikista vaatimuksistaan Texasin suhteen. Sodan päättyessä Yhdysvallat ja Meksiko allekirjoittivat Guadalupe Hidalgon sopimuksen. Sen mukaan Yhdysvalloille siirtyneet Kalifornian ja Uuden-Meksikon territoriot kattoivat yhdessä Texasin kanssa noin kolme miljoonaa neliökilometriä. Näillä alueilla sijaitsevat nykyisin Arizonan, Nevadan, Utahin ja Kalifornian osavaltiot sekä osia Uudesta-Meksikosta, Coloradosta ja Wyomingista. Käydyssä sodassa Yhdysvaltain voitto oli selviö, sillä sen joukot olivat suuremmat ja paremmin varustetut. Yhdysvaltain sisällissota 1861-1865 Pohjois- ja etelävaltioiden välinen sisällissota alkoi 12.4.1861, kun etelävaltioiden joukot tulittivat Etelä-Carolinassa, Fort Sumterin linnakkeeseen sijoitettuja liittovaltion joukkoja. Jännitys ja lopulta sota pohjoisten ja eteläisten osavaltioiden välillä oli seurausta alueiden jyrkästä erilaisuudesta sekä erilaisesta suhtautumisesta orjakysymykseen. Etelävaltioissa orjuutta kannatettiin. Etelän plantaasitalous nojasi kokonaisuudessaan Afrikasta tuotujen orjien käytölle. Orjuutta merkittävämpi tekijä sodan syitä etsittäessa on kuitenkin etelä- ja pohjoisvaltioiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän erilaisuus, ja siitä aiheutuneet intressien ristiriidat. Etelä halusi myydä puuvillaa suoraan Eurooppaan, mutta pohjoisvaltioiden teollisuus halusi, että mahdollisimman paljon puuvillasta jalostettiin ensin pohjoisvaltioiden tehtaissa. Liittovaltio tuki tätä tullipolitiikallaan. Etelälle jäi vain raaka-aineiden tuottajan asema pohjoisen rikastuessa kehittyneemmän teollisuutensa ansiosta. Ennen puhjennutta sisällissotaa kärjistynyt tilanne johti siihen, että eteläiset valtiot erosivat liittovaltiosta ja perustivat oman liittovaltionsa, konfederaation. Ensimmäisenä liittovaltiosta erosi Etelä-Carolina ja siihen liittyivät pian myös Mississippi, Florida, Alabama, Georgia, Louisiana ja Texas. Sodan sytyttyä vielä Virginia, Arkansas, Tennessee ja Pohjois-Carolinakin liittyivät eteläiseen konfederaatioon. Näissä 11 itsenäiseksi julistautuneessa osavaltiossa oli 12 miljoonaa asukasta, joista 4 miljoonaa oli orjia. Pohjoisvaltioihin jäi 23 osavaltiota, joissa oli 22 miljoonaa asukasta eikä näissä ollut orjia (vaikka orjien pitäminen oli laillista mm. pohjoisvaltioiden Delawaressa, Marylandissa ja Missourissa). Etelävaltioita johti Jefferson Davis. Ulysses Simpson Grant, kenraali - syntyjään Hiram Ulysses Grant (27.4.1822–23.7.1885) Pohjoisvaltioiden eli unionin (jenkit) armeijaa johti kenraali Ulysses Simpson Grant, kukistaen kenraali Leen johtamat etelävaltioiden (konfederaatio) joukot. Grant osallistui Meksikon sotaan (1846-1848), erosi palveluksesta, astui jälleen sisällissodan syttyessä palvelukseen ja sai vuonna 1862 nimityksen kenraalimajuriksi. Leen antauduttua Appomattoxissa huhtikuussa 1865, Grant toimi kahden vuoden ajan sotaministerinä ja sen jälkeen hänet valittiin presidentiksi, jossa virassa hän toimi kaksi kautta vuosina 1869 - 1877. Grant oli puoluekannaltaan republikaani ja uskonnoltaan metodisti. Kenraali Robert E. Lee huhtikuussa vuonna 1865. Robert E. Lee, kenraali - (19.1.1807-12.10.1870) Sisällissodan aikana konfederaation presidenttinä toimi Jefferson Davis. Etelävaltioiden, eli konfederaation armeijan ylipäällikkönä toimi kenraali Robert E. Lee. Hän oli etelävaltioiden tappiosta huolimatta erittäin menestyksekäs ja taitava sotapäällikkö, jota on sanottu yhdeksi parhaimmista sotapäälliköistä kautta aikain Amerikassa. Lee aloitti sotilasuransa insinööriupseerina ja osallistui myös sotaan Meksikoa vastaan. Sisällissodan puhjetessa Lincoln tarjosi hänelle pohjoisvaltioiden sotavoimien päällikkyyttä, mutta Lee pysyi uskollisena kotivaltiolleen ja etelälle ja otti vastaan konfederaation armeijan Virginian joukkojen päällikkyyden. Ylipäällikkönä toimiessaan Lee saavutti lukuisia voittoja 1863, mutta yrittäessään tunkeutua Potomacjoen yli pohjoisille alueille hän kärsi tappion Meaden joukoille Gettysburgissa. Leen häviö Appomattoxissa kenraali Grantin armeijalle johti antautumiseen ja sodan päättymiseen vuonna 1865. Sodan jälkeen Leestä tuli nimeään kantavan yliopiston johtohenkilö. Sisällissodan merkittävimmät taistelut Tärkeimmät taistelut käytiin etelävaltioiden alueella, enimmäkseen Virginian osavaltion alueella tai sen läheisyydessä. Virginian naapurina oleva pohjoisvaltioiden pääkaupunki Washington D.C. oli jatkuvasti etelävaltioiden hyökkäysuhan alla. Toinen rintama oli Mississippi-joella. Ensimmäinen Bull Runin taistelu, 21. heinäkuuta 1861. Voittajana etelävaltiot. "Seitsemän päivän taistelut", 25. kesäkuuta - 1. heinäkuuta 1862. Toinen Bull Runin taistelu, 29. elokuuta 1862. Antietamin taistelu, 17. syyskuuta 1862. Ensimmäinen pohjoisvaltioiden kenraali Robert E. Leestä saavuttama niukka voitto. Fredericksburgin taistelu 13. joulukuuta 1862. Chancellorsvillen taistelu 2.-4. toukokuuta 1863. Gettysburgin taistelu, 1.-3. heinäkuuta 1863. Sodan tuhoisin taistelu. Etelävaltioiden joukkojen ylipäällikkö kenraali Robert E. Lee oli huolestuneena pannut merkille vastapuolen ylivoiman jatkuvan kasvun ja yritti epätoivoisella hyökkäyksellä korvata etelävaltioiden joukkojen alivoiman. Hän johdatti sotilaansa kesäkuun lopulla Potomac-joen yli Pennsylvaniaan, jossa hän kohtasi unionin armeijan Gettysburgin lähellä. Taistelu kesti kolme päivää ja päättyi konfederaation murskaavaan tappioon. Etelävaltioiden kukistunut armeija aloitti 4.7. vetäytymisensä kohti Virginiaa. Vicksburgin taistelu, (Mississippin rintama) 4. heinäkuuta 1863. Voittajana pohjoisvaltiot kenraali Ulysses S. Grantin johdolla. Chattanoogan taistelu 23.-25. marraskuuta 1863. Petersburgin piiritys, yhdeksän kuukauden piiritys 15. kesäkuuta 1864 - 2. huhtikuuta 1865. 9.4.1865 sisällissota päättyi pohjoisvaltioiden, joilla oli materiaalinen ja tekninen ylivoima, voittoon - vaikkakin etelällä oli ollut joukkojensa johdossa paremmat kenraalit. Molemmat osapuolet olivat saaneet joukkoihinsa myös jonkin verran intiaaneja. Cherokee Stan Watie taisteli etelän puolella yleten peräti prikaatinkenraaliksi ja hän oli viimeinen etelän antautunut komentaja kesäkuussa vuonna 1865, kymmenen viikkoa Leen antautumisen jälkeen. Sodassa sai surmansa yli puoli miljoonaa ihmistä. Presidentti Abraham Lincolnin laatiman esityksen mukaisesti eteläiset valtiot palautettiin rauhanteon yhteydessä varsin lievin ehdoin unionin yhteyteen. Kaikki etelän puolella taistelleet saivat heti armahduksen, kun olivat valmiit vannomaan uskollisuusvalan unionille. Oma lukunsa on se, että eteläisten osavaltioiden talous oli sodan aikana romahtanut - ja sen kuntoon saaminen oli vievä pitkään. Sotien vaikutukset ovat maailman laajuiset ja moninaiset. Yhdysvaltain sisällissodan vaikutukset heijastuivat Suomen tervakauppaankin, niinpä vuosina 1861-1865 tervan vienti maastamme elpyi ennennäkemättömiin lukemiin. Lähteinä mm: Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit Mike Sotter: Villi Länsi Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains United States Marshals Service Finn Arnesen: Intiaanikirja - WSOY Näin elettiin Villissä Lännessä - Otava Ulf Sindt: Intiaanit ja cowboyt - SCHILDTS Apassit sotapolulla - Apassisoturien historiaa - Art House Oy Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen - Otava Michael Johnson: Villi Länsi - Otava Kultainen Villi länsi - Tammi The Apaches - Osprey Publishing Colin F. Taylor, William C. Sturtevant: Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Sivun ylin iso kuva - Copyright DanRhett *Sivun toiseksi ylin pieni kuva, U.S. Grant patsas - Copyright OZinOH *Kolmanneksi ylin pieni kuva, kaksi sotilasta ja kiväärit - Copyright anthonygrimley *Kanuuna - Copyright dannyfowler *Sotilas, tuimailmeinen, oikeassa alakulmassa - Copyright anthonygrimley *Sivun alareunassa - kuva Copyright msun523 www.tunturisusi.com

| Alku | Villi länsi | Elokuvateatteri |