|
|
Kenraali Ulysses Simpson Grant - syntyjään Hiram Ulysses Grant (27.4.1822–23.7.1885) oli
Yhdysvaltojen sisällissodassa pohjoisvaltioiden armeijaa johtanut kenraali,
josta tuli Yhdysvaltain 18. presidentti (1869–1877- kaksi virkakautta). Grant
oli puoluekannaltaan republikaani ja uskonnoltaan metodisti.
24.4.1861, kymmenen päivää Fort Sumterin kukistumisen jälkeen Yhdysvaltojen
sisällissodan alkuvaiheessa, kapteeni Grant saapui Springfieldiin Illinoisissa
mukaansa saamiensa miesten kanssa. Hänet nimitettiin pian everstiksi ja 7.8.1861
vapaaehtoisten joukkojen prikaatinkenraaliksi. Grant antoi pohjoisvaltioille
ensimmäisen suuremman voiton valtaamalla Fort Henryn Tennesseessä 6.2.1862.
Hän ahdisti itsepäisesti etelävaltioiden joukkoja ja saavutti vakuuttavia mutta
kalliiksi käyneitä voittoja Shilohin, Vicksburgin ja Chattanoogan taisteluissa.
Hänen taisteluhalunsa ja kyky voittaa tekivät vaikutuksen presidentti Lincolniin,
joka nimitti hänet kenraaliluutnantiksi 2.3.1864, ja saman kuun 17. päivänä
hänestä tuli kaikkien pohjoisvaltioiden joukkojen komentaja.
Hän ahdisti armottomasti etelävaltioiden kenraalin Robert E. Leen joukkoja
omista joukkojenmenetyksistään huolimatta, pakottaen Leen antautumaan Appomattox
Courthousessa 9.4.1865. Muutaman viikon sisällä Yhdysvaltojen sisällissota oli
käytännössä ohi, vaikka viimeinen maataistelu Palmito Ranchissa tapahtuikin
12.–13.5.1865, ja etelävaltojen kenraali Kirby Smith antautui joukkoineen vasta 2. kesäkuuta.
Yhdysvaltain kongressi nimitti hänet sodan jälkeen uuteen "General of the Army" -virkaan
(vastannee lähinnä puolustusvoimien ylipäällikköä) 25.7.1866.
Grant valittiin republikaanipuolueen presidenttiehdokkaaksi republikaanien
puoluekokouksessa Chicagossa 20.4.1868 ilman varteenotettavia vastaehdokkaita.
Saman vuoden yleisissä vaaleissa hän voitti presidenttiyden 3 012 833 äänellä
5 716 082 annetusta.
Hän oli Yhdysvaltain 18. presidentti (1869-1877) ja palveli kaksi virkakautta
4.3.1869–3.3.1877. (Grantin tiedot: Wikipedia).
David "Davy" Crockett (1786-1836)
Davy Crockett, villien rajaseutujen kuningas, pesukarhulakki päässään ja hirvennahkavaatteet
yllään, on yksi Lännen elämää suuremmista legendoista. Useimmat
häneen liitetyt tarinat ovat mielikuvituksen tuotetta, mutta se ei
ollenkaan vähentänyt hänen suunnatonta kansansuosiotaan, jota hän jo elinaikanaan nautti.
Ovat toki monet häneen liitetyt tarinat tosiakin.
Crockett oli uudisasukas ja turkismetsästäjä,
patriootti ja tutkimusmatkailija, joka
taisteli intiaanisodissa ja tuli
valituksi kongressiin. Hän on yksi Yhdysvaltain suurimmista kansallissankareista.
Länttä valloitettaessa hän riensi rajaseuduilla eturintamassa siellä,
missä vaara oli suurin ja taisto tuimin. Vuosi ennen Alamon taistelua
hän luultavasti itse saneli teoksen "Eversti Crockettin seikkailut Texasissa"
(A Narrative of the Life of David Crockett),
jonka raisut seikkailut takasivat hänelle varman sijansa poikien ja mikseipä
varttuneempienkin lukemistossa. Kiväärinsä tukkiin Davy Crockett
oli kaivertanut itselleen sopivan, urhean ja oikeamielisen luonteensa mukaisen moton:
"Be always sure you are right, then go ahead." -
"Varmista, että olet oikeassa, ja käy eespäin."
Alamon taistelu vuonna 1836
Texasilaiset halusivat itselleen itsemääräämisoikeuden, mikä taas ei
sopinut Meksikolle. Niinpä Meksikoa hallinnut diktaattori Santa
Anna lähetti joukkojaan vuonna 1836 Texasiin murskaamaan siellä virinneet
haaveet itsenäisyydestä. Ensimmäinen este meksikolaisten tiellä
oli Alamon varuskunta hylätyllä lähetysasemalla San Antoniossa.
Maaliskuussa 1836 Santa Annan 4000 miestä (aivan tarkkaan
ei meksikolaisten määrää tiedetä, heitä saattoi olla muutama tuhat enemmänkin) piirittivät Alamon. Kolmetoista päivää kestäneen
piirityksen jälkeen linnake murtui ja kaikki puolustajat surmattiin - yksi 187:stä
surmansa saaneesta oli Davy Crockett.
Alamon taistelu on jäänyt jälkipolville
elämään sankarillisen ja uhrautuvan puolustautumistaistelun ja urhoollisuuden kunniakkaimpana
symbolina. Kaikki puolustajat saivat surmansa, mutta myös yli 2000 meksikolaista
makasi kuolleena taistelun jäljiltä.
Davy Crockettin hautakivessä lukee: "Davy Crockett, Pioneer, Patriot, Soldier,
Trapper, Explorer, State Legislator, Congressman, Martyred at The Alamo. 1786 - 1836".
Texas voitti sotansa Meksikoa vastaan ja julistautui vuonna 1836 itsenäiseksi.
Kymmenen vuoden ajan Texas oli itsenäinen valtio, jolla oli oma
hallituksensa, armeijansa, laivastonsa, ulkopolitiikkansa ja taloutensa.
Vuonna 1845 Texas liittyi Yhdysvaltoihin ja siitä tuli liittovaltion
28. osavaltio.
Sodat
Yhdysvaltain armeijan perusta luotiin vuonna 1775, jolloin muodostettiin
mannermaa-armeija, jonka komentajaksi tuli George Washington. Myöhemmin
siitä kehittyi Yhdysvaltain armeija.
1800-luvun alkupuolella USA:n armeija oli varsin vaatimaton. Kantahenkilökuntaa
oli vain muutama tuhat miestä. Miehet olivat alipalkattuja, varsin heikosti koulutettujakin
ja sijoitettuna hajalleen pitkin rajaseutuja. 1820-1840 luvuilla armeija
muodostui noin 10 000 upseerista ja sotilaasta. Rauhanajan suurin miesvahvuus
armeijalla oli heti sisällissodan jälkeen, 57 000 miestä.
Lännen valloitus oli sotien aikaa. Intiaanisotien lisäksi aikakaudelle
osuivat sekä Iso-Britannian että Meksikon sota ja Yhdysvaltain sisällissota. Lännen alkuaikoina
armeijan tehtävät olivat moninaiset. Se ei vain huolehtinut uudisasukkaiden
turvaamisesta intiaaneilta, vaan se osallistui monin tavoin yhteiskunnan
rakentamiseen - tutkien asumattomia seutuja sekä etsien parhaita kulkureittejä
ja rakentaen niille teitä. Usein tiet noudattelivat miljoonien
puhveleiden preerialle uurtamia kulkuväyliä. Rajaseuduille ja tärkeisiin strategisiin kohtiin
rakennettiin linnakkeita ja lukuisia muita pienempiä raja-asemia,
varuskuntia ja sotilasleirejä. Linnakkeiden puolustaminen oli helppoa ja niihin
yritettiin hyökätäkin varsin harvoin.
Vuoden 1848 jälkeen armeija sai huolekseen intiaanien ensimmäiset hajanaiset
hyökkäykset erityisesti tasangoilla. 1850-luvulla sen oli kuitenkin keskityttävä
valkoisten keskinäisiin väkivaltaisuuksiin, kun Missourin ja Kansasin
levottomuudet enteilivät jo sisällissotaa. Unionin voitettua sisällissodan
joukkoja alettiin kotiuttaa, mutta se oli ennenaikaista. Välit intiaanien
kanssa koko rajaseudulla aina New Mexicosta Kanadan rajalle asti kävivät
vihamielisiksi ja intiaanisotien vuoksi armeijan oli taas lähetettävä
vahvistuksia ympäri Lännen linnakkeitaan.
1870-luvun alussa Yhdysvaltain armeija, erityisesti ratsuväkirykmentit, oli levittäytynyt
laajalle alalle Länttä. Rajaseudun linnakkeisiin oli sijoitettu myös jalkaväkeä,
mutta juuri ratsuväki joutui kovimmille intiaanisodissa. Siirtyminen sisällissodasta
intiaanisotiin oli suuri haaste armeijalle ja se ei ollut aiemmin joutunut
kohtaamaan mitään vastaavaa. Sisällissodan massiivisen, perinteisen sodankäynnin
jälkeen sen oli opittava sotimaan aivan toisella tavalla, kun vastassa olivat
intiaanit, jotka hyökkäsivät yllättäen ja jo katosivat, ennen kuin armeija
hädin tuskin oli ehtinyt reagoida hyökkäykseen.
Intiaanisodat.
Yhdysvallat vastaan Iso-Britannia sota 1812-1814
19.6.1812 Yhdysvallat julisti sodan Iso-Britannialle. Sodan syynä
olivat maiden väliset rajakiistat mantereen luoteisalueella Kanadan
ja USA:n välillä. Amerikkalaisten armeija ja laivasto joutuivat
varsin valmistautumattomina tähän sotaan, joka oli lisäksi amerikkalaisten
enemmistön mielestä vähemmän toivottu. Rauhansopimuksessa osapuolet pääsivät
sopimukseen siitä, että tilanne palautetaan samaksi, kuin se oli ennen sotaa -
ja välitystuomioistuin saa ratkaista rajakiistat. Tämä sota vaati amerikkalaisilta
1877 kuollutta ja yli 4000 haavoittunutta ja aiheutti 127 miljoonan dollarin
valtionvelan.
Meksikon sota 1846-1848
Kiista Texasin rajasta sai Yhdysvallat julistamaan sodan Meksikolle. Texas oli
itsenäistynyt Meksikosta vuonna 1836 ja otettu Yhdysvaltain osavaltioksi
vuonna 1845. Meksiko kyllä hyväksyi Texasin itsenäistymisen, mutta rajat
olivat sodan alkaessa edelleen tarkasti määrittämättä. Sodan lopputuloksena
voittaja Yhdysvallat sai puolet Meksikosta itselleen ja Rio Grandesta
tuli lopullisesti maiden välinen raja. Sodan seurauksena Meksikon oli
luovuttava kaikista vaatimuksistaan Texasin suhteen. Sodan päättyessä
Yhdysvallat ja Meksiko allekirjoittivat Guadalupe Hidalgon sopimuksen.
Sen mukaan Yhdysvalloille siirtyneet Kalifornian ja Uuden-Meksikon
territoriot kattoivat yhdessä Texasin kanssa noin kolme miljoonaa
neliökilometriä. Näillä alueilla sijaitsevat nykyisin Arizonan, Nevadan, Utahin
ja Kalifornian osavaltiot sekä osia Uudesta-Meksikosta, Coloradosta
ja Wyomingista. Käydyssä sodassa Yhdysvaltain voitto oli selviö, sillä
sen joukot olivat suuremmat ja paremmin varustetut.
Kenraali Philipp Sheridan esikuntineen telttansa edessä siellä jossakin, vuonna
1864.
Yhdysvaltain sisällissota 1861-1865
Pohjois- ja etelävaltioiden välinen sisällissota alkoi 12.4.1861, kun etelävaltioiden
joukot tulittivat Etelä-Carolinassa, Fort Sumterin linnakkeeseen sijoitettuja
liittovaltion joukkoja. Jännitys ja lopulta sota pohjoisten ja eteläisten
osavaltioiden välillä oli seurausta alueiden jyrkästä erilaisuudesta sekä erilaisesta
suhtautumisesta orjakysymykseen. Etelävaltioissa orjuutta kannatettiin.
Etelän plantaasitalous nojasi kokonaisuudessaan Afrikasta tuotujen orjien käytölle.
Orjuutta merkittävämpi tekijä sodan syitä etsittäessa on kuitenkin etelä- ja
pohjoisvaltioiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän erilaisuus,
ja siitä aiheutuneet intressien ristiriidat. Etelä halusi myydä puuvillaa
suoraan Eurooppaan, mutta pohjoisvaltioiden teollisuus halusi, että
mahdollisimman paljon puuvillasta jalostettiin ensin pohjoisvaltioiden tehtaissa.
Liittovaltio tuki tätä tullipolitiikallaan. Etelälle jäi vain raaka-aineiden
tuottajan asema pohjoisen rikastuessa kehittyneemmän teollisuutensa ansiosta.
Ennen puhjennutta sisällissotaa kärjistynyt tilanne johti siihen,
että eteläiset valtiot erosivat liittovaltiosta ja perustivat oman
liittovaltionsa, konfederaation. Ensimmäisenä liittovaltiosta erosi
Etelä-Carolina ja siihen liittyivät pian myös Mississippi, Florida,
Alabama, Georgia, Louisiana ja Texas. Sodan sytyttyä vielä
Virginia, Arkansas, Tennessee ja Pohjois-Carolinakin liittyivät
eteläiseen konfederaatioon. Näissä 11 itsenäiseksi julistautuneessa
osavaltiossa oli 12 miljoonaa asukasta, joista 4 miljoonaa oli orjia.
Pohjoisvaltioihin jäi 23 osavaltiota, joissa oli 22 miljoonaa asukasta
eikä näissä ollut orjia (vaikka orjien pitäminen oli laillista mm.
pohjoisvaltioiden Delawaressa, Marylandissa ja Missourissa).
Etelävaltioita johti Jefferson Davis.
Länsi-Virginia ei halunnut liittyä konfederaatioon, joten se erosi Virginiasta
ja liittyi pohjoisvaltioihin uutena osavaltiona.
Kenraali Robert E. Lee huhtikuussa vuonna 1865.
Etelävaltioiden konfederaation ylipäällikkönä toimi kenraali Robert E. Lee.
Pohjoisvaltioiden eli unionin (jenkit) armeijaa johtivat kenraalit Ulysses S. Grant, Philipp Sheridan ja
William Sherman.
Sisällissodan merkittävimmät taistelut
Tärkeimmät taistelut käytiin etelävaltioiden alueella, enimmäkseen Virginian
osavaltion alueella tai sen läheisyydessä. Virginian naapurina oleva
pohjoisvaltioiden pääkaupunki Washington D.C. oli jatkuvasti etelävaltioiden
hyökkäysuhan alla. Toinen rintama oli Mississippi-joella.
Ensimmäinen Bull Runin taistelu, 21. heinäkuuta 1861. Voittajana etelävaltiot.
"Seitsemän päivän taistelut", 25. kesäkuuta - 1. heinäkuuta 1862.
Toinen Bull Runin taistelu, 29. elokuuta 1862.
Antietamin taistelu, 17. syyskuuta 1862. Ensimmäinen pohjoisvaltioiden
kenraali Robert E. Leestä saavuttama niukka voitto.
Fredericksburgin taistelu 13. joulukuuta 1862.
Chancellorsvillen taistelu 2.-4. toukokuuta 1863.
Gettysburgin taistelu, 1.-3. heinäkuuta 1863. Sodan tuhoisin taistelu.
Etelävaltioiden joukkojen ylipäällikkö kenraali Robert E. Lee oli huolestuneena
pannut merkille vastapuolen ylivoiman jatkuvan kasvun ja yritti epätoivoisella
hyökkäyksellä korvata etelävaltioiden joukkojen alivoiman. Hän johdatti sotilaansa
kesäkuun lopulla Potomac-joen yli Pennsylvaniaan, jossa hän kohtasi unionin
armeijan Gettysburgin lähellä. Taistelu kesti kolme päivää ja päättyi
konfederaation murskaavaan tappioon.
Etelävaltioiden kukistunut armeija aloitti 4.7. vetäytymisensä
kohti Virginiaa.
Vicksburgin taistelu, (Mississippin rintama) 4. heinäkuuta 1863. Voittajana
pohjoisvaltiot kenraali Ulysses S. Grantin johdolla.
Chattanoogan taistelu 23.-25. marraskuuta 1863.
Petersburgin piiritys, yhdeksän kuukauden piiritys 15. kesäkuuta 1864 - 2. huhtikuuta 1865.
9.4.1865 sisällissota päättyi pohjoisvaltioiden, joilla oli materiaalinen
ja tekninen ylivoima, voittoon - vaikkakin etelällä oli ollut joukkojensa johdossa
paremmat kenraalit. Molemmat osapuolet
olivat saaneet joukkoihinsa myös jonkin verran intiaaneja. Cherokee Stan Watie
taisteli etelän puolella yleten peräti prikaatinkenraaliksi ja hän oli viimeinen
etelän antautunut komentaja kesäkuussa vuonna 1865, kymmenen viikkoa
Leen antautumisen jälkeen.
Sodassa sai surmansa yli puoli miljoonaa ihmistä. Presidentti Abraham Lincolnin
laatiman esityksen mukaisesti eteläiset valtiot palautettiin rauhanteon
yhteydessä varsin lievin ehdoin unionin yhteyteen. Kaikki etelän puolella taistelleet
saivat heti armahduksen, kun olivat valmiit vannomaan uskollisuusvalan
unionille. Oma lukunsa on se, että eteläisten osavaltioiden talous oli
sodan aikana romahtanut - ja sen kuntoon saaminen oli vievä pitkään.
Sotien vaikutukset ovat maailman laajuiset ja moninaiset. Yhdysvaltain sisällissodan vaikutukset
heijastuivat Suomen tervakauppaankin, niinpä vuosina 1861-1865 tervan vienti
maastamme elpyi ennennäkemättömiin lukemiin.
Colt Third Model Dragoon-ratsuväen revolveri vuodelta 1848 oli yksi Coltin
lukuisista armeijalle taikka laivastolle erityisesti valmistamista revolveri-malleista.
Colt 1860 Army-revolveri kehitettiin korvaamaan ylempänä kuvin esitelty
Colt Third Model Dragoon-ratsuväen revolveri, ja siitä tuli Yhdysvaltain sisällissodan
ehkä eniten käytetty revolveri - kummankin osapuolen käsissä. Vuosina 1860 - 1873
sitä valmistettiin 200 500 kpl, joista Yhdysvaltain hallitus osti 127 156 kpl.
Kyseessä on nallilukkoinen ase, jonka rulla ladattiin latauspuristimen avulla
etukautta.
Lähteet ja kuvat
Chris McNab: Suuri asekirja/Gummerus 2005.
Grantin, Leen ja Sheridanin kuvat Treasure.net Public domain.
Davy Crockettin kuva Public domain.
Kuvan hyökkäävästä ratsuväkiosastosta, The Cavalry Charge, on maalannut Frederick Remington (1861-1909),
vuonna 1907 -
Mark Hardenin arkisto.
Kuva Colt 3rd Model Dragoon
Antiqueguns.com.
Kuvat Colt 1860 Army
Antique Firearms.
Wikipedia.
Historian yleisteokset.
Creative Commons
Sivun alareunassa Monument Valley -
kuva Copyright
davidanthonyporter
-
Creative Commons:
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
|
|
|