"Trouble in Tombstone" (Morgan Earp, Doc Holliday, Wyatt & Virgil Earp - lokakuu 1881) Copyright © Deborah Wyatt Taylor - used with permission. D. Wyatt Taylor - Fine Art of the Old West Hankaluuksia odotettavissa Tombstonessa! Tombstone oli pieni ja vaatimaton, alle tuhannen asukkaan kaupunkipahanen siellä jossain Arizonassa 1800-luvun loppupuolella. Kukaan olisi tuskin koskaan kuullut koko paikasta, jollei siellä olisi lokakuun 26. päivänä vuonna 1881 käyty erästä ajan dramaattisimmista tulitaisteluista. Hyvät. Kaupungin järjestystä piti yllä kolme seriffiveljestä, Wyatt, Morgan ja Virgil Earp. Todella pahoihin paikkoihin he ottivat avukseen Doc Hollidayn. Doc oli luurangonlaiha mies ja hullussa ja piittaamattomassa rohkeudessaan vaarallinen pahimmillekin pyssynheiluttajille. Hän näytti lähinnä kuolleista ylös nousseelta viikatemieheltä. Pahat. Pahojen puolellakin oli veljeksiä, veljekset Ike ja Billy Clanton sekä veljekset Tom ja Frank McLaury. "Wyatt Earp in Tombstone" Copyright © Deborah Wyatt Taylor - used with permission. D. Wyatt Taylor - Fine Art of the Old West Wyatt Berry Stapp Earp (19.3.1848 Monmouth, Illinois - 13.1.1929 Los Angeles, Kalifornia). Frontier Lawman of the American West/Amerikan Lännen rajaseutujen lainvalvoja. Wyatt Earp muistetaan pelottomana rajaseutujen lainvalvojana, jossa toimessä hän työskenteli Lamarissa, Wichitassa, Dodge Cityssä, Pimassa ja Tombstonessa. Vuonna 1864 hän muutti perheensä mukana Kaliforniaan. Wyattin veljet vanhemmat veljet James ja Virgil sekä hänen velipuolensa Newton isänsä ensimmäisestä avioliitosta liittyivät Yhdysvaltain sisällissodan syttyessä vuonna 1865 pohjoisvaltioiden muodostaman Unionin armeijaan. Wyatt itse oli sodan syttyessä 13-vuotias ja liian nuori lähtemään mukaan, mutta hän yritti useampaankin otteeseen karata kotoaan sotaan. Hänen isänsä sai kuitenkin hänet kiinni ja palautti kotiin. Myös Wyattin nuoremmat veljet Morgan ja Warren jäivät sodan syttyessä kotiin. Wyatt Earp on yksi myyttisiä, suuria amerikkalaisuuden edustajia, kaikkien lainvalvojien esikuvallinen hahmo ja ikoni. Kaikkien suurmiesten tapaan häneenkin liittyy arvoituksellisuutta eikä hänkään ole säilynyt ilman kielteistä arvosteluakaan. Siltikin, ei ole olemassa toista amerikkalaista sankarihahmoa, joka olisi saanut osakseen yhtä paljon kiinnostusta, kuin Wyatt Earp. Legenda nimeltään Wyatt Earp on synnyttänyt sadoittain kirjoja ja lukuisia elokuvia ja televisiosarjoja - ja keskustelu hänestä ja Tombstonesta jatkuu yhä edelleen vilkkaana, aivan kuin kaikki olisi tapahtunut juuri eilen. EARPIN VELJEKSET Wyatt Earp. Wyattilla oli isänsä ensimmäisestä avioliitosta velipuoli ja sisarpuoli, joka ei selviytynyt hengissä aikuisuuteen asti. Hänen isänsä mentyä uudelleen naimisiin, syntyivät Wyatt ja hänen sisarensa, yhteensä kahdeksan lasta. Näistä kahdeksasta kolme oli tyttöjä ja viisi poikia. Vain yksi siskoista selviytyi aikuiseksi, kaksi kuoli jo lapsuudessaan. Wyattilla oli siis neljä veljeä, joista kaksi, Virgil ja Morgan olivat mukana Tombstonen tulitaistelussa - sekä yksi velipuoli. Virgil Walter Earp. (18.7.1843 Hartford, Kentucky - 25.10.1905 Goldfield, Nevada). Wyattin tapaan Virgil oli myös rajaseutukaupunkien kaiken kokeneita seriffejä. Häntä on pidetty Earpin perheen työlleen omistautuneimpana lainvalvojana, Wyattiakin merkittävämpänä. On myös sanottu, että ihan yhtä hyvin voisimme muistella sankarina nyt Virgiliä, Wyattin sijaan. Virgil oli veljeksistä toiseksi vanhin, siten Wyattia vanhempi. Virgil oli Tombstonessa poliisipäällikkö ja Wyatt itse asiassa oli asetaistelun aikaan tavallinen siviili, Virgilin hänelle tapahtuman ajaksi luovuttamin erityisvaltuuksin. Virgil toimi kahdenkin kaupungin poliisipäällikkönä city marshal - ja hän Earpin veljeksistä kohosi täten korkeimpaan asemaan poliisin hierarkiassa. Morgan Seth Earp. (24.4.1851 Pella, Iowa - 18.3.1882 Tombstone, Arizona). Veljessarjan toiseksi nuorinta, Morgania on luonnehdittu temperamentiltaan veljeksistä tulisimmaksi; hän oli herkkä nauramaan ja yhtä herkkä suuttumaan. Hän haavoittui pahasti Tombstonen taistelussa, selviytyi siitä ja kuoli viisi kuukautta myöhemmin salamurhaajan luotiin. Kaksi muuta Earpin veljeksistä, jotka eivät olleet mukana OK Corralissa, olivat veljessarjan vanhin James Cooksey Earp (28.6.1841 Hartford, Kentucky - 25.1.1926 Los Angeles, Kalifornia) sekä veljeksistä nuorin Baxter Warren Earp (9.3.1855 Pella, Iowa - 6.6.1900 Willcox, Arizona). Baxter tunnetaan jälkipolvienkin keskuudessa toisella nimellään Warren. James kyllä oli jo samoihin aikoihin Tombstonessa ja myös Warren tuli sinne, kun Morgan oli ammuttu. Warren osallistui myös Wyattin mukana ampujien jäljittämiseen. On vielä mainittava Newton Jasper Earp (7.10.1837 Kentucky - 18.12.1928 Sacramento, Kalifornia), joka on näiden viiden veljen velipuoli, heidän isänsä ensimmäisestä avioliitosta. Välähdyksiä Wyatt Earpin elämästä. Ennen lainvalvojaksi siirtymistä ja vielä sen ohessa ja jälkeenkin, Wyatt ehti yritellä kaikenlaisia töitä. Hän muun muassa toimi vankkureiden ajajana. Vankkurit olivat tuohon aikaan monilla tahoilla ainut tapa kuljettaa ihmisiä, tavaraa ja postia ja mukana oli usein rahakuljetuksia. Vankkurit olivat usein ryöstöjen kohteina ja siksi niiden ajamiseen otettavilta miehiltä vaadittiin hevosmiestaitojen ohessa myös paljon hurttia rohkeutta ja aseenkäyttötaitoja tiukan paikan tullen. Wyatt metsästeli myös biisoneita, oli töissä rautateillä ja etsi kultaa, hopeaa ja kupariakin omilla kaivauksillaan. Suuren osan kaikista aikuisvuosistaan hän vietti matkustaen Yhdysvaltain lounaisosien autiomailla kaupungista toiseen ja myöhemmin aina Kanadaan asti. Hänen mukanaan kulkivat vaimoineen hänen neljä veljeään Virgil, Morgan, James ja Warren, sekä hänen oma vaimonsa. Hänen elinikäinen viehtymyksensä jännityksen ja haasteiden etsimiseen ja kohtaamiseen, hopean ja kullan kaivamiseen, pelaamiseen saluunoissa ja toimimiseen seriffinä kiidättivät häntä kohti yhä uusia seutuja ja nopeasti kuin tyhjästä syntyviä kaupunkeja, joilla oli nimenä boomtown. Mihinkään hän ei jäänyt pysyvästi. Erityisesti hän vakiinnutti maineensa pätevänä lainvalvojana. Konstaapeli Wyatt Earp. Wyattin lainvalvojan ura alkoi 17.11.1869, jolloin hänet nimtettiin isänsä jäljiltä - isä nimitettin rauhantuomariksi - vapautuneeseen konstaapelin constable virkaan Lamarissa, joka sijaitsee Missourissa. Vuonna 1870 konstaapelin virka oli uudelleen haussa ja äänestyksessä Wyatt voitti paikan äänin 137 - 108. Vähemmän ääniä saanut ja hävinnyt toinen viranhakija oli hänen velipuolensa Newton. Wyattin ensimmäinen avioliitto jäi hyvin lyhyeksi, hänen vaimonsa kuoltua - ja samoin lyhyeksi jäi siksi toimiminen konstaapelina, sillä vaimon kuoleman jälkeen Wyattin elämä meni varsin risaiseksi. Hän vietti juopottelevaa elämää ja häntä syytettiin hevosvarkaudesta Arkansasissa. Hänet pidätettiin, mutta laskettiin vapaille takuita vastaan ja hän pakeni, koskaan palaamatta. Oliko hevosvarkaus tapahtunut, jäi iäti toteennäyttämättä, sillä tapaukseen liittyi selvittämättömiä seikkoja. Preeriat ja apulaismarshalina Wichitassa. Vuosilta 1871 - 1874 Wyatt Earpin elämän tapahtumista on varsin vähän tietoa. Nämä vuodet hän vietti kuljeskellen ja juuri näinä vuosina hän metsästeli preerialla biisoneita. Näinä vuosina hän ilmeisesti tutustui myös tulevaan, pitkäaikaiseen ystäväänsä Bat Masterson'iin ja tämän veljeen Ed Masterson'iin. Vuonna 1875 hän pestautui poliisitoimeen apulaismarshaliksi deputy city marshal - ja tämä tapahtui Wichitassa, Kansasissa - virallinen liittymispäivä kaupungin poliisivoimiin on 21.4.1875. Hän oli mahdollisesti ollut tässä työssä, epävirallisena palkollisena, jo edellisenä vuotena. Wichitassa Wyatt sai pian mainetta, pidättäessään etsintäkuulutetun hevosvarkaan ja postivankkureiden ryöstäjät. Wyatt Earp opittiin tuntemaan lainvalvojana, joka ei pelännyt mitään ja häntä kunnioitettiin. Poliisivirkojen täyttäminen vaaleilla ja syytökset siitä, että Wyatt yritti saada virkoihin veljiään, johtivat avoimeen riitaan. Tästä seurasi avoin nyrkkitappelu, jossa Wyatt iski katuun entinsen marshalin Bill Smith'in. Wyatt pidätettiin syytettynä rauhanhäirinnästä ja sen jälkeen hänet erotettiin työstään. Näin oli ohi lyhyt aika Wichitassa - ajan lehdet kuitenkin kirjoittivat, että Wyatt Earpin ura oli ollut "poikkeuksellinen". Apulaismarshalina Dodge Cityssä. Nyt Wyattin matka kuljetti hänet Dodge Cityyn, jonka apulaismarshal deputy city marshal hänestä tuli 18.5.1876. Hetkittäin hän ei ollut näinä aikoina tässä toimessaan, vaan teki matkojaan lähiseuduille. Samana vuotena hän ilmeisesti kävi myös jo Deadwoodissa, Tombstonessa. Syksyllä vuonna 1877 hän kävi koettelemassa onneaan pelimatkalla Texasissa. Tällä matkallaan, Fort Griffinissä, Texasissa, hän tutustui peluri-hammaslääkäri Doc Holliday'hin. Vuonna 1878 Wyatt palasi takaisin Dodge Cityyn apulaismarshalin tehtäviinsä. Samana vuotena hänen perässään kaupunkiin ilmestyi myös Doc Holliday. Kesällä 1878 tapahtui välikohtaus, jossa karjapaimen George Hoy ystävineen ilmaantui tulittamaan teatteria, jossa olivat paikalla Doc Holliday, Bat Masterson, Jim Masterson ja Wyatt Earp. Karjapaimenten yllätyshyökkäys ja kiivas luotisade laittoi kaikki paikallaolijat kiireesti maahan ja lattiaan. Kukaan ei onnellisesti loukkaantunut ja lainvalvojat sekä rakennuksen ulkoa että sisältä vastasivat raivoisaan tulitukseen yhtä raivoisasti. Ratsain pakeneva George Hoy sai osumia ja kuoli haavoihinsa kuukautta myöhemmin. Wyatt itse kertoi jälkeenpäin, että kyse ei ollut summittaisesta hyökkäyksestä, vaan Hoy oli palkattu tappamaan hänet, ja palkkaaja oli Robert Wright. 9.9.1878 Wyatt Earp erosi Dodge Cityn poliisivoimista ja suuntasi matkansa kohti Las Vegasia, Uudessa Meksikossa. Tombstone vuonna 1879 - Earpit saapuvat kaupunkiin. Vuonna 1878 Wyatt Earp jätettyään Dodge Cityn - matkasi aluksi toisen vaimonsa kanssa Uuteen Meksikoon ja Kaliforniaan - toimien jonkin aikaa Wells Fargon asiamiehenäkin. Joulukuussa vuonna 1879 hän liittyi taas vanhempien veljiensä Jamesin, Virgilin ja näiden vaimojen seuraan Arizonassa hopeakaivoskaupungissa, joka kantoi nimeä Tombstone. Täällä hän tapasi kolmannen vaimonsa Josien, joka olisi oleva hänen vaimonsa loppuelämän ajan. Tombstonessa Wyatt aluksi aloitti työskentelyn erään saluunan pelipuolen hoitajana. Hänen veljensä Virgil oli tuolloin jo yksi kaupungin apulaismarshaleista deputy U.S. marshal ja myös veljeksistä Morgan ja Warren saapuivat kaupunkiin kesällä vuonna 1881. Näistä kahdesta nuoremmasta veljestä myös Morgan työskenteli aikanaan kaupungin poliisin palveluksessa. Tombstonessa olevista Earpin veljeksistä vain James ei tullut poliisin palvelukseen, vaan hän toimi baarinpitäjänä. Ystävykset Wyatt Earp ja Doc Holliday. Dodge Cityssä Doc Hollidaysta ja Earpista tuli ystävykset. Heidän ystävyytensä oli siinä mielessä hieman outoa, että he luonteiltaan olivat hyvin erilaiset. Siinä, missä Wyatt Earp oli rauhallinen ja harkitseva, oli Doc Holliday impulsiivinen ja hetkessä tulistuva. Miehiä vetivät yhteen korttipöydät, joissa he pelasivat rahat pois seudun tilejään tuhlaavilta karjapaimenilta. Voidaan myös syystä sanoa, että Earpin veljekset kaikki ikäänkuin ottivat Doc Hollidayn siipiensä suojiin. Earpit kukin joutuivat kokemaan sen karttelun ja vihamielisyydenkin, jota seriffit joutuivat vääjäämättä kokemaan. Vaikka he puolustivatkin lakia ja oikeutta ja tavallisia kansalaisia, niin kaduille jäävät ruumiit herättivät tavallisten kansalaisten keskuudessa myös kielteisiä tuntemuksia. Varmaankin Earpit Doc Hollidayn elämänkohtalossa näkivät paljon samaa, kuin omassaankin - paitsi, että Doc Holliday oli vieläkin syrjitympi ja yksinäisempi. Wyatt Piman piirikunnan apulaisseriffinä. Vuoden 1880 elokuussa Wyatt Earpista tuli Tombstonea ympäröivän Piman piirikunnan Pima county eteläisen osan apulaisseriffi deputy sheriff. Tästä hänen apulaisseriffin tehtävästään hänen ansioluettelossaan on käytetty myös muotoa undersheriff . Tässä tehtävässään hän viihtyi vain kolme kuukautta, eroten siitä 9.11.1880. Näihin aikoihin Wyatt Earp oli joutunut jo monin tavoin kohtaamaan Clantonit ja McLauryt ikävissä tilanteissa, näiden mm. kerran varastettua hänenkin hevosensa. Vuonna 1881 Wyattista tuli Oriental Saloonin osaomistaja. Wyatt Earpin kolme vaimoa. Wyatt oli kolmesti naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa vuonna 1870 oli hänen lapsuudestaan rakkaansa Urilla Sutherland. Urilla kuoli synnytykseen samana häävuotena ja samalla kuoli syntyvä lapsi. Tämä ajoi Wyattin synkkään masennukseen, joka jätti jälkensä hänen käyttäytymiseensä myöhemminkin. "Mattie" Celia Ann Blaylock oli Wyattin toinen vaimo. Hän teki itsemurhan laudaniumilla vuonna 1883, Wyattin jätettyä hänet Josien vuoksi. Vuonna 1861 syntynyt "Josie" Josephine Sarah Marcus oli Wyattin kolmas vaimo, joka näytellen kiersi teatteriryhmän mukana, ennen Wyattin tapaamista ja saapui sen myötä Tombstoneenkin. Josie kuoli 83-vuotiaana vuonna 1944. Wyatt ja Josie olivat yhdessä 48 vuotta. Ihan virallisia vihkimisasiakirjoja ei ole olemassa Wyattin kahdesta jälkimmäisestä avioliitosta, joita siinä mielessä voi pitää avoliittoina. Doc Holliday - Copyright © Deborah Wyatt Taylor - used with permission. D. Wyatt Taylor - Fine Art of the Old West John Henry Holliday (14.8.1851 Griffin, Georgia - 8.11.1887 Glenwood Springs, Colorado). Hammaslääkäri (Pennsylvania College of Dental Surgery vuonna 1872), peluri ja asetaistelija, josta käytetään nimeä Doc Holliday. Siinä missä muut pelkäsivät kuolemaa, tuntui Doc Holliday sitä itselleen oikein toivovan ja hakevan. 178 cm pitkänä hän painoi vain 60 kg eikä siten ulkoislta mitoiltaan synnyttänyt kuvaa vaarallisesta miehestä, jota hän kuitenkin todella luonteensa vuoksi oli. Doc Holliday kantoi mukanaan kuolemaa, sillä pian valmistuttuaan hammaslääkäriksi, hänellä todettiin tuberkuloosi ja hänelle luvattiin elinaikaa vain muutama kuukausi. Ehkäpä juuri tämä hänen tietoisuutensa oman elämänsä tulevasta, rajallisesta lyhyydestä - teki hänestä piittaamattoman suhtautumisessa omaan kuolemaansa niissä tilanteissa, joissa ilma oli sakeanaan luoteja. Tuberkuloosiaan hoitaakseen hän asettui asumaan Yhdysvaltojen lounaisten osien kuivaan ja kuumaan ilmastoon. Onnea etsimässä. Earpin veljesten tavoin Doc Holliday onneaan ja toimeentuloaan etsiessään vietti hyvin liikkuvaa elämää, karistaen kannoiltaan yhä uusien kaupunkien pölyt ja siirtyen seuraaviin. Dallas, Denver, Cheyenne, ja kultarynnäkön kourissa kuhiseva Deadwood, olivat kaupunkeja hänen matkareitillään. Deadwoodissa hän ilmeisesti vuonna 1876 kuuli ensimmäisen kerran Wyatt Earpista, joka tuolloin liikkui samoilla seuduilla. Ehkä he tuolloin eivät vielä kohdanneet - varmuudella tiedetään heidän kohdanneen Texasissa vuonna 1878. Hyvin pian hän havaitsi, että pelaamalla saluunoissa saattoi ansaita rahaa huomattavasti helpommin ja enemmän, kuin hammaslääkärinä. Pelurina hänen oli opittava hankalissa tilanteissa pitämään yksin puolensa ja tässä häntä auttoi hänen oma asenteensa, jonka mukaan nopea kuolema veitsestä taikka revolverista olisi parempi, kuin kituminen tuberkuloosiin. Hänen rajua ja vaarallista käytöstään säätelivät myös hyvin tulinen ja herkästi suuttuva luonne, sekä runsas alkoholin käyttö. Pelipöydässä hänen kanssaan ei taatusti kannattanut yritellä väärinpeluuta ja muutenkin oli syytä olla tarkkana sanomisistaan, mikäli halusi herätä vielä seuraavaan aamuun. Hammaslääkäri ja peluri Doc Holliday. Dodge Cityssä Doc Holliday jatkoi pelaamisen ohessa vielä hammaslääkärinkin praktiikkaansa, mikä tiedetään mm. siitä, että hän vuonna 1878 mainosti paikallisessa sanomalehdessä vastaanottoaan. Mainoksessa hän lupasi rahat takaisin, mikäli asiakas ei ollut tyytyväinen. Tietämän mukaan yhtään tyytymätöntä asiakasta ei koskaan ilmaantunut peräämään takaisin rahojaan. Syyskuussa vuonna 1878 tapahtui niin, että eräässä Dodge Cityn saluunassa Wyatt Earp, kaupungin apulaismarshal tuolloin, joutui miesjoukon piirittämäksi. Tukalasta tilanteestaan hänet pelasti paikalle osunut Doc Holliday, joka asettaan laukoen laittoi miehet pakosalle. Wyatt Earp totesi tästä tapahtumasta jälkeen päin, että Doc Holliday tuolloin pelasti hänen henkensä. Olot näille kahdelle ystävykselle kävivät Dodge Cityssä kuitenkin pian liian rauhallisiksi - todella, liian rauhallisiksi, nämä miehet eivät viihtyneet pikkuporvarillisen idyllisissä paikoissa - ja he siirtyivät Tombstoneen. Tämä hopeakaupunki nopeasti kasvavana rajaseutukaupunkina ei ollut vielä liiaksi sivistyksen pilaama ja tarjosi yritteliäälle miehelle monenlaisia mahdollisuuksia, ennen muuta pelipöydissä. Tombstonessa kaikki aikanaan huipentui syksyn 1881 asetaisteluun OK Corralin kulmilla. Grammatiikkaa ja latinaa hallitseva herrasmies-kulkuri. Doc Holliday oli monin tavoin poikkeuksellinen kulkija ajan rajaseutukaupungeissa - ei vain peluri, asetaistelija ja juomari, vaan myös viimeiseen saakka sivistynyt herrasmies. Tuskinpa saluunoiden pelipöytiin usein istahti muita vaeltavia hammaslääkäreitä, kuin hän. Hänellä oli vankka koulutus klassisissa sivistävissä aineissa, grammatiikassa, retoriikassa, matematiikassa, historiassa ja kielissä, joita olivat ranska ja latina. (Valdosta Institute - Valdosta, Georgia). Jos Doc olisikin vain tyytynyt istahtamaan saluunoiden pöytiin, ei hänestä ehkä tänään kirjoitettaisi niin paljon. Hänen krooninen tapansa nousta yllättäen pöydästä ja pyytää jotakuta muuta pöydässä istunutta hetkeksi pihalle selvittämään asioita oli se seikka, joka teki hänestä hyvin erityistä ja muistettavaa. Bat Masterson sanoi ystävästään Hollidaysta, että tämä fyysisesti oli niin heikko, että jokainen terve 15-vuotias poikanen olisi hänet helposti päihittänyt. Juuri tämä saattoi olla yksi syy Bat Mastersonin mukaan siihen, että Doc Holliday niin herkästi kiistoissa turvautui aseeseen. Kaksintaistelijana nopea vetäjä. Doc Holliday eli hyvin värikkään elämän, jossa väkivalta oli aina lähellä. Ampujana hän esimerkiksi Wyatt Earpiin verrattuna oli kyllä nopea, mutta ei erityisen tarkka. Hänen tiedetään ennen Tombstonea selvitelleen välejään aseen kanssa neljässä eri tapauksessa, joissa kussakin hän ampui vastustajaansa joko käteen tai muuten vaarattomammin, jollei peräti ohi. Elokuussa vuonna 1879 hän surmasi kaksintaistelussa lainsuojattoman nimeltänsä Mike Gordon. Hollidayta ei syytetty tutkimusten jälkeen tästä tapauksesta. Hän oli pyytänyt Gordonin kadulle selvittelemään välejä, tämä oli tullut ja lopputulos oli Gordonin kannalta ikävä mutta ajan lakitulkintojen mukaan mitään väärää ei ollut tapahtunut rehdissä kaksintaistelussa. Eräistä muistakin hämäristä tapahtumista Holliday joutui elämänsä aikana tarkastelun kohteeksi, häntä mm. epäiltiin kerran erään postiaseman ryöstämisestä, mutta mitään näyttöä tähän ei löydetty. Päinvastoin oli usein tilanne, eli jos jossakin päin tapahtui ryöstö tai syntyi jokin muu tilanne, jossa lainsuojattomat alkoivat riehua - niin Doc Holliday, varsin sairaan ja heikonkin oloisena, oli aina valmis hypähtämään ratsaille ja lähtemään apuun. Wyattin luonnehdinta Docista. Wyatt Earp sanoi haastattelussa vuonna 1896 Doc Hollidaysta näin: "Doc oli hammaslääkäri, josta olosuhteet tekivät uhkapelurin; herrasmies, josta sairaudet tekivät kulkurin; filosofi, josta elämä oli muovannut ivallisen älykön; pitkä ja laiha, tuhkanvaalea kaveri lähellä kuolemaa keuhkotaudissaan, ja samaan aikaan mitä taitavin pelurin ja kylmähermoisin, nopein ja tappavin mies aseineen, josta olin ikinä kuullut." "Doc was a dentist whom necessity had made a gambler; a gentleman whom disease had made a frontier vagabond; a philosopher whom life had made a caustic wit; a long lean ash-blond fellow nearly dead with consumption, and at the same time the most skillful gambler and the nerviest, speediest, deadliest man with a gun that I ever knew." Virgilin luonnehdinta Docista. Virgil Earp puolestaan luonnehti Doc Hollidayta haastattelussaan Arizona Daily Star-lehdessä vuonna 1882 - jätettyään pari kuukautta aiemmin Tombstonen, Morganin tultua surmatuksi - näin: "Doc oli ihmisenä hyvin poikkeuksellinen. Hän oli käytökseltään herrasmies, hyvä hammaslääkäri, hyvin ystävällinen mies - ja meidän (Earpin veljekset) lisäksemme, luulen, että hänellä ei ollut yhtään ainutta ystävää koko territoriossa. Kerrotaan tarinoita, että hän olisi surmannut miehiä eri puolilla maata; että hän olisi ryöstellyt ja tehnyt mitä erilaisimpia rikoksia. Tarkemmin tutkittaessa käy kuitenkin ilmi, että kaikki nämä ovat huhupuheita ja mitään tällaisia rikoksia ei voida todistetusti osoittaa Docin koskaan tehneen. Hän oli laiha, sairasteleva kaveri, mutta milloin hyvänsä jokin postiasema ryöstettiin tai jokin muu nujakka alkoi ja apua tarvittiin, niin Doc oli ensimmäisten joukossa satuloimassa ratsuaan ja lähtemässä apuun." "There was something very peculiar about Doc. He was gentlemanly, a good dentist, a friendly man and yet, outside of us boys, I don't think he had a friend in the Territory. Tales were told that he had murdered men in different parts of the country; that he had robbed and committed all manner of crimes, and yet, when persons were asked how they knew it, they could only admit it was hearsay, and that nothing of the kind could really be traced to Doc's account. He was a slender, sickly fellow, but whenever a stage was robbed or a row started, and help was needed, Doc was one of the first to saddle his horse and report for duty." Vaaleatukkainen ja sinisilmäinen, sairaanlaiha ja juoponrähjäinen, kammottavia ja loputtomia keuhkotautisen yskänkohtauksia saanut Doc Holliday on osa Villin Lännen sankaritarua ja yksi sen ehdottomista sankareista, tai pikemminkin anti-sankareista. Tähän asemaan hän nousi Tombstonen myötä ja hänen tarinaansa on kerrattu lukemattomissa kirjoissa, lauluissa ja elokuvissa. Walter Huston, Victor Mature, Kirk Douglas, Laurence Payne, Jason Robards, Sam Gilman, Stacy Keach, Val Kilmer, Dennis Quaid ja Randy Quaid ovat esittäneet Doc Hollidayta elokuvissa. Viimeiset hetket ja viimeiset sanat. Tombstonen jälkeen Doc Holliday siirtyi Coloradoon, jossa hänen terveytensä nopeasti heikkeni, johtuen sekä tuberkuloosista että hyvin epäterveistä elintavoista runsaine alkoholinkäyttöineen. Vielä näinä viimeisinä vuosinaankin hän joutui selvittelemään välejään ampuma-asein. Glenwood Springs ja siellä parantola Glenwood sai toimia hyvin huonoon kuntoon kuihtuneen dentistin ja gamblerin, Doc Hollidayn kuolinnäyttämönä. Kuollessaan hän oli vasta 36-vuotias. Ennen kuolinhetkeään hän pyysi ryypättäväkseen lasillisen viskiä ja hänen viimeisiksi, kuolemattomiksi sanoikseen on kirjattu sanat: "This is funny." - Onpas tämä hassua. Hänen viimeisistä sanoistaankin on väitelty ja on sanottu, että tällainen olisi sepitettä. Toisaalta, sanojen selitykseksi on esitetty sitä, että noin sanoessaan Doc Holliday olisi katsonut saappaattomia jalkojaan. Hän oli aina luullut kuolevansa saappaat jalassa, välien selvittelyissä - ei hotellihuoneen vuoteessa rauhallisesti maaten ja viskiä viimeisillä voimillaan naukkaillen. "Deadly Approach in Tombstone" - Copyright © Deborah Wyatt Taylor - used with permission. D. Wyatt Taylor - Fine Art of the Old West Tombstone 26.10.1881 Se, mitä tapahtui Tombstonessa tuona päivänä, oli eräänlainen kuin vääjäämätön lopputulos kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut ennen tuota kohtalokasta päivää. Veljekset Ike ja Billy Clanton sekä veljekset Tom ja Frank McLaury muodostivat omine sukuineen ja ystävineen klaaninsa. He olivat miehiä, jotka olivat tottuneet tekemään kaiken hieman kuin oman päänsä mukaan eivätkä tässä suhteessa varmaankaan pyrkimyksiltään hävinneet Earpin perheyhteisölle. Alun alkaen he olivat kuitenkin huonommassa asemassa kuin Earpit, sillä Earpit edustivat Tombstonessa lakia ja oikeutta ja oli kohtuullista olettaa, että he pidemmän päälle sanelisivat sen, kuinka kaupungissa käyttäydytään. Tunnelma tihenee ennen taistelua. Monenlaisia vihoja oli uponnut matkan varrella miesten hampaankoloihin kummallakin puolella, sillä pienellä paikkakunnalla kohdattiin vääjäämättä ja näiden miesten kyseessä ollessa kohtaamiset eivät olleet muotoutuneet ystävällismielisiksi. Omaa lisäänsä toi soppaan Doc Holliday, joka hänkään ei ollut tottunut ottamaan vastaan ohjeistusta ulkopuolisilta. Ennen varsinaista toimintapäivää, 25. päivänä lokakuuta karjapaimenet Ike Clanton ja Tom McLaury saapuivat Tombstoneen. Myöhään samana iltana he joutuivat Alhambra Saloon'issa riitaan Doc Hollidayn kanssa. Holliday vaati Clantonia jo kaksintaisteluunkin pihalle kanssaan, mutta Clanton kieltäytyi tästä reilusta tarjouksesta ja käveli pois paikalta. Seuraavana aamuna tilanne entisestäänkin kärjistyi, sillä Tombstonen poliisipäällikkö - hänen virkanimikkeensä oli tarkasti City Marshal (Chief of Police) - Virgil Earp pidätti Ike Clantonin ja Tom McLauryn siitä syystä, että nämä kantoivat mukanaan kaupungin rajojen sisäpuolella tuliaseita. Kun miehet oli riisuttu aseista ja vapautettu, he siirtyivät OK Corralin liepeille, jossa heidän joukkonsa liittyivät Billy Clanton ja Frank McLaury, jotka juuri olivat saapuneet kaupunkiin. John Behan yrittää vielä estää tapahtumien kulun. Virgil Earp päätti nyt riisua aseista myös Billy Clantonin ja Frank McLauryn ja tähän vaaralliseen tehtäväänsä hän otti avukseen veljensä Wyattin ja Morganin, sekä Doc Hollidayn, joka olikin enemmänkin kuin valmis ja innokas käymään toimeen. Seriffinä paikkakunnalla oli myös deputy U.S. marshal ja samalla Cochise County Sheriff John Behan, joka kuullessaan siitä, mihin suuntaan tapahtumat olivat menossa, kiirehti paikalle ja yritti saada Billy Clantonin ja Frank McLauryn luovuttamaan pois aseensa. Nämä vastasivat luovuttavansa aseensa vasta sitten, kun Earpit olisi ensiksi riisuttu aseista. Pyynnöllä oli sikäli laillisuuspohjaa, että Wyatt Earp ei tuolloin ollut Tombstonessa poliisiviranomainen, vaan tavallinen kansalainen, Doc Hollidaysta puhumattakaan. Behan kiiruhti nyt Earpin ryhmän luokse ja yritti pysäytellä näitä ja estää näin lähestyvää kohtaamista ja mahdollista tulitaistelua. Nelikko alkaa astella kohti OK Corralia. Behan työnnettiin kuitenkin nyt syrjään ja Earpien ja Hollidayn muodostama nelikko alkoi astella kohti OK Corralia, sillä miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä. Ja seriffin on tehtävä, mitä seriffin on tehtävä - muuta mahdollisuutta ei nyt ollut, tähän johtopäätökseen olivat tulleet Earpit ja Holliday. Tätä Earpin kolmen veljeksen ja Doc Hollidayn vakaata ja päättäväistä etenemistä kadun leveydeltä kohti OK Corralia kiirehtivät kaupunkilaiset tungeksien seuraamaan. Näihin hetkiin kulminoitui valtavasti jännitystä ja dramatiikkaa - ja näitä uhkaavia ja latautuneita hetkiä, minuutteja ja sekunteja ovat jälkipolvet kertailleet yhä uudelleen sekä kirjallisesti, että elokuvan kautta. John Behanista on mainittava sen verran, että hän ei ollut tehtävissään puolueeton poliisiviran haltija, vaan hän oli Clantonien ja McLauryjen joukkion ystävä. Siten hän oli itse asiassa Earpien täysi vihollinen, vaikka kantoi myös tähteä rinnassaan. Tarkkaa selvitystä siitä, millaisia revolvereita Earpit ja Holliday suosivat ja käyttivät, ei ole olemassa - siitä on vain erilaisia spekulaatioita. On esitetty, että Wyatt Earpin käytössä olisi ollut Coltin Buntline Special-malli, jossa piipun pituus peräti 16 tuumaa. Toisaalta, historioitsijoiden mukaan aseesta tehtiin vain koemalleja, joita ei koskaan laskettu ulos tehtaalta ja niitä onkin olemassa ja jäljellä enää yksi kappale, sijaintipaikkana Connecticut State Library, Hartford. Kuvassa ajan asetaitureiden suosima revolveri Peacemaker eli Colt Single Action Army, jollaista useat seriffit Bat Masterson mukaan lukien käyttivät. On syytä muistaa, että ajan lainvalvojat hyvin usein turvautuivat työssään kivääreihin, joiden käyttöön he olivat hankkineet taitonsa jo buffalonmetsästäjinä. Myös kaksipiippuiset haulikot olivat käytössä silloin, kun vastassa oli useampia vaarallisia, aseistautuneita rikollisia ja tulivoimaa tarvittiin nopeasti ja tehokkaasti. Kolmekymmentä laukausta kolmessakymmenessä sekunnissa - Gunfight at the O.K. Corral! OK Corralin luona Virgil Earp sanoi siellä oleville neljälle miehelle: "I want your guns" - haluan aseenne. Tähän pyyntöön Billy Clanton vastasi, avaamalla tulen kohti Wyatt Earpia! Hän ampui ohi eikä saanut enää toista tilaisuutta, sillä Morgan Earp upotti häneen nyt kaksi luotia. Samaan aikaan Wyatt Earp ampui kohti Frank McLaurya osuen tätä vatsaan ja mies kaatui maahan. Ike Clanton ja Tom McLaury olivat aseettomia ja yrittivät paeta paikalta, Clanton onnistuikin paossaan mutta Tom McLauryn tavoitti Hollidayn laukaus, ikävästi selkäpuolelle. Billy Clanton ja Frank McLaury jatkoivat vaikeasti haavoittuneina vielä tulittamista. Seuraavien sekuntien kuluessa kaikki kolme, Virgil Earp, Morgan Earp ja Doc Holliday saivat luotisateessa osuman, haavoittuen täten. Virgil sai luodin jalkaansa, Morgan olkapään tienoille. Tilanteen pelasti Wyatt Earp, joka teki tarkasti tähdätyillä luodeillaan lopun Billy Clantonista ja Frank McLaurysta. Kun kolmekymmentä sekuntia kestänyt taistelu, jonka kuluessa oli ammuttu noin kolmekymmentä laukausta oli ohi - makasi maassa kuolleina kolme Clantonin joukon jäsentä, Billy Clanton sekä Tom ja Frank McLaury. On syytä muistaa, että kuka tarkasti ottaen ketäkin sekavassa tilanteessa ampui, on epäselvää, tässä on esitetty yksi amerikkalaiseen historian kirjoitukseen kirjattu näkemys tapahtuneesta. On hyvin mahdollista, että ensimmäisen laukauksen ammunnan alkaessa ampui Doc Holliday, eikä Billy Clanton. Pian tapahtuneen jälkeen Earpit ja Holliday julistettiin sankareiksi, vaikka toisenkinlaisia, juuri päinvastaisia kantoja kuului. Ilmeisesti Wyatt Earp säilyi taistelussa vahingoittumattomana, tästä ei täyttä varmuutta ole olemassa. On mahdollista, että jokin luoti jätti häneenkin vähäisemmän jäljen. Toisaalta, Wyatt Earpista on todettu, että hän selviytyi luotien täyttämästä elämästään ilman yhtään osumaa ja pienintäkään luodinhaavaa. Nelikolle syytteet murhista. Tämän jälkeen seriffi John Behan pidätti Wyatt Earpin ja Doc Hollidayn syytettyinä Billy Clantonin, Tom McLauryn ja Frank McLauryn murhista. Takuurahan $10,000 kummastakin maksaen, heidät olisi saanut vapaaksi. Voimakkaina syytökset kohdistuivat Wyatt Earpiin ja Doc Hollidayhin, jotka asemaltaan eivät omanneet lainvalvojan statusta tapahtuman kuluessa niin vankasti, kuin Virgil, joka oli poliisipäällikkö ja police deputy Morgan, joka myös yhdeksän päivää aiemmin oli saanut poliisin oikeudet. Virgiliä ja Morgania ei pidätetty siksi, että he olivat toipumassa vammoistaan. Heitä molempia syytettiin silti myös samoin, kuin Wyattia ja Docia. Virgiliä syytettiin hänen erityisasemansa vuoksi ja katsottiin, että hän poliisipäällikkönä oli toiminut varsin taitamattomasti. Kansalainen, ei seriffi Wyatt Earp. Hieman aiemmin Wyatt Earp oli toiminut Tombstonea ympäröivän Pima County'n apulaisseriffinä deputy sheriff, josta tehtävästä hän oli luopunut syksyllä vuonna 1880, lyhyen aikaa virkaa hoidettuaan. Hän oli sen jälkeen hakenut seriffin virkaa Cochise County'sta, mutta tämän viran vei hänen edestään juuri John Behan, josta siitäkin syystä Wyatt Earpin ja John Behanin välit olivat muotoutuneet huonoiksi - toki ne huonot olivat muutenkin. Behan oli luvannut, että jos hän tulee valituksi, niin hän ottaa Wyatt Earpin apulaisseriffikseen undersheriff, mitä lupaustaan hän ei kuitenkaan pitänyt. Tombstonen tulitaistelussa Wyatt Earp oli siten kyllä moninkertainen entinen apulaismarshal ja apulaisseriffikin, mutta muuten tavallinen siviilikansalainen, jolle hänen veljensä, sillä hetkellä Tombstonen poliisipäällikkö city marshal Virgil luovutti kyseisen tulitaistelun ajaksi maan lakien suoman erityisen poliisioikeuden toimia city marshalin käskyjen alaisena. Samat oikeudet sai Virgililtä tapahtuman ajaksi myös Doc Holliday. Vapautus syytteistä - Morganin salamurha ja Virgilin salamurhayritys, sekä Wyattin kostotoimet. Oikeus katsoi kuitenkin, että miesten toimet tapahtumassa olivat olleet oikeutettuja ja lain mukaisia ja vapautti miehet kaikista syytteistä. Earpit yrittivät oikeuskäsittelyn jälkeen palauttaa asemaansa lainvalvojina. Pian tehtiin Virgiliä vastaan salamurhayritys, jossa hän loukkaantui vaikeasti - menettäen oikean kätensä toimintakunnon ikiajoiksi - ja veljeksistä Morgan salamurhattiin maaliskuussa vuonna 1882, kun hän oli pelaamassa biljardia Wyattin kanssa. Silminnäkijöiden mukaan Morganin surmapaikalta pakeni juosten Frank Stilwell-niminen mies. Frank ei joutunut tapahtumasta oikeuteen asti, sillä kolme päivää myöhemmin hänet löydettiin kuolleena. Myös tapahtumiin liittynyt meksikolainen mies löydettiin hieman myöhemmin kuoliaana ja väitettiin, että kuolemat olisivat olleet Wyatt Earpin ja Doc Hollidayn aikaansaannosta, mutta nämä väitteet jäivät iäti toteen näyttämättä. Päätössanat - aika muovaa sankaritarua. Tombstonen tapahtumat ovat jääneet elämään myyttisinä omaa elämäänsä monistakin eri syistä. Siellä monet asiat ainakin näyttivät hyvin vastakkaisilta, vastakkain olivat lainvartijat ja lainsuojattomat, karjapaimenet ja pelurit, kaupunkilaiset ja maalaiset - ja lisänä olivat monenlaiset näkymättömät vastakkain olot ja henkilökohtaiset kiistat ja kilpailut, jotka aukeavat tapahtuman historiaan tutustuvalle. Vastakkain asettelustaan huolimatta kaikki ei ollut ihan niin mustavalkoista, kuin miltä näytti. Laillisuus ja se, että mikä oli oikein ja mikä oli väärin, saattoi olla varsin venyvä käsite noina aikoina, jolloin välien selvittely asein oli yleistä. Kuka mistäkin syystä käytteli asetta ja kenellä siihen oli oikeus ja kenellä ei, sitä ei ole syytä käydä selvittelemään Tombstonen osalta tarkemmin. Aika on kullannut ja silotellutkin, tehnyt omat versionsa tästä sankaritarusta - pääasia lienee se, että hyvä voittaa ja paha saa palkkansa. Jälkipolvien mielestä Tombstonessa kävi juuri näin ja ne pienet hämärät muotoseikat, jotka eivät kriittisintä silmää miellytä, saa ajan luuta pyyhkiä armeliaasti pois. Wyatt Earp veljineen ja Doc Holliday siinä mukana ovat sankareita, joita tämä maailma aina on tarvinnut silloin, kun on kaivattu kuolemaa pelkäämättömiä ja vaaraa kaihtamattomia miehiä, jotka ovat valmiit asettamaan oman henkensä vaakalaudalle muita turvatakseen. EARPIT TOMBSTONEN JÄLKEEN Wyatt Earp jäljitti aluksi, OK Corralin jälkeiset ajat, ystävineen Morganin ja Virgilin ampujia - Vendetta oli meneillään. Täksi ajaksi Josie meni odottamaan häntä San Franciscoon, jonne Wyatt ilmestyi Josien seuraan vuonna 1882. Wyatt jatkoi myöhempinäkin vuosinaan, Tombstonen jälkeen, vaeltajan elämää ja kierteli ympäri Länttä - yhdessä Josien kanssa - vuosikymmenien ajan, ansaiten aluksi toimeentulonsa enimmäkseen saluunoissa pelaten. Silloin tällöin hän palasi tapaamaan entisiä ystäviään, kuten Doc Hollidayta, tämän vielä eläessä. Hän oli vaimonsa Josien kanssa Alaskassakin kultakuumeen perässä ja vuonna 1897 he avasivat oman saluunankin Nomessa. Vuonna 1901, pariskunnan palatessa Kaliforniaan, heidän omaisuudekseen arvioitiin $80,000, varsin sievoinen summa tuohon aikaan. Tämänkin jälkeen Wyatt vaimoineen kiisi kultaryntäysten myötä, nyt Tonopahiin, Nevadaan. Lähellä Vidalia, Kaliforniassa, hän löysi kuparia ja vietti alueella talvensakin pienessä majassa. Kesänsä hän näinä viimeisinä vuosikymmeninään vietti Los Angelesissa, jossa hän tutustui useisiin ajan Hollywood-tähtiin ja oli asiantuntijana neuvomassa ensimmäisten, mykkäwesternien tekemisessä. Hän kohtasi näissä kuvioissa myös John Wayne'n, joka jälkeenpäin muisteli tapaamistaan Wyattin kanssa. Wyatt Earp kuoli 80-vuotiaana rauhallisesti kotonaan Los Angelesissa vuonna 1929. Hänen tuhkiensa hautapaikan sijainti on Colma, Kalifornia. Virgil Earp käytti Tombstonen jälkeen aikaa toipuakseen ampumavammoistaan. Hänkin liikkui vaimoineen kultakentillä tämän jälkeen. Hänet valittiin vielä Coltonin poliisipäälliköksikin city marshal. Hän kuoli keuhkokuumeeseen Goldfieldissä, Nevadassa vuonna 1905. Virgilin hautapaikan sijainti on Riverview Cemetery - Portland, Oregon. Warren Earp, autettuaan ensin Wyattia jäljittämään Morganin surmaajat ja Virgiliä ampuneet, siirtyi kuljettamaan hevosvankkureita. Myös hän vaelteli Wyattin ja Virgilin lailla pitkin kulta- ja hopeakenttiä, muuttaen viime vaiheessa Wilcoxiin, Arizonaan. Siellä hän joutui riitoihin cowboyn, jonka nimi Johnny Boyet, kanssa - ja tämä cowboy ampui tuolloin aseettomana olleen Warrenin. Oikeus piti cowboyn käytöstä oikeutettuna itsepuolustuksena ja totesi, että jokainen Earp on vaarallisempi aseettomanakin kuin muut kera aseiden. Warrenin hautapaikan sijainti on Wilcox Pioneer Cemetery - Wilcox, Arizona. James Earp, joka oli sisällissodan veteraaneja ja sodassa myös vaikeasti loukkaantunut, toimi myös apulaisseriffinä ennen Tombstonen tapahtumia Dodge Cityssä, seriffi Charles Bassett'in alaisena. Joten hänellä oli myös poliisitausta. OK Corralin jälkeen hän eli aluksi Shoshone Countyssa, Idahossa, mutta asettui pysyvästi asumaan Kaliforniaan jo vuonna 1890. Hän kuoli vuonna 1926 ja hänen hautapaikkansa on Mountain View Cemetery - San Bernardino, Kalifornia. ELOKUVIA Vuonna 1993 valmistunut elokuva Tombstone sai suomalaiseksi nimekseen Kaupunki nimeltä Tombstone. Wyatt Earpia tässä elokuvassa esittää Kurt Russell ja Doc Hollidayn osassa on Val Kilmer. Jokin ihmeellinen sattuma tai muu syy on aikaansaanut sen, että peräkkäisinä vuosina ilmestyi kaksi elokuvaa samasta aiheesta, tämä sekä Wyatt Earp. Molemmilla on omat ansionsa ja kumpaakaan ei näiden tässä esiteltyjen henkilöiden ja westernien ystävä jätä katsomatta. Ruudinsavua ja pyssyjen pauketta kaipaavalle sitä on enemmän tässä Tombstonessa, kuin Wyatt Earpissa. Vuonna 1994 on valmistunut hieno ja suositeltava elokuva Wyatt Earp, jossa Wyattin osassa on Kevin Costner ja Doc Hollidayta esittää Dennis Quaid. Mukana ovat myös toki Wyattin veljet, joista Virgiliä esittää Michael Madsen ja suku sekä Mastersonin veljekset Bat, roolissa Tom Sizemore ja Ed, roolissa Bill Pullman. Elokuva noudattelee juoneltaan mahdollisimman tarkoin historiallisia tapahtumia, on erittäin laadukas ja hyvä ja antaa hyvin autenttisen tuntuisen kuvan sekä henkilöistä, että tapahtumista. Pieniä epätarkkuuksia toki on, kuten esimerkiksi se, että elokuvassa Virgiliä ja Morgania ammutaan samana yönä, vaikkakin näillä tapauksilla todellisuudessa oli eroa kolme kuukautta. Kokonaisuus on historiallisesti erittäin tarkka ja uskottava. Elokuvan jäyhä ja osin draamallinen käsittelytapa antaa Wyatt Earpin hahmolle juuri sitä vakavuutta ja totisuutta, jota hänessä oikeastikin on ollut. Tästä elokuvasta käy myös ilmi, kuinka nämä Lännen kuuluisimmat seriffit muodostivat oman, pienen ja toisilleen ehdottomasti lojaalin toveriryhmänsä, johon kuuluivat Earpit, Mastersonit - myös Hurja Bill Hickok ja ikäänkuin erityisjäsenenä yksi hammaslääkärikin, Doc Holliday. Piirustus "Wyatt Earp in Tombstone - 1881" Copyright © Deborah Wyatt Taylor - used with permission. D. Wyatt Taylor - Fine Art of the Old West Kuvat Tombstonesta sekä Wyatt Earpista Fern Canyon Press Book Cellars Kuvat Virgil ja Morgan Earpista Public domain. Wyatt Earp and the "Buntline Special" Myth Kuva Colt Single Action Army-revolverista Antique Firearms. I Married Wyatt Earp: The Recollections of Josephine Sarah Marcus Earp Lähteenä teksteille lukemattomat nettilähteet ja muut kirjalliset lähteet, joista tämä on kooste ja oma suomenkielinen versio. Tekstin kopioiminen on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty. Copyright Tunturisusi 2006. Creative Commons Sivun alareunassa Tombstone - kuva Copyright Amy~ - Creative Commons: Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. www.tunturisusi.com

| Alku | Villi länsi | Elokuvateatteri |