|
|
Tombstone 26.10.1881
Se, mitä tapahtui Tombstonessa tuona päivänä, oli eräänlainen kuin vääjäämätön
lopputulos kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut ennen tuota kohtalokasta päivää.
Veljekset Ike ja Billy Clanton sekä veljekset Tom ja Frank McLaury
muodostivat omine sukuineen ja ystävineen klaaninsa. He olivat miehiä, jotka olivat
tottuneet tekemään kaiken hieman kuin oman päänsä mukaan eivätkä tässä suhteessa
varmaankaan pyrkimyksiltään hävinneet Earpin perheyhteisölle. Alun alkaen he olivat
kuitenkin huonommassa asemassa kuin Earpit, sillä Earpit edustivat Tombstonessa
lakia ja oikeutta ja oli kohtuullista olettaa, että he pidemmän päälle sanelisivat
sen, kuinka kaupungissa käyttäydytään.
Tunnelma tihenee ennen taistelua
Monenlaisia vihoja oli uponnut matkan varrella miesten hampaankoloihin kummallakin puolella, sillä pienellä paikkakunnalla
kohdattiin vääjäämättä ja näiden miesten kyseessä ollessa kohtaamiset eivät olleet
muotoutuneet ystävällismielisiksi. Omaa lisäänsä toi soppaan Doc Holliday, joka
hänkään ei ollut tottunut ottamaan vastaan ohjeistusta ulkopuolisilta.
Ennen varsinaista toimintapäivää, 25. päivänä lokakuuta karjapaimenet Ike Clanton ja Tom McLaury
saapuivat Tombstoneen. Myöhään samana iltana he joutuivat Alhambra Saloon'issa
riitaan Doc Hollidayn kanssa. Holliday vaati Clantonia jo kaksintaisteluunkin
pihalle kanssaan, mutta Clanton kieltäytyi tästä reilusta tarjouksesta ja käveli
pois paikalta.
|
|
|
|
|
|
|
Tilanne Tombstonessa kärjistyy
Seuraavana aamuna tilanne entisestäänkin kärjistyi, sillä Tombstonen poliisipäällikkö - hänen virkanimikkeensä
oli tarkasti City Marshal (Chief of Police) - Virgil Earp
pidätti Ike Clantonin ja Tom McLauryn siitä syystä, että nämä kantoivat mukanaan
kaupungin rajojen sisäpuolella tuliaseita. Kun miehet oli riisuttu aseista ja vapautettu,
he siirtyivät OK Corralin liepeille, jossa heidän joukkonsa liittyivät
Billy Clanton ja Frank McLaury, jotka juuri olivat saapuneet kaupunkiin.
John Behan yrittää vielä estää tapahtumien kulun
Virgil Earp päätti nyt riisua aseista myös Billy Clantonin ja Frank McLauryn ja tähän
vaaralliseen tehtäväänsä hän otti avukseen veljensä Wyattin ja Morganin, sekä
Doc Hollidayn, joka olikin enemmänkin kuin valmis ja innokas käymään toimeen.
Seriffinä paikkakunnalla oli myös deputy U.S. marshal ja samalla
Cochise County Sheriff John Behan, joka kuullessaan siitä, mihin
suuntaan tapahtumat olivat menossa, kiirehti paikalle ja yritti saada Billy Clantonin ja Frank McLauryn
luovuttamaan pois aseensa. Nämä vastasivat luovuttavansa aseensa vasta sitten, kun
Earpit olisi ensiksi riisuttu aseista. Pyynnöllä oli sikäli laillisuuspohjaa, että
Wyatt Earp ei tuolloin ollut Tombstonessa poliisiviranomainen, vaan tavallinen kansalainen,
Doc Hollidaysta puhumattakaan. Behan kiiruhti nyt Earpin ryhmän luokse
ja yritti pysäytellä näitä ja estää näin lähestyvää kohtaamista ja mahdollista tulitaistelua.
|
Nelikko alkaa astella kohti OK Corralia
Behan työnnettiin kuitenkin nyt syrjään ja Earpien ja Hollidayn muodostama nelikko
alkoi astella kohti OK Corralia, sillä miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä.
Ja seriffin on tehtävä, mitä seriffin on tehtävä - muuta mahdollisuutta ei nyt ollut,
tähän johtopäätökseen olivat tulleet Earpit ja Holliday.
Tätä Earpin kolmen veljeksen
ja Doc Hollidayn vakaata ja päättäväistä etenemistä kadun leveydeltä kohti
OK Corralia kiirehtivät kaupunkilaiset tungeksien seuraamaan. Näihin hetkiin
kulminoitui valtavasti jännitystä ja dramatiikkaa - ja näitä uhkaavia ja latautuneita hetkiä, minuutteja
ja sekunteja ovat jälkipolvet kertailleet yhä uudelleen sekä kirjallisesti,
että elokuvan kautta.
John Behanista on mainittava sen verran, että hän ei ollut tehtävissään puolueeton
poliisiviran haltija, vaan hän oli Clantonien ja McLauryjen joukkion ystävä.
Siten hän oli itse asiassa Earpien täysi vihollinen, vaikka kantoi myös
tähteä rinnassaan.
|
|
|
|
|
Kolmekymmentä laukausta kolmessakymmenessä sekunnissa - Gunfight at the O.K. Corral!
OK Corralin luona Virgil Earp sanoi siellä oleville neljälle miehelle:
"I want your guns" - haluan aseenne. Tähän pyyntöön Billy Clanton vastasi, avaamalla
tulen kohti Wyatt Earpia! Hän ampui ohi eikä saanut enää toista tilaisuutta, sillä
Morgan Earp upotti häneen nyt kaksi luotia. Samaan aikaan Wyatt Earp ampui kohti Frank McLaurya
osuen tätä vatsaan ja mies kaatui maahan. Ike Clanton ja Tom McLaury olivat
aseettomia ja yrittivät paeta paikalta, Clanton onnistuikin paossaan mutta
Tom McLauryn tavoitti Hollidayn laukaus, ikävästi selkäpuolelle.
Billy Clanton ja Frank McLaury jatkoivat vaikeasti haavoittuneina vielä tulittamista.
Seuraavien sekuntien kuluessa kaikki kolme, Virgil Earp, Morgan Earp ja Doc Holliday
saivat luotisateessa osuman, haavoittuen täten. Virgil sai luodin jalkaansa,
Morgan olkapään tienoille.
Tilanteen pelasti Wyatt Earp, joka teki tarkasti tähdätyillä
luodeillaan lopun Billy Clantonista ja Frank McLaurysta. Kun kolmekymmentä sekuntia
kestänyt taistelu, jonka kuluessa oli ammuttu noin kolmekymmentä laukausta oli ohi -
makasi maassa kuolleina kolme Clantonin joukon jäsentä, Billy Clanton sekä Tom ja
Frank McLaury.
On syytä muistaa, että kuka tarkasti ottaen ketäkin sekavassa tilanteessa ampui, on epäselvää,
tässä on esitetty yksi amerikkalaiseen historian kirjoitukseen
kirjattu näkemys tapahtuneesta. On hyvin mahdollista, että ensimmäisen laukauksen
ammunnan alkaessa ampui Doc Holliday, eikä Billy Clanton. Pian tapahtuneen jälkeen
Earpit ja Holliday julistettiin sankareiksi, vaikka toisenkinlaisia, juuri päinvastaisia
kantoja kuului.
Ilmeisesti Wyatt Earp säilyi taistelussa vahingoittumattomana, tästä
ei täyttä varmuutta ole olemassa. On mahdollista, että jokin luoti jätti häneenkin vähäisemmän
jäljen. Toisaalta, Wyatt Earpista on todettu, että hän selviytyi luotien täyttämästä elämästään ilman
yhtään osumaa ja pienintäkään luodinhaavaa.
Nelikolle syytteet murhista
Tämän jälkeen seriffi John Behan pidätti Wyatt Earpin ja Doc
Hollidayn syytettyinä Billy Clantonin, Tom McLauryn ja Frank McLauryn murhista.
Takuurahan $10,000 kummastakin maksaen, heidät olisi saanut vapaaksi.
Voimakkaina syytökset kohdistuivat Wyatt Earpiin ja Doc Hollidayhin, jotka asemaltaan
eivät omanneet lainvalvojan statusta tapahtuman kuluessa niin vankasti, kuin Virgil, joka oli
poliisipäällikkö ja police deputy Morgan, joka myös yhdeksän päivää aiemmin oli saanut poliisin oikeudet.
Virgiliä ja Morgania ei pidätetty siksi, että he olivat toipumassa vammoistaan.
Heitä molempia syytettiin silti myös samoin, kuin Wyattia ja Docia.
Virgiliä syytettiin hänen erityisasemansa vuoksi ja katsottiin, että hän
poliisipäällikkönä oli toiminut varsin taitamattomasti.
Kansalainen, ei seriffi Wyatt Earp
Hieman aiemmin Wyatt Earp oli toiminut
Tombstonea ympäröivän Pima County'n
apulaisseriffinä deputy sheriff, josta tehtävästä hän oli luopunut syksyllä vuonna 1880,
lyhyen aikaa virkaa hoidettuaan. Hän oli sen jälkeen hakenut seriffin
virkaa Cochise County'sta, mutta tämän viran vei hänen edestään juuri John Behan,
josta siitäkin syystä Wyatt Earpin ja John Behanin välit olivat muotoutuneet
huonoiksi - toki ne huonot olivat muutenkin. Behan oli luvannut, että jos hän tulee valituksi, niin hän ottaa Wyatt
Earpin apulaisseriffikseen undersheriff,
mitä lupaustaan hän ei kuitenkaan pitänyt.
Tombstonen tulitaistelussa Wyatt Earp
oli siten kyllä moninkertainen entinen apulaismarshal ja apulaisseriffikin, mutta muuten tavallinen siviilikansalainen,
jolle hänen veljensä, sillä hetkellä Tombstonen poliisipäällikkö city marshal Virgil luovutti
kyseisen tulitaistelun ajaksi maan lakien suoman
erityisen poliisioikeuden toimia city marshalin käskyjen alaisena.
Samat oikeudet sai Virgililtä tapahtuman ajaksi myös Doc Holliday.
Vapautus syytteistä - Morganin salamurha ja Virgilin
salamurhayritys, sekä Wyattin kostotoimet
Oikeus katsoi kuitenkin, että miesten toimet tapahtumassa olivat olleet oikeutettuja
ja lain mukaisia ja vapautti miehet kaikista syytteistä. Earpit yrittivät oikeuskäsittelyn
jälkeen palauttaa asemaansa lainvalvojina. Pian tehtiin Virgiliä vastaan salamurhayritys,
jossa hän loukkaantui vaikeasti - menettäen oikean kätensä toimintakunnon
ikiajoiksi - ja veljeksistä Morgan salamurhattiin maaliskuussa
vuonna 1882, kun hän oli pelaamassa biljardia Wyattin kanssa.
Silminnäkijöiden mukaan
Morganin surmapaikalta pakeni juosten Frank Stilwell-niminen mies.
Frank ei joutunut tapahtumasta oikeuteen asti, sillä kolme päivää myöhemmin hänet
löydettiin kuolleena. Myös tapahtumiin liittynyt meksikolainen mies löydettiin
hieman myöhemmin kuoliaana ja väitettiin, että kuolemat olisivat olleet Wyatt Earpin
ja Doc Hollidayn aikaansaannosta, mutta nämä väitteet jäivät iäti toteen näyttämättä.
Peacemaker toi rauhaa levottomille rajaseuduille
Tarkkaa selvitystä siitä, millaisia revolvereita Earpit ja Holliday suosivat ja käyttivät,
ei ole olemassa - siitä on vain erilaisia spekulaatioita. On esitetty,
että Wyatt Earpin käytössä olisi ollut Coltin Buntline Special-malli,
jossa piipun pituus peräti 16 tuumaa. Toisaalta, historioitsijoiden mukaan
aseesta tehtiin vain koemalleja, joita ei koskaan laskettu ulos tehtaalta
ja niitä onkin olemassa ja jäljellä enää yksi kappale, sijaintipaikkana
Connecticut State Library, Hartford.
Kuvassa yllä ajan
asetaitureiden suosima revolveri Colt Peacemaker,
jollaista useat seriffit Bat Masterson mukaan lukien käyttivät. On syytä muistaa,
että ajan lainvalvojat hyvin usein turvautuivat työssään kivääreihin, joiden
käyttöön he olivat hankkineet taitonsa jo buffalonmetsästäjinä. Myös kaksipiippuiset haulikot
olivat käytössä silloin, kun vastassa oli useampia vaarallisia, aseistautuneita
rikollisia ja tulivoimaa tarvittiin nopeasti ja tehokkaasti.
|
Päätössanat - aika muovaa sankaritarua
Tombstonen tapahtumat ovat jääneet elämään myyttisinä omaa elämäänsä
monistakin eri syistä. Siellä monet asiat ainakin näyttivät hyvin vastakkaisilta,
vastakkain olivat lainvartijat ja lainsuojattomat, karjapaimenet ja pelurit, kaupunkilaiset
ja maalaiset - ja lisänä olivat monenlaiset näkymättömät vastakkain olot ja henkilökohtaiset
kiistat ja kilpailut, jotka
aukeavat tapahtuman historiaan tutustuvalle. Vastakkain asettelustaan huolimatta kaikki ei ollut ihan niin mustavalkoista,
kuin miltä näytti. Laillisuus ja se, että mikä oli oikein ja mikä oli väärin, saattoi
olla varsin venyvä käsite noina aikoina, jolloin välien selvittely asein oli yleistä.
Kuka mistäkin syystä käytteli asetta ja kenellä siihen oli oikeus ja kenellä ei,
sitä ei ole syytä käydä selvittelemään Tombstonen osalta tarkemmin.
Aika on kullannut ja silotellutkin, tehnyt omat versionsa tästä sankaritarusta - pääasia lienee se, että hyvä voittaa
ja paha saa palkkansa. Jälkipolvien mielestä Tombstonessa kävi juuri näin ja ne
pienet hämärät muotoseikat, jotka eivät kriittisintä silmää miellytä, saa ajan luuta pyyhkiä
armeliaasti pois. Wyatt Earp veljineen ja Doc Holliday siinä mukana ovat sankareita,
joita tämä maailma aina on tarvinnut silloin, kun on kaivattu kuolemaa pelkäämättömiä
ja vaaraa kaihtamattomia miehiä, jotka ovat valmiit asettamaan oman henkensä vaakalaudalle
muita turvatakseen.
Earpit Tombstonen jälkeen
Wyatt Earp
Wyatt jäljitti aluksi, OK Corralin jälkeiset ajat, ystävineen
Morganin ja Virgilin ampujia - Vendetta oli meneillään. Täksi ajaksi
Josie meni odottamaan häntä San Franciscoon, jonne Wyatt ilmestyi
Josien seuraan vuonna 1882.
Wyatt jatkoi myöhempinäkin vuosinaan, Tombstonen jälkeen, vaeltajan elämää ja
kierteli ympäri Länttä - yhdessä Josien kanssa -
vuosikymmenien ajan, ansaiten aluksi toimeentulonsa enimmäkseen saluunoissa pelaten.
Silloin tällöin hän palasi tapaamaan entisiä ystäviään, kuten Doc Hollidayta,
tämän vielä eläessä.
Hän oli vaimonsa Josien kanssa Alaskassakin kultakuumeen perässä ja vuonna
1897 he avasivat oman saluunankin Nomessa. Vuonna 1901,
pariskunnan palatessa Kaliforniaan, heidän omaisuudekseen arvioitiin $80,000,
varsin sievoinen summa tuohon aikaan. Tämänkin jälkeen Wyatt vaimoineen
kiisi kultaryntäysten myötä, nyt Tonopahiin, Nevadaan.
Lähellä Vidalia, Kaliforniassa, hän löysi kuparia ja vietti
alueella talvensakin pienessä majassa.
Kesänsä hän näinä viimeisinä
vuosikymmeninään vietti Los Angelesissa, jossa hän tutustui
useisiin ajan Hollywood-tähtiin ja oli asiantuntijana neuvomassa
ensimmäisten, mykkäwesternien tekemisessä. Hän kohtasi näissä kuvioissa
myös John Wayne'n, joka jälkeenpäin muisteli tapaamistaan Wyattin kanssa.
Wyatt Earp kuoli 80-vuotiaana rauhallisesti kotonaan Los Angelesissa vuonna 1929.
Hänen tuhkiensa hautapaikan sijainti on Colma, Kalifornia.
Virgil Earp
Virgil käytti Tombstonen jälkeen aikaa toipuakseen ampumavammoistaan.
Hänkin liikkui vaimoineen kultakentillä tämän jälkeen. Hänet valittiin
vielä Coltonin poliisipäälliköksikin city marshal.
Hän kuoli keuhkokuumeeseen Goldfieldissä, Nevadassa vuonna 1905.
Virgilin hautapaikan sijainti on Riverview Cemetery - Portland, Oregon.
Warren Earp
Autettuaan ensin Wyattia jäljittämään Morganin surmaajat
ja Virgiliä ampuneet, Warren siirtyi kuljettamaan hevosvankkureita.
Myös hän vaelteli Wyattin ja Virgilin lailla pitkin kulta- ja hopeakenttiä,
muuttaen viime vaiheessa Wilcoxiin, Arizonaan. Siellä hän joutui
riitoihin cowboyn, jonka nimi Johnny Boyet, kanssa - ja tämä cowboy
ampui tuolloin aseettomana olleen Warrenin. Oikeus piti cowboyn käytöstä
oikeutettuna itsepuolustuksena ja totesi, että jokainen Earp on vaarallisempi
aseettomanakin kuin muut kera aseiden. Warrenin hautapaikan
sijainti on Wilcox Pioneer Cemetery - Wilcox, Arizona.
James Earp
James, joka oli sisällissodan
veteraaneja ja sodassa myös vaikeasti loukkaantunut, toimi
myös apulaisseriffinä ennen Tombstonen tapahtumia Dodge Cityssä, seriffi
Charles Bassett'in alaisena. Joten hänellä oli myös poliisitausta. OK Corralin
jälkeen hän eli aluksi Shoshone Countyssa, Idahossa, mutta asettui
pysyvästi asumaan Kaliforniaan jo vuonna 1890. Hän kuoli vuonna 1926
ja hänen hautapaikkansa on Mountain View Cemetery - San Bernardino, Kalifornia.
Elokuvat
Vuonna 1993 valmistunut elokuva Tombstone sai suomalaiseksi nimekseen
Kaupunki nimeltä Tombstone. Wyatt Earpia tässä elokuvassa esittää
Kurt Russell ja Doc Hollidayn osassa on Val Kilmer.
Jokin ihmeellinen sattuma tai muu syy on aikaansaanut sen, että peräkkäisinä
vuosina ilmestyi kaksi elokuvaa samasta aiheesta, tämä sekä Wyatt Earp.
Molemmilla on omat ansionsa ja kumpaakaan ei näiden tässä esiteltyjen henkilöiden ja
westernien ystävä jätä katsomatta.
Ruudinsavua ja pyssyjen pauketta kaipaavalle sitä on enemmän tässä Tombstonessa,
kuin Wyatt Earpissa.
Vuonna 1994 on valmistunut hieno ja suositeltava elokuva
Wyatt Earp, jossa Wyattin osassa on Kevin Costner ja
Doc Hollidayta esittää Dennis Quaid. Mukana ovat myös toki
Wyattin veljet, joista Virgiliä esittää Michael Madsen ja suku sekä Mastersonin veljekset Bat, roolissa
Tom Sizemore ja Ed, roolissa Bill Pullman.
Elokuva noudattelee juoneltaan mahdollisimman tarkoin historiallisia tapahtumia, on erittäin
laadukas ja hyvä ja antaa hyvin autenttisen tuntuisen kuvan sekä henkilöistä,
että tapahtumista. Pieniä epätarkkuuksia toki on, kuten esimerkiksi se,
että elokuvassa Virgiliä ja Morgania ammutaan samana yönä, vaikkakin näillä
tapauksilla todellisuudessa oli eroa kolme kuukautta. Kokonaisuus on historiallisesti erittäin
tarkka ja uskottava. Elokuvan jäyhä ja osin draamallinen käsittelytapa
antaa Wyatt Earpin hahmolle juuri sitä vakavuutta ja totisuutta, jota hänessä
oikeastikin on ollut.
Tästä elokuvasta käy myös ilmi, kuinka nämä Lännen kuuluisimmat seriffit
muodostivat oman, pienen ja toisilleen ehdottomasti lojaalin toveriryhmänsä,
johon kuuluivat Earpit, Mastersonit - myös Hurja Bill Hickok ja ikäänkuin erityisjäsenenä
yksi hammaslääkärikin, Doc Holliday.
Lähteinä mm:
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa.
Mike Sotter: Villi Länsi.
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West.
United States Marshals Service
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Peacemakerista - Copyright
OliverAlex
*Pieni kuva muistotekstistä taistelupaikalla, ylhäällä - Copyright
gamillos
*Suuri kuva muistotekstistä, toiseksi alin kuva - Copyright
gamillos
*Kuva sivun alareunassa Tombstone -
kuva Copyright
Amy~
Taidekuva "Wyatt Earp in Tombstone"
Copyright © Deborah Wyatt Taylor - used with permission.
D. Wyatt Taylor -
Fine Art
of the Old West
|
|
|
|