Erityisiä tehtäviä
Eri heimoilla oli erityistehtäviä kahden hengen ihmisille. He saattoivat toimia parantajina ja poppamiehinä.
Tarinankertojina he kuljettivat ja pitivät yllä heimon historiaa ja perinteitä. Sodissa he olivat
joskus lääkintähenkilöstöä. Erityisiin tehtäviin kuuluivat myös hyvien ja onnellisten nimien keksiminen lapsille,
ja sopivien aviopuolisokumppanusten yhteensaattaminen eli puhemiehenä toimiminen. He hoitivat myös vanhuksia ja lapsia, ei toki aina, mutta joissakin tapauksissa.
Kahden hengen ihmiset olivat joskus myös
hyviä savenvalajia ja erilaisten tanssien järjestäjiä. Heidän ominaisuuksiinsa kuului siten usein eräänlainen
taiteellisuus, joka yleensäkin liitetään homoseksuaalisuuteen. Vaikka taiteellisesti lahjakkaita ihmisiä on kyllä
kaikissa ihmisissä.
Hameisiin pukeutuneet miehet saattoivat kudoskellakin teltan lattialla. Tässä ilmentyy juuri se,
että miesten ja naisten roolimallit ja se, mitkä tehtävät kummallekin kuuluvat, ovat menneet sekaisin.
Tällaisessa tilanteessa ei ole niinkään ensisijaisesti kyse homoseksuaalisuudesta, vaan siitä, että miehet tekevät naisten töitä.
Suhtautuminen heimon parissa
Two-Spirit People eivät yleensä saaneet osakseen mitään erityistä ja erilaista kohtelua. Ei heitä vihattu eikä syrjitty,
mutta ei nyt aina erityisesti mitenkään arvostettukaan. Toki silloin, kun he toimivat joissakin tärkeissä
tehtävissä, kuten poppamiehinä, heitä seurattiin tarkoin. Poppamiehen virkahan saattoi olla vaarallinen haltijalleen,
sillä jos ennusti pahasti väärin tulevat sadot taikka sodat, saattoi tulla tapetuksi. Tämä koski kaikkia poppamiehiä,
ei vain kahden hengen väkeä.
Myös sotureina saattoivat osallistua sotiin kahden hengen miehet eli voisiko sanoa lyhyemmin nykykielellä homot. Jotkut heistä tosin olivat
omaksuneet niin pitkälle menevästi naismaisen käyttäytymisen, että jotkin muut tehtävät sopivat heille paremmin.
Jossakin uskottiin, että jos oli seksuaalisessa kanssakäymisessä kahden hengen ihmisen kanssa, sai siitä
itselleen maagisia voimia. Intiaanien keskuudessa, jos heteromies oli seksuaalisessa suhteessa homomieheen,
niin tätä suhdetta pidettiin enemmänkin heteroseksuaalisena. Tai pitäisikö sanoa "normaalina", koska intiaanit
eivät puhuneet itse homoista eivätkä lesboista. Nämä käsitteet tulivat Amerikan mantereelle vasta homofoobisten
eurooppalaisten mukana. Intiaaneille homojenkin ominaisuuksissa olivat tärkeämpiä spirituaaliset ulottuvuudet,
kuin pelkästään se, että kuka tykkää kenestäkin.