|
|
|
YELLOWSTONEN KANSALLISPUISTON SUDET
Yellowstonen kansallispuisto (engl. Yellowstone National Park)
sijaitsee Yhdysvalloissa, ja se on maailman ensimmäinen ja myös vanhin kansallispuisto.
Yellowstonen kansallispuisto perustettiin aikanaan mm. turvapaikaksi
uhanalaisille eläimille. Susi ei suinkaan kuulunut puiston alkuaikoina
suojeltaviin lajeihin. Noin sata vuotta sitten Yhdysvalloissa susi ansaitsi useimpien mielestä
kuoleman, sitä vihattiin leppymättömästi ja metsästettiin ja tapettiin kaikin mahdollisin
keinoin. Pitkät rivit ammuttuja ja raudoin pyydettyjä susia leviteltiin seinustoille
roikkumaan riveihin voitonmerkkeinä.
Susijahdit ulotettiin myöskin Yellowstonen
kansallispuistoon - ja vuoteen 1930 mennessä viimeinenkin susi kansallispuiston alueella oli
surmattu. Yli kuusikymmentä vuotta kului niin, että puistossa ei ollut ensimmäistäkään
sutta. 70-luvulla yrittivät luonnonsuojelujärjestöt saada toteutetuksi susien
siirrot takaisin puiston alueelle, mutta ne kilpistyivät karjankasvattajien
vastustukseen.
Susien siirto puistoon 1995
Vuonna 1995 oltiin siinä tilanteessa, että susien
siirrot puistoon päästiin aloittamaan.
Kanadasta kerättiin 14 sutta eri laumoista ja ne siirrettiin suuren mediajulkisuuden
myötä puistoon. Ensimmäiset kymmenen viikkoa susia pidettiin kuitenkin vielä
aitauksessa niin, että ne tottuisivat uuteen ympäristöönsä. Kaiken aikaa
pidettiin huolta siitä, että sudet eivät tottuisi ihmisen läsnäoloon ja siihen,
että ravinto tässä alkuvaiheessa tuli ihmisiltä. Näistä susista ei olisi tuleva
mitään "puistosusia" - vaan ihan villejä ja villissä, luonnonvaraisessa
tilassa eläviä susia.
Suden puuttuminen kansallispuiston eläimistöstä oli rikkonut luonnon tasapainoa -
vapitien eli kanadanhirvien laumat vaelsivat yhä massiivisempina, kun niiltä puuttui
niitten luontainen vihollinen.
Suden poissaollessa sen pikkuserkku kojootti
oli saanut hallitsevaa asemaa, mutta vaikka kojootti on taitava ja viisas
metsästäjä, ei sen pienoinen koko riitä silloin, kun kohteena
on täysikasvuinen vapiti.
Pitkä kuljetus kuljetuslaatikossa on takana ja kohta on koittava
vapaus, kunhan aikaa ensiksi on vietetty tovi aitauksessa. Kuva NPS Photo.
Vapautus luontoon 1996
Kevättalvella 1996 tämä ensimmäinen susilauma vapautettiin
ja päästettiin luontoon Druid Peak-vuoren juurella - tämän vuoren mukaan
sai tämä lauma myöskin nimensä. Tutkijoilla oli tässä vaiheessa edessään
jännittävät ajat: sopeutuisivatko sudet uuteen ympäristöönsä ja miten
kaikki tulisi menemään?
Druid Peakissa lauma järjestyi sisäisesti susien
tarkan laumahierarkian mukaisesti. Johtajaurokseksi asettui erityisen
suurikokoinen urossusi "numero 38". Johtajanaaraaksi tähän alfa-pariin
tuli susinaaras "numero 40", joka osoittautui lauman ehkä hurjimmaksi jäseneksi.
Lauma asettui reviirilleen Lamarin laaksoon.
Eräässä vaiheessa elettiin
kriittisiä hetkiä, kun lauma poistui Yellowstonen alueelta reviiriltään.
Puiston ulkopuolella vaarat uhkasivat susia, monet vihasivat niitä edelleen.
Radiopannoitettujen susien matkantekoa seurattiin päivästä
päivään ja eräänä päivänä havaittiin, että lauman johtajauros ei ollut
liikkunut sijoiltaan viiteen tuntiin. Tämä retki oli koitunut kohtalokkaaksi sille,
se oli ammuttu.
Johtajansa menettänyt lauma palasi kuitenkin kohta takaisin
kansallispuistoon ja selviytyi tästä suuresta menetyksestä ja takaiskusta
ja sopeutui - ja elo puistossa todenteolla alkoi.
Kuvassa Rose Creekin lauma. Kuva Copyright Joel Sartore/luovutti tähän Nathan Varley.
D. Smith: "Susi on koskemattoman luonnon vertauskuva ja villieläimen perikuva.
Sutta on vainottu niin kauan, että siitä on tullut ihmisen aiheuttamien tuhojen
mutta nykyään myös auttamishalumme vertauskuva."
Suden silhuetti. Kuva Copyright Joel Sartore/luovutti tähän Nathan Varley.
Sudet Yellowstonessa vuonna 2010 - susia runsaat sata
Vuoden 2008 päättyessä Yellowstonessa eli 124 sutta 12-13 eri laumassa
ja pienemmässä ryhmässä. Susien määrä on kääntynyt laskuun ja susitutkija
Doug Smith arvioi joulukuussa 2009, että susien määrä Yellowstonessa tasaantuu ja asettuu
tulevina vuosina noin sataan suteen. Määrän laskuun ja asettumiseen tähän suuruusluokkaan
vaikuttaa se, että heikkokuntoiset ja vanhat sekä nuoret, helposti saalistettavat hirvieläimet
on Yellowstonesta saalistettu loppuun. Vaikka vapiteja alueella edelleenkin
on runsaasti, ne ovat hyväkuntoisia, vahvoja ja vaikeasti saalistettavia.
Smith kertoo useista näkemistään tapauksista, joissa nämä eläimet
ovat onnistuneesti torjuneet susilaumojen hyökkäykset.
Susien ja niiden saalistamien hirvieläinten määrien välille kehittyy
Smithin mukaan tasapaino, jonka mukaisesti Yellowstonessa selviytyy
juuri satakunta sutta.
Vuoden 2009 kuluessa susimäärän pienoinen aleneminen jatkui. Susien määrän vähenemiseen
viime vuosina on ollut vaikuttamassa myös pentujen suuri kuolleisuus penikkataudin vuoksi.
Myös susimetsästyksen salliminen ja aloittaminen Yellowstonen raja-alueilla
Montanassa ja Idahossa on alentanut näiden seutujen susimääriä.
Susien metsästys sallittiin vuonna 2009 näissä osavaltioissa ensimmäistä kertaa sen
jälkeen, kun susia on siirtoistutusten jälkeen Yellowstonessa ollut.
Jatkuuko susien metsästys vuonna 2010 on avoinna oleva asia ja ratkeaa
alkuvuoden 2010 kuluessa.
Vaikka susimäärä on alentunut, niin susilaumojen määrä on pysynyt
parina viime vuotena suunnilleen samana: 12-13 laumaa vuonna 2008 ja
14 laumaa vuonna 2009. Laumat ovat kooltaan vain selkeästi pienempiä, kuin aiempina vuosina.
Laumoista vain kahdessa on susia enemmän kuin 10. Vuonna 2001 Druidin
laumassa oli peräti 37 sutta.
Yellowstonen ekosysteemi
Yellowstonen kansallispuisto on vain osa Yellowstonen ekosysteemiä,
joka levittäytyy kansallispuiston ympärillä viiden osavaltion alueella.
Näiden osavaltioiden joukossa ovat Wyoming, Idaho ja Montana -
joissa elää yhteensä 1 200 sutta. Tämän ekosysteemin perusajatuksia
on se, että ihminen ei puutu luonnon suuriin tapahtumiin.
Uudistavat metsäpalot saavat riehua ja petoeläimet saalistaa.
Lähteet
U.S. Fish and Wildlife Service
16.12.2009 The Billings Gazette: Yellowstone wolf population drops
Katso kartalta - miten susilaumat Yellowstonessa sijoittuivat vuonna 2008.
Nathan Varley antoi luvan kuviensa käyttöön. Hänen kotisivunsa
Yellowstone Wolf Tracker.
Creative Commons
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright
SigmaEye
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira *
Andienkettu *
Atamarankettu *
Bengalinkettu *
Brasiliankettu *
Darwininkettu *
Dingo *
Eteläafrikankettu *
Etiopiansusi *
Falklandinkoira *
Fennekki *
Harjasusi *
Harmaakettu *
Hiekkakettu *
Isoandienkettu *
Juovasakaali *
Kaliforniankettu *
Kettu *
Kit fox *
Kojootti *
Korsakki *
Korvakoira *
Kultasakaali *
Laulava uudenguineankoira *
Mustatäpläkettu *
Naali *
Pampakettu *
Preeriakettu *
Punasusi *
Ravustajakoira *
Sahelinkettu *
Savannikoira *
Suokoira *
Supikoira *
Tiibetinkettu *
Vaippasakaali *
Viidakkosusi *
Lähteet
U.S. Fish and Wildlife Service
16.12.2009 The Billings Gazette: Yellowstone wolf population drops
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat tällä sivulla Copyright
Tambako the Jaguar
*Ylin kuva Copyright
Steve Jurvetson
*Alin kuva, hirvi Yellowstonessa, Copyright
Al_HikesAZ
|
|
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Suomen susikannan hoitosuunnitelma - Maa- ja metsätalousministeriö 2005.
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot - Tammi 1974.
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä - Tammi 1984.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000.
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet : kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa - Yliopistopaino 1996.
Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa - Biofilos 2008.
Jim Brandenburg: Veljemme Susi - Unohdettu lupaus - Gummerus 1993.
Veli Lyytikäinen, Hannu Luotonen, Ilari Uotila, Juho Kotanen ja Timo J. Hokkanen: Pohjois-Karjalan suurpedot - Erämaisen luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa itäisimmässä Suomessa - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2004.
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia - Oulu 2010.
Erkki Pulliainen, Lassi Rautiainen: Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves - Arcticmedia 1999.
Lassi Rautiainen: Villi itä - Wild east. Wild ost. Articmedia 2007.
Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla - Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101", 1977.
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa - Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1974.
Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History, a book on the biology, fossil history, and evolutionary relationship of Canidae with rich illustrations by Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton.
Sekä lukuisat muut kirjat, lehdet ja nettilähteet, joista mainintoja sivuilla tekstien yhteydessä.
|
|
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
|
|
|
