Etusivu Susitietoa Perustietoja» Koko ja mitat Suden ruumiinosat Kallo ja hampaat Aistit Lisääntyminen Laumahierarkia Saalistus Elekieli Tassunjäljet Ulvonta Susiuutiset Uutisarkisto Susia rajoillamme Tutkimus ja vahingot» Uhanalainen laji Susiko vaarallinen Susivahingot Sudet ja lampaat Pantasudet Asiantuntijat» Susi Suomessa Leena Vilkka 1 Leena Vilkka 2 Susia maittain » Suomen sudet Ruotsi ja Norja Euraasian sudet Pohjois-Amerikka Yellowstone Venäjä Arabia ja Intia Alalajit» Suden alalajit Amerikan alalajit Laki ja kieli» Susi laissa Susi kielillä Lupuksia Salametsästys Ähtäri ja Ranua Susia museoissa Esisudet Tasmaniansusi Hirviösusi Arktinen susi Musta susi Kulttuuri Susikirjallisuus» Tietokirjat Kaunokirjallisuus Ihmissudet Punahilkka-satu Älä hukkaa hauku! Susielokuvat » Kotimaiset Ulkomaiset Videot susisivuilla Susihistoriaa » Adolf Hitler ja sudet Susi kautta aikain Susia suomen rintamailla Susijahtien historiaa Vihannin aavesusi Urhea sikapolo Taistelukoneet ja sudet Susilapset Lampaiden hoivaohjeet Kansanperinnettä » Suden hetki Sananparsia Turkkeja ja marjoja » Susiturkikset Sudenmarjoja Venäjän sananlaskut » Sananlaskut 1 Sananlaskut 2 Sananlaskut 3 Sananlaskut 4 Sananlaskut 5 Susigalleriat Susivalokuvat» Valokuvagalleria Kaunein susikuva Kaunein pentukuva Kopioi vapaasti Susipatsaat Susivaakunat Kuvataide » Taidegalleria Taidekisagalleriat Avoimet kisat Koiraeläimet Evoluutio» Evoluution alku Alkukoirat Luunmurskaajakoirat Aitokoirat Ominaisuuksia Vietit Kaikki 35 lajia Koiraeläinten galleria Koira ja koirasusi » Koiran alkuperä Koirasusi Viihteellistä Sudenpennut Roolipelit ja cosplay Susilelut käsityöt Susipeli Jade Wolf Virtuaalitarhat Susileikkejä Susilinkit Yhteydet Vieraskirja Susifoorumi Yhteistyö YELLOWSTONEN KANSALLISPUISTON SUDET Yellowstonen kansallispuisto (engl. Yellowstone National Park) sijaitsee Yhdysvalloissa, ja se on maailman ensimmäinen ja myös vanhin kansallispuisto. Yellowstonen kansallispuisto perustettiin aikanaan mm. turvapaikaksi uhanalaisille eläimille. Susi ei suinkaan kuulunut puiston alkuaikoina suojeltaviin lajeihin. Noin sata vuotta sitten Yhdysvalloissa susi ansaitsi useimpien mielestä kuoleman, sitä vihattiin leppymättömästi ja metsästettiin ja tapettiin kaikin mahdollisin keinoin. Pitkät rivit ammuttuja ja raudoin pyydettyjä susia leviteltiin seinustoille roikkumaan riveihin voitonmerkkeinä. Susijahdit ulotettiin myöskin Yellowstonen kansallispuistoon - ja vuoteen 1930 mennessä viimeinenkin susi kansallispuiston alueella oli surmattu. Yli kuusikymmentä vuotta kului niin, että puistossa ei ollut ensimmäistäkään sutta. 70-luvulla yrittivät luonnonsuojelujärjestöt saada toteutetuksi susien siirrot takaisin puiston alueelle, mutta ne kilpistyivät karjankasvattajien vastustukseen. Susien siirto puistoon 1995 Vuonna 1995 oltiin siinä tilanteessa, että susien siirrot puistoon päästiin aloittamaan. Kanadasta kerättiin 14 sutta eri laumoista ja ne siirrettiin suuren mediajulkisuuden myötä puistoon. Ensimmäiset kymmenen viikkoa susia pidettiin kuitenkin vielä aitauksessa niin, että ne tottuisivat uuteen ympäristöönsä. Kaiken aikaa pidettiin huolta siitä, että sudet eivät tottuisi ihmisen läsnäoloon ja siihen, että ravinto tässä alkuvaiheessa tuli ihmisiltä. Näistä susista ei olisi tuleva mitään "puistosusia" - vaan ihan villejä ja villissä, luonnonvaraisessa tilassa eläviä susia. Suden puuttuminen kansallispuiston eläimistöstä oli rikkonut luonnon tasapainoa - vapitien eli kanadanhirvien laumat vaelsivat yhä massiivisempina, kun niiltä puuttui niitten luontainen vihollinen. Suden poissaollessa sen pikkuserkku kojootti oli saanut hallitsevaa asemaa, mutta vaikka kojootti on taitava ja viisas metsästäjä, ei sen pienoinen koko riitä silloin, kun kohteena on täysikasvuinen vapiti. Pitkä kuljetus kuljetuslaatikossa on takana ja kohta on koittava vapaus, kunhan aikaa ensiksi on vietetty tovi aitauksessa. Kuva NPS Photo. Vapautus luontoon 1996 Kevättalvella 1996 tämä ensimmäinen susilauma vapautettiin ja päästettiin luontoon Druid Peak-vuoren juurella - tämän vuoren mukaan sai tämä lauma myöskin nimensä. Tutkijoilla oli tässä vaiheessa edessään jännittävät ajat: sopeutuisivatko sudet uuteen ympäristöönsä ja miten kaikki tulisi menemään? Druid Peakissa lauma järjestyi sisäisesti susien tarkan laumahierarkian mukaisesti. Johtajaurokseksi asettui erityisen suurikokoinen urossusi "numero 38". Johtajanaaraaksi tähän alfa-pariin tuli susinaaras "numero 40", joka osoittautui lauman ehkä hurjimmaksi jäseneksi. Lauma asettui reviirilleen Lamarin laaksoon. Eräässä vaiheessa elettiin kriittisiä hetkiä, kun lauma poistui Yellowstonen alueelta reviiriltään. Puiston ulkopuolella vaarat uhkasivat susia, monet vihasivat niitä edelleen. Radiopannoitettujen susien matkantekoa seurattiin päivästä päivään ja eräänä päivänä havaittiin, että lauman johtajauros ei ollut liikkunut sijoiltaan viiteen tuntiin. Tämä retki oli koitunut kohtalokkaaksi sille, se oli ammuttu. Johtajansa menettänyt lauma palasi kuitenkin kohta takaisin kansallispuistoon ja selviytyi tästä suuresta menetyksestä ja takaiskusta ja sopeutui - ja elo puistossa todenteolla alkoi. Kuvassa Rose Creekin lauma. Kuva Copyright Joel Sartore/luovutti tähän Nathan Varley. D. Smith: "Susi on koskemattoman luonnon vertauskuva ja villieläimen perikuva. Sutta on vainottu niin kauan, että siitä on tullut ihmisen aiheuttamien tuhojen mutta nykyään myös auttamishalumme vertauskuva." Suden silhuetti. Kuva Copyright Joel Sartore/luovutti tähän Nathan Varley. Sudet Yellowstonessa vuonna 2010 - susia runsaat sata Vuoden 2008 päättyessä Yellowstonessa eli 124 sutta 12-13 eri laumassa ja pienemmässä ryhmässä. Susien määrä on kääntynyt laskuun ja susitutkija Doug Smith arvioi joulukuussa 2009, että susien määrä Yellowstonessa tasaantuu ja asettuu tulevina vuosina noin sataan suteen. Määrän laskuun ja asettumiseen tähän suuruusluokkaan vaikuttaa se, että heikkokuntoiset ja vanhat sekä nuoret, helposti saalistettavat hirvieläimet on Yellowstonesta saalistettu loppuun. Vaikka vapiteja alueella edelleenkin on runsaasti, ne ovat hyväkuntoisia, vahvoja ja vaikeasti saalistettavia. Smith kertoo useista näkemistään tapauksista, joissa nämä eläimet ovat onnistuneesti torjuneet susilaumojen hyökkäykset. Susien ja niiden saalistamien hirvieläinten määrien välille kehittyy Smithin mukaan tasapaino, jonka mukaisesti Yellowstonessa selviytyy juuri satakunta sutta. Vuoden 2009 kuluessa susimäärän pienoinen aleneminen jatkui. Susien määrän vähenemiseen viime vuosina on ollut vaikuttamassa myös pentujen suuri kuolleisuus penikkataudin vuoksi. Myös susimetsästyksen salliminen ja aloittaminen Yellowstonen raja-alueilla Montanassa ja Idahossa on alentanut näiden seutujen susimääriä. Susien metsästys sallittiin vuonna 2009 näissä osavaltioissa ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun susia on siirtoistutusten jälkeen Yellowstonessa ollut. Jatkuuko susien metsästys vuonna 2010 on avoinna oleva asia ja ratkeaa alkuvuoden 2010 kuluessa. Vaikka susimäärä on alentunut, niin susilaumojen määrä on pysynyt parina viime vuotena suunnilleen samana: 12-13 laumaa vuonna 2008 ja 14 laumaa vuonna 2009. Laumat ovat kooltaan vain selkeästi pienempiä, kuin aiempina vuosina. Laumoista vain kahdessa on susia enemmän kuin 10. Vuonna 2001 Druidin laumassa oli peräti 37 sutta. Yellowstonen ekosysteemi Yellowstonen kansallispuisto on vain osa Yellowstonen ekosysteemiä, joka levittäytyy kansallispuiston ympärillä viiden osavaltion alueella. Näiden osavaltioiden joukossa ovat Wyoming, Idaho ja Montana - joissa elää yhteensä 1 200 sutta. Tämän ekosysteemin perusajatuksia on se, että ihminen ei puutu luonnon suuriin tapahtumiin. Uudistavat metsäpalot saavat riehua ja petoeläimet saalistaa. Lähteet U.S. Fish and Wildlife Service 16.12.2009 The Billings Gazette: Yellowstone wolf population drops Katso kartalta - miten susilaumat Yellowstonessa sijoittuivat vuonna 2008. Nathan Varley antoi luvan kuviensa käyttöön. Hänen kotisivunsa Yellowstone Wolf Tracker. Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuvat Copyright SigmaEye www.tunturisusi.com