Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Enrico Strocchi
Krasinski palatsi, Puola
Upea barokkipalatsi ja sen barokkipuutarha geometrisine muotoineen.
Varsovassa sijaitseva palatsi on rakennettu vuosina 1677 - 1683. Toisessa maailmansodassa
saksalaiset tuhosivat palatsin, mutta se on rakennettu uudelleen.
Renessanssin italialainen puutarha
Jo antiikin aikana puutarhataide kukoisti Roomassa ja vaikutteita saatiin mm. Kreikasta.
Renessanssin ja varsinkin barokin aika oli länsimaisen puutarhataiteen nousun aikaa.
Italiassa synnytti 1400-luvulla virinnyt antiikin harrastus maaseutuvillan, maalaispalatsin,
jonka yhteydessä oli myös puutarhoja ja puistoja.
Keskiajan tavan mukaan puutarha jaettiin ensiksi osiin, mutta myöhemmin arkkitehdit suunnittelivat
palatsin ja sitä ympäröivät puistot ja puutarhat rakennelmineen yhtenäisiksi, laajoiksi
kokonaisuuksiksi. Aikakauden uusi elämäntunne näkyi uudessa luonnonkäsityksessä, joka heijastui
puutarhataiteeseenkin. Puutarha käsitettiin eräänlaiseksi pakopaikaksi ja Arkadiaksi,
idylliseksi tyyssijaksi, joka oli vastapainona kaupunkielämälle. Puutarhan, arkkitehtuurin ja kuvataiteiden
välille syntyi uudelleen yhteys. Esimerkiksi Rooman, Firenzen ja Genovan ulkopuolella on säilynyt
useita renessanssipuutarhoja, useimmiten tosin pienennettyinä ja muunnettuina.
Jo Leon Battista Alberti (1404 - 1472) esitti sen ajatuksen, että puutarhan ja arkkitehtuurin
on soinnuttava yhteen, ja hän valmisti tietä puutarhaan liittyvien arkkitehtuurielementtien uudelle tulemiselle.
Niinpä esimerkiksi portaat saivat tärkeän merkityksen rakennuksia ja puutarhan eri lohkoja
liittävinä koristeellisina ja dynaamisina osina.
Ensimmäisiä renessanssin puutarhoja oli Belvederen piha Vatikaanissa. Sen suunnitteli
Donato Bramante (1444 - 1514) paavi Julius II:lle. Kuuluisia olivat myös Medicien puutarhat
Firenzessä ja sen ympäristössä.
Barokin ranskalainen puutarha
Barokissa puutarhataiteen keskeisenä pyrkimyksenä oli matemaattinen järjestelmällisyys.
Puutarhataiteelle loi pohjan geometrian ja aritmetiikan sääntöjärjestelmä.
Barokin puutarhataiteelle tyypillistä olivat säännönmukaiset polut, symmetriset istutukset, suihkulähteet, vesialtaat ja
kanaalit. Puutarhat jaettiin vyöhykkeisiin, jotka pitivät sisällään luonteeltaan ja kasvistoltaan erilaisia alueita.
Useita kilometrejä jatkuvat puistot tarjosivat ympäristön hovin puutarhajuhliin.
Barokin aikana, 1600-luvulla, Ranskasta tuli puutarhoineen johtava maa Euroopassa. Jo renessanssiaikaan
oli Ranskan linnojen puutarhat sommiteltu suurista neliöistä, joiden istutukset oli järjestetty geometrisiin kuvioihin. Tällainen oli mm.
Fontainebleaun linnan puutarha. Ankara geometria johti aksiaalisuuden korostamiseen
ja symmetrisiin järjestelyihin, ja Italiasta omaksuttiin monia keinotekoisia rakennelmia,
kuten tekoluolia ja vesiputouksia.
Ranskan barokin puutarhataiteen edustajista tunnetuimpia on Andre Le Notre (1613 - 1700).
Hän suunnitteli Versaillesin puiston, jonka rakentaminen aloitettiin 1662. Tällaisissa jättiläismäisissä
puistoissa hänellä oli mahdollisuus kehitellä vapaasti ideoitaan edelleen. Yksi
perusidea hänellä oli puistosuunnittelussaan luoda äärettömyyden vaikutelma.
Versaillesin puistosta tuli 1700-luvulla lukuisien linnojen ja puistojen esikuva. Versaillesin puistoon kuuluu myös
erilaisia rakennelmia, kuten teattereita, huvimajoja, labyrintteja, kanavia, lampia, suihkukaivoja ja veistoksia.
Tietystä pisteestä avautuu katselijalle viivasuoria näkymiä kaukaisuuteen, lähes kuin äärettömyyteen.
Tällaisen puutarhasommitelun henki kuvastaa yksinvaltiuden ajan ihanteita.
1700-luvun englantilainen puutarha
Englantilaisen puutarhan eli maisemapuutarhan perusideana ovat luonnonmukaisuus, avoimuus ja
saumaton liittyminen puutarhaa ympäröivään maisemaan.
Puhdasoppisessa englantilaisessa puutarhassa on aina myös romanttisia elementtejä: lampi tai pieni järvi, johon on
rakennettu laituri tai silta. Lampien lähistöllä on usein roomalais- tai kiinalaistyyppinen paviljonki.
Romanttisten tunnelmien lisäämiseksi englantilaiseen puistoon lisättiin myös
tekoraunioita ja antikisoivia pyörötemppeleitä.
Jo Ranskan barokkipuutarhoissa pyrittiin joskus pehmentävin pensain ja kaartuvin käytävin lievittämään
mahtavaa, ankaraa symmetriaa, mutta vasta 1700-luvun puolivälistä lähtien pääsi vallalle romantiikan aatteisiin liittyvä,
vapaampi ja intiimimpi puutarhasuunnittelu. Tämä tapahtui Englannissa, josta tyyli nopeasti levisi
muualle Eurooppaan. Pyrittiin luonnonmukaiseen maisemapuutarhaan ja tällaiseen saatiin vaikutteita
Kiinasta. Tällaista puutarhaa nimitetään englantilaiseksi puutarhaksi.
Tunnetuimpia englantilaisista puutarhoista ovat Lontoon Kew Gardens (1757 - 1762) ja Buckinghamshiren Stowe.
Maisema-arkkitehtuuri
Puutarhataiteen alue on laajentunut koskemaan ei vain rajattuja puutarhoja, vaan
koko asuinympäristöä ja luonnon osuutta siinä. Nykyisin ei siksi puhuta enää niinkään puutarhataiteesta,
vaan sen sijaan maisema-arkkitehtuurista eli maisemansuunnittelusta. Uuden luontokäsityksemme mukaan
puutarhassakin otetaan korostetusti huomioon myös luonnon vaatimukset, ei vain sitä,
miltä lopputulos ihmisen mielestä näyttää tai miltä sen pitäisi näyttää.