Koiraeläinten evoluution vaiheita ajalta 34 miljoonaa vuotta sitten - nykypäivään
Leptocyon ensimmäinen Caninae
Ensimmäiset tämän alaheimon lajit kehittyivät 34 mvs.
Leptocyon-suvussa.
Nämä lajit, joita oli 11, olivat pieniä, painaen alle 2 kg ja käyttivät ravinnokseen vaihtelevasti
pieniä nisäkkäitä ja kasvikunnan tuotteita, kuten hedelmiä.
Ne muistuttivat Borophaginae-alaheimon
Archaeocyon-lajeja muuten,
paitsi että niillä oli pidemmät ja hennommat leuat ja hennommat hampaat.
Niiden leuat ja hampaat sopivat paremmin pienen saaliseläimen kiinni ottamiseen,
kuin musertavaan purentaan. Olemukseltaan ne olivat kettumaisia.
Viimeisissä niistä muistutti eräs kehityslinja, sukupuuttoon kuollessaan 9 mvs.
suuresti
Vulpes-kettua.
Vulpes-ketut kehittyvät
Ensimmäiset havainnot
Vulpes-sukuisista
ketuista ovat Pohjois-Amerikasta ajalta 9 mvs.
Siirtyminen Amerikasta muille mantereille
Merenpinnan lasku viime jääkaudella
yhdisti Amerikan ja Euraasian mantereet toisiinsa Beringissä, jonne syntyi
Beringin salmen kohdalle 1 000 km leveä Beringian eli Beringinsalmen maakannas.
Ensimmäiset lajit siirtyivät Pohjois-Amerikasta Beringian kautta Eurooppaan ja Afrikkaan
6 mvs. Näistä fossiilit ja havainnot ovat vähäisiä, niitä on pari-kolme.
Laajempana muuttoliikettä tapahtui varmuudella 5-4 mvs.
Ensimmäisinä muuttajina olivat nämä kolme sukua:
Eucyon, Vulpes ja
Nyctereutes.
Paljolti pientä kojoottia muistuttava,
Canis-suvun lähisukuinen
Eucyon davisi,
nykykoiraeläinten esi-isä, ylitti Beringian myöhäisellä mioseeniajalla noin 5-4 mvs.
ja saapui Euraasiaan.
E. davisi kuoli 5 mvs. sukupuuttoon
Pohjois-Amerikasta. Se jatkoi menestyksekkäästi elämäänsä Aasiassa, levittäytyi
yli mantereen, säilyen siellä aina aikaan 2,6 mvs - ja sen evoluution
jatkuessa siitä aikanaan kehittyi uusia lajeja.
Kaksi
Vulpes-suvun kettulajia levittäytyi itäiseen
Aasiaan varhaisella plioseenikaudella 4 mvs. Pohjoisesta Kiinasta on löydetty tähän levittäytymiseen
liittyen fossiileja. Näiden fossiilien joukossa on myös supikoira
Nyctereutes,
joka siirtyi itäiseen Aasiaan samoihin aikoihin.
Supikoirat ovat läheistä sukua Etelä-Amerikan
Cerdocyon-ravustajakoirille, zorroille,
joiden fossiileja on löydetty myöhäiseltä mioseenikaudelta, Pohjois-Amerikasta.
Pohjois-Amerikan ja Euraasian lajeja
Ennen jääkauden loppua, 15 000
vuotta sitten, koiraeläimet olivat levittäytyneet tehokkaasti ja yhä uusin lajein
yli koko Euroopan, Afrikan ja Uuden maailman.
Tyypillisesti, laji kehittyi
ensiksi jollakin mantereella, matkasi toiselle mantereelle, kehittyi siellä -
ja palasi takaisin syntymantereelleen.
Pohjois-Amerikan alkuperäiseen
koiraeläimistöön kuuluivat lajit kojootti,
(C. latrans),
suurikokoinen, sukupuuttoon kuollut kojootin sukulainen
(C. edwardii)
ja pienet ketut
(Vulpes macrotis, V. vetus ja
Urocyon cinereoargenteus).
Invaasiossa, jossa Pohjois-Amerikasta muualle lähteneet koiraeläimet palasivat takaisin
sinne, Pohjois-Amerikka sai uusina lajeina ketun
(V. vulpes) - Euraasiaan
Pohjois-Amerikasta aiemmin muuttaneista ketuista kehittynyt uusi kettulaji - naalin
(Alopex lagopus) ja suden
(C. lupus), kaikki "paluumuuttajia" Euraasiasta.
Vaikka koiraeläinten alkukehto ja sen jälkeen kymmeniä miljoonia vuosia
jatkuneen kehityksen kotimanner oli Pohjois-Amerikka,
niin monet lajit, kuten susi ja kettu, kävivätkin kehittymässä evoluution
viimeisissä vaiheissa Euraasian puolella. Myös sellaiset Euraasiassa kehittyneet
lajit, kuten sukupuuttoon kuolleet
C. armbrusteri, Xenocyon falconeri
ja vielä elävä viidakkosusi-suku
(Cuon) siirtyivät myös Pohjois-Amerikkaan, jossa ne elivät
pleistoseenikaudella, jääkauden jäätiköiden eteläpuolella. Euraasiassa
kehittyivät myös sakaalit.
Maayhteys Itä-Aasian ja Pohjois-Amerikan välillä katkesi holoseenikauden alussa, viimeistään noin 11 000 vuotta
sitten meren pinnan tason ollessa 48 metriä nykyisen alapuolella.
Sukuja Pohjois-Amerikasta Euraasiaan
Nyctereutes 5 mvs.
Eucyon 5 - 4 mvs.
Vulpes 5 - 4 mvs.
Canis 4 mvs.
Paraenhydrocyon 13 mvs. Yksi poikkeuksellinen fossiili löydetty
Euraasiasta tältä ajalta. Ainoa Hesperocyoninaen tunnettu edustaja Euraasiassa.
Sitten hyvin pitkä ajanjakso, noin 7 miljoonaa vuotta niin,
että ei yhtään fossiilia.
Lajeja Euraasiasta Pohjois-Amerikkaan
Pleistoseeniajan
jääkaudella koiraeläinten evoluutio Euraasiassa jatkui ja lajeja Euraasiasta
siirtyi Pohjois-Amerikkaan.
Canis lupus 0,5 mvs.
Vulpes vulpes 1 mvs. taikka alle.
Cuon 1 mvs. taikka alle.
Xenocyon 1 mvs. taikka alle.