Tunturisuden sivut

Cullerton Hotel - valkoisten orjien luola

Kuvassa yllä rakennus Chicagossa. Se oli Al Caponen aikaan Levee Districtin punaisten lyhtyjen alueella. Rakennuksessa toimi tuolloin hotelli, Cullerton Hotel, jonka Al Capone otti hallintaansa 1920-luvulla. Cullerton sijaitsi Chicagon pahamaineisimmilla, rikollisilla alueilla. Siellä pitivät sijaansa bordellit, peliluolat, peep-showt, kokaiinikauppiaat, uima-altaat ja saluunat.

Cullerton -hotellin sanottiin olevan valkoisten orjien luola, sillä siellä tekivät pakkotyötään usein merten takaa tuodut prostituoidut. Rakennuksen alla oli salaisia tunneleita, jotka ovat sijoillaan tänä päivänäkin. Ikkunoissa on kalterit, joiden uskotaan olleen estämässä naisten pakenemista. 1930-luvulle tultaessa punaisten lyhtyjen aikakausi hotellissa ja sen ympäristössä oli ohi. Tämän rakennuksen sanotaan olevan viimeinen, edelleen sijoillaan oleva rakennus Levee Districtin punaisten lyhtyjen aikakaudelta. - Kuva Copyright © Stephen Hogan - Creative Commons.

Al Caponen ylellistä ja nautiskelevaa renessanssiruhtinaan elämää

1920-luvulla Chicago eli kultaista aikaa. Brassbändit soittivat vauhdikkaissa juhlissa, joissa kauniisti pukeutuneet naiset ja tyylitietoiset miehet tanssivat iloisesti. Al Capone nautti ruhtinaallisen ylellisestä elämästä. Hänen ympärillään parveili ihastuttavimpia naisia, ja hän nautti parhaista päivällisistä, viineistä ja sikareista, jollainen suussaan hänen sanottiin syntyneenkin. Hänen suosikkijuomaansa oli Templeton Rye, viski Iowasta. Hänen suosikkiautomerkkinsä oli luonnollisestikin Cadillac.

Capone nautti myös suuresti siitä, että hän sai olla huomion keskipisteenä. Hän oli todellinen taiteilijasielu, joka nautti esiintymisestä. Lehdistölle hänen vaatimattoman nöyriä vakiovastauksiaan olivat:

"I am just a businessman, giving the people what they want," ja "All I do is satisfy a public demand." - "Olen vain liikemies, joka toimittaa ihmisille sitä, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Kaikki, mitä teen, on tyydyttää ihmisten välttämättömiä tarpeita."

Al Capone

Valkoinen lierihattu ja lempisikari

Al Capone oli viehtynyt käyttämään valkoista lierihattua, joka hänestä parhaiten kuvasteli menestystä, rikkautta, miehisyyttä ja arvovaltaa. Alunalkaen hän keksi valkoiset lierihatut lännen elokuvista eli westerneistä. Al Caponea esikuvanaan pitävät pikkurikolliset liikkuivat Chicagossa myös valkoinen hattu päässään, ja näin poliisin oli helppoa noukkia katukuvasta rikollisia tarkistuksiinsa.

Al Caponen käyttämän sikarin lempimerkki ei selviä hänestä kirjoitetussa historiikissa. Sikarit olivat hänelle hyvin tärkeitä ja hän kuuluu sadan merkittävimmän sikarinpolttajan joukkoon 1900-luvulla. Hän on yhdestoista tällä listalla, jonka ykkönen on Winston Churchill. Caponen kunniaksi ja muistoksi valmistetaan sikareita, jotka kantavat hänen nimeään.

Kun Al Caponen valitus vankeustuomiosta hylättiin, niin hän sytytti teatraalisin elein vapautumisensa menettämisen merkiksi rautatieasemalla sikarin, ennenkuin astui junaan, joka kuljetti hänet vankilaan.

Al Capone - syvänsinisten, kullalla päärmättyjen yöasujen ystävä

Capone nukkui aamulla pitkään, koska yöt kuluivat yökerhoissa aina auringonnousuun saakka syöden ja juhlien - ja aamupäivällä saapuva vieras kohtasikin hänet yleensä silkkipyjamassa ja aamutakissa. Ne oli merkitty koristeellisin nimikirjaimin, kuten kaikki hänen vuoteensa silkkilakanatkin.

Ranskalaista tyyliä olevat pyjamansa hän tilasi Sulkalta tusinan erissä ja ne maksoivat 25 dollaria kappaleelta (nykypäivän rahaksi muutettuna 351 dollaria/275 euroa). Yöasuissa hän oli intohimoisen viehtynyt syvänsinisiin väreihin ja kultapäärmäilyihin.

Erityistä, suoranaista himoa Al Capone tunsi italialaisiin, värikkäisiin alushousuihin, joissa oli lyhyet lahkeet ja jotka oli valmistettu hienoimmasta, italialaisesta käsinesilkistä.

Mittatilauspuvut Al Caponelle räätälöi alan paras yrittäjä, Marshall Field. Puvuilla oli hintaa 135 dollaria, mikä oli huikea hinta Caponen aikaan. Puvuissa takin oikeaa sivutaskua piti aina vahvistaa niin, että tasku hyvin kannatteli revolverin painoa. Väreinä puvuissa vaihtelivat pavunvihreä, ruudinsininen ja sitruunankeltainen - siis hyvin leiskuvat ja voimakkaat värit. Puvun yhteydessä hän käytti aina sävy sävyyn istuvia solmioita ja sukkia, pehmeitä, leveälierisiä huopahattuja ja helmenharmaita nilkkaimia.

Hänen solmioneulassaan säkenöi marquise-hiottu, suuri timantti. Hänen pullakan vatsansa yllä roikkuivat timantein koristellut, platinaiset kellonvitjat. Kaiken kruunasi nimettömässä hohteleva, satumaisen ylellinen 11 karaatin sinivalkoinen (Suomen värit) timantti, josta hän oli maksanut 50 000 dollaria (190 000 dollaria/150 000 euroa vuonna 2013).

Kylpyhuoneen hanatkin kultaa - itämaisia mattoja, meripihkaa ja rubiineja

Sekä pukeutumisessaan että asumisessaan Al Capone tavoitteli ruhtinaallista ja keisarillista loistokkuutta ja ylellisyyttä. Hänen äärimmäisen prameassa talossaan kylpyhuoneen hanatkin olivat kullattuja. Lattiat oli rakennettu vihreistä ja purppuraisista keramiikkalaatoista.

Lattioita peittivät raskaimmat ja kalleimmat itämaiset matot. Kattoja kirjoivat maalaukset kuin freskot konsanaan ja kaiken ylle loi satumaista, pehmeää hohdettaan meripihkasta ja savulasista valmistettu kattokruunu.

Kuin pisteenä iin päällä, valetakassa hehkui valehiillos, joka kätki alleen rubiininpunaisina hehkuvat sähkölamput.

Al Capone

Al Capone yllä kuvassa, vasemmalla vuonna 1931, seurassaan kuvassa oikealla asianajaja Michael Ahern.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, kuvaaja Jones, Leslie, (1886 - 1967) - Copyright Boston Public Library

Al Capone - 127-kiloinen väkivahva junttura - valtavat nyrkit kuin paalujuntat

Al Caponella oli pituutta 179 cm ja painoa oli 29-vuotiaana enimmillään jopa 127 kg. Hän oli siten pituudeltaan juuri saman pituinen, kuin suomalainen väkivahva rikollinen, Matti Haapoja, mutta selkeästi painavampi. Vuorikaupalla nautitut pasta-annokset ja Niagarana valunut chianti olivat asettuneet häneen rasvakerroksiksi, mutta lihakset niiden alla olivat kivenkovat. Raivonpuuskassa hänen voimansa olivat vaaralliset ja äärettömät. John Koblerin elämäkertateoksessa Caponea kuvataan näin:

"Liikkuessa hänen ylävartalonsa jykevine, lihaisine, härkämäisesti loiventuvine hartioineen näytti kuin raivaavan tietä. Ison, pyöreän pään kannattimena oli niin lyhyt ja paksu kaula, että pää näytti ulkonevan suoraan vartalosta. Hänen kasvojensa iho pingottui punakkana aivan kuin liian paljon lihaa olisi sullottu liian ahtaaseen pussiin. Hänen hiuksensa olivat tummanruskeat, silmät paksujen, tuuheiden kulmien alla hailakanharmaat, nenä litteä, suu leveä ja turpeat huulet tummanpunertavat.

Vasemmassa poskessa juoksi arpi korvan alta leukapieleen, toinen leuan poikki, ja kolmas oli vasemman korvan alla, kaikki muistoja varhaisvuosien veitsitappeluista. Muotopuolisuus oli hänelle arka paikka. Hän oli monet kerrat harkinnut plastiikkakirurgiaa. Arpikudoksiin ei kasvanut karva, joten hälventääkseen jälkien valkoisuutta, jota hänen kaksoisleukansa tummuus korosti, hän käytti kasvoillaan runsaasti talkkia."

Tunturisuden sivut

Väkivallan täyttämää elämää

Teini-iässä Capone oli mukana nuorten rikollisjengissä, ja siinä hän oppi tappelemaan ja pahoinpitelemään sen mukaan, kuin oli tarvetta - olihan hänellä siihen fyysisesti jo luontaisesti erinomaiset kyvytkin. Nuoren polven jengiläisenä hän toimi myös ulosheittäjänä ja baarinhoitajana Harvard Innissä, ja tuohon tehtävään Capone paneutuikin harvinaislaatuisella innostuksella. Kun häntä kehotettiin vaientamaan metelöiviä häiriköitä, hänen valtavat nyrkkinsä iskivät paalujuntan voimalla, tarvitsematta asetta tai patukkaa.

Joskus Al Caponekin kärsi tappioita Harvard Innin nujakoissa. Erään kerran hän huomautteli jotakin loukkaavaa erään brooklyniläisen pikkukonnan, Frank Galluccion sisarelle. Silloin Galluccio salamannopeasti viilsi Caponea linkkuveitsellä kasvoihin. Vaikka linkkuveitsestä jäivätkin Caponen kasvoille tätä ikuisesti harmittavat arvet, ja vaikka hän yleensä oli leppymätön vihamiehilleen, niin hän antoi myöhemmin tämän teon Gallucciolle anteeksi ja palkkasi tämän jopa henkivartijakseen. Palkkana oli 1 000 dollaria viikossa, mikä oli suunnaton summa tuohon aikaan.

Jos joku onneton joskus erehtyi kyselemään Caponelta hänen kasvojensa arvista, niin Capone saattoi selittää saaneensa ne, taistellessaan Ranskassa 77. divisioonan maineikkaassa "Kadotettujen pataljoonassa". Yleensä hän ei selitellyt mitään, eikä myöhemmin kukaan koskaan olisi uskaltanut mitään arvista kyselläkään.

Al Capone

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Al Caponen sellistä - Copyright See-ming Lee


Al Capone yritti sellissään ylläpitää sitä ylellistä asumistasoa, johon hän oli kotioloissaan tottunut. Osittain hän onnistuikin. Vaikkakin, muutoksen kodista tähän selliin on pitänyt tuntua hirveältä.

Al Capone - Robin Hood hyväntekijänä

Liittovaltion näkökulmasta Al Capone oli suuri rikollinen ja yhteiskunnan vihollinen numero yksi. Omasta mielestään hän oli yhteiskunnan tärkeä rakentaja, joka tarjosi työtäkin tuhansille - puhumattakaan siitä, että hän tarjosi kansalaisille mahdollisuuden "kunnon viinaan ja viihteeseen". Monille köyhille kaupunkilaisille hän oli myös nykyajan Robin Hood. On sanottu, että hänessä kaiken kovuuden sisällä oli heikko ja pehmeä kohta yhteiskunnan kaikista heikompiosaisille. Capone eli kuin renessanssiruhtinas hovinsa keskellä ja hän muisti myös vähäosaisia saaden osakseen paljon ihailua kansan keskuudessa.

Ensimmäisenä yksityisenä henkilönä Capone avasi laman aikana köyhille Chicagossa soppakeittiöitä. Aikana, jolloin Yhdysvalloissa vallitsi 25 prosentin työttömyys ja monet olivat menettäneet työnsä, Al Capone takasi työttömille kolme ilmaista ateriaa päivässä. Tämä maksoi hänelle tuhansia dollareita päivässä. Pian hänen antamansa esimerkin mukaan näitä soppakeittiöitä perustettiin kaikkialle Yhdysvalloissa.

Al Capone - sydämellinen seuramies ja väkivaltainen hirviö

Al Capone oli tarvittaessa mitä sydämellisin ja hauskin seuranpitäjä, joka valkoiset hampaat välkkyen, hymyillen suu korvasta korvaan levinneenä ja hyväntahtoisuutta uhkuen kohotteli seurallisia maljoja.

Jos niin kävi, Al Capone saattoi olla myös väkivaltainen vailla mitään määrää. Erään itseään kohtaan petollisen mieskolmikon hän, tarjoiltuaan näille ensiksi sisilialaiseen tapaan viimeisen aterian, hakkasi mailalla ruokapöytään muusiksi. Kukin uhreista sidottiin ennen tätä hakkaamista tiukasti kiinni tuoleihinsa. Henkivartija täydensi työn, ampumalla jokaista hakattua.

Al Capone

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Al Capone - Copyright oneredsf1

Al Capone - maitoteollisuuden suurmies

Al Capone liittyy tiukasti yllättäen myös maidon historiaan - ja siinä erityisesti siihen, että milloin on maidon viimeinen myyntipäivä.

Caponen aikana lama ravisteli Yhdysvaltoja ja koulujen talous romahti. Tuolloin Al Capone lahjoitti kouluille miljoona dollaria maidon hankintaan.

Hän asetti kuitenkin lahjoituksensa ehdoksi sen, että koululaisille jaettavaan maitoon piti laittaa mukaan merkintä siitä, milloin maito oli vielä tuoretta, eli viimeinen mahdollinen käyttöpäivä.

Tämä perustui siihen, että hän itse oli joutunut juomaan lapsuudessaan hapanta maitoa, ja hän siksi vihasi ja inhosi hapanta maitoa enemmän, kuin mitään muuta maailmassa. Mikä on hyvin ymmärrettävää. Myös yksi hänen perheenjäsenensä sairastui, juotuaan hapanta maitoa. Tästä jäi sitten maitoteollisuudelle sellainen käytäntö, että myytäviin maitopakkauksiin merkittiin viimeinen voimassa oleva myyntipäivä.

Al Capone osallistui myös itse maitoteollisuuteen, koska hän näki siinä korvaavia mahdollisuuksia, kun kieltolaki oli loppumassa ja koko viinankuljetuskalusto ja -henkilöstö jäi vaille työtä. Hän oli konkreettisesti mukana siinä teollisuudessa, jossa koko maidonkäsittelyä ja -kuljetusta sekä jäähdytystä alettiin kehittää niin, että maito saapuisi tuottajilta kuluttajille hyvälaatuisena ja terveellisenä.

Al Capone

Kansikuva, kirja "Scarface" vuodelta 1959 - taiteilija Victor Kalin.

All Rights Reserved
*Kuva, Al Capone "Scarface" - Copyright Steve
*Photo used with permission.

Al Capone kulttuurissa

Caponesta on tehty monia kirjoja, elokuvia ja tv-sarjoja. Yksi tunnetuimmista elokuvista on Brian De Palman "Lahjomattomat", jossa Caponea esittää Robert De Niro.

Madonna Mia

Alcatrazissa Al Caponen luona kävi säännöllisesti kahden vuoden ajan, aina lauantaisin, jesuiitta Vincent Casey. Hän tapasi muitakin vankeja, ja käyminen vankilassa kuului hänen harjoitteluunsa tiellä papiksi.

Näissä tapaamisissaan Al Capone ja Vincent Casey keskustelivat elämän suurista kysymyksistä ja hengellisyydestä. Eräänä jouluna Al Capone antoi jesuiittaystävälleen yllättävän lahjan, kirjoittamansa runon, tai paremminkin rakkauslaulun. Saatteeksi tähän lahjaansa Al Capone oli kirjoittanut: "Hyvälle ystävälleni, isä Vincent Caseylle, joka on parasta maailmassa, Hyvää Joulua aina Sinulle. Alphonse Capone.

Kuka sitten olikaan tämä salaperäinen Madonna Mia? Ehkä hän oli Neitsyt Maria, tai Al Caponen vaimo Mae. Laulun sanat ovat tällaiset:

"Madonna Mia,
You're the bloom of the roses,
You're the charm that reposes,
In the heart of a song.

Madonna Mia,
With your true love to guide me,
Let whatever betide me,
I will never go wrong.

There's only one moon above,
One golden sun,
There's only one that I love,
You are the one."


Al Capone

All rights reserved
*Kuva - Copyright deviantART/Tamás Gáspár
Art used with permission.

Al Capone toimitusjohtajana - johtokeskus 430 - hermokeskus täynnä kuhinaa ja rahaa postisäkeissä

Al Capone keskitti kaikki toimensa Chicagossa ylellisen kuusihuoneisen sviittinsä oleskelusalonkiin, huoneeseen numero 430. Sieltä hän johti käsittämättömän suurta syndikaattiaan ja valvoi herkeämättä panimoitaan, viinanpolttimoitaan, salakapakoitaan, varastojaan, vene- ja kuorma-autolaivastojaan, yöklubejaan, pelisalonkejaan, laukka- ja koirakilpailuratojaan, bordellejaan, ammattiliittojaan, liike- ja teollisuuslaitoksiaan ja lukemattomia muita tahoja ja yrityksiä, jotka tuottivat hänelle yötä päivää tulvimalla rahaa.

Huoneessa 430 oli myös rahaa, pakattuina postisäkkeihin ja odottamassa siirtoja eri tahoille, hyvin usein pankeissa tekaistuilla nimillä avatuille tileille.



Al Capone baseball-ottelussa, vierellään poikansa ja veljensä ja keskustelukumppanina baseball-tähti Shoeless Joe Jackson. Kuva - Copyright © Patrick Giblin - Creative Commons.

Lähteet
Nolan Moore: Al Capone Wrote A Love Song In Alcatraz
The Mitchell Beazley: Kuka teki mitä
Times News: Milk expiration dates, courtesy of Al Capone
Murha.Info - Foorumi
TV1 Yle 23.3.2013: Kiehtova maailma: Amerikan valtatie 66
Wikipedia
Hemmings Daily: Al Capone Cadillac sells for $341,000 at RM St. John' Ocean View Publishing: Al Capone at Alcatraz
John Kobler: Al Capone
Tekniikan Maailma: Al Caponen panssaroitu Cadillac vaihtoi omistajaa
Turun Sanomat, Teemu Holmi: Chicagossa puhaltavat raikkaat tuulet


Al Capone

Al Capone ja U.S. Marshal H.C.W. Laubenheimer. Al Caponen hymy ei hyydy seriffinkään seurassa. Seriffi sen sijaan vaikuttaa varautuneemmalta ja pidättyväisemmältä. Kuva liittyy siihen, että Caponea siirreltiin vankeudessa paikasta toiseen. 5.5.1932.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, kuvaaja Jones, Leslie, (1886 - 1967) - Copyright Boston Public Library


Al Capone

Al Caponen kantaravintola - Gangsta's Paradise. Etualalla Al Caponen kantapöytä, josta näki hyvin joka suuntaan ja saattoi tarvittaessa nopeasti paeta. Yökerho Green Mill, Chicago.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Tom Gill.
Al Caponen hauta

Suurmiehen hautapaikaksi Al Caponen hautakivi on varsin vaatimaton. Hautapaikka on Chicagossa, Al Caponen perheenjäsenten hautojen rinnalla. Hautakiven teksti "My Jesus Mercy" viestii siitä, että haudattu toivoo Jeesuksen olevan armollinen syntisimmällekin ihmiselle. - Kuva Copyright © Patrick Giblin - Creative Commons.