Robert Franklin Stroud (28.1.1890 Seattle, Washington - 21.11.1963 Springfield, Missouri), "Alcatrazin lintumies"
Alcatrazissa
tuomiotaan kärsineistä Alcatrazin lintumieheksi ("Birdman of Alcatraz") kutsuttu Robert Stroud
on ollut yksi Yhdysvaltain pahamaineisimmista rikollisista.
Sitä on vaikeaa uskoa, kun katsoo kuvasta avoimin silmin ja vakuuttavan rehdisti katselevaa, leppeästi hymyilevää miestä.
Mutta kuvakinhan voi valehdellakin enemmän, kuin tuhat sanaa.
Jos joku lyö sinua - niin lyö vielä lujempaa takaisin!!!
Robert Stroud koki ankean lapsuuden ja karkasi kotoaan maailmalle 13-vuotiaana.
Kai ainut oppi, jonka hän isältään ennätti saada, oli se, että jos joku lyö sinua, niin sinun on lyötävä vielä lujempaa takaisin.
Tätä periaatetta Robert Stroud noudattikin jo lapsuudessaan, ja hän kykeni voittamaan itseään viisi vuotta
vanhemman päällekarkaajan.
18-vuotiaana hän
vaikutti sutenöörinä eli parittajana Alaskassa. Siellä hänen työuransa
jäi varsin lyhyeksi ja se olikin samalla viimeinen työ, jota Stroud teki vapaana miehenä.
Sillä seuraavana vuotena hän siirtyi vankilan muurien sisäpuolelle, viettäen siellä
koko loppuelämänsä, luokiteltuna
äärimmäisen vaaralliseksi sekä muille vangeille, että vartijoille.
Baarimikon surma
Tämä edellä mainittu seuraava vuosi oli vuosi 1909, jolloin Robert Stroud
sai ensimmäisen pitkän vankeustuomionsa ja se tuli taposta.
Tapaus oli sellainen, että Alaskassa eräs
baarimikko ei kyennyt maksamaan sutenöörinä työskennelleen Robert Stroudin hänelle toimittaman prostituoidun
palveluksista. Tästä suuttuneena Stroud muitta mutkitta surmasi ampumalla baarimikon.
Toiset historioitsijat esittävät, että baarimikko pahoinpiteli prostituoidun, ja tämä oli syynä tappoon.
Tapettuaan miehen, Stroud otti tämän lompakosta summan, joka riitti korvaamaan sekä hänen
että prostituoidun palkkiot. Mutta ei yhtään enempää, silllä ei ollut kyse ryöstöstä.
Tämä tappo vei 19-vuotiaan Stroudin vankilaan, kärsimään 12 vuoden rangaistusta.
Vanginvartijan surma
Vankilassa Robert Stroudin käytös oli äärimmäisen väkivaltaista.
Hän yritti tyhjätä vankilan apteekin narkoottisista aineista väkivalloin ja uhkailuin
ja puukotti siinä lomassa erästä vankia rintaan, tapellen välillä siellä ja tuolla.
Vuonna 1916 hän surmasi näissä kahinoissa vanginvartijan. Surmatyö tapahtui vankilan ruokasalissa puukottamalla,
noin 1 100 muun vangin silmien edessä. Tosin, eräiden historioitsijoiden mukaan mitään puukkoa ei ollut,
vaan surmatyö tapahtui paljain käsin.
Stroud oli 191 cm pitkä, raskastekoinen ja väkivahva mies.
Surmatyön edellä vanginvartija Andrew F. Turner
moitti Robert Stroudia pienestä rikkeestä. Tämä rike olisi saattanut johtaa siihen, että
Robert Stroud ei olisi saanut tavata nuorempaa veljeään, jota hän ei ollut nähnyt kahdeksaan vuoteen.
Tästä raivostuneena Robert Stroud surmasi vartijan.
Tämän jälkeen Robert Stroud jo tuomittiinkin hirtettäväksi.
Hänen äitinsä lähetti tässä vaiheessa poikansa puolesta loputtomiin armon anomuksia,
jotka johtivat siihen, että vuonna 1920 presidentti Woodrow Wilson kumosi kuolemantuomion,
ja muutti sen elinikäiseksi vankeusrangaistukseksi.
Vankilanjohtaja määräsi täydellisesti muiden ihmisten kanssa toimeen tulemattoman Stroudin eristysselliin koko tuomion ajaksi.
Vankeutta ja eristystä kestikin tämän jälkeen koko Stroudin loppuelämä.
Robert Stroud - kuva 1920-luvulta.
Ornitologin henkilökohtainen hygienia petti - mutta tutkimukset jatkuivat lintujen ulosteryöpyissä
Vuonna 1920 Robert Stroud löysi Kansasissa, Leavenworthin vankilan pihalta kolme loukkaantunutta varpusta,
jotka hän otti hoiviinsa. Tästä alkoi lintumiehen ura. Jo ennen Stroudia vangit olivat
joskus saaneet hankkia selliinsä seurakseen kanarialinnun, mutta Stroudin tapauksessa lintujen kanssa touhuilu siirtyi ihan uusiin sfääreihin.
Lintumiehen ura mahdollistui siksi, että juuri samaan aikaan vankilan johtoon tuli uusi mies.
Hän halusi antaa suurelle yleisölle kuvan uudistuneesta vankilasta, jossa kasvatettiin
vangeista yhteiskuntakelpoisia jäseniä. Tämän julkikuvan luomisessa Robert Stroud oli vankilan johdolle mitä
mainioin mallitapaus. Niinpä Stroudille toimitettiin kaikkea sellaista tarpeistoa, kuten häkkejä ja kemikaaleja, joita hän tarvitsi
lintujensa kanssa.
Robert Stroud kasvatti, tutki ja möi lintuja, opiskellen siinä ohessa ihan ornitologiksi.
Seuraavien vuosien aikana hän kasvatti sellissään (ja sittemmin kahdessa sellissään) lähes 300 kanarialintua.
Linnut saivat lentää vapaasti ja siivo sekä sellissä että tutkijan olemuksessa oli kamala.
Kaikki paikat olivat täynnä lintujen ulosteita, joita oli roiskunut ornitologin yllekin -
mutta olihan kysymys tieteen tekemisestä, ja uhraukset kuuluivat asiaan.
Naiset ymmärtävät aina vankiloiden pahimpiakin murhamiehiä
Vankilan henkilökunta katsoi tässä vaiheessa tällaista menoa luonnollisestikin hyvin tyytymättömänä.
Jossakin vaiheessa vankilanjohto oli jo valmis siihen, että lintututkimukset perutaan ja lopetetaan.
Robert Stroud sai tällöin kirjeenvaihtoystävänsä, Indianassa asuvan naispuolisen lintututkijan, Della Mae Jonesin avulla tapauksensa lehtien palstoille.
Lintumiehen koko julkitullut tarina herätti Amerikassa tuolloin valtavaa kiinnostusta.
Hänestä tuli oman aikansa superjulkkis ja hän sai aikaan todellisen mediavyöryn.
Nopeasti kerättiin vetoomus, jonka allekirjoitti
50 000 ihmistä ja tämä vetoomus luovutettiin presidentti Herbert Hooverille. Seurauksena oli, että Robert Stroud
sai, ei vain jatkaa tutkimuksiaan, vaan lintujaan varten käyttöönsä
vielä toisenkin sellin.
Hän kirjoitti siinä ohessa tutkimuksen kanarialinnuista (Diseases of Canaries, 1933). Tämä tutkimus salakuljetettiin
ulos vankilasta ja siitä tuli kirjana suuri myyntimenestys.
Stroud kirjoitti toisenkin kirjan (Stroud's Digest on the Diseases of Birds, 1943), ja hän kehitteli jopa lääkkeitä erilaisiin lintujen sairauksiin.
Lintumiehen tutkimat kanarialinnut, tieteelliseltä nimeltään
Serinus canaria forma domestica,
ovat lemmikkilintuina pidettäviä. Leavenworthin vankilan vierailijat saivat käydä katsomassa Robert Stroudin
lintusellejä ja tällöin Stroudilla oli mahdollisuus myös myydä lintujaan näille ihmisille.
Stroud ei suinkaan pitänyt kaikkia näin saamiaan rahoja itsellään, vaan hän toimitti osan rahoista puutteessa elävälle äidilleen.
Robert Stroud oli äärettömän työllistetty lintututkimuksensa kanssa, koska hän joutui myös vastailemaan
lukemattomiin kirjeisiin ja muihin kyselyihin. Työllistetty oli myös vankilan henkilökunta. Yhden vankilavirkailijan piti käytännössä
toimia ikäänkuin Stroudin sihteerinä ja selvitellä kaiken aikaa vain hänen kirjeenvaihtoaan, koska jokainen
kirje piti tarkistaa, lukea, hyväksyä ja vielä kopioidakin.
Robert Stroudin ajatelmia
"Muistuta itseäsi aina siitä, että olet yhtä hyvä, kuin jokainen muukin hengittävä ihminen;
sinulla on kaksi kättä ja aivot ja vain vähän aikaa niiden käyttämiseen.
Mutta se riittää, kenelläkään ei ole enempää. Ja jos harjoitat niitä, voit saavuttaa
kaiken, mihin pyrit. Mutta jos tuhlaat taitojasi, petät vain itseäsi." - Robert Stroud
"Vankilassa on kahdenlaisia asioita, joista miehen ei tulisi koskaan tuntea huolta ja murhetta. On sellaisia asioita,
joille voit tehdä itse jotakin - ja on sellaisia asioita, joille et mahda mitään. Älä huolehdi niistä asioista, joille voit tehdä jotakin,
vaan tee ne! Näin tehdessäsi sinulle ei jää laisinkaan aikaa huolehtia niistä asioista, joille et voi mitään!" - Robert Stroud
Pika-avioliitto postin kautta
Della Mae Jones ja Robert Stroud ystävystyivät niin, että Della Mae Jones muutti vuonna 1931
vankilan lähelle ja alkoi kaupitella ja myydä Stroudin kehittämiä lintulääkkeitä.
Kaikki tahot eivät ole olleet laisinkaan vakuuttuneita näiden lääkkeiden tehosta.
Vankilan johto kyllästyi lopulta kaikkeen siihen levottomuuteen, mitä Stroudin lintututkimukset saivat aikaan,
ja siksi alettiin valmistella miehen siirtoa pois Leavenworthista.
Kirjansa hyvin lukenut ja älykäs Robert Stroud sai tällöin selville, että Kansasissa naimisiin
mennyttä miestä ei voitaisi siirtää muualle. Niinpä hän meni pika-avioon, valtakirjalla,
Della Mae Jonesin kanssa. Tämä avioliitto jäi laadultaan varsin kirjalliseksi, eikä edennyt fyysisesti koskaan
edes suudelman tasolle.
Robert Stroudin äiti vastusti jyrkästi tätä avioliittoa,
koska hän katsoi, että naiset eivät sovi hänen pojalleen vaan aikaansaavat vain vahinkoa.
Koko ikänsä poikaansa tukenut ja tälle ehdonalaista vapautusta vaatinut äiti kääntyi
jyrkästi poikaansa vastaan, muutti Leavenworthista muualle, eikä ollut enää ennen kuolemaansa missään tekemisissä poikansa kanssa.