"Troijan Helena" - ranskalainen Gaston Bussiere (24.4.1862 - 29.10.1928).
Avioelämää - ryöstö Troijaan
Helena ja Menelaos elivät muutamia vuosia onnellista avioelämää Spartassa. Onni loppui kuitenkin melko
lyhyeen. Spartaan saapui idästä tumma ja tulinen vieras, troijalainen prinssi Paris, jolle
jumalatar Afrodite oli luvannut palkinnoksi maailman kauneimman naisen Helenan, jos
Paris asettaisi Afroditen ensi sijalle kolmen jumalattaren välisessä kauneuskilpailussa.
Kun Menelaos oli matkoilla ja pois kotoaan, sai Paris
Afroditen avulla houkutelluksi Helenan mukanaan Troijaan.
Teko oli katala, sillä Paris oli saanut vieraanvaraisen kohtelun Menelaoksen hovissa.
Tämän katkeruus oli syystäkin syvä ja lohduton, kun Menelaos palatessaan Kreetaan tekemältään matkalta
sai huomata, että Paris oli hänen poissaollessaan ryöstänyt hänen vaimonsa
ja lisäksi vielä suuren määrän aarteitakin hänen palatsistaan.
"Troijan Helena" - englantilainen Evelyn de Morgan (1855 - 1919).
"Helena ja Paris" - ranskalainen Jacques-Louis David (1748 - 1825).
"Leda ja joutsen" - italialainen Leonardo da Vinci (1452 - 1519).
"Leda ja joutsen" - flaamilainen Peter Paul Rubens (1577 - 1640).
Troijan sota
Helenan taru liittyy erottamattomasti Kreikan taruston merkittävimpään sotaretkeen, Troijan sotaan.
Saadakseen takaisin Helenansa kuningas Menelaos oli valmis mihin hyvänsä. Hän kutsui
puolelleen kaikki liittolaisensa ja ystävänsä ja aloitti sodan Troijaa vastaan.
Sodan alkuun liittyi pieni ja erityinen episodi Odysseuksen kanssa. Kuningas Menelaos
laittoi sanansaattajansa hakemaan Odysseustakin mukaan Troijan sotaretkelleen.
Onnellista perhe-elämää viettävä Odysseus, joka juuri oli saanut pojankin nimeltään
Telemakhos, ei ollut ajatuksesta ollenkaan innostunut. Hän alkoi näytellä hullua:
hän valjasti auran eteen härän ja aasin ja alkoi kyntää tällä epätasaisella parilla, viskellen
samalla kyntämiinsä vakoihin siementen sijasta suolaa. Sanansaattajat syystäkin epäilivät,
että tämä oli näyttelemistä ja kieroilua ja keksivät heittää yllättäen Telemakhoksen kehdosta
tämän hullun kyntömiehen eteen. Kuinka ollakaan, kyntäjä Odysseus tuli heti järkiinsä
ja pysäytti ajopelinsä, mikä paljasti kaikille sen, että ei hänen järjessään ollut pienintäkään vikaa.
Niin joutui Odysseuskin vihasta puhisten lähtemään mukaan Troijan sotaretkelle.
Kymmenen vuoden sotimisen jälkeen Troija tuhottiin ja Menelaos vei Helenan takaisin kotiin.
Tosin, ensinäkemällä hän oli suutuksissaan lyödä Helenansa hengiltä, mutta leppyi tämän
kauneuden edessä.
Helenan loppuelämänkin vaiheista on olemassa hyvin erilaisia tarinoita. Mahdollista on, että
Menelaos ei saanutkaan Troijasta mukaan omaa Helenaansa, vaan pelkän kaksoisolennon.
Tämän kaksoisolennon olisi luonut jumalatar Hera pelkästä ilmasta. Oikean Helenan Hera
olisi antanut viedä Egyptiin, missä tämä olisi odottanut Troijan sodan loppumista.
Tässäkin Egyptin tapauksessa Menelaos kuitenkin onnellisten sattumien kautta löysi
Helenan Egyptistäkin. He tulivat kommelluksitta Spartaan ja elivät lopun elämäänsä rauhassa ja ilossa.
Helena - jumalatar, sankari, tavallinen nainen, maailman kaunein nainen
Antiikin erilaisissa taruissa Helenan persoona on saanut monenlaisia tulkintoja ja sisältöjä.
Niissä heijastelevat kreikkalaisen perinnön keskeisimmät aatteet ja ilmiöt - jumalten ihmissukua
määräävä mahti, kauneuden ihanne, syyllisyyden ongelma ja repivä politiikka.
Helena-tarusta oli jo Kreikan klassisena aikana olemassa monia muunnelmia ja jo Helenan syntymästäkin
liikkui erilaisia versioita.
Helenan taru on kehkeytynyt moninaisten aiheiden pohjalta. Siihen ovat ilmeisesti antaneet osansa kultti
ja vanhat rituaalit, kiertelevät tarinajuonet ja historialliset tapahtumat.
Helena oli alunperin jumalolento, jota palvottiin hänelle rakennetuissa temppeleissä.
Minkä verran Helenan henkilöhahmolla on historiallista pohjaa, sitä on mahdotonta sanoa,
eikä sitä tarkemmin tiedetä.
Helenaa on myöhemmin arvosteltu moraaliltaan heikoksi siksi, että hän lähti Pariksen
matkaan. Häntä on näin pidetty koko Troijan sodan aiheuttajana.
Troijassa hän sitä paitsi, omaa etuaan opportunistisesti ajaen, häälyi aina sen
osapuolen puolella, joka kulloinkin oli voitolla.
Kaiken sodan ja kamppailun katsotaan perimmältään johtuneen Helenan käsittämättömästä kauneudesta.
Hänen kauneutensa lyö yhä uudelleen ihmetyksellä troijalaisetkin, jotka sentään
katselivat häntä kymmenen vuotta. Kauneus oli niin jumalaista, että aiheutuipa siitä
sitten mitä hyvänsä, vaikka sotiakin, ei siitä voinut syyttää ketään, ei ainakaan Helenaa.
Olipa maailma Helenan ympärillä miten sotainen ja myrskyinen hyvänsä, ja velloipa
Helenan sisällä millainen uhma, ristiriitaiset tunteet ja koti-ikävä tahansa, niin tyynenä
hän vie sitä rooliaan, jonka Homeros on hänelle antanut. Hän kantaa
hiljaa ääretöntä, mykistävää kauneuttaan, niin kuin se olisi hänen ylleen puettu taikavaippa,
joka tuottaa tuhoa kaikille muille, mutta säilyttää hänet itsensä ehjänä.
Hermione
Hermione oli Menelaoksen ja Helenan tytär, vanhin heidän lapsistaan ja ainut tytär.
Hermione oli yhdeksän vuoden ikäinen silloin, kun hänen äitinsä Helena lähti Pariksen mukana Troijaan.
Ennen Troijan sotaa Hermione kihlattiin serkulleen Oresteelle, mutta myöhemmin hän joutui menemään naimisiin Neoptolemoksen kanssa. He eivät
kuitenkaan saaneet yhtään lasta. Oresteen murhattua Neoptolemoksen Hermione meni naimisiin Oresteen kanssa ja synnytti hänelle Teisamenoksen,
josta tuli sekä Argoksen että Spartan viimeinen mykeneläinen kuningas.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, "Nobody Can Change Me" - Copyright
© deviantART/stefangrosjean -
Stefan Grosjean
"Hylas ja nymfit" - englantilainen John William Waterhouse (1849 - 1917).