Hermafroditoksen syntytarina - kuinka poika
kohtaa rakkaudennälkäisen najadin
Afroditella oli muitakin lapsia, kuin Eros. Yksi heistä, hyvin tunnettu, oli Hermafroditos, joka oli Afroditen ja Hermeen poika.
Viisitoistavuotiaana Hermafroditos lähti kotoaan vaeltelemaan ja etsimään seikkailuja.
Matkatessaan kauniissa maisemassa, vuorilla, laaksoissa, metsissä ja niityillä Hermafroditos
kohtasi kristallinkirkkaan lammen, jonka pohjaan asti hän kykeni kirkkaassa auringonkilossa näkemään.
Tuo lampi oli lähellä kaupunkia, nimeltään Halikarnassos (Halicarnassus), jonka sijaintipaikkana oli Karia (Caria) Anatoliassa.
Eihän Hermafroditos voinut tietää, että tuota lampea eli lähdettä rantoineen piti kotinaan nymfi - najadi, nimeltään Salmakis eli Salmacis.
Salmakis oli kevään - ja Halikarnassoksen jumalallinen nymfi.
Salmakis viihtyi lähteellään yksinään, eikä liittynyt muiden najadien seuraan, Artemiksen (Diana)
ilakoivaan seurueeseen ampumaan nuolilla, vaikka nämä usein häntä pyysivätkin.
Lähteessään ihastuttavan vartalon omaava, sokaisevan kaunis, laiha ja notkea Salmakis uiskenteli ja kylveskeli alastomana kuin
norppa. Hän vetäytyi välillä
rannalle puksipuun alle kampaamaan raukeana ja haaveksien hiuksiaan, kumartuen katsomaan vedenpinnasta kuin peilistä, miten hiukset
näyttäisivätkään kauneimmilta. Vaikka Salmakis ei viihtynytkään muiden najadien seurassa,
niin siltikin hän haaveili myös seurasta sillä hänen sisällään asui kaipaus - kaipaus rakkauteen.
Saapuminen juuri tälle lähteelle olisi muuttava koko Hermafroditoksen tulevan elämän.
Lähteen rannalla, nurmella kukkien ympäröimänä loikoillut Salmakis, oli jo tovin seuraillut
tämän vieraan tulijan toimia. Hengitystäänkin pidättelevä Salmakis ei ollut koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista, ja hän puhkesi
kiittelemään jumalia, itseään Cupidoa (= Amor eli Eros) siitä, että nämä olivat suoneet
syntyä maailmaan niin ihastuttavan olennon, kuin oli Hermafroditos.
Eihän toki ollutkaan mikään ihme se, että maailman kaunein äiti Afrodite, yhdessä
uljaan Hermeksensä kanssa oli saanut juuri tällaisen pojan.
Creative Commons
*Kuva - Copyright
© Carole Raddato
Kun Salmakis näki kauniin pojan, niin palava rakkaus syttyi oitis hänen sisällään.
Hän syöksähti Hermafroditoksen eteen ja tämä säikähti heti kohtaamisen alkuhetkillä, koska oli luullut olleensa paikalla ihan yksin.
Hermafroditoksen kauneutta ylistävät sanat suorastaan pulppusivat Salmakiksen suusta.
Häkeltynyt Hermafroditos ei ollut koskaan kokenut rakkautta, hän ei tiennyt, mitä se oli, ja ruusunpuna
levisi hänen viattomille pojankasvoilleen. Tämä punastus teki Hermafroditoksesta Salmakiksen silmissä vieläkin
viekottelevamman, aivan kuin kimppu kauneimpia omenoita olisi hehkunut auringossa -
aivan, kuin kaunein, maalattu norsunluu olisi hehkunut kuumassa yössä matalalla lipuvan, punaisen kuun loisteessa.
Bartholomeus Spranger (1546 - 1611) on maalauksessaan ikuistanut hetken, jolloin
Salmakis tarkkailee vielä hetken etempää Hermafroditosta, ennen hyökkäystä.
Sokaistuneena ja rakkauden ihan järjiltään viemänä Salmakis ryntäsi kiinni poikaan.
Hän suorastaan rukoili ja vetosi kaikin tavoin Hermafroditokseen, saadakseen vastarakkautta - tarrasi kiinni tähän
ja yritti kuin humaltuneena saada suudelmaa osakseen. Edes yhden ainoan sisarellisen suukon hän olisi halunnut, mutta mitään ei herunut!
Tällainen rakkauden valtaisa äkkirynnäkkö suisti Hermafroditoksen suuttumuksen tilaan, hän kavahti taaksepäin
ja huudahti: "Riittää! Jollet heti lopeta, jätän sinut ja koko tämän paikan." Tästä säikähtäneenä
Salmakis vetäytyi rannan pensastoon, painautui siellä ihan piiloon ja seuraili tarkkana, mitä yksin jäänyt poika rannalla teki.
Kuumalla rannalla Hermafroditos käyskenteli tovin edestakaisin ja kosketti sitten varpaillaan vettä,
sillä houkutus pääsystä uimaan viilentävässä vedessä oli suuri. Sitten hän nopeasti riisui kaikki vaatteet
yltään ja hypähti solakkana ja täysin alastomana lähteeseen. Tämä näkymä oli pensaista tirkistelevälle
Salmakikselle liikaa ja hänen sisällään halu tuota poikaa kohtaan kasvoi suorastaan pakahduttavaksi.
Haltioituneen Salmakiksen silmät loistivat yhtä kirkkaina, kuin häikäisevimmät auringonsäteet.
Niinpä Salmakis ei voinut enää odottaa, hän ei voinut enää vastustaa sitä iloa, joka oli niin lähellä
ja kaipuu pääsystä syleilyyn huuhtoi pois viimeisetkin järjen rippeet suloisesta najadin päästä. Salmakis taivutti pensaat edestään, suorastaan iski ne pois tieltään
ja hyppäsi alastomana lähteeseen pojan seuraan. Hän ui heti kiinni poikaan, tarrasi
kuin henkensä hädässä, syleili ja puristi ja huusi: "Olen voittanut, hän on minun!"
Lähteessä alkoi armoton kamppailu, kun Hermafroditos yritti vastustella Salmakiksen ryntäystä
ja estää tätä saamasta tavoittelemaansa nautintoa.
Pojalla ei ollut mitään mahdollisuuksia, sillä vedessä najadi oli ylivoimainen - hänellä tuntui olevan
kymmenen kättä ja kymmenen jalkaa ja kääntyipä Hermafroditos minne hyvänsä, aina sujahti Salmakis joltakin puolelta tai
hänen altaan sukkulana hänen eteensä.
Salmakis kävi lopulta jo suorastaan huvittuneeksikin mutta huudahti ärtyneenä: "Senkin hupsakko,
vastustele niin paljon kuin haluat - mutta et kykene ikinä pakenemaan! Jumalat ovat ohjanneet meidät kaksi yhteen
ja kuulumme ikuisesti yhteen!"
Jumalat, jotka seurailivat kaksikon kisailevaa kamppailua, ottivat tämän Salmakiksen pyynnön hieman liiankin kirjaimellisesti.
Erityisesti Salmakiksen isä Poseidon tuli tyttärensä avuksi, kun kaksikko kamppailun pyörteissä
painui hetkeksi lammen pohjaankin.
Niinpä näiden kahden ruumiitkin sulautuivat yhteen ja yhdeksi ainoaksi, ja
tällä tavalla syntyi Hermafroditos.
Hermafroditos oli kaikkien aikojen ensimmäinen hermafrodiitti, puoliksi mies, puoliksi nainen.
Hänen nimensä on yhdistelmä hänen vanhempiensa nimistä Hermes ja Afrodite.
Viktoriaanisen ajan Foleyn hermafrodiitti
