"Atalante ja Hippomenes" - italialainen Guido Reni (1575 - 1642).

All rights reserved
*Kuva - Copyright © Thierry Bouts
Used with permission.

Atalante ja Hippomenes

Atalante oli kreikkalaisessa mytologiassa metsästäjä, joka kykeni juoksemaan nopeammin, kuin yksikään toinen maan päällä. Hän oli Artemikselle lupautunut, hyvin kaunis neitsyt, jolla oli paljon kosijoita. Hän sanoi suostuvansa vain sellaisen miehen puolisoksi, joka voittaisi hänet juoksukilpailussa. Häviäjien kohtalo olisi karu, sillä he menettäisivät henkensä.

Vaikka monet saivat näissä kisoissa surmansa, niin siltikin kosijoita riitti. Hippomenes oli komea nuorukainen, joka lopultakin Afroditen avustuksella voitti Atalanten omakseen.

"Hippomenes heittelee ja Atalante keräilee kultaomenoita".

Häikäilemättömän omenapuijarin kavaluutta

Hippomeneen voitto tuli "pienen" kieroilun avulla. Hän sai ennen juoksukisaa Afroditelta kolme kallisarvoista, Hesperideksen kultaista omenaa. Hippomenes haastoi näin varustautuneena Atalanten juoksukisaan ja pudotteli omenat juoksun aikana yksi kerrallaan juoksureitin varrelle. Atalante pysähtyi kolme kertaa kisan aikana noukkimaan kultaomenoita ja näin Hippomenes voitti ja sai ihanan Atalanten ikiomakseen.

Tapahtumaan liittyi vielä pieni jälkinäytöskin. Hippomenes unohti kiittää Afroditea kisan jälkeen avusta. Tällöin Afrodite suuttui ja sytytti Atalantessa ja Hippomeneessa niin kiihkeän eroottisen halun, palavan kiiman, että näiden oli suoraan juoksukilpailusta rynnättävä Kybelen temppeliin tyydyttämään halunsa. Ehkä tämä Afroditen rangaistus ei kuitenkaan kisalijoiden mielestä ollut ihan kamala.

Mutta ei tässä kaikki, sillä nyt vuorostaan Kybele loukkaantui siitä, että hänen temppeliinsä tultiin moisiin touhuihin ja muutti nuoret leijoniksi, jotka valjasti vaunujensa eteen.

Atalante ja Meleagros

Tarinasta on useampia muunnoksia ja yhdessä niistä voittaja ei ole Hippomenes, vaan Kalydonin kuninkaan Oineuksen ja kuningattaren Athaian poika, Meleagros. Hän on yksi antiikin kuuluisia heeroksia, jonka erityistaitoihin kuului taidokas metsästyskeihään heitto.

Kun Meleagros syntyi, olivat kohtalottaret läsnä ja antoivat kukin lapselle lahjansa. Klotho määräsi, että hänestä tulisi uljas ja peloton. Lakhesis lahjoitti hänelle yliluonnolliset voimat. Atropos puolestaan asetti halon lieteen ja selitti, että poika eläisi niin kauan, kunnes halko olisi palanut loppuun. Athaia tempaisi silloin halon liekeistä ja säilytti sitä huolellisesti itsellään.

Meleagros varttui ja kun hän tuli miehuusikään, hän rakastui arkadialaiseen neitoon Atalanteen. Tämä oli hyvin kaunis mutta myös hyvin miesmäinen eikä hänellä ollut vähintäkään halua mennä naimisiin. Koska hän oli erittäin pystyvä pikajuoksija, hän myös laittoi ilmaantuvat kosijat juoksemaan kilpaa kanssaan ja maalissa lävisti hävinneet tikarillaan.

Myös Meleagros viskoi hesperidien puutarhasta saamansa kolme kultaista omenaa juoksun aikana Atalanten eteen, joka ei voinut olla kumartumatta ja poimimatta noita ihmeellisiä omenia. Näin voitti Meleagros Atalanten omakseen.

Meleagroksen ja Atalanten tarina on pikemminkin kansansatu kuin myytti.

"Meleagros surmaa villikarjun" - roomalainen sarkofagi, Tivoli, 100 - 300 jaa. - Rooma, Musei Capitolini.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Egisto Sani

Meleagros surmaa villikarjun

Atalante ja Meleagros matkasivat juoksukilpailupaikalta sankarin kotiin, Kalydoniin. Siellä teki juuri silloin tuhojaan suunnattoman iso ja pelottava villikarju. Suuri joukko seudun parhaita metsästäjiä lähti villikarjun perään, vapauttaakseen seudun hirviöstä, ja mukaan lähtivät myös Atalante ja Meleagros.



"Meleagros ja Atalante" - flaamilainen Jacob Jordaens (1593 - 1678).

Ensimmäisenä eläintä sai haavoitetuksi Atalante, mutta hengiltä sen otti lopulta Meleagros. Hän luovutti Atalantelle eläimen pään. Tästä toiset metsästäjät raivostuivat ja erityisesti kaksi Atalanten enoa yritti ryöstää neidolta hänen voitonmerkkinsä. Meleagros tuli tuota pikaa Atalanten avuksi ja pisti molemmat enot hengiltä. Kun Meleagroksen äiti sai kuulla tämän, hänet valtasi suru ja viha, ja kiivastuksissaan hän heitti tuleen sen halon, josta Meleagroksen elämä riippui.