"Daidalos virittelee pojalleen Ikarokselle siipiä" - ital. Orazio Riminaldi (1586 - 1631).
"Ariadne" - irlantilainen John Lavery (1856 - 1941). Kuningas Minoksen kaunis tytär.
"Ikaroksen tuho" - englantilainen Herbert James Draper (1863 - 1920).
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© sofi01
Sonni astuu Pasifaen - syntyy hirviö Minotauros
Minotauroksen syntyhistoria
oli mytologian maailman normiston mukaan, meidän näkökulmastamme hieman omituinen.
Huikentelevaisen Minoksen puoliso oli Pasifae, auringon jumalan Helioksen tytär,
jonka nimi merkitsee "kaikille loistava".
Pasifae rakastui intohimoisesti Poseidonin lahjoittamaan sonniin ja
halusi himojensa vallassa päästä parittelemaan sonnin kanssa. Tätä tarkoitusta varten
Daidaloksen piti rakentaa ontto puulehmä, jonka sisään Pasifae pääsi kontallaan odottamaan
päälle hyppäävää ja astumistoimiin ryhtyvää sonnia. Eipä ollut ihme, että tästä varsin epätavallisesta parittelusta syntyikin hirviö.
Pasifae lienee alun perin ollut Kuun jumalatar, ja hänen solmimansa suhde sonnin kanssa
symboloi kai Kuun ja Auringon välistä yhteyttä.
Ateenalaisten oli tarun mukaan lähetettävä joka yhdeksäs vuosi seitsemän neitoa ja seitsemän
nuorukaista uhriksi Minotaurokselle. Kukaan Minotauroksen labyrinttiin joutunut ei ikinä voinut
päästä sieltä ulos, vaan jäi aina vääjäämättä hirviön saaliiksi.
"Ikaros - tai Eros" - englantilainen Sidney Harold Meteyard (1868 - 1947).
"Daidalos kiinnittää pojalleen Ikarokselle siipiä" - Pjotr Ivanovich Sokolov (1753 - 1791).
"Ikaroksen lento" - Jacob Peter Gowy (1615 - 1661).
Ikaroksen lento - ja putoaminen
Labyrinttiin vangiksi jäänyt
Daidalos kehitteli ja rakensi nyt siivet, joiden avulla hän poikansa kanssa valmistautui pakenemaan labyrintista, kattoikkunan kautta.
Ensiksi lentoon kohosi Ikaros. Hän oli saanut ennen lentoon lähtöään isältään huolekkaat ohjeet siitä,
miten piti lentää. Liian ylös ei saanut kohota, sillä auringon porotuksessa
vaha, jolla siivet oli kiinnitetty sulaisi. Liian matalallakaan ei saanut lentää, sillä
meren kuohuista nousevassa kosteudessa siiville kävisi myöskin huonosti.
Aikansa tavaalla liideltyään lennosta hurmioitunut Ikaros unohti isänsä neuvot, ja eiköhän hän lentänytkin
liian ylös ja liian lähelle aurinkoa. Seuraukset olivat katastrofaaliset. Siipivahan sulaessa Ikaros syöksyi
alas mereen ja hukkui. Tästä lähtien hänen hukkumispaikkaansa Vähän-Aasian rannikolla on kutsuttu
Ikarianmereksi.
Loppunäytös - Daidaloksen kohtalot
Daidalos lähti nyt vuorostaan lentoon, etsimään hukkunutta poikaansa. Hän tavoitti
Ikaroksen ruumiin, joka oli huuhtoutumassa Samoksen länsipuolella sijaitsevan Ikarian saaren rantevesiin ja hautasi suuren murheen vallassa
rakkaan poikansa.
Daidaloksen murheet eivät vielä tähän loppuneet, sillä kuningas Minos oli lähettänyt takaa-ajajat hänen jäljilleen.
Daidalos onnistui saamaan turvapaikan Sisiliasta kuningas Kokaloksen hovista. Minos keksi kieron tempun.
Hän antoi takaa-ajajille kierresimpukan kuoren ja lupasi suuren palkinnon sille kekseliäälle
ihmiselle, joka kykenisi vetämään langan simpukan läpi. Kuningas Kokalos toimitti simpukankuoren
Daidalokselle, joka helposti suoriutui muille ylivoimaisen vaikesta tehtävästä.
Kuultuaan tästä suorituksesta,
kuningas Minos heti tiesi, että tehtävästä suoriutuneen oli pakko olla Daidalos. Minos vaati nyt
Kokalosta heti luovuttamaan Daidaloksen itselleen. Kokalos suostuikin tähän, mutta
surmasi ennen sitä Minoksen kiehuvalla vedellä.
Sodomiaa julkisella näyttämöllä
Tarukuningas Minoksen ja hänen hekumallisen puolisonsa Pasifaen elämästä kertovaa
pantomiimia esitettiin myös näyttämöllä. Aihe kiinnosti suuresti roomalaisia
ja se oli aikanaan pitkiä aikoja joutilaiden roomalaisten puheenaiheena.
Amfiteatterissa oli toki nähty monenlaista, mutta ei ehkä koskaan mitään niin yleisöä kiihottavaa.
Monet jonottivat öitä ja päiviä saadakseen paikan - sisäänpääsy oli ilmainen
ja aikaahan heillä oli.
Kaikkien muinaisten Rooman teatteriesitysten tapaan tämäkin näytelmä oli hyvin realistinen.
Kreetan kuningatar Pasifae oli siis rakastunut sonniin, joka - luonnonmukaisesti - ei ollut
hänestä vähääkään kiinnostunut. Niinpä hän määräsi taitavan käsityöläisen Daidaloksen
rakentamaan puusta ja lehmännahasta tekolehmän, luikerteli sen sisään ja työnsi rusottavan
takamuksensa sonnia kohti.
Nyt satatuhatta katsojaa kurotti hiiskumattoman hiljaisuuden vallassa kaulaansa nähdäkseen
mahdollisimman tarkasti, kun jokaisessa esityksessä sonni astui lehmäntaljaan verhoutuneen esittäjättären.
Katsojat yrittivät huudoilla kiihottaa kiimaista eläintä yhä suurempiin ponnistuksiin,
ja katsomo suorastaan myrskysi seisaallaan suosiotaan osoittaen, kun Pasifaen esittäjä
hoippui pökertyneenä ulos lehmänkuvatuksen sisältä.
Myös Nero seurasi näitä tapahtumia keisarillisesta aitiostaan, näennäisen
piittaamattomana, söi, joi ja otti vastaan vieraita, kestihän näytös sentään koko päivän.
Näytöksen toinen kohokohta oli Ikaroksen tarun lentokohtauksen esittäminen. Sonnikohtauksen tavoin
myös Daidaloksen ja Ikaroksen lentoyritys esitettiin hyvin realistisesti.
Tekosiipineen näyttelijät hyppäsivät alas näyttämön keskelle rakennetulta korokkeelta.
Erään kerran Ikaros epäonnistui ja hän rojahti hirveällä ryskeellä Neron aitioon, marmorilattialle.
Nero poistui välittömästi katsomosta erillisen sisäänkäynnin kautta koettuaan tämän häiritseväksi,
mutta kansa kohisi paikoillaan innoissaan. (Philipp Vandenberg: Nero)